Aleksa4

Jostain luin, että imetyksen aikana estrogeeni on vaihdevuositasolla. Eli halujen poissaololle on imetyksen aikana ihan hormonaalinen syy.

Synnytykseen liittyy aina kipuja. Parin viime tunnin supistukset ilman kivunlievitystä koettuna ja synnytyksestä kuukaudeksi jäänyt peräpukama päihittivät mennen tullen minkään pikku nippaisun, mitä mun viisi tikkiäni laitettaessa tai repeämät parantumisvaiheessaan koskaan aiheuttivat.

Ja kun täällä joku jo vinoili jotain kirkkaimman kruunun saamisesta, jos alakautta synnyttää, niin en ole itse tosiaankaan sitä kivunlievtyksen pois jättämistä valinnut. Olin sairaalassa käynnistyksessä, eikä vuorossa ollut kätilö suostunut pyynnöstäni huolimatta tekemään kohdunkaulan tilanteen tutkimusta, koska näki sanojensa mukaan naamastani, että kyseessä olivat vain avaavat supistukset. Lopulta pääsin synnytyssaliin viime tingassa, eikä epiduraalia ehditty enää antaa. Sen pituinen se.

Alkuperäiselle kirjoittajalle toistaisin edelleen, että pelko pois. Ennemmin kuin repeämistä kannattaa mun kokemukseni pohjalta olla huolissaan siitä, saako  henkilökunnalta kivunlievitystä kun sitä tarvii vai. Suosittelen dramaattista kiroilua ja räyhäämistä, koska asiallisesti pyytämällä apua ei saa.

Minulle tuli repeämiä synnytyksessä, yhteensä viisi tikkiä. Lapsi oli otollisessa asennossa tulemaan ulos ja painoi 3300g, mutta oli tulossa melkoista haipakkaa (ponnistusvaihe kesti 12 min), eli ehkä siksi.  Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni minäkin, ja muuten nahka kyllä venyi hyvin niin, ettei esim. raskausarpia tullut ollenkaan.

Synnytin sattuneesta syystä ilman minkäänlasta kivunlievitystä ja voin kyllä kertoa, ettei sitä repeämistä tunne edes silloin. Ajatuksenahan se arkojen paikkojen repeäminen on karmea, mutta siihen liittyvää kipua on turha pelätä - viimeisten tuntien supistukset pitää huolen siitä, että muuta kipua ei kyllä huomaa. Mulla ei siis olisi ollut mitään tietoa repeämisestä, elleivät kätilöt olisi kertoneet.

Repeämien tikkaaminen tuntui kieltämättä ikävältä, kun siinä vaiheessa olis jo toivonut kaikkien kipujen loppuvan, mutta kun siinä oli se odotettu lapsi jota samalla sai katsella, niin kyllä sen vielä siihen päälle kesti.

Välilihaan tuli samanlainen repeämä kuin jos olisi tehty välilihan leikkaus, ja sit sisälle tuonne jonnekin muutama tikki. Nykyisin sen sisärepeämän tuntee ainoastaan seksin aikana alussa pienenä kireytenä, joka menee heti ohi. Ja lohduttivat, että välilihan repeämä paranee paremmin ja nopeammin, kuin jos olis leikattu.

Mäkin olen ymmärtänyt, että pienet repeämät olis ihan tavallisia - siis ei tosiaan mitkään sulkijalihaksiin asti yltävät, vaan pienet nirhaumat, joista tulee tikki tai pari.

Pelko pois! 

Lisäisin vielä, kun kirjoitin, että se palkitsee, kun vauva oppii nukahtamaan ilman vanhemman avustusta, ettei se tarkoita vain vanhempia vaan myös vauvaa. Kasvavan pienen pitäisi saada nimenomaan pitkät yhtenäiset yöunet, ja tiheät yöimetykset herättävät lapsen yhtä usein kuin äidinkin.

Meidän nyt 1v 5kk tyttö oli tuon ikäisenä tissillä koko ajan. Mitään vikaa ei missään ollut, maitoa tuli, tyttö sai mahansa täyteen. Meilläkin yöt (tuolloin vielä) nukuttiin yhdellä-kahdella syötöllä. Siinä tissillä vain oli paras paikka maailmassa olla. 

Valitettavasti luulen, että sinulle on sattunut samanlainen vauva. Ei minkään tarvitse olla pielessä. Tutulta kuulostaa. Vaunuilla ei voi lähteä minnekään, koska heti vauvan herättyä alkaa huuto, joka ei lopu kuin tissi suussa. Mihinkään sellaiseen paikkaan ei voi mennä, jossa ei pääse tissittelemään heti kun vauva herää.

Pahoin pelkään, että mistään lenkeistä koiran kanssa sun ei kannata tässä kohtaa edes haaveilla. Jos pääset välillä tarpeillesi vessaan ilman lasta, ole iloinen. Minä en kuukausiin päässyt, kirjamellisesti - isälleen jätetty vauva huusi, kun isällä ei ollut antaa tissiä. Mies kantoi mulle sohvalle ruuan, jonka söin yhdellä kädellä imettäen samalla. Kerran viikossa pääsin puoleksi tunniksi yksinäni taloyhtiön saunaan, ja aina sieltä palatessa löytyi kotoa turhautunut mies naama harmaana kantamasta tissiä huutavaa vauvaa.

Toiset, joilla on samanikäinen vauva, kertovat, miten ne laittaa lapsen sitteriin ja siinä se pötköttää tyytyväisenä hiljaa vanhempien kahvitellessa kaikessa rauhassa. Meidän mukula ei tehnyt niin ikinä. Sulle vaan on sattunut tällainen toisenlainen lapsi kuin niille. 

Muutaman varoituksen sanan antaisin tuosta jatkuvasta imetyksestä ja varsinkin tissille nukahtamisesta. Kuten sanottu, meillä vauva nukkui yöt kuin unelma ensimmäiset 3,5kk, heti ekassa kuussa seitsemän tuntia putkeen jne. Kaikki olivat kateellisia. Sit alkoi kostautua se, että vain tissille nukahdettiin. Iän kasvaessa lapsen uneen tulee rytmejä, jotka panee sen heräilemään öisin. Olis pitänyt vaan yrittää nukuttaa sitä silloinkin vaikka sit huudon kanssa. Meillä annettiin heti tissiä, se kun hiljensi nopeasti ja varmasti. 4-6kk:n iässä oltiinkin siinä tilanteessa, että lapsen piti saada tissiä öisin tunnin-puolentoista välein. Tuttia ei ollut, pullosta ei syönyt. Pariin kuukauteen en nukkunut yksiäkään yhtenäisiä unia ja meinasin kuolla pystyyn. Kun vain tissi kelpasi lapselle, kukaan ei voinut auttaa, ei isä jumalakaan, koska sillä ei ollut mun tissejäni.

Suosittelen oman kokemukseni pohjalta, että opetatte (vaikka sitten huudon kera, monta viikkoa voi mennä) syömään tuttia ja syömään pullosta (vaikka sitten huudon kera, monta viikkoa voi mennä). On meinaan helpompi kuunnella tuon ikäisen huutoa kuin puolivuotiaan ja sitä vanhemman. Se todella palkitsee ajan kanssa, kun lapsi oppii nukahtamaan itse. Ekan parin kuukauden jälkeen meidän vauva ei enää sen enempää tuttia kuin pulloakaan huolinut, eli sit oli liian myöhäistä.

Niin ja sit on tällaisia lapsia niin kuin meillä, jotka huutavat jonkun vartin ennen kuin nukahtavat. Aina. Silloin vauvana ja monesti vielä nyt taaperonakin. Tehtiin siinäkin se virhe, kun tuo oli pieni, että yritettiin viimeiseen asti hyssytellä ja heijata sitä hiljaiseksi. Illat venyivät ja huuto jatkui. Sit kun opittiin (ammattilaisen avustamana), että iltatoimien jälkeen se huutaa sängyssään hetken mutta nukahtaa sitten, alkoi hommat sujua. Löysin netistä muitakin kohtalotovereita, jotka olivat katkeamispisteeseen asti hyssyttäneet ja tuudittaneet ja sit yks ita oli kamelin selkä katkennut, ja ne oli ajatelleet, että huutakoon, ei jaksa enää. Lapsi oli huutanut hetken ja nukahtanut sitten.

Ei sitä huutoa kiva ole kuunnella, tiedän. Ja taas samanikäisten vanhemmat kertoo, miten rauhallisesti ja äänettömästi niitten lapset järjestään nukahtaa ilman tissin pätkääkään, mutta sille ei voi mitään - vauva-arpajaisissa toisille sattuu toisenlaisia vauvoja.

Nyt suunnitellaan kakkosta, ja kuviot on selvät: lapselle tulee ehdottomasti tutti. Lasta syötetään kerran vuorokaudessa pakasteesta sulatetulla maidolla starting from day one - silloin voi edes pyytää apua, jos valvomaan taas päädyttäisiin. Ja lapsi laitetaan iltaisin nukkumaan samoilla rutiineilla samaan aikaan alusta asti ja ilman tissiä, jotta oppii nukahtamaan ilman avustamista.