Voin sanoa, että lapsuudessani on viety pohja minuudelta ja elämältä. Tuntuu niin epäreilulta ja surulliselta. Surulliselta tuntuu myös se, mitä olen menettänyt ja mitä lapsuuteni/elämäni olisi voinut parhaimmillaan olla.

Tällä hetkellä elän perhe-elämää, jossa tunnen oloni turvalliseksi. Nykyisestä perheestä olen todella kiitollinen!

Lapsuuden perheeseeni otan tällä hetkellä etäisyyttä. En vaan tunne saavani yhtään mitään hyvää ja voin paljon paremmin ilman heitä.

Voimia kaikille saman kokeneille!

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu