Ystävän tapa kasvattaa lasta..

Hei, sulla on mahdollisuus tässä tilanteessa pudottaa tuo ihminen maan pinnalle. Jos loukkaantuu niin sitten loukkaantuu, kun kerran et kuitenkaan halua enää pitää siihen yhteyttä :) Kirjota sille vaikka sähköpostilla muutamat elämän tosiasiat ja pyydä vaikka hakemaan apua noihin mielenterveydellisiin ongelmiin.. sitä se selkeesti on kun kuvittelee sairauksia eikä jaksa huolehtia kodista ja lapsesta.

Sanot sille että maailma ei pompi sen pillin mukaan vaa kyllä jokainen on oman onnensa seppä ja lopettaa sen syiden etsimisen muualta ja katsoo peiliin :)

Hän on varmaan masentunut: ei saa siivottua, ei jaksa antaa huomiota lapselleen ja siksi tämä on huomionkipeä, ei jaksa elää terveellisesti ja siksi tulee kaikenlaisia terveysongelmia.

Mitä jos yrittäisit auttaa tuota ystävääsi? Sano hänelle, että hänen kotonaan on siivotonta ja että siellä pitää siivota. Auta vaikka siivoamisessa. Sano myös lapsen ruokailusta. Sano myös siitä, että lapselle pitää olla pysyvä hoitopaikka eikä häntä voi siirrellä päiväkodista toiseen. Vähemmästäkin lapselle tulee turvaton olo ja jo siksi roikkuu äidissään.

Kaverisi elämänhallinta ei ole kunnossa ja hän selvästikin tarvitsee ulkopuolista apua.

"Ei mitään yhteistä" ja haukut selän takana (ja myös edessä?) kaikesta mahdollisesta – ja silti nimität "ystäväksesi"?

Vapisuttaa ajatella, miten sitten kohtelet vihollisiasi...

Itselläni on myös tuttu, joka kasvattaa suunnilleen samanikäistä lastaan samalla tavalla. Lapsi elää pelkillä välipaloilla ja pullosta juotettavalla maidolla. Koko ajan on hampaita tulossa tai flunssaa, jonka vuoksi ei voi syöttää normaalia ruokaa. Ja hirveä valitus, kuinka vaikeaa on hoitaa vinkuvaa lasta. No kyllähän lapsi itkee, jos ei koskaan syötetä normaalisti. Mutta tätä ei auta sanoa, koska silloin sanoja saa kuulla luennon siitä kuinka hyvä on, että lapsi syö edes välipaloja tai juo edes maitoa. Ja sitten taas itketään, kun lapsi syö ja nukkuu huonosti. En tiedä mitä tuollaisten ihmisten kanssa pitäisi tehdä. 

Elämänhallinta puuttuu, varmaankin jotain mt-ongelmiakin. Mun yhdellä tuttavalla oli vastaavantyyppinen tilanne, lapsia oli tosin kaksi. Tilanne vaan paheni ja hänen lapsistaan tehtiin useitakin ls-ilmoituksia. Alkuun heillä kävi jotain perhetyöntekijöitä mutta lopulta ne lapset huostaanotettiin.

Tällä naisella on todettu joku mt-häiriö, en tiedä tarkemmin diagnoosia mutta on nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä.

Masentunut ja on sitten harhaluuloja sairauksista ja lapsen hyvinvoinnista. Eikä sen vuoksi jaksa hoitaa lasta ja kotia.

en ymmärrä tän palstan perusajatusta siitä, et heti aloittajat haukutaan huonoiksi ystäviksi yms. Kyllähän se elämän perustotuus on se, et kuka sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Eli ei ole ap.n asia ruveta kaverilleen henk.koht. avustajaksi ja siivoojaksi, kun ei ihmisellä itsellään ole selvästikään tahtoa muuttaa elintapojaan. Ja ihminen joka elää tolleen ku pellossa, ei todellakaan ymmärrä järkipuheita lapsenkasvatuksesta ja kodinhoidosta, haukut saa se joka yrittää puuttua asioihin, toki kaveri voi ehdottaa mutta luulen että hyvin köyhin tuloksin. 

Ap tässä,

Kiitos vastauksista. Joku tuolla pahoitti mielensä jo tavastani puhua "ystävästäni", ja olet oikeassa, aika suoraan ja kaartelematta asiat tässä tuon esiin. En koe tarvetta pehmitellä totuutta.

Olen ystävääni koittanut auttaa. Hän loukkaantuu silmittömästi jos siisteystasostaan vihjaakin. Taannoin yhteinen ystävämme komensi hänen lastaan joka oli viidettä kertaa räpläämässä pesukoneen nappeja. Tämä kaverini laittoi välit poikki tähän yhteiseen ystäväämme, loukkaantuen silmittömästi siitä että hänen lastaan komennettiin (hänestä oli kohtuutonta että ystäväni komensi omassa kodissaan lasta, jonka äiti ei kyennyt tähän). Lähetti tälle komentaneelle ystävälle monen sivun mittaisen viestin jossa puolusteli itseään, omaa tapaansa kasvattaa lastaan ja kehui omaa lastaan kuinka tottelevainen, kiltti, reipas yms hänen lapsensa on. Vaikka kaikki näkevät että totuus on aivan muuta, lapsi on riiviö. (pahoittakaa nyt joku tästäkin mielenne).

Tämä ongelmainen ystäväni yritti sitten vielä kääntää minutkin tätä yhteistä ystäväämme vastaan ja loukkaantui sitten minullekin kun en lähtenyt hänen mustamaalauskampanjaansa mukaan.

Kerrottakoon vielä että tämä ystäväni saattaa ilmoittaa että tulee meille, jolloin mun pitää ola hakemassa, viemässä ja tuomassa häntä junalta. Vaikka bussi menisi suoraan ulko-ovelta juna-asemalle, tätä vaihtoehtoa ei voida käyttää vaan mun pitää kuskata, vaikka autolla kestää kauemmin kuin julkisilla päästä ruuhka-aikaan paikasta toiseen.

Olen itse yksinhuoltaja, joten ei mullakaan voimia loputtomiin ole tätä ystävää auttaa ja tukea. Joudun jo nyt hoitamaan yksin kaiken kotona, joten en koe että mun pitäisi vielä käydä siivoamassa tämän kaverini luona. Minä käyn kokopäivä työssä, kaverini tekee ehkä 3-4 h päivässä töitä kotoa käsin.

AP

Missä ap:n ystävän mies? Onko ero tullut viimeisen vuoden aikana? Jos olet oikea ystävä kysyt suoraan että mikä on? Ihanaa että ystäväsi kutsuu sinua luokseen kaiken kaaoksen keskelle! 

Olkaa muut mitä mieltä vaan, mutta jos olisin ap ja ystävä minulle oikeasti rakas menisin kylään, laittaisin pesukoneen päälle, veisin lapsen puistoon ja kävisin kaupassa ostamassa shampoota,ruokaa jne. Kehottaisin ystävää lepäämään sen ajan. Sitten menisin muksun kanssa takaisin ja kun lapsi saatu nukkumaan alkaisin keskustelemaan asioista. Ota hyvä ihminen omat lakanat jne mukaan! Jos toinen on noin masentunut älä nyt odota sieltä löytyvän voimia vieraslakanoiden löytymiseen!

10 vielä. Ja sanoisin ystävälle että sinun ei tarvitse olla maailman paras kaikessa. Ei tarvitse todistella mitään eikä suuttua jos lastasi komennetaan. Ei kukaan halua ystävällesi ja tämän lapselle mitään pahaa. 

Onko ystäväsi yh?  Onko lapsella isovanhemmat? Tarkoitan, että kyllä tuossa tilanteessa pitäisi jonkun muunkin seurata, ettei lapsi elä pelkällä sokerilla.

Jalostetut sokerit ovat pahinta myrkkyä kenelle vaan.

- pilaavat hampaat

- väärät ruokatottumukset (ei ole syytä olettaa, että tilanne paranee yhtään siitä kun lapsi on vanhempi ) aiheuttavat lihavuutta + kaikki ne ongelmat mitä siitä poikii (kiusaaminen, huono terveys, itsetunto-ongelmat)

- lapsi on levoton, keskittymiskyvytön, käytöshäiriöt

- lapselle tulee anemia, ravintoaineiden puutostiloja, kun "oikea" ruoka kuitataan sokerilla

Eli ne terveelliset makutottumukset opitaan jo lapsena. Vanhemman pitää tutustuttaa lapsi eri ruoka-aineisiin ja makuihin. Todella pienelle lapselle voi joskus antaa pienen herkun (hedelmäsose, omenanpala, banaania, keksi tms.) jälkiruuaksi, mutta ei ole tarkoitus, että koko ateria on sokeria.

Ap, ystävälläsi on varmasti myös jotain mielenterveydellisiä ongelmia. On oikeasti hälyyttävää, että 1,5 vuotias on elämänsä aikana ollut kolmessa eri päiväkodissa. Jos elämä kauan jatkuu tota rataa, niin "ystäväsi" lapsi päätyy siihen surullisen kuuluisaan joukkoon lapsia, joita joudutaan ottamaan huostaan. Itseasiassa voisit tehdä laso-ilmoituksen kodin siivottomuudesta, sillä kaamea epäjärjestys kaikkialla kotia ei todellakaan ole hyväksi lapsen kehitykselle. Eikä myöskään tälle äidin psyykeelle. 

Oletko koskaan huomauttanut hänelle, että tuollainen koti voi olla vahingollinen lapselle? Ei ole oikeasti normaalia, että ei löydy puhdasta vaatetta, pyyhkeitä, lakanoita, astioita yms.

Käykö äiti töissä? Missä lapsen isä? Eikö hänkään ole kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista. 

Yksinäinen ihminen asukoot minkälaisessa sontaläjässä, mutta vanhemmuus tarkoittaa sitä, että pidetään siitä lapsesta niin hyvä huoli kuin omat resurssit antaa myöden. Jos psyykkiset tai taloudelliset resurssit huonot, niin silloin pitäisi ymmärtää pyytää yhteiskunnalta apua. 

Lapsi on varmasti kiukkuinen kaiken sokerisen takia, koska on saanut sitä paljon ja nyt on addiktoitunut sokerille. Ei noin pienen kuulu saada tolkuttomia määriä karkkia ja suklaita tai virvoitusjuomia. Mitä kauemmin sokerin syömistä voi lapsella lykätä, niin sen parempi. 

Jos itselläni olisi tuollainen "ystävä", niin yrittäisin ehkä keskustella ja kysyä, että auttaisiko, että yhdessä laitatte sen huushollin kuntoon, jotta olisi sitten mukava siellä tehdä ruokaa ja leipoa yms. Jos hän loukkaantuisi verisesti, niin voisit tehdä sen laso-ilmoituksen, koska selvästi hän ei ymmärrä ottaa apua vastaan.

Välillä on vain hyväksyttävä, että jotkut ihmiset eivät koskaan muutu miksikään. Aina on samat selitykset miksi ei voi tehdä jotain (hakea työtä, siivota, tehdä ruokaa, olla ajoissa paikalla yms.) ja kaikki kaatuu päälle.

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 09:50"]

Missä ap:n ystävän mies? Onko ero tullut viimeisen vuoden aikana? Jos olet oikea ystävä kysyt suoraan että mikä on? Ihanaa että ystäväsi kutsuu sinua luokseen kaiken kaaoksen keskelle! 

Olkaa muut mitä mieltä vaan, mutta jos olisin ap ja ystävä minulle oikeasti rakas menisin kylään, laittaisin pesukoneen päälle, veisin lapsen puistoon ja kävisin kaupassa ostamassa shampoota,ruokaa jne. Kehottaisin ystävää lepäämään sen ajan. Sitten menisin muksun kanssa takaisin ja kun lapsi saatu nukkumaan alkaisin keskustelemaan asioista. Ota hyvä ihminen omat lakanat jne mukaan! Jos toinen on noin masentunut älä nyt odota sieltä löytyvän voimia vieraslakanoiden löytymiseen!

[/quote]

Ystävälläni on mies, joka tekee töitä toisella paikkakunnalla. Ystäväni ei suostu asumaan samalla paikkakunnalla kuin miehensä, joten on sitten käytännössä viikot yksin lapsensa kanssa. Hänellä olisi kaikki mahdollisuudet asua yhdssä lapsen isän kanssa, mutta ei suostu siihen. Mies auttaa minkä pystyy.

Minä olen eronnut vuoden sisään. Miksi multa pitää löytyä voimia auttaa ja tukea jatkuvasti ihmistä joka on tietentahtoen tilanteesa aiheuttanut, ja joka työntää itsekkyydellään ja minäminäminä asenteella ihmiset ympäriltään? Miksi mun pitää oman kotini ja jaksamiseni kustannuksella auttaa ihmistä joka loukkaantuu mikäli häntä yrittää auttaa?

AP

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 09:15"]

Hei, sulla on mahdollisuus tässä tilanteessa pudottaa tuo ihminen maan pinnalle. Jos loukkaantuu niin sitten loukkaantuu, kun kerran et kuitenkaan halua enää pitää siihen yhteyttä :) Kirjota sille vaikka sähköpostilla muutamat elämän tosiasiat ja pyydä vaikka hakemaan apua noihin mielenterveydellisiin ongelmiin.. sitä se selkeesti on kun kuvittelee sairauksia eikä jaksa huolehtia kodista ja lapsesta.

Sanot sille että maailma ei pompi sen pillin mukaan vaa kyllä jokainen on oman onnensa seppä ja lopettaa sen syiden etsimisen muualta ja katsoo peiliin :)

[/quote]

Oman onnensa seppä on vähän vaarallinen sanonta. Toki jokainen on vastuussa itsestään, mutta eväät jotka elämää varten saimme ovat kovin erilaiset. Jonka lisäksi juttu on niin että olet sitä miten muut ihmiset sinut näkevät. Eli elämämme on monella tapaa muiden käsissä. Tämä pman onne seppä-ajatus on useimmiten niillä jotka luulevat olevansa kaikkivoipia, ja joilla niitä vastoinkäymisiä ei kovin paljon ole ollut. Tuo ap:n ystävä on munkin mielestä varmaan masentunut/ahdistunut/yksinäinen. Eli avun tarpeessa. Ystävänä ap voisi hyvin kertoa millainen vaikutelma hänen elämästään tulee ja kysyä millaista apua hän oikeasti tarvitsee. Mikään apuhan ei auta jos ei ole valmis itse ottamaan vastuuta elämästään, mutta toisaalta, jos voi huonosti se vastuunotto on vaikeaa ilman apua.

13 jatkaa. Ei kyllä ap:lta voi oikein odottaa, että itse yksinhuoltajana auttaa enää kovinkaan paljoa. Onko sinulla mitään tapaa ottaa yhteyttä ystävän mieheen ja kertoa hänelle, minkälaista elämää ystäväsi viettää ja sanoa painokkaasti, että jos ei parannusta ala tapahtumaan, niin otat oikeasti lastensuojeluun yhteyttä, että tsekkaavat tilanteen. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 10:16"]

13 jatkaa. Ei kyllä ap:lta voi oikein odottaa, että itse yksinhuoltajana auttaa enää kovinkaan paljoa. Onko sinulla mitään tapaa ottaa yhteyttä ystävän mieheen ja kertoa hänelle, minkälaista elämää ystäväsi viettää ja sanoa painokkaasti, että jos ei parannusta ala tapahtumaan, niin otat oikeasti lastensuojeluun yhteyttä, että tsekkaavat tilanteen. 

[/quote]

Ystäväni mies tietää kyllä tilanteen. Hän on _täysin tossun alla_. Tekee viikot töitä ja tulee viikonlopuksi kotiinsa, jossa odottaa paskainen kämppä ja kaaos. Ystäväni mielestä miehen tehtävä on siivota asunto, kun kerran hän hoitaa lapsen arkisin. On sanonut suoraan että jos eroaa tästä miehestään lopullisesti, tulee tekemään kaikkensa ettei miehensä saa tavata enää heidän lastaan. perustelut tähän on se ettei mies ole tähänkään asti ystäväni mielestä osallistunut riittävästi lapsen hoitoon (!).

Apua ystäväni saisi lapsen isovanhemmilta, mutta hän ei halua sitä. Isovanhemmissa on vikaa. Tai, jos hän antaa lapsensa nähdä isovanhempiaan, hän sanelee kohtuuttomat ehdot joidenm mukaan pitää mennä: asunnosta pitää piilottaa tiettyjä esineitä, kirjoja jne ettei lapsi VAAN näe niitä. Ja kyse ei ole mistään vaarallisesta, vaan siitä että ystäväni ei hyväksy esim. vanhempiensa tiettyjä elämäntapoja. Joissa ei siis ole mitään väärää, mutta jotka ovat vain erilaiset kuin ystäväni. Hän kiristää sukulaisiaan ja miehensä sukulaisia aina ihan älyttömillä jutuilla lapsen näkemiseen liittyen.. Joskus hänen miehensä vanhemmat ovat liian innostuneita kun tapaavat lasta -> syy laittaa välit poikki. Joskus taas liian välinpitäättämiä-> syy laittaa välit poikki. Jos iso vanhemmat kutoo ystäväni mielestä rumia vaatteita lapselleen -> syy laittaa välit poikki. Viimeisin syy jossa taas välit katkaistiin oli että ystäväni miehen vanhemmat olivat kertoneet miehen sukulaisille lapsen kuulumisia. Ystäväni mielestä häneltä oilsi ensin pitänyt kysyä saako lapsen kuulumisia kertoa muille. Kyseessä siis ihan tavallista juttelua, eikä ystävälläni ollut mitään riitaa näiden miehen sukulaisten kanssa.. no nyt on.

AP

Miten olet ap jaksanut tuota ihmistä noinkin pitkään? Onko hän aina ollut tuollainen luonteeltaan, vai onko käytös uutta?

Sinuna tekisin lastensuojeluilmoituksen, sanoisin suorat sanat ja katkaisisin välit. Oikeasti, kaikkea ei tarvitse jaksaa.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 09:09"]

..ja muutenkin elämäntavat mietityttää.

Mulla on siis kaveri jonka kanssa tuntuu että ollaan kasvettu radikaalisti erisuuntiin tässä vuoden aikana. Tai, sanotaanko että mä olen muuttunut ja havahtunut huomaamaan samalla että tämä ystäväni ei ole ehkä ihminen jonka kanssa haluaisin viettää enää aikaa.

Musta tämä on kummallinen tapa elää lapsiperheen arkea, sanokaa mitä te ajattelette:

Ystäväni on erittäin epäsiisti. hänen kotonaan on niin likaista, että en haluaisi ottaa kenkiä pois jalasta kun sinne menee. Puhtaita lakanoita on turha edes toivoa, saati että suihkuunmennessä olisi puhdas pyyhe tarjota. Lattioilla lojuu kasoittain likapyykkiä/puhdasta pyykkiä. Ruokaa ystävällä ei juurikaan ole tarjota, hän syö valmisruokaa, ja aamuisin koska hän ei syö aamupalaa, ei sitä myöskään vieraille tarjota. Shampoota, pesuainetta, hoitoainetta tms hänellä ei ole koskaan. Näistä huolimatta ystäväni pyytää toistuvasti minua kyläilemään luokseen. Meille kun hän tulee, hän olettaa että palvelu pelaa, eli talon puolesta pitää olla kaikki mahdollinen.

1,5 vuotiaan lapsensa ystäväni elättää lähinnä suklaalla ja valmisruoilla. Mulle hän selittelee että "on hampaita tulossa" "on nukuttu huonosti" tms joten hyvä että lapsi syö edes suklaata.. Kaikki kerrat jotka olen lastaan tavannut, on lapsella ollut "kuumetta tulossa" tai hampaita tai jotain, jolla selitellään ettei lapsi syö lainkaan normaalia ruokaa vaan ainoastaan sokeria. Lapsi on erittäin kärttyinen, kitisee jatkuvasti, eikä tottele lainkaan. Hirveää sanoa pienestä lapsesta, mutta en jaksa tuota lasta lainkaan. Lapsi ei koskaan ole tyytyväinen, vaan vaatii äitinsä pohjatonta huomiota koko valveillaoloaikansa. Lapsi on nyt ollut 6 kk sisään 3 eri päiväkodissa, sillä ystäväni on löytänyt aina jotain vikaa hoitopaikoista. Ja vaatinut kaupunkia järjestämään aina uuden hoitopaikan. Nyt tässä kolmannessakin on jotain vikaa, ja nainen on aloittanut kampanjan taas uudesta hoitopaikasta.

Ystävälläni on myös jatkuvasti eri sairauksia. Milloin on kilpirauhasen vajaatoimintaa joka ei toistuvista kokeista huolimatta näy missään.. Tämän lisäksi naisella on ainakin 4 eri sairautta, joiden vuoksi ramppaa lääkärissä jatkvuasti. Mitään hänellä ei ole diagnosoitu.

Ystäväni olettaa että kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat olemassa vain häntä varten. Häntä pitäisi kuskata sormia napsauttamalla, ja jos näin ei tapahdu, hän loukkaantuu ja avautuu facebookissa kuinka rankkaa elämä on kun KUKAA EI AUTA.

..Ääh, kun itsekin tätä tekstiäni luen, tajuan että eihän mulla ole mitään yhteistä tämän ihmisen kanssa.

[/quote]

Ai hitto miten samalta kuullostaa, mahdetaankohan me tuntea sama ihminen? :D Lapsen ikäkin stemmaisi. 

Tämä ihminen "pakotti" mut lapsensa kummiksi, ja suostuin toiveeseen koska ei ole kohteliasta kieltäytyä. Ennen pitkää tajusin miten iso virhe se myöntyminen oli, vaikka se ei periaatteessa edes ollut mitään oikeaa kummiutta. Jos olisin tiennyt, millainen soittelu, vaatimus ja syyllistysten rumba siitä alkaa, olisin mieluusti vedonnut vaikka mihin ettei hommaan tarvitse ryhtyä. Naisen mielestä mun olisi pitänyt lojua siellä paskasessa kämpässä tuntikausia ja siivota, vaikka teen kahta eri duunia ja omakin koti olisi siivottavana ja kissat hoidettavana. Hänestä oli kummallista, miksi en halunnut mennä sinne perjantaisin töitten jälkeen vaan lähdin poikaystäväni kanssa viettämään rauhaisaa kahdenkeskistä iltaa. Lopulta se juttu vääntyi "sä menet aina vain ryyppäämään.." No just just. ei vain tule ekana mieleen mennä kuuntelemaan lapsen kitinää raskaan työviikon jälkeen, varsinkin kun olisi se omakin elämä elättävänä. 

Lapsi vaati kaiken aikaa ihan hirveästi huomiota. Tästä syystä ja taas toisesta syystä tämä äiti ei tehnyt mitään taloustöitä, koska lapsi huutaa. No kaipa se huutaa, kun se saa jatkuvasti tahtonsa läpi. Tästä siis johtui se, etten koskaan nähnyt siellä tiskipöytää, vaan se oli likaisten ja haisevien astioiden, kattiloiden sun muiden peitossa. Kuvauksesi vaatekasoista, vessan kunnosta ja lakanoista osuu myös nappiin. Kerran erehdyin jäämään sinne yöksi ja mua ällötti koska ne lakanat oli ihan kuukautisveressä. Siis hyi saatana. 

Soittelu taas oli jotain aivan omaa luokkaansa. Tää äiti kun päätti saavansa mut kiinni, niin se soitti tasan niin kauan että vastaan. Sen vuoksi mun piti ottaa koputuspalvelu pois puhelimesta, koska se häiritse mun tekemiä tärkeitäkin puheluita sinnikkäällä koputtelullaan. Lisäksi se saattoi joskus jopa laittaa viestiä "meinaaks puhuu viel kauankin.." Idiootti?

Mulla on elämä rauhottunut melkoisesti ja puhelin on ollut kauniin hiljaa, kun vain lakkasin pitämästä yhteyttä. Mun mielestä se ei ole mun ongelma, jollei toinen hallitse elämäänsä ja kaikkien kaveri ei tarvitse olla. Mun neuvoni on, että jätät sen akan omaan arvoonsa ja sanot vain ihan suoraan, että sulla on omakin elämä ja pysyt jämäkkänä. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 09:49"]

Ap tässä,

Kiitos vastauksista. Joku tuolla pahoitti mielensä jo tavastani puhua "ystävästäni", ja olet oikeassa, aika suoraan ja kaartelematta asiat tässä tuon esiin. En koe tarvetta pehmitellä totuutta.

Olen ystävääni koittanut auttaa. Hän loukkaantuu silmittömästi jos siisteystasostaan vihjaakin. Taannoin yhteinen ystävämme komensi hänen lastaan joka oli viidettä kertaa räpläämässä pesukoneen nappeja. Tämä kaverini laittoi välit poikki tähän yhteiseen ystäväämme, loukkaantuen silmittömästi siitä että hänen lastaan komennettiin (hänestä oli kohtuutonta että ystäväni komensi omassa kodissaan lasta, jonka äiti ei kyennyt tähän). Lähetti tälle komentaneelle ystävälle monen sivun mittaisen viestin jossa puolusteli itseään, omaa tapaansa kasvattaa lastaan ja kehui omaa lastaan kuinka tottelevainen, kiltti, reipas yms hänen lapsensa on. Vaikka kaikki näkevät että totuus on aivan muuta, lapsi on riiviö. (pahoittakaa nyt joku tästäkin mielenne).

Tämä ongelmainen ystäväni yritti sitten vielä kääntää minutkin tätä yhteistä ystäväämme vastaan ja loukkaantui sitten minullekin kun en lähtenyt hänen mustamaalauskampanjaansa mukaan.

Kerrottakoon vielä että tämä ystäväni saattaa ilmoittaa että tulee meille, jolloin mun pitää ola hakemassa, viemässä ja tuomassa häntä junalta. Vaikka bussi menisi suoraan ulko-ovelta juna-asemalle, tätä vaihtoehtoa ei voida käyttää vaan mun pitää kuskata, vaikka autolla kestää kauemmin kuin julkisilla päästä ruuhka-aikaan paikasta toiseen.

Olen itse yksinhuoltaja, joten ei mullakaan voimia loputtomiin ole tätä ystävää auttaa ja tukea. Joudun jo nyt hoitamaan yksin kaiken kotona, joten en koe että mun pitäisi vielä käydä siivoamassa tämän kaverini luona. Minä käyn kokopäivä työssä, kaverini tekee ehkä 3-4 h päivässä töitä kotoa käsin.

AP

[/quote]

19 jatkaa. 

Miten voi olla mahdollista edelleen, että kuullostaa tismalleen samalta toi touhu kuin mun tuntemalla yh:lla? Noi kaikki kuvailemasi mustamaalauskampanjat (mutkin on nykyisin mustamaalattu ihan täysin.) ja kaikki noi erikoiskohteluiden vaatimiset oli jotain ihan uskomatonta. Mulla oli lakkiaiset keväällä ja hän vaati, että jätän vieraat sisälle ja jään hänen kanssaan röökille pihamaalle minuuttitolkulla kun hän tulee kyyteineen pihaan sekä vielä lähtiessäänkään hän ei osannut kulkea hissillä yksin alas ja nousta autoon. Olin aivan hiilenä, kun se alotti vielä lapsellisen kiukuttelun kun pistin kampoihin etten ala vaihtamaan mitään lapsen pissavaippoja kesken juhlien vaan hän saa hoitaa sen itse. 

Mä en ainakaan loukkaannu tavastasi puhua ystävästi, tosin ystävyydeltä tuo ei edes kuullosta sen akan osalta vaan jonkinlaiselta hyväksikäytöltä. Omakin vastaavani oli aivan riippakivi ja yritti pompottaa koko maailmaa oman pillinsä mukaan ja voi sitä raivon määrää kun kaikki ei mennyt niin kuin hänen mielestään pitää. 

Kaikkein parasta antia olivat kuitenkin kaikki ne aivan kuutamonpimeät neuvot, joita sateli aivan kaiken aikaa pyytämättä. Muijalla ei ollut mitään hajua yhtään mistään, ja silti suu kävi koko ajan. Milloin se alkoi jauhaa mun opintolainan tarpeettomuudesta ja milloin se oli hakemassa mulle jo kämppää aivan hänen naapuristaan, koska tarvitsin niin paljon apua senkin hakemisessa.:D Mikään ei estänyt sitä neuvojen vyöryä, jota en missään tapauksessa tarvinnut. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 09:50"]

Missä ap:n ystävän mies? Onko ero tullut viimeisen vuoden aikana? Jos olet oikea ystävä kysyt suoraan että mikä on? Ihanaa että ystäväsi kutsuu sinua luokseen kaiken kaaoksen keskelle! 

Olkaa muut mitä mieltä vaan, mutta jos olisin ap ja ystävä minulle oikeasti rakas menisin kylään, laittaisin pesukoneen päälle, veisin lapsen puistoon ja kävisin kaupassa ostamassa shampoota,ruokaa jne. Kehottaisin ystävää lepäämään sen ajan. Sitten menisin muksun kanssa takaisin ja kun lapsi saatu nukkumaan alkaisin keskustelemaan asioista. Ota hyvä ihminen omat lakanat jne mukaan! Jos toinen on noin masentunut älä nyt odota sieltä löytyvän voimia vieraslakanoiden löytymiseen!

[/quote]

Voi jeesus, jos tämä jeesustelu toimisi oikeasti käytännössä. 

Mä kokeilin tätä kikkaa omalla kohdallani kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla se meni aivan ..tuiksi. Siivosin kämpän lattiasta kattoon, vein lapsen ulos ja sieltä tultua nukutin sen pinnasänkyyn. Sen jälkeen yritin keskustella asioista asioiden oikeilla nimillä, niin tää kaveri keskittyi salkkareihin tai alkoi soitella ympäriinsä.

Tosta ei ole mitään hyötyä, koska sitten kaverini soitteli mua kylään ja sanoi, että tuuks taas tiskaamaan. eli miten se vanha sanonta meni; anna miehelle kala, niin hän ja syö ja opeta mies kalastamaan ja jaadajaada. Lisäksi tää ihminen ei edes arvostanut mun panostani millään lailla, vaan jaksoi mollata mua kavereittensa nähden. Se siitä sitten.