Muita, jotka eivät jaksaa enää edes unelmoida?
Tuli mieleen tuosta unelmaelämä-ketjusta... Ennen tykkäsin miettiä noita. Nykyään tulee vain surullinen olo, koska se unelmaelämän kuvittelu vain muistuttaa siitä, etten pysty sellaista saamaan. Miten kaukana se on siitä, mitä elämää oikeasti joudun elämään. Ehkä toivo ja unelmatkin voivat tietyssä pisteessä vain alkaa sattua...
Kommentit (18)
Minkälaista on kun on edes unelmia?
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista on kun on edes unelmia?
Oikeasti, epätoivoista ja surullista. Siltä on alkanut tuntua. Eri asia varmasti, jos on mahdollisuudet toteuttaakin niitä unelmia.
En tiedä, onko se jaksamisesta kiinni vaan siitä, mikä on järkevää. Unelmia voi olla vaikea saavuttaa, ja sitten kun elämä on halutulla mallilla, niin sitten tulee syöpä ja kuolee pois, tai tapahtuu muuta ikävää. Parasta onkin alkaa tyytyä siihen, miten asiat ovat nyt, ja nauttia tämänhetkisistä mahdollisuuksista. m48
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko se jaksamisesta kiinni vaan siitä, mikä on järkevää. Unelmia voi olla vaikea saavuttaa, ja sitten kun elämä on halutulla mallilla, niin sitten tulee syöpä ja kuolee pois, tai tapahtuu muuta ikävää. Parasta onkin alkaa tyytyä siihen, miten asiat ovat nyt, ja nauttia tämänhetkisistä mahdollisuuksista. m48
Tälle kannalle alan itsekin kääntyä.
Mikä unelmaelämä-ketju? Onko se poistettu, vai miksi en löydä sellaista...
Ei ole kyse siitä miten asioiden pitäisi olla ja mitä ei voi saada. On kyse siitä että elämästä tehdään mahdollisimman hyvää niillä korteilla mitä on annettu. Mahdollisimman hyvä on jollekin 100 m kävely ilman tukea, toiselle maraton. Ja itsestä otetaan vastuu. Esim. netissä ei lojuta tuntikaupalla joka päivä.
T. Kroonisesti monisairas
Vierailija kirjoitti:
Mikä unelmaelämä-ketju? Onko se poistettu, vai miksi en löydä sellaista...
https://www.vauva.fi/keskustelu/6554909/millainen-olisi-sun-unelma-elam…
Mitä unelmoitavaa on kun ei töitäkään enää saa. Tässä nyt odotellaan lähinnä syöpää ja kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä unelmoitavaa on kun ei töitäkään enää saa. Tässä nyt odotellaan lähinnä syöpää ja kuolemaa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi työ on ihmisille niin tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä unelmoitavaa on kun ei töitäkään enää saa. Tässä nyt odotellaan lähinnä syöpää ja kuolemaa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi työ on ihmisille niin tärkeä asia.
Ilman työtä voi korkeintaan käydä lähimetsässä pällistelemässä.
Minä estää saavuttamasta unelmia? Toki sairaudet vsikuttaa, mutta mikä muu? Mistä unelmoitte ja mikä estää saavuttamisen?
Minulla ei ole ikinä ollut mitään unelmia, mutta olen silti onnellinen.
Usko kovasti SDP vaalivoittoon niin sinäkin voi saavuttaa sosialistisen yltäkylläisyyden jossa kaiken saa ilmaiseksi eikä tarvitse käydä töissä. Muista äänestää SDP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä unelmoitavaa on kun ei töitäkään enää saa. Tässä nyt odotellaan lähinnä syöpää ja kuolemaa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi työ on ihmisille niin tärkeä asia.
Ilman työtä voi korkeintaan käydä lähimetsässä pällistelemässä.
Minulla ei ole työtä, ja nautin suuresti lähimetsistä ja kaukaisemmistakin, joihin pääsen fillarilla. Nautin myös Pirkka Amppari -mehujäätelöstä sataman penkillä, yökävelyistä ja kaikesta sellaisesta. -sama
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut mitään unelmia, mutta olen silti onnellinen.
Sinä vain tyydyt olotilaasi. Se ei ole sama kuin onni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut mitään unelmia, mutta olen silti onnellinen.
Sinä vain tyydyt olotilaasi. Se ei ole sama kuin onni.
Miten se eroaa onnesta? Mitä on onni? Miksi juuri minun tai sinun pitäisi olla onnellinen? -eri
Hö, *jaksa.