Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen raivokohtaukset hajottaa perheen
15.09.2020 |
Kohta 3v lapsi saa päivässä monta pahimmillaan melkein tunnin pituista järjetöntä raivaria. Aamu alkaa valituksella ja yltyy huutoon ja lapsen saa väkisin raahata autoon ja päiväkotiin. Sinne menee kyllä mielellään ja pk:sta tulee hyvää palautetta lapsen käytöksestä. Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen. Sitten vähän rauhoittuu kunnes viimeistään nukkumaan mennessä taas räjähtää.
Olemme molemmat vanhemmat ihan poikki tähän tilanteeseen. Meillä on kotona aivan hirveä meteli koko ajan, joku huutaa jatkuvasti. Haaveissa on ollut toinen lapsi, mutta ei tähän kaaokseen voi mitään vauvaa enää ottaa. Ollaan ns hyvä perhe, molemmat vanhemmat hyvissä töissä, ei päihdeongelmaa, talous kunnossa. Neuvolassa vähätellään, kuuluu kuulemma ikään. En ikinä tiennyt, että arki tulee olemaan pelkkää huutoa ja silmitöntä raivoa..
Mitä tässä voi tehdä. Ollaan niin lopussa tähän ja kotona olo ahdistaa kaikkia nykyään. Lapsi on lyhyitä päiviä hoidossa, tuskin johtuu ylikuormittumisesta.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin!! Wtf
"Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen."
EIKÖ AP TULE MIELEEN MENNÄ RAUHOITTAMAAN LAPSI KUN EI SELVÄSTI SIIHEN ITSE KYKYNE.
Lapset eivät itse kykene säätelemään tunteita. Se on aikuisen tehtävä nimetä tunteita, ohjata lasta, puhua ja rauhoittaa.
Vaikea käsittää miten joku voi antaa oman lapsensa kärsiä ja olla tunteiden vietävänä lattialla 1h, ilman että menee lähelle ja mahdollisesti ottaa syliin ja ainakin rauhoittaa lasta. On läsnä.
Ap, sinä jätät lapsen täysin heitteille ja tunteidensa vietäväksi.
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan ja peloissaan raivomaailmasda - täysin yksin löytämättä ulospääsyä.
Tässä esimerkki, että ihmisten pitäisi olla lukenut psykologiaa ja kasvatustieteitä vähintäänkin muutama kurssi ja HYVÄKSYTYSTI ennen kuin voi tehdä lapsen. Vauvakortti olusi tarpeen!
Huoh
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin!! Wtf
"Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen."
EIKÖ AP TULE MIELEEN MENNÄ RAUHOITTAMAAN LAPSI KUN EI SELVÄSTI SIIHEN ITSE KYKYNE.
Lapset eivät itse kykene säätelemään tunteita. Se on aikuisen tehtävä nimetä tunteita, ohjata lasta, puhua ja rauhoittaa.
Vaikea käsittää miten joku voi antaa oman lapsensa kärsiä ja olla tunteiden vietävänä lattialla 1h, ilman että menee lähelle ja mahdollisesti ottaa syliin ja ainakin rauhoittaa lasta. On läsnä.
Ap, sinä jätät lapsen täysin heitteille ja tunteidensa vietäväksi.
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan ja peloissaan raivomaailmasda - täysin yksin löytämättä ulospääsyä.
Tässä esimerkki, että ihmisten pitäisi olla lukenut psykologiaa ja kasvatustieteitä vähintäänkin muutama kurssi ja HYVÄKSYTYSTI ennen kuin voi tehdä lapsen. Vauvakortti olusi tarpeen!
Huoh
Sinulla ei taida olla lapsia? Heiltähän tulee parhaat kasvatusohjeet.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sitten jos lapsi ei ota vastaan raivokohtauksen aikana syliä, myötätuntoa, lohdutusta tai kyselyitä että mikä harmittaa? Jos lapsi on hyvin voimakas niin minä hentona äitinä en pysty pitämään holdingissa rimpuilevaa isokokoista lasta.
Nuo rauhoittamiset ja aikuisen sylissä turvallisesti lapsen vihan ja raivon kokemiset onkin opeteltava LAPSENA jolloin lapsi OPPII säätelemään omia tunteitaan ja OPPII rauhoittumaan ja kuinka saa rauhoitettua itsensä.
Ei tämä enää aikuisena onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin!! Wtf
"Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen."
EIKÖ AP TULE MIELEEN MENNÄ RAUHOITTAMAAN LAPSI KUN EI SELVÄSTI SIIHEN ITSE KYKYNE.
Lapset eivät itse kykene säätelemään tunteita. Se on aikuisen tehtävä nimetä tunteita, ohjata lasta, puhua ja rauhoittaa.
Vaikea käsittää miten joku voi antaa oman lapsensa kärsiä ja olla tunteiden vietävänä lattialla 1h, ilman että menee lähelle ja mahdollisesti ottaa syliin ja ainakin rauhoittaa lasta. On läsnä.
Ap, sinä jätät lapsen täysin heitteille ja tunteidensa vietäväksi.
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan ja peloissaan raivomaailmasda - täysin yksin löytämättä ulospääsyä.
Tässä esimerkki, että ihmisten pitäisi olla lukenut psykologiaa ja kasvatustieteitä vähintäänkin muutama kurssi ja HYVÄKSYTYSTI ennen kuin voi tehdä lapsen. Vauvakortti olusi tarpeen!
Huoh
Sinulla ei taida olla lapsia? Heiltähän tulee parhaat kasvatusohjeet.
Kyllä on useampi kapsi. Eikä tällaisia ongelmia ollut koskaan. On myös alan koulutus.
Lapset etsii rajoja, saa raivokohtauksia, mutta tilanteesta vastuussa on aina aikuinen. Hänen tehtävä on auttaa lasta rauhoittumaan.
Valitettavasti sinä et ymmärrä asiasta mitään.
Tuonne hakukenttään tuo: "diabeteksen hoito ruokavaliolla"
Jospa kasvattaisit itse sokerijuurikkaat, tietäisit syyn helposti. Mutta siitä luomusokerista tulee terveellekin migreeni. Paljonko sun perheessä menee erilaista makeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin!! Wtf
"Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen."
EIKÖ AP TULE MIELEEN MENNÄ RAUHOITTAMAAN LAPSI KUN EI SELVÄSTI SIIHEN ITSE KYKYNE.
Lapset eivät itse kykene säätelemään tunteita. Se on aikuisen tehtävä nimetä tunteita, ohjata lasta, puhua ja rauhoittaa.
Vaikea käsittää miten joku voi antaa oman lapsensa kärsiä ja olla tunteiden vietävänä lattialla 1h, ilman että menee lähelle ja mahdollisesti ottaa syliin ja ainakin rauhoittaa lasta. On läsnä.
Ap, sinä jätät lapsen täysin heitteille ja tunteidensa vietäväksi.
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan ja peloissaan raivomaailmasda - täysin yksin löytämättä ulospääsyä.
Tässä esimerkki, että ihmisten pitäisi olla lukenut psykologiaa ja kasvatustieteitä vähintäänkin muutama kurssi ja HYVÄKSYTYSTI ennen kuin voi tehdä lapsen. Vauvakortti olusi tarpeen!
Huoh
Sinulla ei taida olla lapsia? Heiltähän tulee parhaat kasvatusohjeet.
Höpö höpö.
Asia on juuri näin. Minullakin on lapsia. Auttakaa niitä lapsia tunnevyöryssä.
Niinhän te rajoitatte riehumisenkin suhteen kun lapsilla menee liian lujaa. Pysäytätte tilanteen ennen kuin sattuu jotain. Samoin kun lapsi on satuttanut itsensä niin otatte syliin ja lohdutatte. Jos lapsi pelkää niin otatte viereen...
Miksette auta lasta raivon kohdalla. Jätätte täysin yksin, lattialle tunniksi ihan yksin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin!! Wtf
"Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen."
EIKÖ AP TULE MIELEEN MENNÄ RAUHOITTAMAAN LAPSI KUN EI SELVÄSTI SIIHEN ITSE KYKYNE.
Lapset eivät itse kykene säätelemään tunteita. Se on aikuisen tehtävä nimetä tunteita, ohjata lasta, puhua ja rauhoittaa.
Vaikea käsittää miten joku voi antaa oman lapsensa kärsiä ja olla tunteiden vietävänä lattialla 1h, ilman että menee lähelle ja mahdollisesti ottaa syliin ja ainakin rauhoittaa lasta. On läsnä.
Ap, sinä jätät lapsen täysin heitteille ja tunteidensa vietäväksi.
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan ja peloissaan raivomaailmasda - täysin yksin löytämättä ulospääsyä.
Tässä esimerkki, että ihmisten pitäisi olla lukenut psykologiaa ja kasvatustieteitä vähintäänkin muutama kurssi ja HYVÄKSYTYSTI ennen kuin voi tehdä lapsen. Vauvakortti olusi tarpeen!
Huoh
Sinulla ei taida olla lapsia? Heiltähän tulee parhaat kasvatusohjeet.
Kyllä on useampi kapsi. Eikä tällaisia ongelmia ollut koskaan. On myös alan koulutus.
Lapset etsii rajoja, saa raivokohtauksia, mutta tilanteesta vastuussa on aina aikuinen. Hänen tehtävä on auttaa lasta rauhoittumaan.
Valitettavasti sinä et ymmärrä asiasta mitään.
Onneksi et oo mun lapsen varhaiskasvattaja vaan meillä on opena ihan oikea alan ammattilainen, joka jo lapsen parin päivän päiväkotiuran jälkeen totesi, että meinasi lapsi vähän hermostua "mutta onneksi ymmärsin antaa lapselle tilaa ja lapsi rauhoittukin itsekseen kun sai puhista rauhassa".
Siinä kun olis menny holdaamaan lasta ja väkisin sylitelly ja sanoitellu, että "olet nyt kiukkunen ja nyt oot raivoissas ja nyt meinaat oksentaa siinä raivossas" ni ei lapsi varmaan ihan mielellään enää päiväkotiin menisi.
Se, ettei sun lapset ole tulistuvia ja ottavat vastaan puhetta ja kosketusta kiukussaan ei tarkoita, ettei sellaisiakin lapsia olisi maailma pullollaan jotka tulistuvat eivätkä kiukussaan kestä kosketusta tai edes kohti puhumista.
Lisäksi yleisesti ihmettelen miten erillään kaikilla tuntuu eteinen olevan muusta asunnosta kun raivoajaa ei sinne saisi päästää raivoamaan.
Meillä eteinen on ihan keskiössä siitä näkee kokoajan toiset huoneet ja missä muut liikkuu, kuitenkin se on turvallinen tila möykätä ja suurimmalta osin ärsykkeetön.
Minä autan lastani rauhoittumaan antamalla raivon kulua loppuun jos se pääsee alkamaan, kyllä sen kuulee koska lapsi on valmis syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta siinähän se onkin ongelma. Lapsella ei ole tunnesäätely vielä sillä tasolla että pystyisi rauhoittumaan. Ei kukaan voi tehdä mitään taikatemppua että se lapsi lopettaisi huutamisen ja raivoamisen. Siksi en yhtään ihmettele miksi lapsi jätetään tunteidensa kanssa yksin, kenelläkään ei ole keinoa miten tilanne rauhoitetaan kun lapsella itselläkään sitä ei ole. Minulla on sellainen lapsi joka ei todellakaan ota minkäänlaista apua vastaan silloin kun raivomoodi tulee. Uskokaa tai älkää, olen tehnyt kaikkeni. Raivo kestää pitkään. Ei varmasti lapsellekaan ole kiva tilanne, mutta on se aikuisellekin melko avuton tila kun mikään ei auta :(
Vierailija kirjoitti:
No mutta siinähän se onkin ongelma. Lapsella ei ole tunnesäätely vielä sillä tasolla että pystyisi rauhoittumaan. Ei kukaan voi tehdä mitään taikatemppua että se lapsi lopettaisi huutamisen ja raivoamisen. Siksi en yhtään ihmettele miksi lapsi jätetään tunteidensa kanssa yksin, kenelläkään ei ole keinoa miten tilanne rauhoitetaan kun lapsella itselläkään sitä ei ole. Minulla on sellainen lapsi joka ei todellakaan ota minkäänlaista apua vastaan silloin kun raivomoodi tulee. Uskokaa tai älkää, olen tehnyt kaikkeni. Raivo kestää pitkään. Ei varmasti lapsellekaan ole kiva tilanne, mutta on se aikuisellekin melko avuton tila kun mikään ei auta :(
Minä joskus stressasin samaa asiaa, kunnes sain jotain kirjaa lukemalla oikean ahaa elämyksen. Se pointti ei ole saada lapsi rauhoittumaan nopeasti ja keksiä kaikenmaailman jippoja, jotta raivokohtaus taantuisi nopeasti (vaikka totta kai esim. kauppareissulla sitä tekee vaikka mitä että menisi nopeasti ohi, ja se on ymmärrettävää). Ideana on yksinkertaisesti olla sillä tavalla läsnä, että kantaa osan siitä lapsen tunteesta. Toiselle lapselle se tarkoittaa syliin ottamista, ja toiselle sitä että laitat siinä samalla ruokaa/teet jotain akuuttia asiaa, ja aina vähän väliä käyt kysymässä, voitko auttaa jotenkin lasta, huomaan että harmittaa. Ei ole yhtä ja oikeaa keinoa, lapset ovat erilaisia. Pääasia on, että olet saatavilla, rauhallinen ja otat vastaan lapsen tunteen. Tietysti myös pidät turvassa lapsen. Tämä ei auta siinä hetkessä raivokohtausta taantumaan, mutta pidemmässä juoksussa auttaa lasta säätelemään omia tunteita. Sinun rauhoittavasti puheesta muodostuu pikkuhiljaa lapsen oma sisäinen ääni, millä hän rauhoittaa itseään. Ei se idea ole siinä hetkessä saada taikatempulla lasta lopettamaan, vaan antaa niitä välineitä pitkässä juoksussa ja sietää se lapsen raivo siinä hetkessä.
Useimmille lapsille toimii kun heille sanoo miltä heistä tuntuu, esim. huomaan että olet vihainen. Yleensä lapsen vihareaktio voimistuu tästä, ja lyhytnäköisesti voi näyttää siltä että raivari pahenee. Samalla kun tunnereaktio voimistuu, niin sen kesto lyhenee. Mutta vanhempi on useimmiten lapsensa paras asiantuntija, ja kaikille ei toimi samat jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uhmaikäinen ja monenlaista raivoa, mielipahaa ja draamaa on monta kertaa päivässä.
Me vanhemmat olemme tietoisesti harjoitelleet pysymään tyynenä ja olemaan ottamatta tilannetta henkilökohtaisesti. Verenpaine ei nouse eikä omat tunteet kuohu kun oppii asettumaan uhmakohtauksen yläpuolelle. Siihen tottuu ja tietää että kohtaus menee kyllä ohi. Lapsella on suuria tunteita mutta ei muita keinoja käsitellä niitä.
Lapsi parkuu ja raivoaa, mutta me pysymme rauhallisena, annamme lapsen päästää höyryt ulos ja lohdutamme ja rauhoittelemme sekä sanoitamme tunteita heti kun lapsi on siihen valmis ja hakee lohtua. Tilanne yleensä laukeaa tähän. Lapsi oppii pikkuhiljaa ettei tunteet ole pelottavia ja suurimmastakin kuohusta selviää yhdessä vanhemman kanssa.
Meillä ei kukaan muu huuda koskaan, olemme luonteeltamme rauhallisia ja tasaisia. Tärkeää on, että ei koskaan itse lähde mukaan raivoon ja huutokilpailuun.
Olemme löytäneet tiettyjä ongelmatilanteita, joiden ennakoiminen sujuvoittaa elämää. Säännöllinen päivärytmi, asioiden ennakoitavuus, hyvä tunnelma, paljon syliä ja hellyyttä tasoittaa monta tilannetta. Annamme lapselle aikaa tehdä asioita omaan tahtiinsa. Varaamme esim. lähtöihin riittävästi aikaa jotta ei tarvitse tiuskia ja hoputtaa. Päivähoidon jälkeen saa olla riittävästi sylissä jotta päivän aikana koettu stressi ja ikävä helpottaa. Riittävä ruoka ja uni on oleellista.
Meillä on selkeät säännöt, ja asiat hoidetaan uhmasta huolimatta. Raivoamisella ei pääse luistamaan ikävistä asioista, mutta annamme tosiaan lapselle aikaa, ja tarvittaessa lempeästi kannamme hänet ja suoritamme tehtävän mikäli muu ei auta. Valitsemme taistelumme, jotkin asiat ovat tärkeitä ja toiset eivät ole, turha vääntää jostain epäoleellisesta.
Lasten luonteissa on eroa, mutta olen vakuuttunut siitä että kodin lämmin ja stressitön tunnelma, vanhempien rauhallisuus ja lempeys sekä lapsen kehityksen ymmärtäminen näkyy myös lapsessa. Häntä harmittaa kun jokin ei mene mielen mukaan, mutta uhmakohtausten ulkopuolella hän on aurinkoinen, lempeä ja rakastava pieni taapero. Raivokohtauksetkin menevät ihan ”hyvin”, lapsi ei esim. riko mitään tai satuta itseään eikä koskaan ole suuttuneena käynyt kenenkään päälle ja yrittänyt vahingoittaa.
Tämä kaikki on vaatinut meiltä vanhemmilta paljon itsetutkiskelua ja tietoista opettelua pois huonoista reagointitavoista. Paljon kärsivällisyyttä se vaatii, mutta on sen arvoista. Lapsi ottaa mallia vanhemmistaan ja reagoi vanhempien tunnetilaan.
Te ootte ihan sankareita. Mä tiedän muutaman, tai no, yhden, perheen siis, jotka ovat kuin te. Tai siis ne vanhemmat. Toivon niin et mekin oltais. Mut ei me olla. Meil menee sujuvasti hermo ja huudan ja karjun itsekin. Jep. Repiviä riitoja ollut koko uhmaiän ajan. Se alkoi joskus 2,5, siis sitä ennen oli, mut sitä ennen ei tiietty uhmasta kyl mitään. Uskomatonta, miten uudelle levelille menee aina. Me tapellaan kuin teini-ikäisen kanssa. Tyttö. Sit sovitaan ja keskustellaan mikä oli ja mistä johtui. Siis en edes ymmärrä, en oikeasti ymmärrä, miten ollaan selvitty elossa ja miten ollaan pysytty yhdessä. Ja miten meille tulee toinen. 5-v ikäerolla. Lahja ja kaupanpäällinen on.
Kiitos tästä ketjusta. Olen vasta s. 3. Ahmaisen tän tästä. Kesällä soitin itkien neuvolan perheohjaukseen. Sitä ennen googlettelin kaikki. Korona-aika ei auttanut yhtään, eikä se, et tulin raskaaksi, uskon et laps kokee herkästi myös stressiä, onhan hän muutenkin kuin minä. Ymmärsin, et mulla saattaa hyvin olla jonkintason adhd. Miksei siis hänelläkin. Tärkein täs selviytymisessä on varmaan ollut se, et hän saa olla aidosti oma itsensä. Me vaaditaan hyvää käytöstä, mut tehdään selväksi et hän on hyvä ja että hän riittää.
Raskasta on, mut joskus nää muuttaa maailmaa. Näitä tarvitaan. Ne hakkaa sopimusneuvotteluissa vastustajan silkalla väsymystaistelulla. Ne ei ota no for an answer. Ne ei luovuta. Tuossa on uskomaton voimavara saattaa asioita paremmaksi, ehkä he ovat idealisteja.
Onko lapsi oppinut käyttämään itkupotkuraivareita tahtonsa ajamiseen? Jos näin on niin kuria lisää ja vitsa. Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös niin että mitä enemmän pidän pääni, sitä enemmän lapsi protestoi. Minun pitäisi kokoajan suostua kaikkeen ja antaa periksi. Jos antaisin periksi, lapsi saisi joka kauppareissulla kalliinkin lelun, menisi nukkumaan vasta 24.00 ilman hampaidenpesua, pesulla kävisi ehkä kerran kahdessa viikossa, söisi itselle maistuvaa ruokaa jokapäivä jne. näin ei ikinä kuitenkaan tapahdu, kertaakaan en ole antanut periksi ja silti lapsi sitä aina vastustaa. En tajua miksi, sama rytmi ollut vuodesta toiseen ja aina täytyy pistää hanttiin. Siksi minulla hermot ei kestä kun on aina sama ongelma.
Vietän lapsen kanssa paljon aikaa ja menemme myös hänen ehdoillaan paljon, että mitä esimerkiksi haluaisi minun kanssa vapaapäivänä tehdä. Piirretään, askarrellaan, pelataan, leikitään... niin voiko sanoa että tässä tilanteessa huono käyttäytyminen olisi huomionhakua? No sitten on sanottava että on kyllä todella huomionkipeä. Roikkuu minussa, vaatii aina jotain ja jos ei saa niin alkaa kiukuttelu että olen tyhmä äiti.
Meillä on pienempi, reilu 1-vuotias, jonka oma tahto nostaa päätä. Hänen kohdallaan ”uhmakiukkuun” on auttanut se, kun alan laulaa hänelle erästä hänelle tuttia tunteista kertovaa laulua. Kyseessä on pikku kakkosen nalle-ohjelman ”kun olen vihainen” laulu. Tämä jostain syystä saa esim. jonkin hänen tahtoman asian kieltämisestä syntyneen kiukun tunteen laantumaan aika nopeasti. Toivotaan että tämä toimisi vielä isompanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin!! Wtf
"Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen."
EIKÖ AP TULE MIELEEN MENNÄ RAUHOITTAMAAN LAPSI KUN EI SELVÄSTI SIIHEN ITSE KYKYNE.
Lapset eivät itse kykene säätelemään tunteita. Se on aikuisen tehtävä nimetä tunteita, ohjata lasta, puhua ja rauhoittaa.
Vaikea käsittää miten joku voi antaa oman lapsensa kärsiä ja olla tunteiden vietävänä lattialla 1h, ilman että menee lähelle ja mahdollisesti ottaa syliin ja ainakin rauhoittaa lasta. On läsnä.
Ap, sinä jätät lapsen täysin heitteille ja tunteidensa vietäväksi.
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan ja peloissaan raivomaailmasda - täysin yksin löytämättä ulospääsyä.
Tässä esimerkki, että ihmisten pitäisi olla lukenut psykologiaa ja kasvatustieteitä vähintäänkin muutama kurssi ja HYVÄKSYTYSTI ennen kuin voi tehdä lapsen. Vauvakortti olusi tarpeen!
Huoh
Mä oon nyt muutaman vuoden yrittänyt noudattaa näitä aivan helevetin erinomaisia ohjeita ja sanon vaan, että kyllä jokainen lapsi on yksilö. Meillä saa "turpaan" jos menet kesken raivoamisen siihen puuttumaan ja raivokohtaus vaan jatkuu ja jatkuu. Parhaiten tilanne laantuu, kun antaa olla ja lapsen rauhoituttua sylitellään ja selvitellään asia.
Lapsella on ikäänsä kuuluva uhmaikä. Se jää päälle, jos vanhempana et osaa rauhoittaa lasta olemalla samalla turvallinen mutta jämäkkä. Perheneuvolasta saa apua
Meilläkin oli tuollainen. Kakkosen luokan jälkeisenä kesänä lapsi sai itselleen apua perheneuvolan psykologilta. Siellä lapsi sai yksilöllistä ohjausta oman kiukkunsa hallintaan.
Alue: Aihe vapaa
Siis mitä mä just luin!! Wtf
"Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen."
EIKÖ AP TULE MIELEEN MENNÄ RAUHOITTAMAAN LAPSI KUN EI SELVÄSTI SIIHEN ITSE KYKYNE.
Lapset eivät itse kykene säätelemään tunteita. Se on aikuisen tehtävä nimetä tunteita, ohjata lasta, puhua ja rauhoittaa.
Vaikea käsittää miten joku voi antaa oman lapsensa kärsiä ja olla tunteiden vietävänä lattialla 1h, ilman että menee lähelle ja mahdollisesti ottaa syliin ja ainakin rauhoittaa lasta. On läsnä.
Ap, sinä jätät lapsen täysin heitteille ja tunteidensa vietäväksi.
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan ja peloissaan raivomaailmasda - täysin yksin löytämättä ulospääsyä.
Tässä esimerkki, että ihmisten pitäisi olla lukenut psykologiaa ja kasvatustieteitä vähintäänkin muutama kurssi ja HYVÄKSYTYSTI ennen kuin voi tehdä lapsen. Vauvakortti olusi tarpeen!
Huoh