Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen raivokohtaukset hajottaa perheen
15.09.2020 |
Kohta 3v lapsi saa päivässä monta pahimmillaan melkein tunnin pituista järjetöntä raivaria. Aamu alkaa valituksella ja yltyy huutoon ja lapsen saa väkisin raahata autoon ja päiväkotiin. Sinne menee kyllä mielellään ja pk:sta tulee hyvää palautetta lapsen käytöksestä. Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen. Sitten vähän rauhoittuu kunnes viimeistään nukkumaan mennessä taas räjähtää.
Olemme molemmat vanhemmat ihan poikki tähän tilanteeseen. Meillä on kotona aivan hirveä meteli koko ajan, joku huutaa jatkuvasti. Haaveissa on ollut toinen lapsi, mutta ei tähän kaaokseen voi mitään vauvaa enää ottaa. Ollaan ns hyvä perhe, molemmat vanhemmat hyvissä töissä, ei päihdeongelmaa, talous kunnossa. Neuvolassa vähätellään, kuuluu kuulemma ikään. En ikinä tiennyt, että arki tulee olemaan pelkkää huutoa ja silmitöntä raivoa..
Mitä tässä voi tehdä. Ollaan niin lopussa tähän ja kotona olo ahdistaa kaikkia nykyään. Lapsi on lyhyitä päiviä hoidossa, tuskin johtuu ylikuormittumisesta.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
no joo, muuten ihan real life mutta ettekö taaskaan ymmärrä että tekijänä taas tämä novellikirjailija "mitä ihmettä pitäisi tehdä", ja päättyy useimmiten pistepiste piste...eli sama kirjoitustyyli ja kun toiset koittaa esittää ratkaisuvaihtoehtoja, seuraa lisää jankkaamista. Aina on hyvä perhe, hyvä ura ym vähän provokatiivisia juttuja ja mammat innostuu. Mutta tarinassa on hyvää toki se että tietyt asiat maailmassa toistuvat sukupolvesta toiseen, uhmaikä on ollut tunnettu tosiasia ollut maailman tappiin, ja lapsi voi olla enemmän tai vähemmän hankala. Mutta tämä "erityislapsi" vouhaus voisi jo loppua, se ei ole mikään diagnoosi. Jokainen lapsi taitaa olla vanhemmilleen se "erityinen lapsi", mutta ymmärtäkää jo että jos laitatte lapselle tällaiset raamit jo lapsena, saatte takuuvarmasti koulukiusatun tai erityisherkän lumihiutaleen teini-iässä ja sen jälkeen syrjäytymisriski kasvaa. Älkää antako lastenne kasvaa siinä luulossa että on maailmannapa jo kolmevuotiaana, kaikista kun nyt vaan ei tule presidenttiä ja NHL-kiekkoilijaa.
Ai että olisi pitänyt jättää lapseltani autismi tutkimatta, jotta häntä ei kiusattaisi. Tuntuu että nykylapset ja nuoret ovat aikuisia fiksumpia. Omaa lastani ei ole kiusattu muiden lasten taholta. Avoimesti asiasta puhuminen on päinvastoin herättänyt halun ymmärtää ja tukea luokkakavereissa. Palaa sinä takaisin 60-luvulle kiusaamaan erilaisia ja anna meidän elää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On melko eri asia jos saa oikean diagnoosin, ja autismi on toki lääketieteellinen diagnoosi, mutta kun seuraa mediaa ja kun joka toisen kiukuttelevan tai muuten vaan häirikkö lapsen kerrotaan olevan "erityisherkkä", niin ei se vaan oikeasti voi olla niin, tai sitten autismi ja asperger tyyppiset häiriöt ovat lisääntyneet todellakin voimakkaasti ja siihen luulisi jo geneetikkojenkin havahtuneen ja miettivän että mikä ihme geneettinen häiriö on nyt yhtäkkiä kymmenessä vuodessa on näin voimakkaasti lisääntynyt. Tsernobyl vai japaninko ydinonnettomuudet...? Jotain rajaa sentään.
Paljon myötätuntoa ap:lle. Tiedän just mistä puhut koska meilläkin on melkoinen tinttaiita ja raivopesä, ollut koko vauva-ajankin. Olen monesti ollut niin stressantunut että pelkäsin jo että vaikuttaa meidän kiintymyssuhteeseen... kristallinkirkkaasti muistuu mieleen ne järkyttävät huutoraivarit mitä tuosta pikkumuksusta lähti. Emme käyneet tutkimuksissa emmekä missään, piti vain hammasta purren kestää ja tulin siihen tulokseen ettei hänessä ole mitään vikaa, hän on vain viimeisen päälle itsepäinen ja joustamaton tapaus.
Nyt lapsi on isompi ja voin sanoa ettei se taida hirveästi tuo luonteenpiirre lieventyä, valitettavasti. Ei lapsen luonnetta voi valita, syntyy mitä syntyy ja sitten pitää elää sen kanssa vaikka usein tullut mieleen että lähettäisin hänet pois kenenkä tahansa vastaantulijan matkaan :'D. Ne raivokohtaukset eivät ole kivoja sillä se vaikuttaa muihinkin lähellä olevien ihmisten rauhaan, sitä ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan joten on kunnioittavaa joka siihen pystyy ja vielä tuntikausia... kannattaa keskustella jonkun (vaikka asiantuntijan) kanssa niin saat henkistä tukea. On tärkeää että äidit saavat apua tällaisissa tilanteissa jos sattuu olemaan hyvinkin vahvatahtoinen lapsi.
Siis lapsi huutaa yksin jossain eteisessä tunnin?? Onko käyny mielessä ottaa syliin? Ohjata huomio muualle, kysyä mikä harmittaa? Onko näin avuttomia ja kylmiä nykyvanhemmat, hyi hemmetti. Kolmevuotias ei osaa vielä yksin hallita tunteitaan, eli ei toikaan "laita yksin huoneeseen huutamaan" tee muuta kuin samanlaisia tunnevammasia aikuisia kuin vanhemmatkin on. Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi huutaa yksin jossain eteisessä tunnin?? Onko käyny mielessä ottaa syliin? Ohjata huomio muualle, kysyä mikä harmittaa? Onko näin avuttomia ja kylmiä nykyvanhemmat, hyi hemmetti. Kolmevuotias ei osaa vielä yksin hallita tunteitaan, eli ei toikaan "laita yksin huoneeseen huutamaan" tee muuta kuin samanlaisia tunnevammasia aikuisia kuin vanhemmatkin on. Huh huh.
Meillä oli niin että jos kysyn jotain tällaista raivokohtauksen aikana niin raivari vain pahenee. Siksi annan olla ja kysyn sitten myöhemmin... ja ikävä kyllä se huuto ei ihan niin äkkiä lopukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut siis, lapsi uskaltaa näyttää tunteensa! Eli sillä on turvallinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaimo kun räjähtäisi takaisin tuollaiselle muksulle, niin muksu luikkisi itkien karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saattaa kaivata läheisyyttä, vaikka se voikin tuntua ristiriitaiselta, niin kiukuttelevankaan lapsen syliin ottaminen ei ole kielettyä, monesti tuollaiset raivarit voi mennä nopeammin ohitse, jos lapsen ottaa syliin, jos alkaa reuhtomaan niin ihan holdingiin, vaikka lapsi laittaisikin vastaan, niin se läheisyys voi silti olla juuri se mitä lapsi tarvitsee ja kaipaa ja ennenkaikkea kosketus luontaisesti rauhoittaa.
Lapsi ei mitenkään huvikseen raivoile, vaan käsittelee siinä suuria tunteita, joista ei selviydy vielä yksin.
Mitä apua te luulette neuvolasta tai perheneuvolasta saavanne? Ei siellä kellään ole mitään taikasauvaa ja ei kaikilla raivopäillä ole mitään autismia. Ei muuta kuin korvatulpat ja kasvatushommia kehiin. Auttaisko raivokohtaukseen miuten syli ja lohdutus? Myötätunto on ihmisistä yleensä mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tulee ehkä haitallisiakin neuvoja, mikä kuvastaa mielestäni sitä, että ihmiset eivät ymmärrä mikä raivari on. Se on kuin aivastus: kun refleksi on riittävästi alkanut, et voi jättää sitä puolitiehen siksi, että joku niin käskee.
Ap:n olisi hyvä keskittyä mukaviin asioihin yhdessäolossa. Keskittyminen raivareihin tekee niistä vain vaikeampia, sillä se syyllistää lasta, joka ei kykene analysoimaan käytöstään. Hän ei ole hankala tahallaan.
Ei varmaan ole mitään niksiä, jolla raivarit saisi kerralla pois. Pitäisi kai hyväksyä se, että ne jäävät pikkuhiljaa pois, eli vaikka muuten menisi paremmin välillä voi räjähtää. Sen estely-yritykset, ja toisaalta mikä tahansa ylimielinen tai muu negatiivinen suhtautuminen, voi olla ahdistavaa tai nöyryyttävää. Ja koska kyse ei ole vapaan tahdon asiasta, sellainen aiheuttanee helposti vain negatiiviseb kierteen.
Lyhyesti: pois liika yrittäminen (ylikontrollointi), ja enemmän rakkautta joka tulee luontevasti.
Näin eilen TK:ssa naisen kolmen lapsen kanssa, ja huomiota herättävää oli, kuinka voimakkaasti hän halusi kontrolloida lasten joka ikistä käytöstä: hän oli kuin haukka, joka odotti saalista iskeäkseen. Esim. kun tyttö ilmaisi inhonsa käsidesin hajuun, "vihainen haukka" hyökkäsi kieltämään, ettei niin saa tuntea. Olikohan joku sadisti, joka emotionaalisesti hyväksikäytti lapsia? Lapset vaikuttivat täysin normaaleilta. Naisella vain oli erityisen voimakas kontrollin tarve.
Kiva siinä itsenäistyä, kun kontrollihaukka hengittää niskaan...
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu ikään, rutiinit ovat tärkeitä, herätään ja nukkumaan aina samaan aikaan, säännöllinen ruoka rytmi, päiväkodin jälkeen pitää vielä ulkoilla lapsen kanssa.
Älä anna huomiota huudosta, kanna autoon, laita istuimeen ja vie vaikka rattaissa päiväkotiin, riittää että lapselle ilmoittaa nyt mennään hoitoon, älä yritä lepyytellä tai räjähdä lapselle, juuri huomiota hän yrittää tempuillaan saada. Väsymys ja ikävä saa aikaan iltaraivarit päiväkodin jälkeen, hyvin yleistä lapsille, laita omaan huoneeseen huutamaan tai ota syliin ja anna itkeä, katso kumpi toimii paremmin, kun rauhoittuu leikitte yhdessä.
No ei todelkaan kuulu ikään!! Tuo ei ole normaalia.
Kokeilepa itse rääkyä täysillä kurkku suorana raivomielipuolena edes 15min niin teet jo kuo.le.maa.
Saako tuossa edes henkeä kunnolla, kaikki itkusta aiheutuneet räät ja kyyneleet tukkii nenää ja kurkkua...
Erityislapsi kyseessä.
Tunnin huutamisen jälkeen lapsi on varmasti ihan sekaisin kun on jäänyt kiinni raivoon, ei kykene sitä itse lopettamaan.
Hakekaa apua. Tuosta kärsii LAPSI ennen kaikkea.
Perheneuvolaan ja lääkäriin yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu ikään, rutiinit ovat tärkeitä, herätään ja nukkumaan aina samaan aikaan, säännöllinen ruoka rytmi, päiväkodin jälkeen pitää vielä ulkoilla lapsen kanssa.
Älä anna huomiota huudosta, kanna autoon, laita istuimeen ja vie vaikka rattaissa päiväkotiin, riittää että lapselle ilmoittaa nyt mennään hoitoon, älä yritä lepyytellä tai räjähdä lapselle, juuri huomiota hän yrittää tempuillaan saada. Väsymys ja ikävä saa aikaan iltaraivarit päiväkodin jälkeen, hyvin yleistä lapsille, laita omaan huoneeseen huutamaan tai ota syliin ja anna itkeä, katso kumpi toimii paremmin, kun rauhoittuu leikitte yhdessä.
HÖPÖHÖPÖ.
Ei varmasti kuulu ikään!
11-vuotiaana kuollut Kristian ei saanut ajoissa apua - "Oli oikeesti koko koulun kiltein poika"
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/86385
No mitäs sitten jos lapsi ei ota vastaan raivokohtauksen aikana syliä, myötätuntoa, lohdutusta tai kyselyitä että mikä harmittaa? Jos lapsi on hyvin voimakas niin minä hentona äitinä en pysty pitämään holdingissa rimpuilevaa isokokoista lasta.
Alue: Aihe vapaa
no joo, muuten ihan real life mutta ettekö taaskaan ymmärrä että tekijänä taas tämä novellikirjailija "mitä ihmettä pitäisi tehdä", ja päättyy useimmiten pistepiste piste...eli sama kirjoitustyyli ja kun toiset koittaa esittää ratkaisuvaihtoehtoja, seuraa lisää jankkaamista. Aina on hyvä perhe, hyvä ura ym vähän provokatiivisia juttuja ja mammat innostuu. Mutta tarinassa on hyvää toki se että tietyt asiat maailmassa toistuvat sukupolvesta toiseen, uhmaikä on ollut tunnettu tosiasia ollut maailman tappiin, ja lapsi voi olla enemmän tai vähemmän hankala. Mutta tämä "erityislapsi" vouhaus voisi jo loppua, se ei ole mikään diagnoosi. Jokainen lapsi taitaa olla vanhemmilleen se "erityinen lapsi", mutta ymmärtäkää jo että jos laitatte lapselle tällaiset raamit jo lapsena, saatte takuuvarmasti koulukiusatun tai erityisherkän lumihiutaleen teini-iässä ja sen jälkeen syrjäytymisriski kasvaa. Älkää antako lastenne kasvaa siinä luulossa että on maailmannapa jo kolmevuotiaana, kaikista kun nyt vaan ei tule presidenttiä ja NHL-kiekkoilijaa.