Kun lapsi ei haluaisi isälleen :(

Luotte tapaamisista rutiinia: jos annat lapsien ymmärtää, että isää ei tarvitse tavata, niin helpotusta ei tule koskaan. Todennäköisesti tilanne rauhoittuu, kun asetelmat on saatu paikoilleen ja systeemit tulevat tutuksi. Tuttua tämä on: minullekin itkettiin aikoinaan, ettei etälle haluta mennä ja sitten taas etälle ettei sieltä haluta lähteä. Lapset eivät tuossa iässä osaa pitää suhdetta etävanhempaan yllä: valitettavasti tämän suhteen kannustaminen on myös lähivanhemman tehtävä. Se palkitaan, kun lapset kasvavat, vaikka se nyt tuntuisi ikävältä.

Kannattaa myös laittaa oma käyttäytyminen suurennuslasin alle. eihän vahingossa tule lipsautettua, että lähille tulee kauhea ikävä ja on tylsää, kun lapset eivät ole lähillä? Muutenkin se, miten käyttäytyy, kun on etän tapaamisviikonloppu. Siihen miten etä käyttäytyy tai on käyttäytymättä, et voi vaikuttaa, ainut on oma panoksesi.

Mutta rutiinia, rutiinia.

Yritätköhän nyt vähän liikaa saada lapsille kivaa oloa. Ei kenelläkään koko ajan kivaa ja se sinun pitää opettaa myös teidän lapsille. Mitä, jos ihan aloittasit siitä, että lapset tulisivat noiden vierailujen ajan toimeen ilman sinua ja sinun lässytystäsi.

Kannattaisko aloittaa vaik etsimällä syytä oireisiin jostain muualta esim. voisiko isän luona olla hometta, liian kylmä, remonttipölyä tms? Sit siitä avaat sitä ottamalla puheeksi psyykisen puolen. Sano isille et lääkäri oli ottanut puheeksi sen josko oireet olisikin henkisiä.

Toisekseen tuli mieleen, kumpi lapsista reagoi enempi? Voisiko isompi reflektoida tunteitaan siten et nuorempi komppaa tai toisinpäin?

Mä jatkan vielä et toi jatkuva päivittäinen soittelu ja viestittely voi myös johtaa siihen ettei lapset uskalla olla onnellisia isällään koska he miettii miten äiti pärjää kotona yksin.

Oletko AP ajatellut sitä ollenkaan et sinä aiheutat lapsilles sen ikävän?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:40"]

Siis puhut miehen kanssa päivittäin tai laitat viestejä? Miksi? Eihän se ole mitään lapsen edun ajamista, että sinä ja ex-miehesi pidätte jatkuvasti yhteyttä. Parempi olisi antaa eksän elää rauhassa omaa elämäänsä uuden puolisonsa kanssa. Minä olin aikoinani samassa tilanteessa (olin se uusi nainen) ja oli todella ärsyttävää, kun miehen ex jatkuvasti pommitti puheluilla.

Eihän sinun ja eksän tarvitse jutella muista kun tapaamisista, että kuka hakee tai vie ja niin edelleen. Ota myös huomioon, että jos eksäsi nykyinen puoliso ärsyyntyy sinusta, se saattaa heijastua lapsiin, jolloin lapset kärsivät. Jos ja kun tämä nyksä on ilmeisesti toistaiseksi lapseton, niin hän ei välttämättä osaa asettua lasten asemaan eikä toimia ns. neutraalisti. Lapsista tulee hänen silmissään äkkiä "sen ex-muijan kakaroita".

[/quote]

En ole yhteydessä päivittäin eksääni, vaan lapsiini joilla on jo omat puhelimet.

ap

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:42"]

Minä sanoisin, että ovat mustasukkaisia tulevasta vauvasta, kokevat jäävänsä kolmannen luokan kansalaisiksi.

Tämän saatte aikaan lapsillenne, kun puoliso ei kelpaa vaan pitää lähteä katselemaan aidan taakse vihreäpää ruohoa. Näin näitä ongelmalapsia tehdään.

Kärsikää nyt sitten vaan.

[/quote]

Helppo tuomita ja lyödä lyötyä :( Itse olen tehnyt kaikkeni pariterapiassa yms, mutta ex-mies oli se joka ratkaisun teki ja lähti perheestä. :( Ja nyt vaan lasten olisi pakko sopeutua. ap

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:40"]

Siis puhut miehen kanssa päivittäin tai laitat viestejä? Miksi? Eihän se ole mitään lapsen edun ajamista, että sinä ja ex-miehesi pidätte jatkuvasti yhteyttä. Parempi olisi antaa eksän elää rauhassa omaa elämäänsä uuden puolisonsa kanssa. Minä olin aikoinani samassa tilanteessa (olin se uusi nainen) ja oli todella ärsyttävää, kun miehen ex jatkuvasti pommitti puheluilla.

Eihän sinun ja eksän tarvitse jutella muista kun tapaamisista, että kuka hakee tai vie ja niin edelleen. Ota myös huomioon, että jos eksäsi nykyinen puoliso ärsyyntyy sinusta, se saattaa heijastua lapsiin, jolloin lapset kärsivät. Jos ja kun tämä nyksä on ilmeisesti toistaiseksi lapseton, niin hän ei välttämättä osaa asettua lasten asemaan eikä toimia ns. neutraalisti. Lapsista tulee hänen silmissään äkkiä "sen ex-muijan kakaroita".

[/quote]

Toki se on näin, ettei pitäisi liikaa sekaantua, mutta ne lapsethan on yhteisiä lapsia. Eikö kumpaakin vanhempaa kiinnosta se oman lapsen elämä myös silloin kun tämä on toisen vanhemman luona? Pitäisikö kaikista asioista puhua vain lapsen kanssa eikä tämän vanhemman? Pieni lapsi tuskin edes osaa kertoa kaikkea olennaista vaan kyllä sen aikuisen on kerrottava lapsen kuulumisista. Aiemmin on kuitenkin kasvatettu yhdessä lasta ja oltu yhteinen perhe.

Ja varsinkin kun tässä ap yrittää saada lapset viihtymään isällään niin kai hänenkin pitäisi tietää miksi lapset oireilevat ja mitä siellä oikein tapahtuu. Selvää on, että lapset ikävöivät ja ovat mustasukkaisia, mutta miten lapsia voisi auttaa pärjääään uudessa elämäntilanteessa?

Kun aloittaa suhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsia sieltä edellisestä elämästään, yhteinen elämä ei koskaan ole vain sitä omaa elämää vaan ne lapset ja lasten menneisyys kuuluvat siihen tavalla ja toisella.

Ovatko lapsesi siis sanoneet, etteivät halua käydä isänsä luona?

Kauheaa tuomitsemista, mm. lässytykseksi ja muuta...

Lapset usein itse haluavat ottaa yhteyttä viestein ja puhelimella.

Tästä olen keskustellut heidän kanssaan, että vaikka äidillä on myös ikävä, äiti on aikuinen ja pärjää kyllä. Ja pärjäänhän minä, siinä ei ole ongelmaa.

Ymmärrän hyvin, ettei lapsilla tarvitse aina olla "kivaa", mutta jos jokaisen kerran jälkeen lähtiessä ja tullessa lapsi on surullinen ja vetäytyvä - miten reagoisit itse?

Mitäpä jos kyseessä olisikin oma lapsesi, joka reagoi noin?

Kyllä, mietin paljon omaakin käytöstäni miten voisin olla kannustavampi. Haluan itsekin, että eksällä ja lapsilla on läheiset välit. Olen tavannut uuden naisystävänkin, eikä meidän välillämme ole mitään riitaa tms. Olen hyväksynyt tilanteen, vaikka aluksi (ymmärrettävistä syistä) oli vaikeaa

ap

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:42"]

Minä sanoisin, että ovat mustasukkaisia tulevasta vauvasta, kokevat jäävänsä kolmannen luokan kansalaisiksi.

Tämän saatte aikaan lapsillenne, kun puoliso ei kelpaa vaan pitää lähteä katselemaan aidan taakse vihreäpää ruohoa. Näin näitä ongelmalapsia tehdään.

Kärsikää nyt sitten vaan.

[/quote]

Helppo tuomita ja lyödä lyötyä :( Itse olen tehnyt kaikkeni pariterapiassa yms, mutta ex-mies oli se joka ratkaisun teki ja lähti perheestä. :( Ja nyt vaan lasten olisi pakko sopeutua. ap

[/quote]

Tarkoitin sanani yleisiksi, ei pelkästään sinua koskeviksi, ap. Totuus on tämä - vaikka tätä ette halua kuullakaan - että lasten perusturvallisuus katoaa erojen ja eksien ja nyksien sekavassa asumis- ja ihmissuhderumbassa. Kun vanhemmat "toteuttavat" itseään ja satunnaisia mielihalujaan, lasten psyyke kärsii. Älkää tehkö lapsia, kun ette heille hyviä olosuhteita pysty luomaan. Kaikki olisi niin kovin yksinkertaista, jos ei lapsia olisi sotkeentumassa aikuisten kuvioihin, joista he kärsivät ja joihin he eivät kuulu.

Pakkoko sen ex-miehen oli vielä yksi lapsi maailmaan saattaa, kun ei kahden ensimmäisenkään kanssa pystynyt yhdessä elämään? Voi yhyren kerran...

Aloittatte ihan siitä, että annatte eron anteeksi ja hyväksytte sen. Toimi auktoriteettina, äläkä tyrkytä heille omaa kantaasi vaan anna heidän surra omat surunsa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:00"]

Ovatko lapsesi siis sanoneet, etteivät halua käydä isänsä luona?

[/quote]

Ovat sanoneet ja ovat aina lähtiessä itkuisia ja levottomia. Se itkuisuus ja jännittäminen alkavat edellisenä iltana, kun seuraavana päivänä meno isälle.

ap

Ero on iso asia lapsille. Sitä eronnert harvoin haluavat muistaa. Keskellä eroprosessi lapset vain selviytyvät, mutta kun rutiinit alkavat, nousee se paha olo pintaan ja alkaa oirehtiminen. 

Isä tekee yksiselitteisesti väärin, kun ei asiaa myönnä, ja nyt homma jää sinu harteillesi. Pyydä aika perheneuvolaan tai ota ainakin yhteys 10v:n koulukuraattoriin ja 6v:n neuvolaan. Kysy neuvoa asiantuntijoilta ja anna lastesi purkaa pahaa oloaan täysin neutraaleille ihmisille. Vaikka olet taatusti lapsille se tärkein aikuinen, heidän on pakko yrittää suojella sinua, jotta eivät vielä menetä sinuakin. Siksi sinulle ei vain kyetä kertomaan pahasta olosta. Lapset vaistoaavat sinun pahan olosi eivätkä halua lisätä taakkaa.

Olethan huokehtinut itsestäsikin? Harrastatko mitään? Koetko onnea ja iloa päivittäin? Näkevätkö lapset sinut iloisena ja reippaana, onnellisena? Vai onko elämäsi päivästä toiseen selviytymistä? Uskon, että te kaikki tarvitsette nyt apua, kun pahin on ohi. Nyt te olette selviyneet ja on aika tehdä tilinpäätös ja jatkaa eteenpäin. Siihen tarvitsette ulkopuolista apua. 

Kun kuraattori ja nla ovat ilmaisseet kantansa, laita exälle sähköpostitse tiedon, niin ei voi asiaa väistellä. Kaikki vähättelyt tulevat myös kirjallisena, jolloin miehesi kanta on tiedossa myös hoitavilla tahoilla. Jos hän ei ajattele lasten parasta, voi jossain vaiheessa olla ihan mahdollistakin, että tapaamiset keskeytetään lasten edun vuoksi. Tätä varten kaikki kommunikointi kirjallisena ja lapset virallisen avun piiriin. 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:42"]

Minä sanoisin, että ovat mustasukkaisia tulevasta vauvasta, kokevat jäävänsä kolmannen luokan kansalaisiksi.

Tämän saatte aikaan lapsillenne, kun puoliso ei kelpaa vaan pitää lähteä katselemaan aidan taakse vihreäpää ruohoa. Näin näitä ongelmalapsia tehdään.

Kärsikää nyt sitten vaan.

[/quote]

Helppo tuomita ja lyödä lyötyä :( Itse olen tehnyt kaikkeni pariterapiassa yms, mutta ex-mies oli se joka ratkaisun teki ja lähti perheestä. :( Ja nyt vaan lasten olisi pakko sopeutua. ap

[/quote]

Tarkoitin sanani yleisiksi, ei pelkästään sinua koskeviksi, ap. Totuus on tämä - vaikka tätä ette halua kuullakaan - että lasten perusturvallisuus katoaa erojen ja eksien ja nyksien sekavassa asumis- ja ihmissuhderumbassa. Kun vanhemmat "toteuttavat" itseään ja satunnaisia mielihalujaan, lasten psyyke kärsii. Älkää tehkö lapsia, kun ette heille hyviä olosuhteita pysty luomaan. Kaikki olisi niin kovin yksinkertaista, jos ei lapsia olisi sotkeentumassa aikuisten kuvioihin, joista he kärsivät ja joihin he eivät kuulu.

Pakkoko sen ex-miehen oli vielä yksi lapsi maailmaan saattaa, kun ei kahden ensimmäisenkään kanssa pystynyt yhdessä elämään? Voi yhyren kerran...

Lähtökohtaisesti olen ihan juurikin samaa mieltä kanssasi, mutta todellakin tein kaikkeni, että perheenä olisimme voineet jatkaa. Mieheni puolesta en tietenkään tätä voinut ratkaista/päättää.

Meillä oli hyvä parisuhde ennen lapsia ja vuosia niiden jälkeenkin. Sitten keski-iän kriisissä mies rakastui uudelleen toiseen. En oikeasti tiedä, mitä olisin voinut vielä tehdä toisin? Olen nätti, normaalipainoinen ja monien mielestä ihan viehättävä nainen. Tosin onhan tämä kuvio syönyt naiseuttanikin. Pitkä parisuhde takana, eikä lapsia ole tehty hetken huvista. Aina vain ei kaikki mene, kuten itse toivoisi.

Ymmärrän mitä tarkoitat, koen vastuuni puolisona siitä millainen olin eksälleni, olen kauhean pahoillani lasten vuoksi.  Miten minä olisin voinut estää tämän, voitko kertoa? ;)

ap

[/quote]

....äidillä on ikävä, mutta pärjää kyllä???...ja pärjäänhän Minä.

Sinun pitää tukea niitä käyntejä, eikä olla yhteydessä niihin lapsiisi niinä parina päivänä, kun ovat isällä. Kun lapset ovat yhteydessä sinuun, kerrot vain että pian nähdään. Kaikki kiukuttelu ja kivut, yms. voivat olla myös sitä, että ikävöivät Isää. Sinun pitää kannustaa lapsia menemään isälle ja kerrot kuinka paljon Isä rakastaa lapsiaan ja haluaa heidät luokseen. Kerro, että heillä on nyt kaksi kotia, jossa heitä rakastetaan ja toiseen kotiin on syntymässä heille sisko tai veli, jota pääsevät sitten hoitamaan.

...kysymys ei ole kilpailusta, missä lapset ikävöivät vanhempiaan tai vanhemmat heitä. Sinun pitää aikuisena tukea lapsiasi käymään isällä, eikä omaa ikävääsi surkutella! Kyllä ne Sinua rakastavat, vaikket sitä ikävääsi surkuttelisi. Saat lapsesi tuntemaan syyllisyyttä siitä, että ovat isällä!

No jos mä kerron mistä se MINULLA johtui. Eli siis samanlainen tarina, mä olin vaan se 6v lapsi tässä tilanteessa. Tuo uusi vaimo vihasi minua yli kaiken ja antoi sen kyllä sekä kuulua että näkyä, kun heidän luonaan viikonloppuja olin viettämässä. Viimeinen niitti oli sitten se kerta, kun tämä rouva huusi minulle suoraa huutoa päin naamaa, että olen äpärä ja äitini on täysi huora, jonka jälkeen ilmoitin että haluan kotiin NYT ja isäni muutaman saunakaljan otettuaan ajoi minut sitten keskellä yötä kotiin. Isä ja äiti kävivät kahvipannun ääressä sitten muutaman tunnin keskustelun, jonka seurauksena mun ei enää tarvinnut mennä sitä kirkumista kuuntelemaan isäni luo. Luojan kiitos, ei ole kyllä ollut mitään haluja tavatakkaan sitä akkaa.

Meillä sama juttu. Paitsi, että mies mielellään vähentäisi lasten siellä oloa (haluaakin päästä helpolla). On kuitenkin jatkettu samaan malliin.

Tuollaisesta miehestä on kuule hyvä vaan päästä eroon. Keskity itseesi, käsittele erosi ja kiitä luojaa, että moinen petturi lähti kiertoon. Käy terapiassa, eroryhmässä tai jossakin. Mieti, onko hän sinun arvoisesi? Ansaitsetko parempaa kohtelua? Mihin suostut? Ja jatkossa...ole tarkka, millaisen miehen päästät seuraasi. Tulijoita nimittäin on, mutta tee nyt kaikille selväksi, että SINÄ et ainakaan kenenkään lurjuksien kanssa hengaa.

Kai ymmärrät, ettei miehellesi tuossa hyvin käy. Koita kuitenkin tukea lasten ja hänen suhdetta senkin vuoksi, että saat itsellesi aikaa. Halaus ja muista, että olet upea nainen, jolla on vielä paljon rakkautta edessäpäin. Joskus katsot taaksesi ja ihmettelet, mihin vähään tyydyitkään.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:13"]

Ero on iso asia lapsille. Sitä eronnert harvoin haluavat muistaa. Keskellä eroprosessi lapset vain selviytyvät, mutta kun rutiinit alkavat, nousee se paha olo pintaan ja alkaa oirehtiminen. 

Isä tekee yksiselitteisesti väärin, kun ei asiaa myönnä, ja nyt homma jää sinu harteillesi. Pyydä aika perheneuvolaan tai ota ainakin yhteys 10v:n koulukuraattoriin ja 6v:n neuvolaan. Kysy neuvoa asiantuntijoilta ja anna lastesi purkaa pahaa oloaan täysin neutraaleille ihmisille. Vaikka olet taatusti lapsille se tärkein aikuinen, heidän on pakko yrittää suojella sinua, jotta eivät vielä menetä sinuakin. Siksi sinulle ei vain kyetä kertomaan pahasta olosta. Lapset vaistoaavat sinun pahan olosi eivätkä halua lisätä taakkaa.

Olethan huokehtinut itsestäsikin? Harrastatko mitään? Koetko onnea ja iloa päivittäin? Näkevätkö lapset sinut iloisena ja reippaana, onnellisena? Vai onko elämäsi päivästä toiseen selviytymistä? Uskon, että te kaikki tarvitsette nyt apua, kun pahin on ohi. Nyt te olette selviyneet ja on aika tehdä tilinpäätös ja jatkaa eteenpäin. Siihen tarvitsette ulkopuolista apua. 

Kun kuraattori ja nla ovat ilmaisseet kantansa, laita exälle sähköpostitse tiedon, niin ei voi asiaa väistellä. Kaikki vähättelyt tulevat myös kirjallisena, jolloin miehesi kanta on tiedossa myös hoitavilla tahoilla. Jos hän ei ajattele lasten parasta, voi jossain vaiheessa olla ihan mahdollistakin, että tapaamiset keskeytetään lasten edun vuoksi. Tätä varten kaikki kommunikointi kirjallisena ja lapset virallisen avun piiriin. 

[/quote]

Kyllä myönnän sen, että tämä on iso asia lapsille, koska se on sitä mitä suurimmassa määrin minullekin ollut. Olen käynyt itse keskustelemassa erosta ammattiauttajien kanssa. Joskus itken vielä iltaisin lasten nukahdettua.

Harrastan liikuntaa säännöllisesti ja näen ystäviäni, luen kirjoja ja katson elokuvia.

Uutta parisuhdetta en ole uskaltanut pettymykseni vuoksi vielä aloittaa, vaikka tiedän, etteivät kaikki miehet ole samanlaisia.

Lapset näkevät minut myös onnellisena ja reippaana. Minusta tuntuu, että nyt kun itse alan olla jaloillani ja vahva, lasten reaktiot tulleet pintaan...

ap

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:18"]

....äidillä on ikävä, mutta pärjää kyllä???...ja pärjäänhän Minä.

Sinun pitää tukea niitä käyntejä, eikä olla yhteydessä niihin lapsiisi niinä parina päivänä, kun ovat isällä. Kun lapset ovat yhteydessä sinuun, kerrot vain että pian nähdään. Kaikki kiukuttelu ja kivut, yms. voivat olla myös sitä, että ikävöivät Isää. Sinun pitää kannustaa lapsia menemään isälle ja kerrot kuinka paljon Isä rakastaa lapsiaan ja haluaa heidät luokseen. Kerro, että heillä on nyt kaksi kotia, jossa heitä rakastetaan ja toiseen kotiin on syntymässä heille sisko tai veli, jota pääsevät sitten hoitamaan.

...kysymys ei ole kilpailusta, missä lapset ikävöivät vanhempiaan tai vanhemmat heitä. Sinun pitää aikuisena tukea lapsiasi käymään isällä, eikä omaa ikävääsi surkutella! Kyllä ne Sinua rakastavat, vaikket sitä ikävääsi surkuttelisi. Saat lapsesi tuntemaan syyllisyyttä siitä, että ovat isällä!

[/quote]

Juuri näin olen tehnyt.

ap

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:18"]

....äidillä on ikävä, mutta pärjää kyllä???...ja pärjäänhän Minä.

Sinun pitää tukea niitä käyntejä, eikä olla yhteydessä niihin lapsiisi niinä parina päivänä, kun ovat isällä. Kun lapset ovat yhteydessä sinuun, kerrot vain että pian nähdään. Kaikki kiukuttelu ja kivut, yms. voivat olla myös sitä, että ikävöivät Isää. Sinun pitää kannustaa lapsia menemään isälle ja kerrot kuinka paljon Isä rakastaa lapsiaan ja haluaa heidät luokseen. Kerro, että heillä on nyt kaksi kotia, jossa heitä rakastetaan ja toiseen kotiin on syntymässä heille sisko tai veli, jota pääsevät sitten hoitamaan.

...kysymys ei ole kilpailusta, missä lapset ikävöivät vanhempiaan tai vanhemmat heitä. Sinun pitää aikuisena tukea lapsiasi käymään isällä, eikä omaa ikävääsi surkutella! Kyllä ne Sinua rakastavat, vaikket sitä ikävääsi surkuttelisi. Saat lapsesi tuntemaan syyllisyyttä siitä, että ovat isällä!

[/quote]

Juuri näin olen tehnyt.

ap

[/quote]

Siis muuten, paitsi että en jätä vastaamatta jos lapsi soittaa, jättäisitkö itse?

Ja välillä soitan itsekin, mutta todellakin max 1 krt/pv.