Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eron jälkeinen elämä ja exän tapaaminen.
21.10.2013 |
On hankalaa koittaa erota ja samalla hengaillaan kuitenkin yhdessä. Sitten sitä huomaa taas olevansa vähän mustis kun kummatkin on periaatteessa vapaita ja periaatteessa ei.
Sitten tottumuksesta kuitenkin soitellaan päivittäin, vaikka sehän ei tavallaan edistä eroamista ollenkaan.
Me ollaan siis erottu aika pitkälti kulttuurieroista johtuvista syistä. Ja tavallaan niistä aiheutuvien erimielisyyksien takia.
Ehkä myös rakkaus on vähentynyt, ainakin minun puoleltani.
Haluaisin jo lopettaa soittelemisen ja päästä elämässä eteenpäin. Mutta en tiedä,kun mies kuitenkin haluaisi soitella.
En voisi edes tapailla ketään kun tuo saattaa ilmestyä oven taakse milloin vaan ja siitähän haloo syntyisi sitten.
Yhteisiä lapsia ei ole.
Onko kellään neuvoja minulle?
Kommentit (13)
Juuri tällaisia viestejä tarvitsenkin, olen niiiin säälittävän selkärangaton.
Jotenkin pelottaa tulevaisuus ja yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulle jäänyt kavereita jäljelle? Hävisivätkö kaikki kaverit kuin tuhka tuuleen seurustelun aikana?
- sitä suuremmalla syyllä kasvatat sen selkärangan.
Eivät hävinneet... On minulla työ ja koulukavereita ja muutama ystävä ihan näiden ulkopuoleltakin. Ei nyt hirveästi hyvänpäiväntuttuja kyllä ole...
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 19:10"]
Kun on erottu, on erottu.
Ja kun teillä ei ole lapsia joista pitäisi huolehtia, poista sen miehen numero. Jos kirjoittaa jotain, älä vastaa. Jos soittaa, et vastaa.
Selkäranka käyttöön.
[/quote] Outo neuvo minusta. Eroaminen ei ole välttämättä sama kuin se että laittaa välit poikki.
Puhu rauhallisesti miehen kanssa tunteistasi. Olette hyvissä väleissä ja se on hyvä. Sano että haluat vähän etäisyyttä, vaikka pysyttekin ystävinä. Ei ihan jokapäiväistä viestittelyä, eikä ainakaan pyytämättä ja ilmoittamatta kyläilyä. Olette edelleen henkisesti toisissanne kiinni eikä se ole hyvä. Siihen tarvitaan nyt ihan fyysinenkin ero että voitte oikeasti elää omaa elämäänne kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin välien poikki laittaminen on tarpeetonta, ei tarvitse olla epäkohtelias. Mutta siitä keskusteleminen, että onko tämä nyt ero vai ei, on kohdallaan. Ja jos ei haluta jatkaa yhdessä, on pakko antaa tilaa. Ja sitä te ette nyt toisillenne anna. Minä erosin vasta, ja hirveän tuskan kautta olen ymmärtänyt, että yhteydenpito ei tee hyvää. Toista ei voi unohtaa, jos hän ei poistu arjesta. Me ei keskustella mistään. Ei lapsia, joten ei syytä. Paljon tulee ajatuksia mieleen, että soitan ja sanon tämän. Mutta tarvitseeko oikeasti? Ei. Pystyt kyllä ratkaisemaan asiat ilman miestäkin, joka asiasta ei tarvitse soittaa ja tavata. Ajan viettäminen yhdessä on ihan turhaa, jätä se pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut tässä asiassa ehdoton, välit poikki. Mulla ei ole ollut mitään tarvetta koskaan hengailla tai edes olla tekemisissä yhdenkään exän kanssa. En halua kuulua heidän elämäänsä millään tavoin. Joskus joku ex jopa valitti kun minua edeltänyt tyttöystävä oli jäänyt riippakiveksi. Soitteli milloin mihinkin aikaan ja tenttasi kaikesta. En itse ikinä haluaisi tällaiseen tilanteeseen.
Sano hänelle, että päästäkses tasapainoon ittes ja asioiden kanssa, tarviit nyt kunnon tuumaustauon. Että kavereita voitte olla, mutta nyt ihan kunnon tauko kaikkeen. Pari kk ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kun on erottu, on erottu.
Ja kun teillä ei ole lapsia joista pitäisi huolehtia, poista sen miehen numero. Jos kirjoittaa jotain, älä vastaa. Jos soittaa, et vastaa.
Selkäranka käyttöön.