Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi ei haluaisi isälleen :(
04.11.2013 |
Erostamme on nyt aikaa n. vuosi. Eksäni petti minua uuden naisystävänsä kanssa jo avioliiton aikana ja jatkoi elämäänsä uuden naisen kanssa. Lapset alkoivat vierailla isänsä luona säännöllisesti viime keväästä alkaen. Eksä ja uusi nainen muuttivat kesällä virallisesti yhteen ja heille on tulossa yhteinen lapsi ensi keväänä.
Lapset 6-v ja 10-v ovat alkaneet vastustella isälleen menoa. Kummallisia oireita aina isällä olemisen jälkeen: vatsakipua, korvakipua, itkuisuutta. Lapset eivät osaa vastata, vaikka olen yrittänyt kautta rantain kysellä, mistä oireet johtuvat. Onko normaalia reagointia eroon?
Isä ei suostu keskustelemaan aiheesta, koska kokee kaiketi syyllisyyttä tilanteesta ja kaikenlaiset keskustelut lapsien hyvinvointiin liittyen hän kokee syyllistävinä.
Lapset ovat pidennetyn viikonlopun isällän.
Kuinka lähtisin selvittämään tilannetta? Isän mielestä "kaikki on hyvin", vaikka näen lapsistani ettei ole.
Itse en eroa olisi toivonut, olen parhaani yrittänyt ja ystäväpiirini mukaan voin rehellisesti sanoa, että tein kaikkeni. (vaikka meitä ex-vaimoja täällä aina haukutaan) olen tahtomattani tilanteessa.
Kuinka lähtisit purkamaan tilannetta?
Kommentit (54)
Isän mielestä kaikki on hyvin varmaan siksi, että on "syyllinen" tilanteeseen. Mies on halunnut erota entisestä vaimostaan ja perheestään ja hänellä on uusi kumppani ja uusi lapsi tulossa, uusi perhe. Hän on tyytyväinen tilanteeseen ja elämään ja toivoisi, että lapset olisivat tyytyväisiä myös. Lasten paha olo on kuitenkin häne "syytään" ja sitä voi olla vaikea hyväksyä. On siis helpompaa syyttää edellistä vaimoaan miten tämä manipuloi lapsia, puuttuu liikaa asioihin tms. Kuitenkin juuri isän pitäisi ymmärtää lasten tunteita ja sitä, että lapset haluaisivat, että elämä olisi kuten ennen. Voiko lapset vapaasti kiukutella isälleen? Heidän sopeutumiseen menee aikansa ja isän pitäisi auttaa heitä tässä.
Jos itse haluaisi edelleen olla esim. ex- miehensä kanssa ja näkee miehen uuden vaimon/perheen kanssa, se tuntuu pahalle. Jos lapsi toivoo, että äiti ja isä olisivat edelleen yhdessä ja joutuu joka viikko asumaan isän uudessa elämässä, se tuntuu lapsesta pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset myös usein sairastuvat isän luona vierailun jälkeen.. :( Olisiko tämä juuri sitten sitä psyykkisen kivun fyysiseksi muuntumista? Lapsen stressiä? Sattuukin sopivasti kouluterkalle aika muutaman viikon päähän tarkastukseen. Täytyy ottaa siellä puheeksi.
ap
...Kenties tämä on vielä heillekin vaan totuttelemista?... Ihanko totta?! Erosta on vuosi ja kaiken pitäisi sujua, kun mitään ei olisikaan tapahtunut. Anna asioiden mennä omalla painollaan ja jos vielä vuoden päästä tilanne on hakala ota sitten vasta hikeä!
Laitoin eksälle viestin ajatuksistani lasten vointiin liittyen ja tähän ketjuun, mitä olen kirjoittanut ja vastaus tuli nopeasti:
Älä viestittele, kun ei sinulla ole oikeasti mitään asiaa.
:(
Vaikeaa uskoa, että on sama ihminen kenen kanssa joskus on pitkän avioliiton elänyt :(
ap
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:18"]
....äidillä on ikävä, mutta pärjää kyllä???...ja pärjäänhän Minä.
Sinun pitää tukea niitä käyntejä, eikä olla yhteydessä niihin lapsiisi niinä parina päivänä, kun ovat isällä. Kun lapset ovat yhteydessä sinuun, kerrot vain että pian nähdään. Kaikki kiukuttelu ja kivut, yms. voivat olla myös sitä, että ikävöivät Isää. Sinun pitää kannustaa lapsia menemään isälle ja kerrot kuinka paljon Isä rakastaa lapsiaan ja haluaa heidät luokseen. Kerro, että heillä on nyt kaksi kotia, jossa heitä rakastetaan ja toiseen kotiin on syntymässä heille sisko tai veli, jota pääsevät sitten hoitamaan.
...kysymys ei ole kilpailusta, missä lapset ikävöivät vanhempiaan tai vanhemmat heitä. Sinun pitää aikuisena tukea lapsiasi käymään isällä, eikä omaa ikävääsi surkutella! Kyllä ne Sinua rakastavat, vaikket sitä ikävääsi surkuttelisi. Saat lapsesi tuntemaan syyllisyyttä siitä, että ovat isällä!
[/quote]
Juuri näin olen tehnyt.
ap
[/quote]
Siis muuten, paitsi että en jätä vastaamatta jos lapsi soittaa, jättäisitkö itse?
Ja välillä soitan itsekin, mutta todellakin max 1 krt/pv.
Kirjoitin, mitä mielestäsi sinun pitäisi sanoa, kun lapset ovat yhteydessä sinuun, se tarkoittaa, että vastaat! Kun lapsesi soittaa, älä vaan sitä ikävääsi toitota, kerro vaan kuinka mukavasti sinulla menee ja mitä puuhailet. Jos lapsesi puhuu jotain negatiivista isän luona olemisesta, käännä se positiiviseksi! Kerro mitä kivaa sielä on(vaikket edes tiedä mitä sielä on). Se on oikeaa tukemista.
Sinulla on isot lapset, jotka eivät tarvitse päivittäisiä soittojasi. He ovat rakastavan aikuisen, Isänsä luona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:42"]
Laitoin eksälle viestin ajatuksistani lasten vointiin liittyen ja tähän ketjuun, mitä olen kirjoittanut ja vastaus tuli nopeasti:
Älä viestittele, kun ei sinulla ole oikeasti mitään asiaa.
:(
Vaikeaa uskoa, että on sama ihminen kenen kanssa joskus on pitkän avioliiton elänyt :(
ap
Päästä irti siitä ex miehestä, palstalta saat kyllä tukea sen ukon haukkumiseen, mutta tarkoitushan oli tukea niitä lapsia.
Laitoitko todellakin exälle infon, että käsittelet hänen lapsien asioita palstalla? Ihme, ettei innostunut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan vastaava tilanne. Lapset eivät halua mennä isälleen. Kun tulevat kotiin ainakin yksi päivä menee kiukutteluun, itkeskelyyn, äidin sylissäoloon. Nuorempi myös usein sairastuu isän luona (vatsakipuja, vatsa ripulilla jne), kotona ollessa terve kuin pukki. Lapset sanovat joka kerta etteivät halua isän luo mennä. Puhun isästä vain hyvää, kerron miten isä rakastaa ja haluaa olla lasten kanssa. En pysty tätä enää kauaa jatkamaan kun tiedän että totuus on ihan toinen. Isä ei tee lasten kanssa mitään lasten ollessa hänen luonaan, ovat sisällä koko viikonlopun, lapset katsovat telkkaria dvd:itä tai pelaavat jollain pelikoneella. On varmasti tylsää. Isommat lapset soittelevat minulle. Puheluita voi tulla vaikka 6 tunnissa ja sitten olen sanonut että pitää yrittää pärjätä eikä voi kokoajan soittaa minulle. Puhelimessa lapset itkuisia ja vaisuja.
Mies haluaa pitää "minimitapaamisista" kiinni, lomiaan ei halua viettää lasten kanssa, ei joulua, ei arkipyhiä jne. Jotenkin tuntuu että jonkinlaisesta velvollisuudesta lapset luokseen ottaa vaikka ei oikeasti kiinnostaisi. Tosi kurja tilanne lapsille enkä tiedä mitä pitäisi tehdä joten kiinnostuneena seuraan tätä ketjua.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:40"]
Mitä, jos antaisit lapsille tilaa olla rauhassa isänsä luona?! Sano nyt vielä, että päivittäin muistutat kuinka äiti ikävöi jne.
[/quote]
sama tuli mieleen. Älä soittele päivittäin kun lapset ovat isällään ja kannusta lapsia olemaan soittamatta.
Usein juuri se puhelimessa puhuminen laukaisee ikävän ja ruokkii sitä. Tuskin tuossa mitään sen kummempaa on, lapset reagoivat ikävään ja uusiin tapahtumiin. On ehkä parempi, ettet kysele vaan kannusta lapsia "eikö ole kivaa saada pikkusisarus, saatte sitten varmaan hoitaa vauvaa / isälläkin on jo kova ikävä, eikö olekin kivaa tänään mennä isän ja x:n luo" jne jne.
Usein kun nuo lapset peilaavat niitä omia tunteitaan vanhempiensa tunteista, vaikkei vanhempi mitään sanoisikaan. Aloitusviestistäsi välittyi jo katkeruus ja suru (mikä on ihan ymmärrettävää), yritä kuitenkin esittää tilanne toisin lapsille. Tosiasioille ja tilanteelle et voi mitään, tue siksi lapsiasi siinä parhaalla mahdollisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:18"]
....äidillä on ikävä, mutta pärjää kyllä???...ja pärjäänhän Minä.
Sinun pitää tukea niitä käyntejä, eikä olla yhteydessä niihin lapsiisi niinä parina päivänä, kun ovat isällä. Kun lapset ovat yhteydessä sinuun, kerrot vain että pian nähdään. Kaikki kiukuttelu ja kivut, yms. voivat olla myös sitä, että ikävöivät Isää. Sinun pitää kannustaa lapsia menemään isälle ja kerrot kuinka paljon Isä rakastaa lapsiaan ja haluaa heidät luokseen. Kerro, että heillä on nyt kaksi kotia, jossa heitä rakastetaan ja toiseen kotiin on syntymässä heille sisko tai veli, jota pääsevät sitten hoitamaan.
...kysymys ei ole kilpailusta, missä lapset ikävöivät vanhempiaan tai vanhemmat heitä. Sinun pitää aikuisena tukea lapsiasi käymään isällä, eikä omaa ikävääsi surkutella! Kyllä ne Sinua rakastavat, vaikket sitä ikävääsi surkuttelisi. Saat lapsesi tuntemaan syyllisyyttä siitä, että ovat isällä!
[/quote]
Juuri näin olen tehnyt.
ap
[/quote]
Siis muuten, paitsi että en jätä vastaamatta jos lapsi soittaa, jättäisitkö itse?
Ja välillä soitan itsekin, mutta todellakin max 1 krt/pv.
[/quote]
mutta koita nyt ymmärtää, että max kerran päivässäkin on liikaa. Toisekseen voit kyllä vastata lasten puheluihin ja sanoa, että jutellaan sitten kun tulette kotiin. Nyt olet luonut jonkun ihme puhelinriippuvuuden joka jo itsessään ruokkii tuota ikävää ja ikävöintiä.
:D En ole eksälleni kertonut, että täällä palstalla käsittelen asioita.
Enkä tarvitse tukea eksän haukkumiseksi. Itselläni on myös eronneita ystäviä, jotka pitävät yhteyttä kerran pv. Olen tehnyt kaikkea tuota: puhun ystävällisesti lapsille isästä, uudesta vauvasta, isän rakkaudesta, jopa uudesta naisystävästä (jota ei tarvitsisi tehdä :D)
Isä sen sijaan haukkuu minua useimmiten puhelimessa minulle, eikä suostu keskustelemaan lasten asioista millään tavoin.
Oletteko ihan tosissaan, että jätän itse vastaamatta jos lapsi soittaa tai en saisi vastata tai puhua? Minusta tuo kuulostaa sairaalloiselta lähestulkoon.
Puhun juurikin, mitä kivaa olen tehnyt ja mainitsen tuttuja asioita kotoa ikävää lievittäääkseni (koska se on auttanut)
En ole surullinen, en ole katkera. Minulla on myös oma elämä elettävänä, tapaan ihmisiä, käyn harrastuksissa jne. Miksi minun pitäisi olla katkera ja surullinen ja välittää näitä tunteita eteen päin? Ajatteleeko joku tosissaan, ettei lapsi sure eroa tavallaan? :O
t ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:30"]
...Kenties tämä on vielä heillekin vaan totuttelemista?... Ihanko totta?! Erosta on vuosi ja kaiken pitäisi sujua, kun mitään ei olisikaan tapahtunut. Anna asioiden mennä omalla painollaan ja jos vielä vuoden päästä tilanne on hakala ota sitten vasta hikeä!
[/quote]
:) En oleta, että kaiken pitäisi sujua, mutta hyvä jos tuo purkauksesi helpotti sinua jotenkin. Minulla ei onneksi ole aiempaa kokemusta eroamisesta ja siksi keskustelen palstalla aiheesta.
ap
Ja eksään olen vähän yhteydessä, lapsiin liittyvissä asioissa.
Kerroin tänään huolestani hänelle, kuinka lapset reagoineet tähän.
Enkä roiku eksässäni, vaan minulla on oma elämä elettävänä ja viimeksi psykologi hämmästeli, kuinka hyvin olen selvinnyt ja kuinka vahva psyyke ja terveet ajatukset minulla on ja kyky huomioida lasten tilannetta, sekä myös jopa asettua uuden naisystävän ja eksän tilanteeseen. Siis en ole hirviö- eksä :D
Vaikka toki aluksi olin surullinen ja vaikea itsekin. En kuitenkaan enää pitkiin aikoihin. Eksä on katkera itse jostain syystä enemmän minulle, kuin minä hänelle. Jossain vaiheessa vihjaisi, ettei uusi parisuhde ollut sitä mitä hän olisi toivonut. Näinhän siinä usein käy, mutta olen jättänyt kommentoimatta tuollaisiin. En petturia takaisin ottaisi, mutta en ole katkera. Elämällä voi olla vaikka mitä hyvää vielä minua varten, kunhan lasten kanssa pärjätään ja heitä voitaisiin kasvattaa vaikkapa kaikki kolme yhdessä. ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:20"]
Meillä sama juttu. Paitsi, että mies mielellään vähentäisi lasten siellä oloa (haluaakin päästä helpolla). On kuitenkin jatkettu samaan malliin.
Tuollaisesta miehestä on kuule hyvä vaan päästä eroon. Keskity itseesi, käsittele erosi ja kiitä luojaa, että moinen petturi lähti kiertoon. Käy terapiassa, eroryhmässä tai jossakin. Mieti, onko hän sinun arvoisesi? Ansaitsetko parempaa kohtelua? Mihin suostut? Ja jatkossa...ole tarkka, millaisen miehen päästät seuraasi. Tulijoita nimittäin on, mutta tee nyt kaikille selväksi, että SINÄ et ainakaan kenenkään lurjuksien kanssa hengaa.
Kai ymmärrät, ettei miehellesi tuossa hyvin käy. Koita kuitenkin tukea lasten ja hänen suhdetta senkin vuoksi, että saat itsellesi aikaa. Halaus ja muista, että olet upea nainen, jolla on vielä paljon rakkautta edessäpäin. Joskus katsot taaksesi ja ihmettelet, mihin vähään tyydyitkään.
[/quote]
Kiitos kannustuksesta! :) Puhun lapsille myönteisesti isän luokse menosta, siellä olemisesta, kannustan, kerron että jos kova ikävä SAA HALUTESSAAN soittaa/olla yhteydessä...Kenties tämä on vielä heillekin vaan totuttelemista?
ap