Kun seksistä miehen kanssa ei tule mitään

Meillä oli aikanaan sama juttu ja paljastui myöhemmin, että miehellä toinen.

Nyt on erottu :P

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 22:56"]

Meillä oli aikanaan sama juttu ja paljastui myöhemmin, että miehellä toinen.

Nyt on erottu :P

[/quote]

Näin se yleensä menee, valitettavasti.

Voi että tiedön tunteen.

Asiaa on mun ainakin hankala ottaa puheeksi. Miten sanot, että mulla on ennen ja muitten kanssa ollut toimivampi seksielämä loukkaamatta toista?

Mies itse siis meillä ei koe olevan hänestä johtuvaa ongelmaa, vaan ihmettelee miksi minä olen varautuneen tuntuinen. No siksi, että aina pelkään, lerpahtaako homma kesken...!

Juuri tuo lerpahtamisen pelko.... en muista, koska olisin tuntenut miestä kohtaan mitään himoa edes. Kostun kyllä ja vähän tuntuu siltä, että olisi kiva saada orgasmi, mutta ei. Koko ajan odotan, että koska tämä loppuu. Ja aina kun lerpahtaa, tunnen jonkun piston sisimmissäni että vika on minussa, vika on minussa, minä olen huono, minä en kiihota...

Meillä mies on niin kamalan mukavuudenhaluinen myös, ettemme ole koskaan harrastaneet seksiä muualla kuin sängyssä tai sohvalla. Mitään spontaaniutta ei ole. Pitää olla valmiiksi peiton alla vähäpukeisena, sillä jos alkaisin ehdotella vaikka keittiössä että pane minua nyt niin siitä ei tulisi mitään - mies ei innostu.

ap

En keksi miten olisin sarkastinen tyylikkäästi, joten en edes yritä.

Voi nyyh jos itsetunto on kiinni miehestä. Kummalla se ongelma on?

Neuvoa en sen sijaan osaa. Kokeile vierasta niin tiiät onko se ongelma oikeasti ne läskit ja raskausarvet vai kenties joku ihan muu.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:24"]

En keksi miten olisin sarkastinen tyylikkäästi, joten en edes yritä.

Voi nyyh jos itsetunto on kiinni miehestä. Kummalla se ongelma on?

Neuvoa en sen sijaan osaa. Kokeile vierasta niin tiiät onko se ongelma oikeasti ne läskit ja raskausarvet vai kenties joku ihan muu.

[/quote]

Niin mikä sitten on ongelma sinun mielestäsi? Se, että haluaisin enemmän seksiä ja haluaisin kokea olevani haluttu? 

ap

Ymmärrän ap sinua hyvin. Meillä' miehellä samoja ongelmia, syyttää asiasta työ- ja talousstressiä. Kuulemma seksielämä voi palautua vasta kun elämä on stressitöntä. Että kivakiva, kun elämme keskellä tätä kiireistä lapsiperhe-elämää. Ilmeisesti saamme odottaa jotain 10 vuotta? Siihen mennessä ehdin minäkin jo rupsahtaa. Kyynisenä ajattelen, että miehen tulee sytyttämään joku lapseton toinen nainen jossain vaiheessa, joka tarjoaa spontaania seksiä ja vie hetkeksi pois lapsiperhearjesta. :/

Mielestäni seksistä pitää voida parisuhteessa puhua avoimesti, mutta ei siihen tarvitse aiempia kokemuksia vetää mukaan. Aiempiin vertailu vain pahentaa tuollaista tilannetta, tuskin itsekään haluaisit kuulla miehesi suusta kuinka hyvä "Pirkko" oli sängyssä ja kuinka hyvin "Pirkko" kostui yms.

Voisit vaikka kysyä, voisitko auttaa miestäsi asian kanssa jotenkin. Ei kuitenkaan kannata painostaa häntä puhumaan asiasta tai muutenkaan painostaa. Ongelma voi olla juurikin siinä, että miehelläsi on liikaa paineita (seksistä suoriutumispaineita, työpaineita, jokin muu elämää kuormittava tekijä...?). 

Kyse tuskin on sinusta, vaikka se siltä ehkä tuntuu. Luulen, että ongelma on miehellä joku muu kuin se, ettet sinä olisi tarpeeksi seksikäs tai haluttava. 

Yritä puhua miehellesi vertailematta, painostamatta. Yritä olla mahdollisimman kannustava ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Hyssyttely tuskin auttaa teitä kumpaakaan.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:25"]Niin mikä sitten on ongelma sinun mielestäsi? Se, että haluaisin enemmän seksiä ja haluaisin kokea olevani haluttu? 

ap[/quote]

"Mitäs nyt sitten? Takana on kuusi yhteistä vuotta ja kaksi lasta. Ennen olen ollut erittäin seksuaalinen ihminen, ja seksissä varma itsestäni ja viehättävyydestäni. Tuntuu pahalta verrata, mutta kahdessa aikaisemmassa vähänkään pidemmässä suhteessa seksiä riitti ja miehillä seisoi helposti ja he olivat innostuneita minusta.

Nyt on toisin sitten. Meillä on aviomiehen kanssa seksiä pari kertaa kuussa. Muina kertoina, jos teen aloitteen, miestä ei huvita tai hänelle ei ala seistä ollenkaan, ja sitten on kerta tai kaksi sellaisia, että kaikki alkaa hyvin mutta jos teen aloitteen asennon vaihdon suhteen tai teen jotain väärin, miehellä lerpahtaa ja se on sitten siinä.

Olen jo menettänyt itsetuntoni tämän asian suhteen. En usko että kukaan enää voi haluta minua. Tunnen itseni rumaksi, sain raskauksista arpia ympäri kehoa ja rinnat on entiset. Painoakin on vähän enemmän kuin ennen. Mies ei syty minusta ja se satuttaa. Ja kliseistä on, että hän on ihan oikeasti muuten hyvä kumppani ja todella hyvä isä. 

Mitä minä teen? Olen yrittänyt sanoa, että mies hakisi apua ja hän sanoo jotain tehneensäkin, mutta ei kerro mistä on hakenut apua eikä puhu asiasta muutenkaan. "

"Juuri tuo lerpahtamisen pelko.... en muista, koska olisin tuntenut miestä kohtaan mitään himoa edes. Kostun kyllä ja vähän tuntuu siltä, että olisi kiva saada orgasmi, mutta ei. Koko ajan odotan, että koska tämä loppuu. Ja aina kun lerpahtaa, tunnen jonkun piston sisimmissäni että vika on minussa, vika on minussa, minä olen huono, minä en kiihota...

Meillä mies on niin kamalan mukavuudenhaluinen myös, ettemme ole koskaan harrastaneet seksiä muualla kuin sängyssä tai sohvalla. Mitään spontaaniutta ei ole. Pitää olla valmiiksi peiton alla vähäpukeisena, sillä jos alkaisin ehdotella vaikka keittiössä että pane minua nyt niin siitä ei tulisi mitään - mies ei innostu.

ap"

Minäkeskeisyys?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:45"]

Ymmärrän ap sinua hyvin. Meillä' miehellä samoja ongelmia, syyttää asiasta työ- ja talousstressiä. Kuulemma seksielämä voi palautua vasta kun elämä on stressitöntä. Että kivakiva, kun elämme keskellä tätä kiireistä lapsiperhe-elämää. Ilmeisesti saamme odottaa jotain 10 vuotta? Siihen mennessä ehdin minäkin jo rupsahtaa. Kyynisenä ajattelen, että miehen tulee sytyttämään joku lapseton toinen nainen jossain vaiheessa, joka tarjoaa spontaania seksiä ja vie hetkeksi pois lapsiperhearjesta. :/

[/quote]

Olen miettinyt ihan samaa... että sitten jos stressi (toisaalta, mikä stressi kun minä hoidan kodin ja lapset ja mies sitten vie kermat päältä) helpottaa niin kuvioon astuu joku arveton ja ihana nuori nainen, joka ei ole se arkinen vaimo :/ 

Ihan oikeasti, en tiedä miten olisin saanut pidettyä itsetuntoni normaalina tällaisessa tilanteessa? Ja en todellakaan ole mennyt miehelle vertaamaan suoraan, mutta mitä minä vastaan kun hän kysyy että oliko seksi sitten muiden kanssa ihan erilaista? :( Ja olen ollut aloitteellinen monet kerrat, mutta mitä pitää itsestä ajatella jos mitkään alusvaatteet tai mitkään vihjailut tai mitkään jutut ei sytytä, vaan aina on kiinni pelkästään miehestä onko seksiä vai ei? 

ap

Minäkeskeisyys. Niin, kun mies ei valota asiaa omalta puoleltaan mitenkään päin, sanoo vain että ei nyt. Ei jaksa. 

ap

Jätä se! Seksiä pitää olla joka päivä aamuin illoin.

Tv. mies, 3 vuotta selibaatissa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:45"]

Ymmärrän ap sinua hyvin. Meillä' miehellä samoja ongelmia, syyttää asiasta työ- ja talousstressiä. Kuulemma seksielämä voi palautua vasta kun elämä on stressitöntä. Että kivakiva, kun elämme keskellä tätä kiireistä lapsiperhe-elämää. Ilmeisesti saamme odottaa jotain 10 vuotta? Siihen mennessä ehdin minäkin jo rupsahtaa. Kyynisenä ajattelen, että miehen tulee sytyttämään joku lapseton toinen nainen jossain vaiheessa, joka tarjoaa spontaania seksiä ja vie hetkeksi pois lapsiperhearjesta. :/

[/quote]

Olen miettinyt ihan samaa... että sitten jos stressi (toisaalta, mikä stressi kun minä hoidan kodin ja lapset ja mies sitten vie kermat päältä) helpottaa niin kuvioon astuu joku arveton ja ihana nuori nainen, joka ei ole se arkinen vaimo :/ 

Ihan oikeasti, en tiedä miten olisin saanut pidettyä itsetuntoni normaalina tällaisessa tilanteessa? Ja en todellakaan ole mennyt miehelle vertaamaan suoraan, mutta mitä minä vastaan kun hän kysyy että oliko seksi sitten muiden kanssa ihan erilaista? :( Ja olen ollut aloitteellinen monet kerrat, mutta mitä pitää itsestä ajatella jos mitkään alusvaatteet tai mitkään vihjailut tai mitkään jutut ei sytytä, vaan aina on kiinni pelkästään miehestä onko seksiä vai ei? 

ap

[/quote]

Oletko kysynyt miehesi mieltymyksiä? Ehkä hän ei uskalla sanoa suoraan, mitä haluaa.

Kuulostaa kliseeltä, mutta yleensä se lääke huonoon itsetuntoon on positiivinen ajattelu. Kun huomaat parjaavasi itseäsi niin pysähdy ja mieti, että hei minä en ole ruma, vaan kaunis. Ethän hyväksyisi esim, jos joku toinen haukkuisi hyvää ystävääsi rumaksi, joten miksi hyväksyt sen, että itse kiusaat itseäsi?

Aloita vaikka jostain pienestä yksityiskohdasta, mistä itsessäsi eniten pidät ja laajenna siitä sitten rakkautta itseäsi kohtaan kokonaisuudessa. Samalla lailla kun parisuhteessa joutuu rakkauden eteen tekemään töitä, niin myös itsensä kanssa pitää tehdä töitä, jotta jaksaa rakastaa itseään läpi maailman myrskyjen. Jos et rakasta itseäsi, miten kykenet täysin rakastamaan ketään muutakaan? 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:45"]

Ymmärrän ap sinua hyvin. Meillä' miehellä samoja ongelmia, syyttää asiasta työ- ja talousstressiä. Kuulemma seksielämä voi palautua vasta kun elämä on stressitöntä. Että kivakiva, kun elämme keskellä tätä kiireistä lapsiperhe-elämää. Ilmeisesti saamme odottaa jotain 10 vuotta? Siihen mennessä ehdin minäkin jo rupsahtaa. Kyynisenä ajattelen, että miehen tulee sytyttämään joku lapseton toinen nainen jossain vaiheessa, joka tarjoaa spontaania seksiä ja vie hetkeksi pois lapsiperhearjesta. :/

[/quote]

Olen miettinyt ihan samaa... että sitten jos stressi (toisaalta, mikä stressi kun minä hoidan kodin ja lapset ja mies sitten vie kermat päältä) helpottaa niin kuvioon astuu joku arveton ja ihana nuori nainen, joka ei ole se arkinen vaimo :/ 

Ihan oikeasti, en tiedä miten olisin saanut pidettyä itsetuntoni normaalina tällaisessa tilanteessa? Ja en todellakaan ole mennyt miehelle vertaamaan suoraan, mutta mitä minä vastaan kun hän kysyy että oliko seksi sitten muiden kanssa ihan erilaista? :( Ja olen ollut aloitteellinen monet kerrat, mutta mitä pitää itsestä ajatella jos mitkään alusvaatteet tai mitkään vihjailut tai mitkään jutut ei sytytä, vaan aina on kiinni pelkästään miehestä onko seksiä vai ei? 

ap

[/quote]

Tuttua, tuttua. Minäkin olen kokeillut viimeisen neljän vuoden aikana kaikki mahdolliset temput, olen ollut aloitteellinen ja sitten taas pitänyt kuukausienkin jaksoja, kun en ole ottanut seksiä millään tavalla "puheeksi". Vaikka seisoisin päälläni, ei asia tästä tunnu muuttuvan.

Olen vielä nuori ja käännän päitä kadulla, mielestäni ihan kaunis eikä vartalokaan ole kovin pahasti ottanut osumaa kahden lapsen jälkeen. Kai mä vaan olen muuttunut lasten myötä miehen silmissä äiti-ihmiseksi eikä hän osaa yhdistää hyvää seksielämää perheellisen pariskunnan arkeen. Olen melko varma ettei tilanne laukea, ennen kuin jompikumpi pettää. Oma itsetunto on hajalla, toisaalta ymmärrän kyllä että kyseessä on vain tämä yksi mies, jonkun toisen kanssa varmasti toimisi.

Sun miehen erektio-ongelmat ei todellakaan johdu siitä ettei pidä sua viehättävänä! Kun miehille tulee ikää lisää, niin toi on aika yleistä ja voisin kuvitella että miehistä aika ahdistavaakin. Jos on ukkosi on vielä suht.nuori, niin voihan tuo johtua jostain miesten vaivoistakin (eturauhas ongelmia tms.?).

Mä seurustelin hiljattain yhden miehen kanssa joka oli muhun älyttömän ihastunut ja piti mua tosi hottiksena, mutta kärsi ajoittain erektio-ongelmista. Nostakaa kissa pöydälle, jutelkaa asiasta avoimesti ja syyttelemättä tai tekemättä siitä isoa numeroa. Voihan sun mies hoidella sut jollain muulla tavoin huipulle kuin vain yhdynnässä.

N47

Ymmärrän sinua ap. Ei tuo minusta mitään minäkeskeisyyttä ole. On ihan normaalia haluta kokea itsensä hyväksi, halutuksi rakkaansa silmissä.

Minulla on hiukan sama tilanne, olen ratkaissut asian siten, että hoidan lapset ja perheen ja muuten olen lisännyt elämääni kaikenlaista muuta mielenkiintoista josta saa itselle sisältöä. Se korvaa tavallaan tuon itsetunnon kolot. Puhun nyt siis harrastuksista, en pettämisestä. Liikuntaa,jossa saan kropan kuntoon ja kivaa käsillä tekemistä.

Jotkut varmaan tässä tilanteessa eroaisivat, mutta en usko, että se olisi ratkaisu onneen. Mies on hyvä isä ja ihminen ja meillä on hauskaa yhdessä, ainoastaan seksissä on ongelmia. Miestä ei haluta. Joskus jopa mietin onko hän kaappihomo. No,on mitä on, luulen, että jos menee liian vaikeaksi näin, niin sitten erotaan, siihen saakka mennään näin.

Minä olen kanssa miettinyt ihan tosissani välillä, että mies on homo. Ja sekin olisi parempi, että vain myöntäisi asian ja antaisin hänen mennä. Sattuisihan se, mutta tämä hiljaisuus on pahempaa. Ja itse asiassa pari juttua on tukenutkin epäilyjäni, mutta mene nyt miehelle sanomaan että olet kuule varmaan homo. Se sitten sytyttää varmasti loppu vuodelle?

ap

Lerpahtelu on ihan normaalia. Miksi se niin kauheaa on? Kun ikää tulee, niin taatusti lerpahtelee joskus itse kullakin. Eikä asialla ole välttämättä mitään tekemistä kumppanin haluttavuuden kanssa. Ihminen voi haluta haluta ja ajatella seksiä, mutta aina ei toimi. Onhan olemassa Cialis ja kumppanit, jos ongelma on lääketieteellisesti korjattavissa. Ja ne hormonitasot voisi myös tutkituttaa. ei kirvestä kannata ensimmäiseen porakaivoon heittää vain siksi, ettei aina seiso.

Missä iässä se lerpahtelu alkaa olla normaalia? Mies on vasta 31v.

ap

32 alkoi mun miehellä.