Erotilanteessa kannatatko lasten vuoroviikko asumista?

Epäitsekkäämpi ratkaisu olisi se, että vanhemmat vuorottelisivat asuinpaikan suhteen, eli että lasten koti säilyisi samana ja vanhemmat asuisivat lasten kanssa vuoroviikoin.

Mutta turha toivo varmaan, useimmat vanhemmat ajattelevat näissä erotilanteissa todellisuudessa vain itseään ja omaa mukavuuttaan...

Kannatan vuoroasumista. Molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä ja järjestely on selkeä kaikille osapuolille.

Harvoin on lasten kannalta oikeasti tasapainoisin ratkaisu.

En kovin pienille. Meillä se sitäpaitsi menisi käytännössä kuitenkin niin, että pojat olisivat enemmän minulla kuin isällään, koska mies on paljon iltoja töissä ja työreissuissa. Olisi liian vaikeaa sopia kokonaisista viikoista.

Opettajan luokassa, joissa on paljon eroperheiden lapsia. Kannatan vuoroviikkoystemiä. Kun olen kuunnellut sivusta lasten juttuja, niin tyytyväisimmiltä vaikuttaa lapset, jotka viettää yhtä paljon aikaa isän ja äidin luona.

Vaikka ongelmana voikin olla sitten se, että välillä joku tavara tai lempivaate on sitten "väärässä" paikassa, niin kuitenkin tärkeintä se, että molempien vanhempien luona voi olla kuin kotonaan eikä vain joka toinen viikonloppu "kylässä". SIlloin molempien luona on yleensä oma huone, omat tavarat, suhde vanhempaan säilyy läheisenä.

Olen vastaan vuoroasumista. Lapsella pitää olla koti. Aikuiset kuvittelevat että tällä metodilla lapsella on 2 kotia vaikka näin ei ole. Lpasi tuntee ettei hänellä ole kotia lainkaan siinä merkityksessä mitä me kodilla tarkoitamme.

Jokainen voi itse miettiä haluaisitko pakata kassisi joka viikko ja mennä toiseen paikkaan? Vaikkakin se on toisen vanhemman luokse. Kuvittele itsesi lapseksi ja se että joka sunnuntai pakkaat kassisi ja "muutat" toisen vanhemmista luokse. Aina joku vaate, lelu tai jokin muu juttu on jäänyt toiseen paikkaan kun sitä tarvitaan. Sitten on kaverit, jollei pienen lapsen kanssa asu samalla pihalla niin ohan sillä lapsella joka viikko eri kaverit.

Aikuiset kuvittelee taas että se on rikkaus mutta lapset tykkää pysyvyydestä, ei vaihtelusta.

Vuoroviikkosysteemi on aikuisten ajatus siitä että aikuisilla on oikeus lapseen. Entä lapsen oikeus kotiin ja sen pysyvyyteen? Entä kun lapsi ei tunne olevansa kotonaan kummassakaan kunnolla?

Nämä vuoroviikot toimivat hyvin aikuisten mielestä, lapsille ei niinkään.

Mulla on lähipiirissä läheinen lapsi, joka 2-vuotiaasta asunut 50-50 isän ja äidin luona. Aluksi 4 päivän välein oli vaihto, koska lapsi oli niin pieni, että viikko erossa toisesta vanhemmasta olisi ollut liikaa.

Vaikka toinen vanhempi tekee vuorotyötä, ovat silti saaneet hyvin sovittua niin, että lapsi on vuorotyövanhemmalla pääasiassa silloin, kun hänellä on päivävuorot ja vapaapäivät.

Lapsi vaikuttaa todella tasapainoiselta ja reippaalta, on nyt 6-vuotias. Tosin pitää edelleen enemmän kotina sitä alkuperäistä asuntoa, josta toinen vanhempi silloin aikoinaan muutti pois.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:22"]

En kovin pienille. Meillä se sitäpaitsi menisi käytännössä kuitenkin niin, että pojat olisivat enemmän minulla kuin isällään, koska mies on paljon iltoja töissä ja työreissuissa. Olisi liian vaikeaa sopia kokonaisista viikoista.

[/quote]

Sitten sovitte lyhyemmistä jaksoista. Lasten vuoksi kannattaa omaa aikataulua sitten joustaa.

Mä myös kannattaisin sitä, että lapset jäisi asumaan siihen aiempaan yhteiseen kotiin. Kumpikin vanhempi hankkii itselleen oman asunnon ja vuoroviikoin sitten asuvat lasten luona.

Yhdet tuttavat on tehneet näin. Lapset jäi heidän ok-taloon, kumpikin vanhempi aluksi vuokrasi itselleen yksiön läheltä. Toimi todella hyvin. Nyt lapset jo teinejä, isä rakennuttanut uuden perheen kanssa toisen talon ja äiti asuu uuden miesystävänsä kanssa tämän isossa kerrostalohuoneistossa. Mutta silti vuoroviikoin kumpikin yhä näiden ekan liiton lastensa luona.

Meillä on toiminut. Lapsilla on kaksi kotia. Jos lapsilta itseltään kysytään, niin eivät tahtoisi tehdä tätä mitenkään muuten. 

Alkuun kokeilimme puolen vuoden ajan sitä, että aikuiset vaihtoivat paikkaa. Se kuitenkin toimii vain niin kauan, kunnes uusia kumppaneita tulee elämään. 

Ainoa toimiva viikko-viikko-systeemi on lähipiirini ratkaisu, että lapset asuvat yhdessä kodissa ja vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein. Siis kaksi yhteistä kämppää ja vaihdot keskiviikkoisin. Reiluinta ja selkeintä lapsille. Ei tietenkään sopvi, jos on uusperhekuviot heti käynnissä.

Ainoa toimiva viikko-viikko-systeemi on lähipiirini ratkaisu, että lapset asuvat yhdessä kodissa ja vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein. Siis kaksi yhteistä kämppää ja vaihdot keskiviikkoisin. Reiluinta ja selkeintä lapsille. Ei tietenkään sopvi, jos on uusperhekuviot heti käynnissä.

Ainoa toimiva viikko-viikko-systeemi on lähipiirini ratkaisu, että lapset asuvat yhdessä kodissa ja vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein. Siis kaksi yhteistä kämppää ja vaihdot keskiviikkoisin. Reiluinta ja selkeintä lapsille. Ei tietenkään sopvi, jos on uusperhekuviot heti käynnissä.

siinä on hyvät ja huonot puolensa, en osaa sanoa, kumpi olisi parempi. Jos olisin eronnut, en ehkä tahtoisi vuoroasumista omalle lapselle, toisaalta miehen lapsi aiemmasta suhteesta on asunut vuoroviikoin meillä ja äidillään (tai itse asiassa 2 viikkoa kerrallaan), ja hänen kohdallaan se on kai ihan onnistunut ratkaisu ollut.

Tyttö on nykyään jo aikuinen, ja hänellä on hyvin arkisen läheiset suhteet kumpaankin vanhempaansa ja sisaruksiin kummaltakin puolelta. Ja hän itse on ollut asiaan tyytyväinen.

Hän on tosin saanut  itsekin vaikuttaa siihen, kummassa paikassa on joskus enemmän ja kummassa vähemmän, kummassa viettää joulunsa jne. Eli ei se ihan tarkkaan aina ole ollut niin, että 2 vko yhdessä ja 2 vko toisessa. Tällainen vaatii ehkä jonkinlaista joustavuuttta kummaltakin perheeltä, mutta se onnistuu (meille puolivanhemmillekin), jos lähtee siitä ajatuksesta, että lapsi on aina meillä, ja kun ei ole, se on poikkeus,  eli kaikki menot, lomat yms. suunnitellaan siten, että myös "puolikas" lapsi on mukana. Ja noinhan asian pitäisi olla aina, riippumatta kuinka paljon lapsi asuu missäkin, mutta mitä vähemmän lapsi toisessa kodissa on, sitä vähemmän hänet ehkä otetaan huomioon ko. perheessä.

Itse asun kahta kotia ja kolmannesta on hyvää vauhtia tulossa koti. Tykkään. On työkoti, lapsikoti ja kohta ehkä myös miesystäväkoti. Oikeasti koti on varmaankin sydämessä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:22"]

En kovin pienille. Meillä se sitäpaitsi menisi käytännössä kuitenkin niin, että pojat olisivat enemmän minulla kuin isällään, koska mies on paljon iltoja töissä ja työreissuissa. Olisi liian vaikeaa sopia kokonaisista viikoista.

[/quote]

Sitten sovitte lyhyemmistä jaksoista. Lasten vuoksi kannattaa omaa aikataulua sitten joustaa.

[/quote]

Ei me olla eroamassa :) Kunhan kommentoin miten se meillä menisi. Ja jos mies on poissa ma-ti ja to-la niin aika rikkinäisiä ne lasten viikot ovat koska työreissut ovat niin epäsäännöllisiä. No, onneksi ei tartte käytännössä toteuttaakaan.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:54"]

Meillä on toiminut. Lapsilla on kaksi kotia. Jos lapsilta itseltään kysytään, niin eivät tahtoisi tehdä tätä mitenkään muuten. 

Alkuun kokeilimme puolen vuoden ajan sitä, että aikuiset vaihtoivat paikkaa. Se kuitenkin toimii vain niin kauan, kunnes uusia kumppaneita tulee elämään. 

[/quote]

Ei ne uudet kumppanit mitenkään tuota kuviota estä. Minulla on kaksikin tuttavaa, jotka ovat päättäneet, että uuden kumppanin kanssa muutetaan yhteen yhteiseen kotiin sitten, kun lapset täysi-ikäisiä.

Lapset ovat nyt n. 8-10-vuotiaita ja kyseiset vanhemmat asuu vuoroviikoin heidän kanssaan, vuoroviikoin uuden kumppaninsa luona.

Minusta vuoroviikko on hyvä järjestelmä: tietenkin vanhempien osattava käyttäytyä aikuismaisesti ja jätettävä mahdollinen erokatkeruus taakseen että se toimii.

Pienemmälle lapselle voi pitää lyhyemmät vaihtovälit ja isommalla sitten pidemmät. Vuoroviikossa lapsen suhde molempiin vanhempiin pysyy läheisenä, joka on erittäin tärkeää.

Ne jotka kritisoivat sitä, että lapsi joutuu viikottain pakkaamaan kimpsunsa, niin eihän se ole vuoroviikon tarkoitus: tarkoitus on se, että kummassakin kodissa lapselle on nämä kamppeet ja mahdollisesti oma huone. Jajos mietitään, että olisi perus jokatoinenvknloppu ja yksi  arkitapaaminen: siinähän lapsi joutuu nimenomaan kantamaan niitä kamppeita mukana, koska menee etälle vain kylään: siinä myös lapselle helposti tulee se yhden päivän itkuisuus ja sama uudestaan heti vuorokauden jälkeen, kun lähtee lähille takaisin.

Myös se, että vanhemmat vaihtavat eri kotien välillä ja lapsi pysyy yhdessä kodissa on tietenkin ihan mietittävä vaihtoehto: kuitenkaan harvalla taitaa olla varaa tällaiseen järjetelmään. Siinä tulee myös se, että pitää olla tarkkana, ettei lapselle heitetä vastuuta kodin rakentamisesta.

Ja mitenkään nyt riitää haastamatta, niin usein kuulee varsinkin äitien sanovan, etteivät vuoroviikkoon suostu, koska en kestä olla viikkoa erossa lapsesta....

Aikuisille se on paras ja reiluin vaihtoehto.

Lapsista joillekin sopii, joillekin ei. Vuoroviikko voi olla joillein lapsille tosi kuormittava, ja silloin vanhempien pitäisi pystyä toimimaan lapsen edun mukaan.

Meillä on 1v8kk ikäinen lapsi, ja vaihdot neljän päivän välein. Näin ei tarvitse erikseen sopia että kuka saa mennä ulos perjantaina tai lauantaina, kumpikin aikuinen sopii tällaiset menonsa oman kalenterinsa mukaan.

Asumme varsin lähekkäin, leikkipuistot jne. ovat samoja.

Sinänsä minusta ihanteellinen ratkaisu olisi se että asuisimme exän kanssa samassa taloudessa, mutta selvästi isommassa kämpässä. Nyt hädin tuskin pärjäämme molemmat kaksioinemme, ja lenkkeilystä tai myöhäisillan maidonhausta ei tule mitään koska eihän lasta voi jättää kotiin yksin.

Mutta koska ex ei ole järjen vaan tunteen ihminen, niin ymmärrän kyllä että järkiratkaisut eivät ole hänelle mahdollisia. Joten maksamme tästä kukin omaa hintaamme, molemmat vanhemmat ja lapsi myös.

Lapsi tuntuu pärjäilevän ihan normalisti, oireilee hampaita enemmän kuin sitä että vanhemmista on saapuvilla vain yksi.