Erotilanteessa kannatatko lasten vuoroviikko asumista?

Tärkeää on erityisesti teini-iässä, että pidetään kiinni aikuisten kesken sovituista tapaamisista. Nuoret tuppaavat murrosiän aikana  käyttämään 2 kodin systeemisä hyväkseen: jos et anna mun mennä kaverille yötä/ yönäytökseen leffaan, kaupungille/ festareille... , menen sitten iskälle/ äidille. Jos eivät yritä jotain tällaista, saattaa olla että kyse on siitä, että pelkäävät jommankumman vanhemman puolesta. Jos kaikki on hyvin ja nuorella turvallinen olo, yrittävät vedättää jollain tavalla...

Selkeät säännöt luovat turvallisuutta ja olon että homma on aikuisten hanskassa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 08:18"]

Kokemuksia kaipaan. Mies haluaa vuoroviikot.Minä epäröin. Perustelen että olisi liian repivää lapsille. Minä jään lasten kanssa tähän vanhaan kotiin ja mies muuttaa lähipäivinä uuteen kotiin. Välimatkaa 6km. Koulu ja hoitopaikka säilyy samana. Lapset 4 ja 9 vuotta.

[/quote]

En todellakaan, törkeän raskasta lapsille. Jo joka toinen viikonloppu on lapsille raskasta. Jos haluatte vuoroviikot, vaihdatte itse kotia ja lapset asuvat yhdessä kodissa. Asettukaa hetkeksi lasten asemaan, kuvitelkaa itsellenne vaikka puolen vuoden ajan se lasten todellisuus että elämässä ei ole kotia vaan koteja joiden välillä sompailu on sitten se elämä. Itse olen tehnyt matkatöitä, oli toisella paikkakunnalla 2päivää viikossa. Pari päivää meni aina palautua kotiin, ja pari päivää ennen alkoi ajatella lähtöä ja valmistautua siihen. Oli todella raskasta. lasten voimien pitäisi mennä huolettomaan lapsuuteen ja oman elämän rakentemiseen. tuossa systeemissä suuri osa voimista (niinkuin monessa muussakin systeemissä) menee paikan vaihtoihin ja vaihtuviin oloihin sopeutumisiin. Jos ette pysty järjestämään lapsille yhtä kotia jossa vanhemmat vuorottelevat, sitten yksi koti ja lasten voimien mukaan tapaamisia toisen vanhemman kanssa- ei vanhemman voimien mukaan tapahtuvaa. Ja se etävanhemi voi olla arjessa mukana monin tavoin viemässä ja tuomalla lapsia, harrastamalla heidän kanssaan jne. Siis jos oikeasti lapsia haluaa ajatella.

Luin vain aloituksen. Mielestäni vuoroasuminen voi sopia, jos lapset ovat yli 4-vuotiaita ja vanhemmat asuvat todella lähekkäin. Ap:n perheellä tämä tuntuu suurin piirtein toteutuvan. Ei se silti aina sovi. Pitää tosi tarkasti miettiä, mikä on lapsen etu. Esim. 4-vuotiaalle(ja monelle 9-vuotiaallekin) voi olla raskasta olla aina viikko erossa toisesta vanhemmasta. Lisäksi 6km on pieni matka aikuiselle, muttei välttämättä lapselle. Mun oli todella vaikea saada lapsena kavereita (olin tosi arka ja ujo) ja jo se, että muutettiin useampi kerta lapsuudessani vaikutti tuhoisasti kaverisuhteisiin. Sitten on tietty lapsia, jotka pärjäävät sosiaalisesti lähes millaisissa oloissa tahansa.

Toisen vanhemman kaipuuseen voisi auttaa lyhyemmät vaihdot, esim. ma-to toisella ja pe-ma toisella, mutta kaverisuhteiden kannalta tämä on sitten vielä huonompi kuin viikko-viikko.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 09:25"]

Lapsille on myös törkeän raskasta elää perheessä, jossa vanhemmat voivat huonosti huonon parisuhteen vuoksi ja jopa riitelevät jatkuvasti. Sellainen invalidisoi koko lapsen elämän- pitää elää pelossa kokoajan eikä uskalla kavereita kutsua leikkimään, kun pitää kokoajan olla huolissaan. 

Lapsille on myös törkeän raskasta olla erossa jommasta kummasta vanhemmastaan- käytännössähän tämä on yleensä isä, josta joudutaan olemaan erossa jos on viikonloppuvierailu-malli. Kuitenkin sekä tyttöjen että poikien kehitykselle on todettu hyvän suhteen isään olevan erittäin tärkeä. Suhteesta harvoin tulee hyvää, jos ei ikinä eletä sitä arkea yhdessä, jos isä on se viihdyttäjä, jonka ei ikinä tarvitse asettaa rajoja. 

Lapsile on törkeän raskasta elää vuoroviikkoysteemissä. Vuoroviikko systeemi vaatii paljon vanhemmilta, koska vanhempien on sitouduttava asumaan lähekkäin, vaikka ei millään haluaisi- toki se on raskas lapsellekin, mutta ei sitä voi verrata aikuisen tilanteeseen, jossa tämä työskentelee toisella paikkakunnalla. Vuoroviikko systeemissäkin lapsella on molemmissa paikoissa koti ja huolehtiva vanhempi + joissakin tapauksissa vanhemman uusi puoliso ja ehkä uusia sisaruksia. Hän on molemmissa paikoissa lapsen asemassa ja molemmissa paikoissa on omat tavarat ja vaatteet. Ei niitä tarvitse kuljetella edestakaisin. Koulutarvikkeita ja unilelun kyllä. 

Viikonloppu malli on helpoin ja ehkä paras vaihtoehto nimenomaan äidille jonka luona lapset pääosin olisivat: joka toinen viikonloppu saa vapaata, mutta saa nähdä lapsia paljon. Elatusmaksut tulevat viikonloppusysteemissä usein äidille (kun vuoroviikko järjestelmässä ei aina makseta niitä kumpaankaan suuntaan tai ne ovat hyvin pienet) Äideillä on taipumus sekoittaa oma ja lasten etu keskenään ja puhua lasten edusta kun kyseessä on oikeastaan se, mitä itse haluaisi. Jos on katkeroitunut erossa, viikonloppusysteemissä voi helposti käyttää lapsia aseena jos ex ei toimi niinkuin haluaa ja saa paljon sympatiaa lähipiiriltä.

Lapsille on törkeän raskasta kaikissa tilanteissa joissa vanhempien sukset menevät ristiin. Kaikki ratkaisut siinä tilanteessa ovat huonoja, mutta vanhempien on mietittävä mikä on se kaikkein vähiten huono heidän tapauksessaan. Se, jossa he voivat olla parhaiten yhdessä vanhempia lapsilleen ilman syyttelyä puolin ja toisin ja toisen vanhemman haukkumista. 

[/quote]

Jännä et se äidin itsekkyys tähänkin löytyy. MInä kirjoitin tuon että lapsille on törkeän raskasta vaihtaa koko ajan kotia. Mulla on kouluikäiset lapset, ja nämä asiat ovat tulleet heidän omasta suustaan, mulla ei ole ennestään kokemusta erosta. He sanovat että on raskasta jo se että sen sijaan että saa kouluviikon pääteeksi rauhoittua omiin hommiinsa pitääkin lähteä isälle ja isän kanssa sinne sun tänne, että he eivät jaksa eivätkä halua lähteä. Ajatus siitä että he asioisivat kokonaan tai vuoroviikoin isällään, on LASTEN mielestä huono.  Onneksi heillä on fiksu isä, jonka kanssa asiat sujuvat. Sen sijaan että kaikki olisi aikataulutettu, isän kanssa sovitaan tilanteiden mukaan menoista, ottaen huomioon laspet, isä sekä äiti.  Ihmettelen suuresti miten tämä on äidille helpointa. Mullahan on vastuu suurelta osaa lasten arjesta, huolista, taloudesta. Elatusmaksut ovat lisä, mutta eivät niin olennainen että niiden takia mitään ratkaisua tehtäisiin. Lisäksi isä ostaa lapsille mitä tykkää ja matkustelee heidän kanssaan. (joo ihan hirveää lusmuilua, äidillä YLIMÄÄRÄISTÄ vapaata. Taidan olla tosi huono äiti) Mulla ei siis ole joka toinen viikonloppu vapaata, mutta lähes aina silloin on kun tarvitsen vapaata. Ja tiedoksesi vielä, että lasten etu on se että vanhemmat elävät itselleen merkityksellisdtä elämää. Sen sijaan toisten miellyttäminen tai joku supermarttyyriäitiys on ainoastaan haitaksi lapsille. Tai kuvitelma siitä että av:lla, sossussa tai jossain muualla on varma tieto siitä mikä on hyvin eletty elämä, äitiys tai avioero. Ja mikä on se absoluuttinen lapsen paras, jossa äiti mieluiten luopuisi yksilöllisyydestään ja mistään merkittävästä ja nautinnollisesta. Kannattaisi tämän kirjoittajan miettiä mikä oman pään saa noin katkeraksi ja vihamieliseksi äitiyttä kohtaan.  Äidin elämänmyönteisyys on lapsille ehkä yksi suurimmista voimavaroista. Eikä kovinkaan suuressa suosiossa tässä maassa.

[/quote]

ja siis jatkan vielä, että tämä on isänkin mielestä hyvä juttu, hän ei ole kovinkaan innokas ruuanlaittaja tms, paljon matkatöissä. Eli arjen pitempiaikainen vastuu ei häneltä- hänen omasta mielestään jatkuvasti luonnistuisi. Ja vaikka av:n mielestä tämä on varmasti jotenkin mun vika, niin hän oli tuollainen jo tavatessamme. Ja siinä yksi syy eroommekin, ettei se arki oikein sujunut. Lapset siis eivät halua sinne poikamiesasuntoon joka toiseksi viikoksi muuttaa. Isä on heille silti rakas ja läheinen ja joka päivä he ovat yhteydessä isän kanssa, tavaten tai puhelimella.

[/quote]

Sarkasmi lienee tuntematon käsite... Ja koko kirjoituksen pointtihan oli se, että kaikki vaihtoehdot tilanteessa jossa vanhempien suhde ei toimi ovat vaikeita lapsille.  

Jokaisen pitää tehdä päätös oman tilanteensa suhteen mikä on se vähiten huono vaihtoehto. Vuoroviikko systeemi ei ole huono, siitä minulla on omaltakohdaltani yli 10 vuoden kekemus. Kokemusta on myös viikonloppusysteemistä. Eronneena äitinä itse koen että olisin päässyt helpommalla jos olisi ollut viikonloppusysteemi. Sääntöjen ja arjen pyörittäminen olisi ollut helpompaa, asunnon etsiminen erotilanteessa olisi ollut helpompaa kun ei olisi tarvinnut huomioida ex puolison asunnon sijaintia, taloudellisesti olisi ollut hieman helpompaa jos olisi saanut elatusapua (sehän on verotonta tuloa), koska menot olisivat olleet ihan samat. Viikonloppu systeemi olisi ollut helpointa nimenomaan minulle. Lapset olisivat joutuneet siirtymään edestakaisin yhtä usein kuin vuoroviikko systeemissä, mutta olisivat olleet isällään vain piipahtamassa. Isä olisi joutunut olemaan erossa lastensa arjesta- Ja myös isän (ei vain äidin)  hyvinvoinnilla on merkitystä lasten hyvinvointiin. Toki huonosti voiva lähivanhempi voi myrkyttää lasten elämää aivan käsittämättömän paljon. Siitäkin on lähipiirissä kokemusta. 

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 21:27"]

Uusperheen äitinä aika huokaisen helpotuksesta, kun miehen lapset lähtevät vuoroviikoltaan. Ikinä en toki ääneen sano, mutta monesti toivon, että äiti muuttaisi niin kauas, että tämä systeemi purettaisiin. Ei vain jaksais....

[/quote]

Hyvin ymmärrettävää, eikä todellakaan tarkoita sitä, etteikö pitäisi näistä lapsista. Toisen vanhemman puoliso ei ole lasten vanhempi ja tlanne voi olla sellainen, että lasten kasvatusperiaate on hyvin erilainen mitä itse pitäisi hyvänä. (meillä minä olen neuvotteleva vanhempi ja mieheni on autoritaarisempi. Tämä tarkoittaa sitä, että minun lapsiltani odotetaan että he oppivat arvioimaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mitä tulisi tehdä. Heidän kanssaan keskutellaan miksi joku sääntö on olemassa. Mieheni lapsille annetaan selkeät ohjeet mitä tehdä, eikä odoteta muuta. Säännöistä ei keskustella, ne vain ovat olemassa. Käytännössä ero tulee esille esim. viikkosiivousten suhteen. Kaikilla lapsilla on omat ennalta sovitut tehtävät. Jos minun lapseni eivät niitä tee, se on heidän "vikansa" ja he joutuvat vastaamaan seurauksista. Jos mieheni lapset eivät niitä tee, syy on aikuisessa joka ei valvonut sitä että lapset tekevät tehtävänsä.)

Kuitenkin vanhempien linjaa pitää tukea eikä voi alkaa itse säätämään. Vaikka kuinka elää omassa kodissaan ja voisi kuvitella että omalta osaltaan määrittää säännöt joilla talossa eletään. (toki voi todeta että mitäs muutit asumaan lapsellisen henkilön kanssa, mutta samalla tavalla voi sanoa väsymystään valittaville vanhemmille, että mitäs hankitte lapsia). Varsinkin jos lapset ovat jo isompia, ja vanhemmat ovat yhdessä sopineet periaatteita voi uuden puolison olla hankala sopia sääntöihin muutoksia. 

Ja vaikka kuinka rakastaisi näitä lapsia, ei aina ole helppoa se, että omaan kotiin tulee asumaan ihmisiä, joilla on ihan omat säännöt...

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 21:27"]

Uusperheen äitinä aika huokaisen helpotuksesta, kun miehen lapset lähtevät vuoroviikoltaan. Ikinä en toki ääneen sano, mutta monesti toivon, että äiti muuttaisi niin kauas, että tämä systeemi purettaisiin. Ei vain jaksais....

[/quote]

Hyvin ymmärrettävää, eikä todellakaan tarkoita sitä, etteikö pitäisi näistä lapsista. Toisen vanhemman puoliso ei ole lasten vanhempi ja tlanne voi olla sellainen, että lasten kasvatusperiaate on hyvin erilainen mitä itse pitäisi hyvänä. (meillä minä olen neuvotteleva vanhempi ja mieheni on autoritaarisempi. Tämä tarkoittaa sitä, että minun lapsiltani odotetaan että he oppivat arvioimaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mitä tulisi tehdä. Heidän kanssaan keskutellaan miksi joku sääntö on olemassa. Mieheni lapsille annetaan selkeät ohjeet mitä tehdä, eikä odoteta muuta. Säännöistä ei keskustella, ne vain ovat olemassa. Käytännössä ero tulee esille esim. viikkosiivousten suhteen. Kaikilla lapsilla on omat ennalta sovitut tehtävät. Jos minun lapseni eivät niitä tee, se on heidän "vikansa" ja he joutuvat vastaamaan seurauksista. Jos mieheni lapset eivät niitä tee, syy on aikuisessa joka ei valvonut sitä että lapset tekevät tehtävänsä.)

Kuitenkin vanhempien linjaa pitää tukea eikä voi alkaa itse säätämään. Vaikka kuinka elää omassa kodissaan ja voisi kuvitella että omalta osaltaan määrittää säännöt joilla talossa eletään. (toki voi todeta että mitäs muutit asumaan lapsellisen henkilön kanssa, mutta samalla tavalla voi sanoa väsymystään valittaville vanhemmille, että mitäs hankitte lapsia). Varsinkin jos lapset ovat jo isompia, ja vanhemmat ovat yhdessä sopineet periaatteita voi uuden puolison olla hankala sopia sääntöihin muutoksia. 

Ja vaikka kuinka rakastaisi näitä lapsia, ei aina ole helppoa se, että omaan kotiin tulee asumaan ihmisiä, joilla on ihan omat säännöt...

[/quote]

Kun omaan kotiin tulee joka toinen viikko asumaan kaksi ihmistä, joita ei edes halua sinne ja joiden kanssa ei ole mitään yhteistä ja joista ei edes pidä. Silti pitää ostaa isompi asunto, että saa näille lapsille omat huoneet, jotka ovat tyhjillään joka toinen viikko, mutta niissä ei saa edes käydä.

Tiedän, että pitäisi olla avarasydäminen, mutta huokaan helpotuksesta, kun miehen lapset lähtee aina sunnuntai-iltana. Viikko aikaa olla omana perheenä rauhassa. 2 vierasta ihmistä lojumassa meillä joka toinen viikko

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:54"]

Meillä on toiminut. Lapsilla on kaksi kotia. Jos lapsilta itseltään kysytään, niin eivät tahtoisi tehdä tätä mitenkään muuten. 

Alkuun kokeilimme puolen vuoden ajan sitä, että aikuiset vaihtoivat paikkaa. Se kuitenkin toimii vain niin kauan, kunnes uusia kumppaneita tulee elämään. 

[/quote]

Ei ne uudet kumppanit mitenkään tuota kuviota estä. Minulla on kaksikin tuttavaa, jotka ovat päättäneet, että uuden kumppanin kanssa muutetaan yhteen yhteiseen kotiin sitten, kun lapset täysi-ikäisiä.

Lapset ovat nyt n. 8-10-vuotiaita ja kyseiset vanhemmat asuu vuoroviikoin heidän kanssaan, vuoroviikoin uuden kumppaninsa luona.

[/quote]

No eipä olisi toiminut meillä. Yli kymmenen vuoden odotus olisi mm. aiheuttanut sen, että yhteisestä lapsesta olisi ollut turha haaveillakaan. Nyt siis naimisissa ja uusi lapsi tulossa, lapset totauttavat viikko viikko systeemiä ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Samoin me.

[/quote]

Miksi niitä lapsia pitää väsätä jokaisen kumppanin kanssa? En jaksa ymmärtää tätä. Jos kerran sanot jo monikossa "lapset", niin pitääkö vielä lisää saada?

[/quote]

Menee niin ala-arvoiseksi, ettei tätä viitsisi edes kommentoida.

[/quote]

Ala-arvoiseksI? Halusin herättää keskustelua myös siitä, onko uusien lasten hankkiminen välttämättömyys, kun jo olemassa olevien lasten asemakin on vaikea.

[/quote]

Sori vaan, mutta ei kenenkään ei pidä perustella lastensaantiaan kenellekään, ja kaikkein vähiten jollekin av:n tyhjäpäälle.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:54"]

Meillä on toiminut. Lapsilla on kaksi kotia. Jos lapsilta itseltään kysytään, niin eivät tahtoisi tehdä tätä mitenkään muuten. 

Alkuun kokeilimme puolen vuoden ajan sitä, että aikuiset vaihtoivat paikkaa. Se kuitenkin toimii vain niin kauan, kunnes uusia kumppaneita tulee elämään. 

[/quote]

Ei ne uudet kumppanit mitenkään tuota kuviota estä. Minulla on kaksikin tuttavaa, jotka ovat päättäneet, että uuden kumppanin kanssa muutetaan yhteen yhteiseen kotiin sitten, kun lapset täysi-ikäisiä.

Lapset ovat nyt n. 8-10-vuotiaita ja kyseiset vanhemmat asuu vuoroviikoin heidän kanssaan, vuoroviikoin uuden kumppaninsa luona.

[/quote]

No eipä olisi toiminut meillä. Yli kymmenen vuoden odotus olisi mm. aiheuttanut sen, että yhteisestä lapsesta olisi ollut turha haaveillakaan. Nyt siis naimisissa ja uusi lapsi tulossa, lapset totauttavat viikko viikko systeemiä ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Samoin me.

[/quote]

Miksi niitä lapsia pitää väsätä jokaisen kumppanin kanssa? En jaksa ymmärtää tätä. Jos kerran sanot jo monikossa "lapset", niin pitääkö vielä lisää saada?

[/quote]

Menee niin ala-arvoiseksi, ettei tätä viitsisi edes kommentoida.

[/quote]

Ala-arvoiseksI? Halusin herättää keskustelua myös siitä, onko uusien lasten hankkiminen välttämättömyys, kun jo olemassa olevien lasten asemakin on vaikea.

[/quote]

Sori vaan, mutta ei kenenkään ei pidä perustella lastensaantiaan kenellekään, ja kaikkein vähiten jollekin av:n tyhjäpäälle.

En lukenut koko ketjua, mutta kerron oman kantani. Meillä erotessa lapset olivat ekalla ja eskarissa. Mies halusi vuoroviikot, minä olin aluksi vastaan, mutta suostuin lopulta kokeilemaan. Asuimme n. 5 km päässä toisistamme, koulu ja eskari oli noin puolessavälissä matkaa. 

Meillä homma toimi todella hyvin. Lapset olivat tarkkoja, että vanhemmillaolo meni tasan puoliksi. Jos joskus toinen otti lapset aikaisemmin, niin lapset pitivät huolen, että se päivä tai pari otettiin seuraavalla viikolla takaisin. Vaikhtopäivö oli meillä maanantai, siten, että se kenen luokse lapset oli tulossa, haki lapset ip-kerhosta ja eskarista. Tavarat haki toisen luota se, jonka luokse lapset oli menossa.näissä toki joustettiinkin. tavaroiden mukana kulki kansio, jossa kulki lasten paperit, Kela-kortit ja esim. koulun ja päiväkodin tiedotteet ym. Näin molemmat vanhemmat oli kartalla lasten asioist! Eikä tullut ongelmia, jos toinen ei muistanut kertoa päiväkodin retkistÄ, valokuvauksista tms. Meillä vuoroviikkosysteemi toimi loistavasti pari vuotta, kunnes isä joutui muuttamaan pidemmälle. Silloinkin vuoroviikottelimme, meutta lapset kävivät käytännössä vain nukkumassa isällään, kun koulu ja kaverit oli lähempänä minua. 

Vieläkin, kun lapset ovat jo teinejä, he välillä muistelevat tuota vuoroviikkoaikaa lämmöllä. Suhteet molempiin vanhempiin oli hyvät ja läheiset. Vuoroviikkoasuminen loppui myöhemmin siihen, kun isä muutti ulkomaille. 

Vuoroviikkoasuminen toimii parhaimmillaan loistavasti, mutta edellyttää sitä, että vanhemmat asuvat lähekkäin, heillä on hyvät (tai ainakin asialliset) välit ja että lapset on tarpeeksi isoja. Ei siis vauvoille tai taaperoille.

Vuoroviikkoasuminen on kustannustenkin jakamisen kannalta oikeudenmukaista. Meillä ei kumpikaan maksanut elatusapua. Kulut jaettiin siten, että toinen vanhempi maksoi toisen lapsen kulut ja toinen toisen. Kulut olivat kutakuinkin samat. Minä sain lapsilisät, koska maksoin kaikki vaatemenot. Vuoroviikkoasumisessa ei myöskään tule sitä, että toiselle vanhemmalle tulee tunne, että hän hoitaa aina kaiken. Kumpikin vanhempi saa viettää lasten kanssa arkea ja vapaata.

itse suosittelen.

Voi vuoroviikko systeemi toimia pienelläkin lapsella. Mutta sen edellytys on, että lapsi on tottunut alunperinkin olemaan molempien vanhempiensa kanssa (ts. eron syyt muualla kuin siinä ettei ex osallistunut yhteisten lasten elämään yhdessäoloaikana). Meillä alle 2 vuotiaasta lapsi ollut tällä systeemillä ja se toimii. Se toimii myös siksi, että vanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja hoitopaikat sekä muut ympyrät pysyvät samoina.

Lapsille on myös törkeän raskasta elää perheessä, jossa vanhemmat voivat huonosti huonon parisuhteen vuoksi ja jopa riitelevät jatkuvasti. Sellainen invalidisoi koko lapsen elämän- pitää elää pelossa kokoajan eikä uskalla kavereita kutsua leikkimään, kun pitää kokoajan olla huolissaan. 

Lapsille on myös törkeän raskasta olla erossa jommasta kummasta vanhemmastaan- käytännössähän tämä on yleensä isä, josta joudutaan olemaan erossa jos on viikonloppuvierailu-malli. Kuitenkin sekä tyttöjen että poikien kehitykselle on todettu hyvän suhteen isään olevan erittäin tärkeä. Suhteesta harvoin tulee hyvää, jos ei ikinä eletä sitä arkea yhdessä, jos isä on se viihdyttäjä, jonka ei ikinä tarvitse asettaa rajoja. 

Lapsile on törkeän raskasta elää vuoroviikkoysteemissä. Vuoroviikko systeemi vaatii paljon vanhemmilta, koska vanhempien on sitouduttava asumaan lähekkäin, vaikka ei millään haluaisi- toki se on raskas lapsellekin, mutta ei sitä voi verrata aikuisen tilanteeseen, jossa tämä työskentelee toisella paikkakunnalla. Vuoroviikko systeemissäkin lapsella on molemmissa paikoissa koti ja huolehtiva vanhempi + joissakin tapauksissa vanhemman uusi puoliso ja ehkä uusia sisaruksia. Hän on molemmissa paikoissa lapsen asemassa ja molemmissa paikoissa on omat tavarat ja vaatteet. Ei niitä tarvitse kuljetella edestakaisin. Koulutarvikkeita ja unilelun kyllä. 

Viikonloppu malli on helpoin ja ehkä paras vaihtoehto nimenomaan äidille jonka luona lapset pääosin olisivat: joka toinen viikonloppu saa vapaata, mutta saa nähdä lapsia paljon. Elatusmaksut tulevat viikonloppusysteemissä usein äidille (kun vuoroviikko järjestelmässä ei aina makseta niitä kumpaankaan suuntaan tai ne ovat hyvin pienet) Äideillä on taipumus sekoittaa oma ja lasten etu keskenään ja puhua lasten edusta kun kyseessä on oikeastaan se, mitä itse haluaisi. Jos on katkeroitunut erossa, viikonloppusysteemissä voi helposti käyttää lapsia aseena jos ex ei toimi niinkuin haluaa ja saa paljon sympatiaa lähipiiriltä.

Lapsille on törkeän raskasta kaikissa tilanteissa joissa vanhempien sukset menevät ristiin. Kaikki ratkaisut siinä tilanteessa ovat huonoja, mutta vanhempien on mietittävä mikä on se kaikkein vähiten huono heidän tapauksessaan. Se, jossa he voivat olla parhaiten yhdessä vanhempia lapsilleen ilman syyttelyä puolin ja toisin ja toisen vanhemman haukkumista. 

Lapsille on myös törkeän raskasta elää perheessä, jossa vanhemmat voivat huonosti huonon parisuhteen vuoksi ja jopa riitelevät jatkuvasti. Sellainen invalidisoi koko lapsen elämän- pitää elää pelossa kokoajan eikä uskalla kavereita kutsua leikkimään, kun pitää kokoajan olla huolissaan. 

Lapsille on myös törkeän raskasta olla erossa jommasta kummasta vanhemmastaan- käytännössähän tämä on yleensä isä, josta joudutaan olemaan erossa jos on viikonloppuvierailu-malli. Kuitenkin sekä tyttöjen että poikien kehitykselle on todettu hyvän suhteen isään olevan erittäin tärkeä. Suhteesta harvoin tulee hyvää, jos ei ikinä eletä sitä arkea yhdessä, jos isä on se viihdyttäjä, jonka ei ikinä tarvitse asettaa rajoja. 

Lapsile on törkeän raskasta elää vuoroviikkoysteemissä. Vuoroviikko systeemi vaatii paljon vanhemmilta, koska vanhempien on sitouduttava asumaan lähekkäin, vaikka ei millään haluaisi- toki se on raskas lapsellekin, mutta ei sitä voi verrata aikuisen tilanteeseen, jossa tämä työskentelee toisella paikkakunnalla. Vuoroviikko systeemissäkin lapsella on molemmissa paikoissa koti ja huolehtiva vanhempi + joissakin tapauksissa vanhemman uusi puoliso ja ehkä uusia sisaruksia. Hän on molemmissa paikoissa lapsen asemassa ja molemmissa paikoissa on omat tavarat ja vaatteet. Ei niitä tarvitse kuljetella edestakaisin. Koulutarvikkeita ja unilelun kyllä. 

Viikonloppu malli on helpoin ja ehkä paras vaihtoehto nimenomaan äidille jonka luona lapset pääosin olisivat: joka toinen viikonloppu saa vapaata, mutta saa nähdä lapsia paljon. Elatusmaksut tulevat viikonloppusysteemissä usein äidille (kun vuoroviikko järjestelmässä ei aina makseta niitä kumpaankaan suuntaan tai ne ovat hyvin pienet) Äideillä on taipumus sekoittaa oma ja lasten etu keskenään ja puhua lasten edusta kun kyseessä on oikeastaan se, mitä itse haluaisi. Jos on katkeroitunut erossa, viikonloppusysteemissä voi helposti käyttää lapsia aseena jos ex ei toimi niinkuin haluaa ja saa paljon sympatiaa lähipiiriltä.

Lapsille on törkeän raskasta kaikissa tilanteissa joissa vanhempien sukset menevät ristiin. Kaikki ratkaisut siinä tilanteessa ovat huonoja, mutta vanhempien on mietittävä mikä on se kaikkein vähiten huono heidän tapauksessaan. Se, jossa he voivat olla parhaiten yhdessä vanhempia lapsilleen ilman syyttelyä puolin ja toisin ja toisen vanhemman haukkumista. 

Eron alussa lapset eivät halunneet 6kk isän luo ollenkaan. Isä muutti uuden naisen luo, jolla kaksi pientä lasta. Tapaamisoikeus sovittiin joka toinen vkonloppu, mutta eihän se toteutunut. Lapset eivät halunneet olla isän ja uuden perheen kanssa ja uusi nainen oli sitä mieltä, että isän pitää olla yhtä paljon uuden naisen lapsien kanssa kuin omien. Tarkoitti sitä että piti tehdä teinien kanssa asioita, jotka sopivat myös 2 ja 4 vuotiaille, jee jee!  No yllättäin tuo uusi liitto kariutui ja isä on pikku hiljaa saanut lasten luottamusta takaisin. Nyt lapset saa itse päättää kumman luona ovat. Välillä ovat viikon isällä välillä yhden yön silloin tällöin. Saa nähdä mitä tapahtuu, jos jompikumpi löytää uuden puolison.

Suomessa vuoroviikko järjestelmä on varsin uusi. Se on lisääntynyt 90- luvulta lähtien, mutta Ruotsissa vuoroviikko järjestemä on tavallinen käytäntö ja siellä joutuu ennemmin perustelemaan miksi ei halua vuoroviikko järjestelmää. Vuoroviikko systeemiä on toteutettu Ruotsissa ainakin 70- luvulta alkaen, joten siellä on jo aikuistuneita sukupolvia jotka ovat eron jälkeen eläneet vuoroviikko systeemiä.

Ja tottakai asiaa on tutkittu. Kaikki tutkimukset viittaavat, että tilanteessa jossa vanhemmilla on kohtuulliset välit, vuoroviikkolapset ovat tasapainoisempia ja onnellisempia kuin viikonloppulapset. Koulu ja opiskelut sujuvat myös vuoroviikkolapsilla paremmin. Toisin kuin aikuiset olettavat, lapset kykenevät hanskaamaan erittäin hyvin eri kotien erilaiset säännöt. Ymmärtäväthän he, että kaverin luona, päiväkodissa ja koulussakin on erilaiset säännöt!

Parastahan olisi toki, jos lapsia ei hankitttaisi tilanteessa, jossa suhde ei ole kunnossa ja lasten syntymän jälkeen siitä parisuhteeesta huolehdittaisiin siten, ettei ero olisi se vaihtoehto...

Suomessa vuoroviikko järjestelmä on varsin uusi. Se on lisääntynyt 90- luvulta lähtien, mutta Ruotsissa vuoroviikko järjestemä on tavallinen käytäntö ja siellä joutuu ennemmin perustelemaan miksi ei halua vuoroviikko järjestelmää. Vuoroviikko systeemiä on toteutettu Ruotsissa ainakin 70- luvulta alkaen, joten siellä on jo aikuistuneita sukupolvia jotka ovat eron jälkeen eläneet vuoroviikko systeemiä.

Ja tottakai asiaa on tutkittu. Kaikki tutkimukset viittaavat, että tilanteessa jossa vanhemmilla on kohtuulliset välit, vuoroviikkolapset ovat tasapainoisempia ja onnellisempia kuin viikonloppulapset. Koulu ja opiskelut sujuvat myös vuoroviikkolapsilla paremmin. Toisin kuin aikuiset olettavat, lapset kykenevät hanskaamaan erittäin hyvin eri kotien erilaiset säännöt. Ymmärtäväthän he, että kaverin luona, päiväkodissa ja koulussakin on erilaiset säännöt!

Parastahan olisi toki, jos lapsia ei hankitttaisi tilanteessa, jossa suhde ei ole kunnossa ja lasten syntymän jälkeen siitä parisuhteeesta huolehdittaisiin siten, ettei ero olisi se vaihtoehto...

Lapsipsykologien mukaan lapsille on parempi että on yksi koti ja sitten vierailut toisen vanhemman luona.

Lapsipsykologien mukaan lapsille on parempi että on yksi koti ja sitten vierailut toisen vanhemman luona.

Teinit ottavat hyvin helposti kantaa vanhempien eroon. Varsinkin tilanteessa, jossa toinen muuttaa suoraaan uuden kumppanin luo. Parasta olisi, jos teineille tekisi selväksi, että vanhempien ero ei ole asia, johon heidän tai ystäväpiirin tulee ottaa kantaa. Se on eroavien ihmisten oma asia. Mutta aika vaikeaa sitä on teinille sanoa sellaista, jos itse kokee olevansa jätetty ja petetty. Silloin voi tuntea jopa pientä mielihyvää siitä, että lapset tuntevat empatiaa itseä kohtaan. Ehkä vaatimus neutraalista suhtautumisesta on hyvä, mutta mahdoton tavoite, vähän niinkuin pappien selobaatti...

Teinit ottavat hyvin helposti kantaa vanhempien eroon. Varsinkin tilanteessa, jossa toinen muuttaa suoraaan uuden kumppanin luo. Parasta olisi, jos teineille tekisi selväksi, että vanhempien ero ei ole asia, johon heidän tai ystäväpiirin tulee ottaa kantaa. Se on eroavien ihmisten oma asia. Mutta aika vaikeaa sitä on teinille sanoa sellaista, jos itse kokee olevansa jätetty ja petetty. Silloin voi tuntea jopa pientä mielihyvää siitä, että lapset tuntevat empatiaa itseä kohtaan. Ehkä vaatimus neutraalista suhtautumisesta on hyvä, mutta mahdoton tavoite, vähän niinkuin pappien selobaatti...

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 09:44"]

Lapsipsykologien mukaan lapsille on parempi että on yksi koti ja sitten vierailut toisen vanhemman luona.

[/quote]

Suomessa joidenkin lapsipsykologien mukaan kyllä. Johtuen siitä, että vanhemmat harvoin osaavat "olla ihmisiksi". Uusimmat tutkimukset eivät tätä suositusta kuitenkaan tue.