Erotilanteessa kannatatko lasten vuoroviikko asumista?

Meillä käytössä "välimuoto", eli pidennetty viikonloppu.

Voisiko sellaista ajatella? 4-v on mielestäni aika pieni olemaan erossa äidistään koko pitkän viikon. Meillä on toiminut isän luona to-ma, joka toinen viikko, lapset 6v ja 9v.

Aikuisille lasten vuoroviikkoasuminen on varmaan kivoin ratkaisu.  Se voi sopia myös teini-ikäisille, jos koulu- ja  harrastusmatkat sekä ystävyyssuhteet sujuvat kummastakin kodista.

Mutu-tuntumani on, että pienten lasten kohdalla vuoroviikkoasuminen ei toimi. Ainakin silloin pitää vanhempien välien olla kunnossa ja kummankin toimintatavat hyvin samanlaisia.

Lähipiiristä minulla on kuitenkin vain vähän kokemusta tällaisesta. Kummassakin tapauksessa lapsille on tullut jossain  vaiheessa isoja ongelmia.  Kummassakin tapauksessa lapsi/lapset käytännössä asuvat nyt opuksi vain toisen vanhemman luona. Ulkopuolisena en tietenkään osaa sanoa oliko vuoroasumisella yhteyttä ongelmien syihin, tai kuinka paljon sillä oli yhteyttä. Näyttää kuitenkin siltä, että asumiskuvion vuoksi erityisesti teini-ikäisten on ollut helppo valehdella vanhemmilleen ja peitellä ongelmia.

Ei onnistuisi meillä, eli en kannattaisi. Mies tekee vuorotyötä, joten hänen vuoroviikollaan täytyisi vaihtaa myös päiväkotia, koska nykyinen ei ole vuoropäiväkoti. Näkisivät isäänsä hädin tuskin kahtena päivänä ja lopun aikaa olisivat hoidossa, sen sijaan että voisivat viettää aikaa illat ja viikonlopun äitinsä kanssa. Isän hoito onnistuisi max 2 pv/vko.

Mites kaverisuhteet? Mielestäni lapsille pysyvyys tärkeintä erotilanteessa. Halusin että lapsilla pysyy elinpiiri mahdollisimman samanlaisena, kuin ennenkin. Koulu ja tarha samana, sekä niistä tulleet kaverit tietysti.

No on yhtä paljon "oikeita" ratkaisuja kuin on eroja ja lapsia. Jos kummatkin kodit ovat lähekkäin niin, että kaveripiiri pysyy samana, niin itse olisi vuoroviikkojen kannalla.

Ei se ole yleisesti ottaen lapselle parasta. Mutta näihin vaikuttaa tietysti moni seikka. Yleisesti ottaen, ilman muita tekijöitä, on parasta, että lapset asuvat äidin kanssa. Mitä pienemmät, sitä tärkeämpää se on. Tämä siis, jos muita olennaisia seikkoja ei ole.

Sen sijaan olisi tärkeää, että tapaava vanhempi olisi sitten lasten kanssa sataprosenttisesti sen ajan kun on.

Lapset eivät ole mitään jäätelöpaketteja, jotka kinastelevat toisilleen kateelliset kakaran tasolle jääneet erovanhemmat jakavat viivottimella tasan.

Lähipiiriä seurattuani olen todennut että vuoroviikkosysteemi toimii oikein hyvin, kunhan vanhemmat ovat aikuisia ja hyvissä keskusteluväleissä. Ihanneratkaisu, johon olen törmännyt on perhe, jossa vanhemmat asuvat saman kerrostalon eri kerroksissa. Näin lapset pääsevät hakemaan unohtuneet tavaransa, ja vanhemmat (jotka ovat ehkä poikkeuksellisenkin hyvissä väleissä tilanteeseen nähden) voivat tarvittaessa pitää lapsia silmällä vaikkei olisikaan heidän hoitoviikkonsa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:54"]

Meillä on toiminut. Lapsilla on kaksi kotia. Jos lapsilta itseltään kysytään, niin eivät tahtoisi tehdä tätä mitenkään muuten. 

Alkuun kokeilimme puolen vuoden ajan sitä, että aikuiset vaihtoivat paikkaa. Se kuitenkin toimii vain niin kauan, kunnes uusia kumppaneita tulee elämään. 

[/quote]

Ei ne uudet kumppanit mitenkään tuota kuviota estä. Minulla on kaksikin tuttavaa, jotka ovat päättäneet, että uuden kumppanin kanssa muutetaan yhteen yhteiseen kotiin sitten, kun lapset täysi-ikäisiä.

Lapset ovat nyt n. 8-10-vuotiaita ja kyseiset vanhemmat asuu vuoroviikoin heidän kanssaan, vuoroviikoin uuden kumppaninsa luona.

[/quote]

No eipä olisi toiminut meillä. Yli kymmenen vuoden odotus olisi mm. aiheuttanut sen, että yhteisestä lapsesta olisi ollut turha haaveillakaan. Nyt siis naimisissa ja uusi lapsi tulossa, lapset totauttavat viikko viikko systeemiä ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Samoin me.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:39"]

Ei se ole yleisesti ottaen lapselle parasta. Mutta näihin vaikuttaa tietysti moni seikka. Yleisesti ottaen, ilman muita tekijöitä, on parasta, että lapset asuvat äidin kanssa. Mitä pienemmät, sitä tärkeämpää se on. Tämä siis, jos muita olennaisia seikkoja ei ole.

Sen sijaan olisi tärkeää, että tapaava vanhempi olisi sitten lasten kanssa sataprosenttisesti sen ajan kun on.

Lapset eivät ole mitään jäätelöpaketteja, jotka kinastelevat toisilleen kateelliset kakaran tasolle jääneet erovanhemmat jakavat viivottimella tasan.

[/quote]

Millä perusteella äiti on aina paras lähivanhempi? Entä jos lapsi onkin isän lapsi? Mies on ollut lapsen lähihuoltaja siitä saakka kun lapsi oli 1.5v. Eipä tuo ainakaan traumoja ole tuntunut tästä saaneen.

Sopikaa kokeilevanne sitä. Lapset ovat erilaisia ja osalle vuoroviikkoasuminen sopii, osalle ei, mutta sitä ei selville saa kuin kokeilemalla.

Meidän yläkerrassa asui lapsi joka toinen viikko isänsä luona. Oli aika pieni, veikkaisin että alle 2-vuotias silloin alkuun. Itki rajusti lähes joka yö ainakin sen ekan vuoden aikana. Talossa on huono äänieristys, joten sanoistakin sai selvää. "Äitiii", "Äitiä ikäväää". Eikä tosiaan satunnaisesti vaan lähes joka yö. Tämän perusteella tuntuisi että lapsen etu sellainen reissaaminen ja "kodittomuus" ei ainakaan ole. Toki onhan lapsetkin yksilöitä ja vanhempien keskinäiset välit ja asennoituminen vaikuttaa kovasti.

Ei mitään vuoroviikkoja. Miksi ihmeessä edes pitäisi sopia mitään. miksi lapset eivät voisi vapaasti olla kummallakin vanhemmalla? kun mun vanheammat eros niin mä ja mun sisko saatiin ihan vapaasti vaihtaa paikkaa, ei tarvinut olla pakolla kummankaan luona tiettynä aikana.

Edelleen suosittelen aikuisia ajattelemaan, asuisiko itse kahdessa kodissa vuoroviikoin? Oikeasti?

Lapset sopeutuu tarvittaessa vaikka mihin ja sanovat ainakin erotilanteissa kaiken olevan hyvin, kummallekkin vanhemmalle Ja kun vanhemmat hehkuttaa kaikille miten hyvin tämä systeemi meille sopii ja kuinka iloinen Kalle on kun saa olla koko viikon äidin luona ja sitten isän luona niin luuleeko kukaan että Kalle sanoo että ei ole kivaa, tämä ei minulle sovi?

Kuka lapsi haluaa sanoa esim.ö isälleen että en halua olla luonasi viikkoa koska haluan olla omassa kotonani, kotona josta sinä muutit pois. Ei kukaan, lapset ei halua pahoittaa vanhempiensa mieltä..

Ja jos Kalle on 4 vuotias niin hän tuskin osaa kertoa miten kuormittavaa järjestely on ja hän on henkisesti väsynyt tähän.

Vanhemmat eroaa, toinen muuttaa pois ja yhtäkkiä lapsikaan ei saa jäädä omaan kotiinsa asumaan kokoaikaisesti vaan on velvoitettu asumaan kahdessa kodissa. Miten tämä voi kenenkään mielestä olla järkevää?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:02"]

Ei mitään vuoroviikkoja. Miksi ihmeessä edes pitäisi sopia mitään. miksi lapset eivät voisi vapaasti olla kummallakin vanhemmalla? kun mun vanheammat eros niin mä ja mun sisko saatiin ihan vapaasti vaihtaa paikkaa, ei tarvinut olla pakolla kummankaan luona tiettynä aikana.

[/quote]

Niin, miksi lapset eivät samantien voisi itse päättää missä hengailevat. jos ei huvita olla kummankaan vanhemman luona, niin voi punkata vaikka kavereilla.  Oli kyseessä sitten 10 vee tai 17 vee lapsi.

Se on vanhempien tehtävä sopia näistä asioista, eikä lapselle heitetä vastuuta. Lasta toki täytyy kuunnella, mutta viimekädessä päättämisen hoitaa vanhemmat. Lapsen kasvaessa tietenkin otetaan enemmän huomioon lapsen mielipidettä.

Helpostihan siinä kävisi niin, että teini-ikäinen menee aina sen vanhemman luokse, joka ei vaikka satu olemaan kotona...

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:04"]

Edelleen suosittelen aikuisia ajattelemaan, asuisiko itse kahdessa kodissa vuoroviikoin? Oikeasti?

Lapset sopeutuu tarvittaessa vaikka mihin ja sanovat ainakin erotilanteissa kaiken olevan hyvin, kummallekkin vanhemmalle Ja kun vanhemmat hehkuttaa kaikille miten hyvin tämä systeemi meille sopii ja kuinka iloinen Kalle on kun saa olla koko viikon äidin luona ja sitten isän luona niin luuleeko kukaan että Kalle sanoo että ei ole kivaa, tämä ei minulle sovi?

Kuka lapsi haluaa sanoa esim.ö isälleen että en halua olla luonasi viikkoa koska haluan olla omassa kotonani, kotona josta sinä muutit pois. Ei kukaan, lapset ei halua pahoittaa vanhempiensa mieltä..

Ja jos Kalle on 4 vuotias niin hän tuskin osaa kertoa miten kuormittavaa järjestely on ja hän on henkisesti väsynyt tähän.

Vanhemmat eroaa, toinen muuttaa pois ja yhtäkkiä lapsikaan ei saa jäädä omaan kotiinsa asumaan kokoaikaisesti vaan on velvoitettu asumaan kahdessa kodissa. Miten tämä voi kenenkään mielestä olla järkevää?

[/quote]

Tämä ei ole mikään vuoroviikkoasumisen oma juttu,. että lapsi sanoo, ettei halua toiselle vanhemmalle mennä: se tapahtuu todennäköisemmin jokatoinen viikonloppu-systeemissä, koska lapsi tapaa etää niin harvoin. Pitäisikö silloinkin vain sanoa, että ei sinun tarvitse mennä, jos et halua. Ja jos lapsi ei halua lähteä sunnuntaina lahille, niin lapsen ei tarvitse mennä?

Ja mitäs sitten, jos se vanhempien entinen yhteinen koti on myyty ja kumpikin on muuttanut uuteen asuntoon? Jätetään lapsi sinne myytyyn kämppään, koska se on lapsen koti? Ja uudet asukkaat saavat sitten lapsen vanhemmat vieraikseen :D

Tuleeko vuoroviikon vastustajille parempi mieli, jos sanotaan, että lapsi vierailee etän luona viikon kerrallaan?

Ja monilla aikuisilla esim. kesämökki on kakkoskotina (jos se on tarpeeksi lähellä kotia ja työpaikkaa, niin siellä myös vietetään paljon aikaa)

En kannata ihan pienen lapsen kohdalla. Kuten tuolla joku mainitsi, että 2-vuotias itkee joka ilta äitiään isänviikolla. Tietenkin jokainen toimii siten kuin katsoo, että parhaaksi omalle lapselleen. En tiedä miten itse voisin olla erossa kokonaista viikkoa omasta pienestä lapsestani. Mielestäni on jotenkin outoa myös, että lapsella olisi kahdessa paikassa kaikki samat tavarat.

Asiaa sivuten, yhdessä tuttavaperheessä oli vuoroviikkosysteemi ja lasten äiti teki uuden kumppaninsa kanssa vauvan. Uusi kumppani oli aika stressaantunut vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista aina heidän viikollaan (lapsista lähtevää meteliä ym.), mutta jaksoi hyvin kun tiesi, että kohta on taas lapsivapaaviikko tai siis kolmisin heidän vauvansa kanssa. Kuinkas sitten kävikään, kun edellisen liiton lapsien isä ei yhtäkkiä ollutkaan enää kykenevä ottamaan lapsia kokonaiseksi viikoksi ja lapset "joutuivat" olemaan äidillään kaikki ajat. Ei ollut tuo uusi kumppani kovin tyytyväinen :-/

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:02"]

Ei mitään vuoroviikkoja. Miksi ihmeessä edes pitäisi sopia mitään. miksi lapset eivät voisi vapaasti olla kummallakin vanhemmalla? kun mun vanheammat eros niin mä ja mun sisko saatiin ihan vapaasti vaihtaa paikkaa, ei tarvinut olla pakolla kummankaan luona tiettynä aikana.

[/quote]

Sama juttu kun minun vanhemmat eroivat. Äidin kanssa muutimme mutta koskaan ei "pakotettu" menemään isän luokse yöksi tai muutenkaan. Kävin isän luona silloin kun itse halusin. Tosin olin jo vähän päälle 10 silloin.

Lapsen parastahan tässä pitäisi miettiä mutta kyllä vuoroviikkoasuminen on aikuisen parasta. Aikuinen ei joudu luopumaan lapsen ajasta ja saa aina viikon vapaata lapsen hoidosta. Lasta pompotellaan paikasta toiseen.

Lapsen paras... niinpä niin.

Kun lapsi on isällään vuoroviikonloppuisin ei se estä isää olemasta tekemisissä lapsen kanssa siinä välillä. Etävanhempi voi siltikin vaikkapa harrastaa lapsen kanssa, viedä lasta tapahtumiin ja kai lapsi saa isälleen mennä vaikka keskellä viikkoa käymään jos haluaa. Mikä tässä on niin vaikeaa jos isä tai etävanhempi haluaa lapsensa kanssa olla muutoinkin?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:54"]

Meillä on toiminut. Lapsilla on kaksi kotia. Jos lapsilta itseltään kysytään, niin eivät tahtoisi tehdä tätä mitenkään muuten. 

Alkuun kokeilimme puolen vuoden ajan sitä, että aikuiset vaihtoivat paikkaa. Se kuitenkin toimii vain niin kauan, kunnes uusia kumppaneita tulee elämään. 

[/quote]

Ei ne uudet kumppanit mitenkään tuota kuviota estä. Minulla on kaksikin tuttavaa, jotka ovat päättäneet, että uuden kumppanin kanssa muutetaan yhteen yhteiseen kotiin sitten, kun lapset täysi-ikäisiä.

Lapset ovat nyt n. 8-10-vuotiaita ja kyseiset vanhemmat asuu vuoroviikoin heidän kanssaan, vuoroviikoin uuden kumppaninsa luona.

[/quote]

No eipä olisi toiminut meillä. Yli kymmenen vuoden odotus olisi mm. aiheuttanut sen, että yhteisestä lapsesta olisi ollut turha haaveillakaan. Nyt siis naimisissa ja uusi lapsi tulossa, lapset totauttavat viikko viikko systeemiä ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Samoin me.

[/quote]

Miksi olisi ollut turha haaveilla yhteisestä lapsesta? Se lapsihan olisi teitysti ollut aina jomman kumman mukana näillä "omalapsiviikoilla". Eli tilanne olisi ollut hänelle samanlainen kuin niille edellisen suhteiden lapsille, jotka vuoroviikoin ovat vain toisen vanhemman kanssa. Miksi se on on näille aiemmille lapsille, muttei tälle yhteiselle?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:24"]

Lapsen parastahan tässä pitäisi miettiä mutta kyllä vuoroviikkoasuminen on aikuisen parasta. Aikuinen ei joudu luopumaan lapsen ajasta ja saa aina viikon vapaata lapsen hoidosta. Lasta pompotellaan paikasta toiseen.

Lapsen paras... niinpä niin.

Kun lapsi on isällään vuoroviikonloppuisin ei se estä isää olemasta tekemisissä lapsen kanssa siinä välillä. Etävanhempi voi siltikin vaikkapa harrastaa lapsen kanssa, viedä lasta tapahtumiin ja kai lapsi saa isälleen mennä vaikka keskellä viikkoa käymään jos haluaa. Mikä tässä on niin vaikeaa jos isä tai etävanhempi haluaa lapsensa kanssa olla muutoinkin?

[/quote]

Miksi vuoroviikkoasuminen olisi pelkästään vanhempien parasta? Lapsihan saa siinä luotua suhteita kumpaankin vanhempaan nimenomaan sen arjen kautta. Saako lapsi jäädä vaikka pariksi viikoksi etälle, jos lapsi niin haluaa? Tai olla vaikka suurimman osan ajan etällä, jos niin haluaa? Tukeeko lähi tätä, vai vedetäänkö siinä vaiheessa esiin tapaamissopimus? Jos lähi on suunnitellut tekemistä lapsen kanssa ja etä viekin lapsen vaikka juuri silloin elokuviin, niin onko se ihan ok?