Traagisin köyhyytesi ilmenemismuoto?

Kun vauva kasvoi kaukalosta ulos eikä pystytty ostamaan turvaistuinta.

Kun opiskelin, enkä nähnyt taululle mutta uusia silmlaseja en pystynyt hankkimaan.

On eri asia köyhäillä lyhyt aika, kuin jos köyhyys jatkuu pitempään. Ennemmin tai myöhemmin on kuitenkin pakko hankkia jotain uutta, vaikka sitten kirpputorilta, juurikin vaatteita, kenkiä ...

Myy auto.

Istu eturivissä.

-84

ps. kuntosalijäsenyys maksaa murto-osan asiallisista tossuista ja on jokatapauksessa voimassa vuoden kerralla eikä sitä pysty katkaisemaan rahapulan takia. Aiemmin käytin kesäkenkiä sisällä mutta ne on niin huonossa kunnossa että tulee rakkuloita ja sukat hajoaa.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:42"]

Jouduin kärsimään hammassärystä, koska minulla ei ollut rahaa edes julkiseen hammashoitoon tai särkylääkkeeseen. Yhden syksyn kävelin rikkinäisillä kengillä jalat märkinä. Nämä olivat ehkä kurjimmat kokemukset.

[/quote]

Kirpputorit ovat kyllä ehjiä kenkiä väärällään, eikä voi hintakaan tulla esteeksi niin pahasti ettei koko syksynä saa ehjiä kenkiä jalkaansa.

[/quote]

Ja sieltä löytyy oikeaa kokoa?

nimim. isojalkainen. Ai niin, sitten pitää tietty ostaa miesten kengät.

[/quote]

No eikö ne miestenkin kengät ole paljon parempi vaihtoehto kuin koko syksyn kestävä kulkeminen jalat märkänä?? Minulle valinta olisi itsestäänselvä: kunhan vain ihan mitkä tahansa ehjät ja sopivan kokoiset kengät ja halvat löytäisin, ne ostaisin. En voi edes kuvitella, että olisi ihmisiä jotka eivät näin toimisi.

Sama ongelma hieman suuremmassa mittakaavassa: Tuttavallani oli vuokralainen, jolla ei ollut varaa maksaa vuokraansa, vaan koko ajan jäi enemmän ja enemmän rästiin. Tuttava ehdotti hänelle, että muuttaisi halvemmalle alueelle, koska taloudelliseen tilanteeseen ei ollut tiedossa parannusta. Vuokralainen oli vastannut, että hän ei voi asua Helsingin kantakaupungin ulkopuolella! No lopulta sopimus irtisanottiin ja ne rästit ovat nyt ulosotossa. En voi ymmärtää, miksei tuo ihminen voinut ajoissa muuttaa asuntoon, jossa hänellä olisi varaa asua. Vaikka sitten vähän pienempään, huonompaan tai halvemmalla alueella sijaitsevaan. On se kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin se, että ei ole asuntoa ollenkaan ulosoton alettua ja luottotietojen mentyä. Eikö tämänkin asian pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys? Hirvittää ajatellakin, mitä tälle henkilölle nyt mahtaa kuulua.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Osta vaatteet (varsinkin kengät, farkut ja paidat) niin että ne kestää vähintään sen viisi vuotta. Tulee paljon halvemmaksi kun ostaa rättejä ja uusia niitä usein.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:52"]

On eri asia köyhäillä lyhyt aika, kuin jos köyhyys jatkuu pitempään. Ennemmin tai myöhemmin on kuitenkin pakko hankkia jotain uutta, vaikka sitten kirpputorilta, juurikin vaatteita, kenkiä ...

[/quote]

Muistutan vielä, että vastatkaa vain, jos teillä on omakohtaista kokemusta köyhyydestä. Muuten älkää kommentoiko mitään. Vaikka miten tekisi mieli kommentoida, kirjoittakaa kommenttinne johonkin toiseen ketjuun. Pidetään tämä ketju vain köyhyyskokemuksille.

ap

Kouluaikana päälle syljettiin kun ei ollut viimeisen muodin mukaisia vaatteita ja äiidn kutomasta mieluisesta neuletakista tuli vielä lukion ekallakin suoraa vittuilua parempiosaisilta.

Nyt kun mulla on kaikkea ja ollaan erittäin hyvin toimeentulevia, haluaisin niin paljon auttaa köyhyydessä eläviä mutta enpä ole keksinyt keinoja. Kirpparillakaan siistit lastenvaatteet eivät mene pilkkahintaankaan kaupaksi joten olen ajatellut että ei niitä oikeasti köyhiä ole. Lapsilta jää joka vuosi luistimia, suksia, vaatteita, kenkiä ja minä voisin ne tarpeeseen lahjoittaa ilmaiseksikin, vaan minne?

Minulla ei ollut varaa yksityiseen  traumaterapiaan jota olisin insestin uhrina tarvinnut (tätä ei ole mahdollista saada julkiseltapuolelta)  ja ilman hoitoa mielenterveyteni järkkyi niin, että jouduin keskeyttämään opiskelun.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:28"]

Muistutan vielä, että vastatkaa vain, jos teillä on omakohtaista kokemusta köyhyydestä. Muuten älkää kommentoiko mitään. Vaikka miten tekisi mieli kommentoida, kirjoittakaa kommenttinne johonkin toiseen ketjuun. Pidetään tämä ketju vain köyhyyskokemuksille.

ap

[/quote]

Tuloni ovat tänä vuonna alle 10 000 euroa (enkä ole äitiyslomalla tai muuten tilapäisesti työelämän ulkopuolella). Kelpaako?

92

Yläasteella menin käymään vessassa yhden luokalaiseni tytön kanssa. Repustani tipahti vahingossa terveysside. Tyttö kysyi että mikä se on ja sanoin että menkkaside. Hän ihmetteli että mistä niitä saa ja että hänelle äiti oli antanut vanhoja sukkia menkkasiteiksi! Annoin sen siteen hänelle ja kerroin kotona äidilleni menkkasukista. 

Tytön perheessä vanhemmat joivat kaikki rahat ja kaikilla perheen lapsilla oli rikkinäisiä ja liian pieniä vaatteita. Äitini otti yhteyttä opettajaamme ja parin viikon päästä kaikilla perheen lapsilla oli siistit uudet vaatteet ja sijaisperhe. 

Myöhemmin olen miettinyt usein tuota sukka juttua.

up

Mulla oli tosi paskaa aikaa yks vuosi. Ei varsinaisesti köyhyyttä, mutta käytin rahani ihan väärin. 

Pohjalla olin, kun:

- sähköt katkaistiin ja olin pari viikkoa ilman sähköjä sähkölämmitteisessä talossa, talvella. 
- dyykkasin ruoat itselleni ja koiralle (siis ihan sen takia, ettei rahaa ruokaan jäänyt

Rahat ei menneet alkoholiin tai huumeisiin. Ostin vaan täysiä turhakkeita kuten vaatteita, koruja yms. Onneksi hain ja sain apua.

up

up

Mä syön nälkääni suklaata. Kun syön suklaata, en tarvitse juuri muuta ruokaa vaan voin elää muutamalla leivänpalalla ja puolikkaalla suklaalevyllä koko päivän. Ja sitten se myös vie ruokahalua, niin ettei edes tule kunnon nälkä ja siitä on myös sekin hyvä puoli, että pysyn hoikkana. Suklaan nimittäin on oikeastikin todettu auttavan painonhallinassa.

Sinne velkajärjestelyyn ei muuten sitten pääse jos ei ole tiedossa pitkäkestoista työsuhdetta.

up

Ei ole ollut varaa hoitaa vaivoja. Ne ovat kertyneet vuosikymmenien aikana. 

Nyt sitten tulee leikkaus. Muu ei enää auta. 

  Vuosia taaksepäin olisi hoidot auttaneet.

Nyt on toinenkin vaiva päällä ja saa nähdä

tuleeko toinenkin leikkaus.

Joskus aikoinaan söin kastiketta  viikon.

Jatkoin aina vedellä.

Joskus köyhänä yksinhuoltajana korjasin kuluneet verkkarini rikki menneistä rintsikoista leikatulla paikalla... Silloin ei kyllä naurattanut...

No varmaan ihan jokapäiväisessä arjessa. Koko ajan joutuu miettimään, mihin rahat riittävät. Opiskellessa istun aina ilman kahvia muiden ostaessa joka päivä useita kuppeja. Mulla ei olisi koskaan varaa törsätä euroa kahviin. Mutta en koe itse tätä ongelmana. Tämä ei ole mitään verrattuna absoluuttiseen köyhyyteen.