Lue keskustelun säännöt.
Traagisin köyhyytesi ilmenemismuoto?
03.11.2013 |
Miten köyhyytesi tai pienituloisuutesi on elämäsi aikana ilmennyt käytännössä traagisimmalla tavalla? Jos et koe olevasi köyhä tai pienituloinen, älä vastaa tähän kysymykseen.
Kommentit (169)
Minulla ei onneksi ole noin kovia kokemuksia kuin niin monella on ollut.
Itselläni oli lyhyt ajanjakso, jolloin sinkkuna tein muutaman tunnin osa-aika duunia ja raha riitti juuri ja juuri pakollisiin juttuihin. Istuin illat pimeässä kämpässä kun yritin säästää sähkössäkin. Päivät niinkin meni kun saattoi käydä kirjastossa ja lenkillä mutta yksinäiset illat pimeässä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleenpainuvin hetki oli varmaan se, kun iltamyöhään murtauduin lapsen säästöpossuun että mies pääsisi aamulla bussilla töihin.
Paljon köyhempääkin on ollut, kuin tuolla hetkellä...se vaan tuntui jotenkin niin toivottomalta ja pohjanoteeraukselta, ettei opiskeluaikaiset nälänkurinat olleet mitään siihen verrattuna.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:15"]
Suomessa kaikkia autetaan jos sitä apua ymmärtää hakea, pitäisiköhän joidenkin talous olla holhouksen alaista jos ei ole ymmärrystä hoitaa asioitaan. Syötetään lapselle sokeria kun ei ole ruokaa, pohjanoteeraus. Huhhuh, aikuiset ihmiset noin vähän piittaavat lapsen hyvinvoinnista. Jos oikeasti lapselle ei olisi ruokaa (miten voi olla mahdollista kun on sosiaalitoimisto, seurakunnat) niin keräisi vaikka pulloja, kerjäisi tai myisi omaisuuttaan. Mutta tietysti jos ei kiinnosta asioitaan hoitaa ja yksi päivä huomaa että kaikki kaapit tyhjiä niin mikä ettei. Jotenkin noloa ettei aikuiset ihmiset osaa hoitaa yhtään talouttaan.
[/quote]
jos oot saanu joltain lainaa 200 e akuuttiin tilanteeseen kuten sohvan ostoon lapsen pyörään suksiin tms eikä sulla ole kuittia siitä eikä velkakirjaa tehtynä nii sossu vähentää automaattisesti tän 200 e toimeentulotuesta eli tulee 200 e vähemmän. Velka pitää silti maksaa ja velkakirjasta ei koskaan sanota soskassa.
[/quote] Minä olen keskipalkkaisessa työssä ja hyvin toimeentuleva yh enkä ole ikinä, siis ikinä saanut laitettua lapsen pyörään, suksiin tai sohvaan 200 euroa. Sohvia saa naurettavan halvalla huutonetistä, sukset ostetaan kevään alennusmyynnistä 50 eurolla ja fillareita saa jopa ilmaiseksi. Edes se joponraato jonka maalasin ja kunnostin atomeista, ei tullut maksamaan 200 euroa.
Itsellä ei onneksi ole ollut vastaavia kokemuksia, mutta mies oli tavatessamme tosi laiha, koska hän ei juurikaan ostanut ruokaa kouluruoan lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:22"]
En tiedä onko nyt näitä vastaajia kaksi vai ei. Mutta kiitos ensimmäisen kerran siis perusteluista. Ymmärrän pointisi, mutta esimerkiksi Suomessa ei kukaan ole niin köyhä, että lapsi siitä joutuis samalla tavalla kärsimään kuin jossakin kehittymättömissä maissa. Tääläkin palastalla moni on kiitollinen lapsuudestaan ja elämästään köyhässä perheessä, vaikka se olikin raadollista ja vaikeaa. Elämä on arvokasta, enkä haluaisi arvottaa ja määrittää sitä materian mukaan. Lapsella on oikeus syntyä köyhään perheeseen siinä missä rikkaaseen. Missä menee rajanveto? Mikä on riittävän ei-köyhä, jolla olisi sitten se oikeus lisääntyä? En haluaisi asua valtiossa, missä viranomaiset määrittävät oikeuteni lisääntyä.
Ymmärrän, että jos kansakunnan sietokyky ylittyy esim. lisääntymisen takia, niin aloitetaan rajoittaa syntyvyyttä, joka koskee sitten tasa-arvoisesti kaikkia kansalaisia, ei vain köyhiä/kouluttautumattomia jne. Tämä on eri asia kuin natsismille läheinen ajatuksesi, jossa kielletään kansan heikompaa aineista lisääntymästä. Tämä tällainen ideologia on laajempi kysymys, tullaan tasa-arvoisuus periaatteen juurille. Mitä yhteiskunnallinen tasa-arvo todella merkitsee? Mitä merkitsee rasismi? Miten se ilmenee? Tai yhdenvertaisuuslait yhteiskunnassa? Vapaus? Itsemääräämisoikeus? Nämä kaikki kysymykset ovat demokraattisen yhteiskunnan peruskysymyksiä. Ja jos niitä aletaan määrittämään uudelleen, rajoittamalla itsemääräämisoikeutta, tasa-arvonperiaatetta jne. emme enää asu demokraattisessa oikeusvaltiossa. Näinhän kävi natsisaksallekin. Ihmiskunnan yksi pahimpia virheitä tehtiin sen nimissä, että ajateltiin Herrakansan olevan parempaa, ja lisääntymiskelpoisempaa kuin heikompi aines. Enempää en nyt jaksa perustella, vaikka kuinka olisi mielenkiintoista jatkaa asiasta. Toivottelen hyvät yöt ja painun nukkumaan, koska huomenna on työpäivä.
[/quote]
Hah hahah. Kyllä tännekkin riittää ihmeellistä kerrottavaa.
Byrokratian kiemuroissa voi joutua odottelemaan rahoja kuukauden.
Pätkätöitä tehdessä voi joutua kummallisiin tilanteisiin.
Koin todella hirivttäväksi sen kun jouduin antamaan lapselleni pelkkää sokeri ruuaksi yhtenä päivänä noin kurjina aikoina.
Miehen tulot laskettiin tuloikseni vaikka hän oli muuttanut pois, en sa nut mitään avustuksia vaan tosiaan jouduin lainaamaan rahaa ja sitä odotellessa lapsi söi kappista sokeria kun muuta ei ollut. Samaisena Jouluna ei ollut mitään ruokaa, mutta onneksi seurakunta auttoi ( kirjoitin tuossa aiemmin).
Nyt asiat ok, mutta tiedän, että maassamme voi joutua siihen tilanteeseen, että ei ole antaa lapselle ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:22"]
En tiedä onko nyt näitä vastaajia kaksi vai ei. Mutta kiitos ensimmäisen kerran siis perusteluista. Ymmärrän pointisi, mutta esimerkiksi Suomessa ei kukaan ole niin köyhä, että lapsi siitä joutuis samalla tavalla kärsimään kuin jossakin kehittymättömissä maissa. Tääläkin palastalla moni on kiitollinen lapsuudestaan ja elämästään köyhässä perheessä, vaikka se olikin raadollista ja vaikeaa. Elämä on arvokasta, enkä haluaisi arvottaa ja määrittää sitä materian mukaan. Lapsella on oikeus syntyä köyhään perheeseen siinä missä rikkaaseen. Missä menee rajanveto? Mikä on riittävän ei-köyhä, jolla olisi sitten se oikeus lisääntyä? En haluaisi asua valtiossa, missä viranomaiset määrittävät oikeuteni lisääntyä.
Ymmärrän, että jos kansakunnan sietokyky ylittyy esim. lisääntymisen takia, niin aloitetaan rajoittaa syntyvyyttä, joka koskee sitten tasa-arvoisesti kaikkia kansalaisia, ei vain köyhiä/kouluttautumattomia jne. Tämä on eri asia kuin natsismille läheinen ajatuksesi, jossa kielletään kansan heikompaa aineista lisääntymästä. Tämä tällainen ideologia on laajempi kysymys, tullaan tasa-arvoisuus periaatteen juurille. Mitä yhteiskunnallinen tasa-arvo todella merkitsee? Mitä merkitsee rasismi? Miten se ilmenee? Tai yhdenvertaisuuslait yhteiskunnassa? Vapaus? Itsemääräämisoikeus? Nämä kaikki kysymykset ovat demokraattisen yhteiskunnan peruskysymyksiä. Ja jos niitä aletaan määrittämään uudelleen, rajoittamalla itsemääräämisoikeutta, tasa-arvonperiaatetta jne. emme enää asu demokraattisessa oikeusvaltiossa. Näinhän kävi natsisaksallekin. Ihmiskunnan yksi pahimpia virheitä tehtiin sen nimissä, että ajateltiin Herrakansan olevan parempaa, ja lisääntymiskelpoisempaa kuin heikompi aines. Enempää en nyt jaksa perustella, vaikka kuinka olisi mielenkiintoista jatkaa asiasta. Toivottelen hyvät yöt ja painun nukkumaan, koska huomenna on työpäivä.
[/quote]
Hah hahah. Kyllä tännekkin riittää ihmeellistä kerrottavaa.
Byrokratian kiemuroissa voi joutua odottelemaan rahoja kuukauden.
Pätkätöitä tehdessä voi joutua kummallisiin tilanteisiin.
Koin todella hirivttäväksi sen kun jouduin antamaan lapselleni pelkkää sokeri ruuaksi yhtenä päivänä noin kurjina aikoina.
Miehen tulot laskettiin tuloikseni vaikka hän oli muuttanut pois, en sa nut mitään avustuksia vaan tosiaan jouduin lainaamaan rahaa ja sitä odotellessa lapsi söi kappista sokeria kun muuta ei ollut. Samaisena Jouluna ei ollut mitään ruokaa, mutta onneksi seurakunta auttoi ( kirjoitin tuossa aiemmin).
Nyt asiat ok, mutta tiedän, että maassamme voi joutua siihen tilanteeseen, että ei ole antaa lapselle ruokaa.
[/quote]
Kuulostat todella katkeralta! Ehkä pointi oli se, että kehitysmaassa ei olisi ollut mitään sokeria antaa lapsille, eikä olisi ollut seurakuntaa joka olisi avittanut jouluksi. Kehitysmaassa lapsi kuolee köyhyyteen, nälkä tappaa. Tietääkseni sodanjälkeisessä Suomessa ei lapsia ole kuollut nälkään tai viluun, tai huonoon hygieniaan (ei pesumahdollisuuksia esim. talvella).? Lasten ei tarvitse kerjätä pitäjiä kiertäessä elääkseen? Koluun ei ole varaa mennä? Kehitysmaassa tämä on arkipäivää.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 01:21"]
No olisiko se lapsen ruokkiminen kuitenkin tärkeämpää kuin sohva, voi kai sitä istua vaikka sängylläkin jonkun aikaa? Itse nukuin jonkun aikaa kun viimeksi muutin patjoilla kun oli haussa uusi sänky, eikä haitannut. Olisi toki ollut varaa ostaa sänky mutta en halunnut ensimmäistä vastaantulevaa hankkia. Eikö ihmiset pysty sopeutumaan mihinkään nykyään?
[/quote]
Köyhän elämä on pelkkää sopeutumista. Pitemmän päälle sellainen on henkisesti todella rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole varaa autoon (ei edes korttiin) ja joudun kulkemaan 10 kilometrin matkaa töihin 60 minuuttia ja viemään lapseni ensimmäisenä päiväkotiin sen sijaan, että voisin hurauttaa autolla sinne töihin tunnin myöhemmin ja antaa lapsen nukkua vähäh pidempään.
Olin alaikäinen opiskelija 80-luvun lopulla. Isä ei antanut rahaa opiskeluun eikä myöskään suostunut siihen että ottaisin opintolainaa. Koulun keittolan tädit ruokkivat minua viikonloppuisin. Monesti koulun tarjoama lounas oli päivän ainoa ateria.
Kesätyörahat eivät riittäneet koko vuodeksi. Äitipuoli ei olisi antanut minun pitää edes niitä rahoja mutta siinä en antanut periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 20:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:23"]
Minä en ainakaan saa köyhänä opiskelijana toimeentulotukea, koska pikkuruinen yksiöni on yksityiseltä. "Liian kallis vuokra opiskelijalle" no aijaa?! Olen 25v, en muuta mihinkään soluun 17-vuotiaiden kanssa. Mutta sitä se sossu vaatii :) Eli opintolaina on ainut mitä "käteen jää", tuet menee suoraan vuokraan. Jos oisin sössinyt luottotietoni, saisin varmaan sossusta rahaa.
[/quote]
Tämä on juuri tätä "köyhyyttä". Joo, sä valitset asua yksityiseltä vuokratussa yksiössä, etkä suostu soluun. Se on sun valintas, ja elät sitten sen mukaan.
[/quote]
Yleensä en komppaa tämän kaltaisia kommentteja, mutta itse asuin 28-vuotiaana solussa 17-vuotiaan kämppiksen kanssa:)
Tässä ketjussa on tarkoitus kertoa vain omista köyhyyskokemuksistaan, ei kinastella. Jos sinulla ei ole omaa kokemusta tähän ketjuun, älä osallistu tähän ketjuun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhön kutsuttaessa hommat pitäisi olla laittomia, laitetaan työntekijät ilmaiseksi päivystämään, aina pitäisi olla valmiudessa ottamaan töitä jos niitä sattuu edes saamaan. Siinä tehdään karhunpalvelusta yhteiskunnalle, pitäisi yritysten vähän paremmin osata laskea henkilöstöntarpeensa ja voisivat ottaa jonkun vaikka osa-aikaiseksi, sen sijaan että monta kilpailee aina joka päivä jostain päivän työvuorosta. Se on syvältä suoraan sanottuna enkä ymmärrä miksi tuollaiset on edes laillisia.
Ala-asteella mulla oli koululaukkuna äitini vanha isohko keinonahkainen käsilaukku. Sain joskus koulusta vaaterahaa, sellaisen kupongin, joka sitten kaikkien nähden jaettiin luokan edessä, tosi nöyryyttävää. Mulla oli samanlaiset halvat housut, kun naapuriluokan köyhällä pojalla. Pipo ostettiin alesta ja se oli ihan liian iso, muistan että tämä pipo olisi ollut ainoa uusi vaate mulla. Kaikki vaatteet olivat siskoni vanhoja (2 isoa siskoa). En voinut osallistua liikennekilpailuun (ajettiin siis pyörällä joku reitti), kun ei ollut omaa pyörää: opettaja lainasi minulle oman pyöränsä.Tämäkin silloin aika noloa.
Ruokana oli lähes aina pelkkä ruskea kastike ja perunoita.
Lapsena mua hävetti kamalasti, kun ei ollut kunnon vaatteita.
Isäni oli alkoholisti, viinaan kyllä rahaa riitti. Äitini perhepäivähoitaja.
Muistan yhden talven, kun mulla ei ollut yhtään pitkähihaista paitaa. Pakkasta oli yli 20, ja mulla oli päällä ainoa paitani, sellainen punainen lyhythihainen kauluspaita.
Lukioaikana mun kengät oli niin puhki kuluneet, että kanta irtosi kesken koulupäivän. Sen jälkeen saapastelin naapurin pojalta saamillani lantsareilla.
Opiskeluajasta muistan, etten koskaan syönyt kotona illalla. Päivällä söin halvimmassa opiskelijaravintolassa niin paljon kuin pystyin.
Nyt olen ollut työtön maaliskuusta. Noin sata hakemusta olen laittanut, ei yhtään haastattelukutsuakaan. Minulla on sekä yliopistotutkinto että ammattitutkinto eri aloilta ja runsaasti työkokemusta. Mutta olen liian vanha uuteen työpaikkaan, ottavat mieluummin nuorempia kuin minä ( 45 v).
Välikausikenkäni ovat yli 5 v vanhat. Toisesta kengästä on pohja murtunut, eli sukka kastuu reilusti joka reissulla. Onneksi mulla on ehjät nilkkurit, joskin nekin yli 5 v vanhat. En vaan raaski niitä nyt sadekeleillä käyttää, kun niiden pitää kestää koko talvi.
Kaikki vaatteeni ovat kirppikseltä tai roskakatoksesta. Samoin huonekaluni ovat roskakatoksesta: tuolit, matot, olkkarinpöytä, jalkalamppu, peili, maustehylly, yksi julistetaulu jne. Kirppikseltä sänky ja yöpöydät.
Ottaisin vastaan minkä tahansa työn, mutta jostain syystä hakemuksiani ei edes noteerata mitenkään. Vain parista paikasta on tullut kieltävä vastaus. Itse en pysty soittelemaan paikkoihin, kun ei ole varaa puheaikaan.
Netti on mulle onneksi ilmainen, sisältyy vuokraan.
Olisihan tässä vaikka mitä köyhäilyä, mutta nytkin tuli tosi pitkä viesti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsuudenkodissa välillä loppu rahat ennen aikojaan. Joskus saattoi olla useamman päivän ajan pelkkää kaurapuuroa syötävänä. Äiti huokasi helpotuksesta viikonloppuna, kun joku tuttu kutsui syömään. Joskus oli suunnitellut kyläreissut sekä lauantaille että sunnuntaille. Muitakin vastaavia on ollut...
ravintola-ala.
Jos olet nyt työtön, hae ensi syksyn yhteishalussa ravintolapuolelle. Itse kävin iltaopinnoissa opiskelemassa suurtalouskokiksi. Kesti 2 vuotta, sain aikuisopiskelutukea n 1000 euroa kuussa. Koska opiskelin iltaisin, kävin yhdessä kahvilassa tekemässä lounaan 4 h ja illalla kouluun. Kaikille lomille sain töitä helposti, esim viikon talviloma ei mitään ongelmaa. Kun koulu loppui hain kaupungille töihin, koska halusin mieluiten säännölliset työajat. Olen nyt koulun ruokalassa töissä, palkka 1750 euroa kuussa, ei ylitöitä, ei tarvi miettiä mitä jäi tekemättä, työkaverit ihan ok, paitsi pomo aivan järkyttävä.
Työstä en tykkää, mutta mielummin teen tätä kun olen työtön.
Kaupungilla on paljon työpaikkoja auki ravintoloissa. Aluksi voi joutua pomppimaan paikasta toiseen, mutta kohteita on paljon, joten saa helposti oman konkreettisen työpisteenkin.
En vaan tajua..EI suomessa ketään voi saada niin vähän rahaa, että pitäisi itseää ja perhettään kituuttaa edellä mainituin tavoin !! Vaikka molemmat (nainen ja miss) olosivat töissä,mutta tulot jäävät sen minimirajan alle,tai jossakin kuussa on enemmän pakollisia laskuja, niin soska kyllä auttaa!! Ihan jokaista.
mun mies jäi työttömäksi, saa ihan minimi työttömyyspäivärahaa, minä kodinhoidontuella, joissakin kk soska avustaa, mutta SILTi saamme joka kk ainakin 50e sivuun . Kaikilla ehjät siistit vaatteet ja keittiössä AINA ruokaa, jopa kaikenlaista "ekstraa".. Suklaata, makeisia, suolaista naposteltavaa jne..
Kyllä se on itsessä vika jos suomessa ei muka rahat riitä edea ruokaan ja vaatteisiin.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:14"]
Jokaisella on oikeus saada omia lapsia juu, mutta vastuunsa täytyy jokaisen silti tietää. Ihmisellä täytyy siis olla jonkinlainen kyky elättää lapsi, ei niin että tehdään lapsia tietoisesti sosiaaliturvan varaan. Aikuinen ihminen ei vaan toimi niin, että tekee lapsia koska "niitä on oikeus" saada, vaan miettii sen lapsen parasta ja mitä sille voi itse tarjota.
[/quote]
heh, tulitko ajatelleeksi, että äidillä/isällä voi olla toimeentuloa ennen lapsen saantia, mutta ei välttämättä sen jälkeen? Onneksi on sentään päättäjiä, jotka ovat joskus nähneet lapsilisän tarpeellisuuden ja ymmärtävät käsitteen "tasa-arvoinen lapsuus" toisin kuin esim. amerikkalaisessa ja erityisesti latinalaisamerikkalaisessa kulttuurissa. Jokaisella lapsella tulisi olla tasa-arvoiset lähtökohdat menestykseen ja onneen, eikä sen tulisi olla kiinni vain siitä, millaiseen perheeseen lapsi syntyy. yhteiskunta on onneksi tullut Suomessa jonkin verran vastaan toisin kuin esim. Brasiliassa.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 00:08"]
En vaan tajua..EI suomessa ketään voi saada niin vähän rahaa, että pitäisi itseää ja perhettään kituuttaa edellä mainituin tavoin !! Vaikka molemmat (nainen ja miss) olosivat töissä,mutta tulot jäävät sen minimirajan alle,tai jossakin kuussa on enemmän pakollisia laskuja, niin soska kyllä auttaa!! Ihan jokaista.
mun mies jäi työttömäksi, saa ihan minimi työttömyyspäivärahaa, minä kodinhoidontuella, joissakin kk soska avustaa, mutta SILTi saamme joka kk ainakin 50e sivuun . Kaikilla ehjät siistit vaatteet ja keittiössä AINA ruokaa, jopa kaikenlaista "ekstraa".. Suklaata, makeisia, suolaista naposteltavaa jne..
Kyllä se on itsessä vika jos suomessa ei muka rahat riitä edea ruokaan ja vaatteisiin.
[/quote]
Jos ihminen on työkykyinen niin silloin se on kyllä tosiaankin oma moka. Itse nuorena jouduin opiskeluaikanani käymään sossussa miehen kanssa kun kela sössi tukeni mukavasti, siellä kehuivat miten hyvin oli vuokrat maksettu ajallaan yms. Ihmettelin että miksi ei olisi hoidettu, sillä kun huomasin että rahat eivät riitä varasin ajan sinne. Sain apua. Koulujen jälkeen olin työtön ja välillä pätkätöissä, mies oli matalapalkkaisessa duunissa lähes koko ajan. Tälläkin hetkellä olen taas työtön, mies matalapalkkaisessa duunissa. Minä saan tukea n.500€, miehen palkka kuussa käteen n.1800€, vuokra ja muut menot meillä päälle 600€ ja siihen sitten ruoka ja autokulut yms. Ja oikein mukavasti elämme, mitään ei tarvitse laskea ja säästöön jää koko ajan rahaa. Ennen tätä työtä kun elimme vielä pienemmillä rahoilla, saimme säästöön 60.000€. Vaikka toinen meistä ei pahemmin työelämässä ollut ja toinen teki pikkupalkalla duunia. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Meillä on kodissa kaikki kaunista, mutta ei kummallakaan ole esim. iphoena mikä aika monilla niillä "rahattomilla" tutuilla on. He ostavat aina kallista tekemättä hintavertailua, me taas hyödynnämme tarjoukset. Meillä on kodissa kalliimpia sisustushankintoja kuin heillä. Mun kaverit jotka valittaa rahapulaa, tuhlaa ties mihin krääsään jatkuvasti ja sitten sysää kaappiin ne vanhat eikä myy niitä edes eteenpäin. Me olemme myös ostaneet ja myyneet eteenpäin, niin vaatteita kuin isompia moottoriajoneuvoja. Että tosiaan, sieltä köyhyysloukosta on noustu ja vieläkään ei olla rikkaita, mutta ei niin köyhiäkään mitä toiset vaikka toisin luulisi. Kyllä siis väitän, että suuri osa on köyhiä ihan omasta syystään, eivät osaa laskea mitään ja hoitaa talouttaan tai käyttää järkeään. Sitten kun huomataan ettei rahat riitä niin jätetään maksut hoitamatta, sen sijaan että hankkisi ajoissa apua jos tarvitsee. Jos on pari aikuista jotka työkykyisiä, niin en osaa sääliä kyllä köyhyyttä sillä suurella osalla se johtuu vaan omasta kykenemättömyydestä.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:22"]
[/quote]
Hah hahah. Kyllä tännekkin riittää ihmeellistä kerrottavaa.
Byrokratian kiemuroissa voi joutua odottelemaan rahoja kuukauden.
Pätkätöitä tehdessä voi joutua kummallisiin tilanteisiin.
Koin todella hirivttäväksi sen kun jouduin antamaan lapselleni pelkkää sokeri ruuaksi yhtenä päivänä noin kurjina aikoina.
Miehen tulot laskettiin tuloikseni vaikka hän oli muuttanut pois, en sa nut mitään avustuksia vaan tosiaan jouduin lainaamaan rahaa ja sitä odotellessa lapsi söi kappista sokeria kun muuta ei ollut. Samaisena Jouluna ei ollut mitään ruokaa, mutta onneksi seurakunta auttoi ( kirjoitin tuossa aiemmin).
Nyt asiat ok, mutta tiedän, että maassamme voi joutua siihen tilanteeseen, että ei ole antaa lapselle ruokaa.
[/quote]
Tuota noin, jos ei ole läheisiäkään jolta pyytää niin seurakunnat yms. järjestöt kyllä auttavat. En halua moralisoida juuri sinua, mutta kyllä harmittaa että toisten lapset jäävät ilman ruokaa:( Ei sillä että kukaan niin toisaalta tahalleen tekisi, mutta kyllä Suomessa apua saa jos pyytää ja jos sössii asiat niin pahasti ettei lapselle ole ruokaa, on se kyllä oma moka. Surulliseksi tuollainen tekee jos vanhemmat ei osaa hoitaa asioita ja lapsi siitä kärsii sen seurauksena. Minä tiedän myös mitä köyhyys on ja ei olisi tullut kyllä mieleenkään silloin tehdä lasta niihin oloihin missä itse sai kaikessa pihistellä. Kyllä sieltä köyhyysloukosta pääsee jos on tahtoa ja halua, ja on työhön kykenevä. Ihmettelen, kun en ymmärrä miten kukaan voi oikeastaan olla ollut minua köyhempi (mikä tilanne on sellainen?) ja silti en ole koskaan ollut niin köyhä kuin mitä täällä on kirjoitettu? Siis ovatko nämä jutut joidenkin työkyvyttömyys/sairaseläkeläisten...? Vai onko ero sitten ollut asioiden hoitamisessa vai missä? Vaikea vain ymmärtää, että miten siihen köyhyyteen on ajauduttu jos tässä yhteiskunnassa kaikki aika samoja tukiakin saavat yms?
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 20:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:23"]
Minä en ainakaan saa köyhänä opiskelijana toimeentulotukea, koska pikkuruinen yksiöni on yksityiseltä. "Liian kallis vuokra opiskelijalle" no aijaa?! Olen 25v, en muuta mihinkään soluun 17-vuotiaiden kanssa. Mutta sitä se sossu vaatii :) Eli opintolaina on ainut mitä "käteen jää", tuet menee suoraan vuokraan. Jos oisin sössinyt luottotietoni, saisin varmaan sossusta rahaa.
[/quote]
Tämä on juuri tätä "köyhyyttä". Joo, sä valitset asua yksityiseltä vuokratussa yksiössä, etkä suostu soluun. Se on sun valintas, ja elät sitten sen mukaan.
[/quote]
Haha no niin onkin :) En väitäkään olevani rutiköyhä, mut aika perus persaukinen opiskelija. Mulle riittää opiskelu niiden -95 syntyneiden kanssa, asumaan niiden kanssa en menisi. Itse en ymmärrä niitä, jotka eivät ota lainaa jos ei ole oikeasti yhtään rahaa. Sama ilmeisesti syödä kerran päivässä sitä kouluruokaa tai jotakin lihaliemikuutiokeittoa... Onhan tietysti niitäkin, jotka vaan ryyppää sillä lainalla. Valinta sekin.