Traagisin köyhyytesi ilmenemismuoto?

Opiskelija on oikeutettu toimeentulotukeen. Jos tuen saanti kestää pitkiä aikoja, voidaan lopulta ehdottaa osa-aikatyötä, mutta jos opintolainaa nostaa eivätkä tulot silti riitä kohtuullisten asumismenojen ja perusosan 477,26 euroa ( yksin asuvalle) tasolle, sosiaalitoimen on maksettava puuttuva summa. Lisäksi korvataan joitakin laskuja.

Itse tällä hetkellä olen sairaslomalla opinnoistani ja tuntuu luksukselta, kun ei tarvitse nostaa opintolainaa. Sairaspäivärahan ja yleisen asumistuen lisäksi saan toimeentulotukea, mistä vuokran jälkeen jää 414 euroa käteen. Eläisin sillä herroiksi, jos ei olisi velkoja maksettavana, mutta näinpä se menee, että vuokran ja lainalyhennysten jälkeen jää satanen kuussa käteen. Kyllä sillä kunnon ruoat saan - en syö eineksiä ja olen oppinut syömään kustannustehokkaasti, kuten esim. maustamattomasta maitorahkapurkista saan 30 g proteiinia (yritän saada päivittäin yhteensä ainakin 70 g proteiinia, olen pieni kotona treenaava nainen) ja melkein 40 % kalsiumin saantisuosituksista, mutta hintaa on päivää kohti vain 60 senttiä.  Syön siis hyvin, vaikkakin mieluummin söisin kasviksia useammin erilaisina runsaina salaatteina  ainaisten lämpimien juuresten ja kurkkuviipaleiden sijasta ja olisi mukavaa voida ostaa kaiken, mitä tarvitsee, kuten lämpimiä vaatteita.

Traagisimmin köyhyys näkyy elämässäni siten, että on kauhea kriisi, kun kihlattuni palaa Suomeen oltuaan yli vuoden ulkomailla töissä ja olemme nähneet vain skypessä. Haluan tavata hänet, totta kai, mutta minulla ei kerta kaikkiaan ole juuri mitään vaatteita, tai no, onhan jotain, mutta ne ovat joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kulahtaneita ja minulla oli jo samat rätit päälläni silloin, kun näimme viimeksi viime vuoden kesällä. On hyvin noloa olla samoissa kehnoissa pukimissa kesät talvet. Olisi mukavaa myös leikkauttaa hiukset pitkästä aikaa ja ostaa miehelle jokin tervetulolahjakin. Haluaisin myös tehdä hänen lempiruokaansa edes jollekin kynttäläillalliselle, vaikka muuten olisi arkisempia ruokia. Hän kyllä tietää, että minulla menee rahat vanhojen velkojen maksamiseen, mutta se olisi minun tapani ilmentää rakkautta, että voisin antaa jotain juuri hänelle sopivaa. Joulukin on oma lukunsa. Menen luultavasti vanhempieni luokse pyhiksi ja silloin ei tarvitse ostaa ruokaa, mutta olisi mukavaa antaa läheisille jotain osuvampaa kuin iänikuisia suklaarasioita. Miehen vanhempien luona käyminen olisi kohteliasta, mutta mahdolliset junamatkat arveluttavat. Olenhan jo ollut muutenkin siinä tilanteessa, että jos on ollut aivan välttämätöntä ostaa sukat jollakin viikolla, niin sitten on kyllä jäänyt makaronilaatikon jauheliha ostamatta. Tämän kestää sillä ajatuksella, että varmaan maaliskuussa velat ( paitsi opintolaina) on maksettu ja voi ehkä löytää jo opintojen oheen jonkin työn. Tämän taloustilanteen jälkeen osaan taatusti arvostaa sitä, kun mitään ei puutu.

Trollit syrjään toistaiseksi niin kaikkein traagisinta köyhyydessä on loppujen lopuksi se kun isi ja äiti käyttää rahat juomiin eikä perheen menoihin.

Uskokaa tai älkää, vähällä saa paljon aikaan jos haluaa. Se ei yleensä ole kun sopeutumiskysymys. Voimia teille ja muistakaa että yleensä koulutus on avain menestykseen.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:15"]

Suomessa kaikkia autetaan jos sitä apua ymmärtää hakea, pitäisiköhän joidenkin talous olla holhouksen alaista jos ei ole ymmärrystä hoitaa asioitaan. Syötetään lapselle sokeria kun ei ole ruokaa, pohjanoteeraus. Huhhuh, aikuiset ihmiset noin vähän piittaavat lapsen hyvinvoinnista. Jos oikeasti lapselle ei olisi ruokaa (miten voi olla mahdollista kun on sosiaalitoimisto, seurakunnat) niin keräisi vaikka pulloja, kerjäisi tai myisi omaisuuttaan. Mutta tietysti jos ei kiinnosta asioitaan hoitaa ja yksi päivä huomaa että kaikki kaapit tyhjiä niin mikä ettei. Jotenkin noloa ettei aikuiset ihmiset osaa hoitaa yhtään talouttaan.

[/quote]

Sinulta jäi juttu lukematta, apua haettin seurakunnalta juuri koska tilanne oli kauhea. Tilanteen aiheutti toinen henkilö joka ei tehnyt oikein ja siinä ei omat teota paljoa vaikuttaneet.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:15"]

Suomessa kaikkia autetaan jos sitä apua ymmärtää hakea, pitäisiköhän joidenkin talous olla holhouksen alaista jos ei ole ymmärrystä hoitaa asioitaan. Syötetään lapselle sokeria kun ei ole ruokaa, pohjanoteeraus. Huhhuh, aikuiset ihmiset noin vähän piittaavat lapsen hyvinvoinnista. Jos oikeasti lapselle ei olisi ruokaa (miten voi olla mahdollista kun on sosiaalitoimisto, seurakunnat) niin keräisi vaikka pulloja, kerjäisi tai myisi omaisuuttaan. Mutta tietysti jos ei kiinnosta asioitaan hoitaa ja yksi päivä huomaa että kaikki kaapit tyhjiä niin mikä ettei. Jotenkin noloa ettei aikuiset ihmiset osaa hoitaa yhtään talouttaan.

[/quote]

Et näköjään ymmärrä. Otan asiakseni rukoilla sinulle lisää ymmärrystä. Viisautesi voisi kasvaa jos saisit itse kokea tilanteeseen jossa teet parhaasi ja "oikein" ja silti joudut tilanteeseen jossa joudut rahattomaksi.

Niinhän ne aina...

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:10"]

Tilanteen aiheutti toinen henkilö joka ei tehnyt oikein

[/quote]

Minä en ainakaan saa köyhänä opiskelijana toimeentulotukea, koska pikkuruinen yksiöni on yksityiseltä. "Liian kallis vuokra opiskelijalle" no aijaa?! Olen 25v, en muuta mihinkään soluun 17-vuotiaiden kanssa. Mutta sitä se sossu vaatii :) Eli opintolaina on ainut mitä "käteen jää", tuet menee suoraan vuokraan. Jos oisin sössinyt luottotietoni, saisin varmaan sossusta rahaa.

No huhhuh... Kyllä sitä apua ihan varmasti saa, jos menee sossuun/seurakunnalle valittamaan että lapsi joutuu syömään sokeria. Laitan pääni pantiksi, että siinä tilanteessa ei kukaan vaan pyörittelisi päätään että voi voi, antaa syödä sokeria vaan.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:15"]

Suomessa kaikkia autetaan jos sitä apua ymmärtää hakea, pitäisiköhän joidenkin talous olla holhouksen alaista jos ei ole ymmärrystä hoitaa asioitaan. Syötetään lapselle sokeria kun ei ole ruokaa, pohjanoteeraus. Huhhuh, aikuiset ihmiset noin vähän piittaavat lapsen hyvinvoinnista. Jos oikeasti lapselle ei olisi ruokaa (miten voi olla mahdollista kun on sosiaalitoimisto, seurakunnat) niin keräisi vaikka pulloja, kerjäisi tai myisi omaisuuttaan. Mutta tietysti jos ei kiinnosta asioitaan hoitaa ja yksi päivä huomaa että kaikki kaapit tyhjiä niin mikä ettei. Jotenkin noloa ettei aikuiset ihmiset osaa hoitaa yhtään talouttaan.

[/quote]

jos oot saanu joltain lainaa 200 e akuuttiin tilanteeseen kuten sohvan ostoon lapsen pyörään suksiin tms eikä sulla ole kuittia siitä eikä velkakirjaa tehtynä nii sossu vähentää automaattisesti tän 200 e toimeentulotuesta eli tulee 200 e vähemmän. Velka pitää silti maksaa ja velkakirjasta ei koskaan sanota soskassa.

Olen sortunut siihen, että ostan jotain halvalla ja myyn eteenpäin.

Pääasiallinen juomani on vesi, maitoa raaskin kuluttaa ehkä tölkin parissa viikossa (laskien mukaan myös sen mitä menee munakkaan sun muun valmistukseen). Elän nälässä, syön vain kun on äärimmäinen pakko, eli kiljuva nälkä, muutoin sinnittelen ja en syö itseäni täyteen.

Ei traagista, mutta pakko säästellä pienissäkin asioissa. Haisevaa roskapussia ei viitsi viedä, koska sinne voi mahtua juuri ja juuri vielä jotain. Vanhoja nenäliinoja ei heitetä pois, koska niihin saattaa vielä pystyä niistämään. Ei raaski imuroida, ettei mene sähköä. Jne.

 Minulla tärkeä lääkitys, pienennän päivittäistä lääkärin määräämää annostani jottei kuluisi niin paljon lääkkeisiin rahaa ja se vaikuttaa hyvinvointiini.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:33"]

No huhhuh... Kyllä sitä apua ihan varmasti saa, jos menee sossuun/seurakunnalle valittamaan että lapsi joutuu syömään sokeria. Laitan pääni pantiksi, että siinä tilanteessa ei kukaan vaan pyörittelisi päätään että voi voi, antaa syödä sokeria vaan.

[/quote]

No eikä nyt mennyt perille niin juuri tapahtui. Eli koska byrokratian loukkuun joutuneena en saanut mistään rahaa ( teoriassa minun piti saada sitä mieheltä joka ei suostunut ottamaan kirjojaan asunnosta, mutta käytännössä en) ja selvittelin asiaa, mutta kaikenkukkuraksi jouduin tekemään selvityksiä joiden käsittelyaika oli jotain kuukausi. Eli asiat laitettu käsittelyyn, mutta eivät ne päätökset tule heti. Ilman, että siskoni olisi lähettänyt minulle rahaa lapsensi olisi joutunut näkemään nälkää muutakin kuin sen yhden päivän jona söi sitä sokeria vain. Saimme seurakunnalta sitten apua ruokaan koska muualla meni asioiden käsittelyssä niin kauan. Seurakunnille on sysätty vastuuta, mutta heillä on vain rajattu mahdollisuus auttaa.

Pienistä tuloista ei voi säästää joten jos tulee joku vastoinkäyminen taikka vain virkailijan virhe ( kuten minun tapauksessani tuli myöskin sellainen, jouduin tekemään selvityksen menneistä opiskeluista vaikka ne eivät oikeasti tilanteeseen vaikuttaneet virkailijan virheen takia) jonka takia joudut odottamaan päätöksiä saadaksesi rahaa niin jollakin sinun täytyy elää se odottelu aikakin. Eli teet sen mitä voit haet tilanteeseesi apua, mutta koska tilanteesi selvittelyyn menee kuukausi/ pari kuukautta aikaa joudut olemaan ilman tuloja.

velkakirja pitää tehdä myös 20 eurosta

Nöyryyttävin tilanne oli kun en olisi päässyt vanhempieni luo jouluksi tein jotain mitä niin kadun. Otin suihin vanhemmalta mieheltä ja sain 100 e. Olisipa ollut pokkaa ja niin vähän itsekunnioitusta että olisin jatkanut sillä tiellä niin olisin varmaan jo rikas :/

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 18:10"]

Opiskeluaikoina oli pari vuotta tosi köyhää, kun erosin avomiehestäni ja jouduin muuttamaan yksin asumaan. Silloin asumismenot ym. kallistuivat ihan huimasti.

Lopulta ei ollut varaa syödä mitään proteiinia. Söin paprikajauheella maustettua riisiä ja makaroonia. Ihan viimeisimpinä pahoina kuukausina ei ollut enää varaa syödä sitä riisiä ja makarooniakaan joka päivä, vaan pystyin syömään vain joka toinen päivä. Lieveilmiöinä tuli tietysti ihan hurja ummetus, mikään ei liikkunut suolistossa kun ei sinne mitään mennytkään. Sain ehkä kerran viikossa käytyä kakalla, ja se oli aivan hirveän kivuliasta. Olin hoikka entuudestaankin, mutta tuolloin laihduin lähes kymmenen kiloa muutamassa kuukaudessa. Sairastelin jatkuvasti, mutta lääkkeisiin ei ollut varaa.

Kun ei ollut varaa matkalippuihin, piti kävellä tai matkustaa pummilla. Tunnollisena ihmisenä kärsin pummilla matkustamisesta kauheita omatunnontuskia ja stressiä. Kävellessä vatsa alkoi kurista nälkää, ja olin vihainen elimistölleni, että se vaati ruokaa. Kun sitä ruokaa ei olllut!

Ei ollut varaa lähteä istumaan iltaa kavereiden kanssa, ei ollut varaa tehdä mitään kivaa. Käytin vanhoja vaatteita ja kenkiä aivan tappiin asti, kunnes olivat niin rikkinäisiä ettei kehdannut. Ei ollut aina varaa ostaa shampoota, hoitoainetta ei todellakaan.

Kerran oltiin vanhempien kanssa lähdössä sukujuhliin. Vanhempien luona lähtöä odotellessani pyysin äidiltä leipää. Muistan ikuisesti sen hämmästyksen ja kiitollisuuden, kun hän teki leivän, jonka päällä oli juustoa, kinkkua ja vihanneksia. En todella enää ollut edes muistanut, että sellainen olisi mahdollista. Pelkkä leipäpala sellaisenaankin oli itselleni harvinaista herkkua.

Lopulta, kun sekä fyysinen että henkinen terveys alkoi pettää, marssin vuokratyöfirmaan ja pyysin mitä tahansa työtä, mistä saisi nopeasti palkkaa. Pääsin jakamaan ilmaisia uutislehtiä ohikulkijoille, ja sain viikon päästä ensimmäisen palkkani. Olin ikionnellinen työstä ja siitä tunteesta, kun pääsi kauppaan ja sai valita mitä halusi.

Olen ollut nyt työelämässä jo monia vuosia ja ansaitsen suunnilleen suomalaisten keskitason verran. Olen todella onnellinen köyhyyskokemuksestani, se kasvatti. En silti haluaisi sitä itselleni tai kenellekään muullekaan enää.

[/quote]

Mä en kyllä tajua tällaisia tarinoita. Ihan oikeasti. SIis sulla oli vanhemmat, joilta olisit varmaan saanut tukea, jos olisit pyytänyt? 

Töihin päätit mennä vasta sitten kun olit jo todella surkeassa kunnossa? Kämpäksi ei käynyt soluasunto, vai eikö sellaisia ollut opiskeluseudullasi tarjolla? Muu kimppakämppä?

Ei varaa kouluruokailuun? Mihin ne vähäiset tukirahat meni? Miksi et ottanut opintotukea? Jos luottotiedot on menneet ja sitä ei saa, sossusta saa sen rahan, siitä on oikeuden päätöskin.

Niin ja siis jaetaanhan sitä ruoka-apua, miksei sellaista voi hakea?

Mä olen siis itsekin elänyt joskus nälkärajalla, ja lapsuudenperheeni erityisesti, kun edellisessä lamassa meni kaikki ja vaan velat jäi. Silti mulla ja perheelläni ei ole koskaan ollut tällaisia kokemuksia, vaikka kukaan sukulainen tms.  ei ole avustanut taloudellisesti. Mä vaan ihmettelen miten tällainen on mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 01:21"]

 Ei ollut varaa laittaa paria euroa opiskeluruokalan lounaaseen, se oli liian kallis. Kaikki rahat meni junalippuihin, kun nykyinen puolisoni asui eri kaupungissa. 

 [/quote]

Voi jeesus mitä tyhmyyttä, SEHÄN ON TÄYSIN OMA VALINTA, jos tuhlaa ruokarahansa siihen että pääsee hanipuppelin luokse junalla.. Ja sitten vielä kehdataan väittää että kaikilla on oikeus lapsiin/hyvään elintasoon/jnejne.. Kun ei edes järkeä osata käyttää!!! voi vittu kukkuu!!! :(

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:54"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:33"]

No huhhuh... Kyllä sitä apua ihan varmasti saa, jos menee sossuun/seurakunnalle valittamaan että lapsi joutuu syömään sokeria. Laitan pääni pantiksi, että siinä tilanteessa ei kukaan vaan pyörittelisi päätään että voi voi, antaa syödä sokeria vaan.

[/quote]

No eikä nyt mennyt perille niin juuri tapahtui. Eli koska byrokratian loukkuun joutuneena en saanut mistään rahaa ( teoriassa minun piti saada sitä mieheltä joka ei suostunut ottamaan kirjojaan asunnosta, mutta käytännössä en) ja selvittelin asiaa, mutta kaikenkukkuraksi jouduin tekemään selvityksiä joiden käsittelyaika oli jotain kuukausi. Eli asiat laitettu käsittelyyn, mutta eivät ne päätökset tule heti. Ilman, että siskoni olisi lähettänyt minulle rahaa lapsensi olisi joutunut näkemään nälkää muutakin kuin sen yhden päivän jona söi sitä sokeria vain. Saimme seurakunnalta sitten apua ruokaan koska muualla meni asioiden käsittelyssä niin kauan. Seurakunnille on sysätty vastuuta, mutta heillä on vain rajattu mahdollisuus auttaa.

Pienistä tuloista ei voi säästää joten jos tulee joku vastoinkäyminen taikka vain virkailijan virhe ( kuten minun tapauksessani tuli myöskin sellainen, jouduin tekemään selvityksen menneistä opiskeluista vaikka ne eivät oikeasti tilanteeseen vaikuttaneet virkailijan virheen takia) jonka takia joudut odottamaan päätöksiä saadaksesi rahaa niin jollakin sinun täytyy elää se odottelu aikakin. Eli teet sen mitä voit haet tilanteeseesi apua, mutta koska tilanteesi selvittelyyn menee kuukausi/ pari kuukautta aikaa joudut olemaan ilman tuloja.

[/quote]

Niin, RAHAA. Mutta varmasti olisi lapselle leipää saanut leipäjonosta tmv.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:42"]

Jouduin kärsimään hammassärystä, koska minulla ei ollut rahaa edes julkiseen hammashoitoon tai särkylääkkeeseen. Yhden syksyn kävelin rikkinäisillä kengillä jalat märkinä. Nämä olivat ehkä kurjimmat kokemukset.

[/quote]

Kirpputorit ovat kyllä ehjiä kenkiä väärällään, eikä voi hintakaan tulla esteeksi niin pahasti ettei koko syksynä saa ehjiä kenkiä jalkaansa.

[/quote]

Kirpputoriltakaan voi olla hankala ostaa niitä 5 euron kenkiä, jos elämä on senttien laskemista, että riittääkö rahaa perunaan ja sipulin. Sitä paitsi kaikilla paikkakunnilla ei välttämättä ole omaa kirpputoria ja jos ei ole rahaa seutulippuun tai bensaan, voi olla hankala päästä sinne kirpputorille. Ja sitten jos investoi viimeiset rahansa siihen kirppikselle menoon, siellä ei olekaan sopivan kokoisia tai tarpeeksi halpoja kenkiä juuri sillä kertaa.

[/quote]

ja kaupanpäällisiksi sitten saa hyvällä tuurilla jalkasilsan, jota hoitelet kalliilla lääkkeillä.

[/quote]

Tässäpä on asia, joka yhdistää aina palstan köyhiä ja/tai uusavuttomia: LOPUTON SELITTELY.

En mä voi kun sitä tätä ja tota ja eihän toi nyt mitään auta ja sitä ja tätä.

Ei siinä mitään, ei se minulta ole pois. Jos mieluummin kulkee rikkinäisissä kengissä, kuin ottaa sen järkyttävän silsan riskin, niin sitten kulkee.

Lapsuus ja opiskeluaika olivat köyhiä. Lapsena muistan kun äitiä ahdisti kun ei voinut antaa meille lapsille rahaa esim elokuvissa käyntiin eikä vaatteita voinut ostaa vaan aina korjattiin kaikki mita vaan pystyttiin, pidennettiin takin hihoja jne. Opiskelijana ehkä pahinta oli kun yhden talven kuljin risoissa edellisen kesän tennareissa, tungin sitten monet sukat jalkaan jolloin kengät alkoivat puristaa mutta oli aavistuksen verran lämpimämpää . Kauppojen kengät tuntuivat saavuttamattomilta ihanuuksilta.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:42"]

Koen suurta myötätuntoa niitä kohtaan jotka ovat köyhiä. Itsekin olen välillä tilapäisesti "köyhä" kun tulee pakollisia, isoja menoja, kuten auton korjauskulut. Tai jos säästetään johonkin hankintaan/lomaan/jouluun. Mutta sen nuukailun ja jatkuvan säästämisen ja ostamattomuuden jaksaa kun tietää, että nyt uhrautumalla saa jotakin vastinetta. Mutta miltä tuntuisi vuosikausia säästää "vastikettomasti"? Se olisi todella kurjaa, ahdistavaa ja masentavaa. Että ei ole rahaa koskaan valita sitä kaunista mutta kallista vaihtoehtoa, tai saada oma koti sen näköiseksi kuin oikeasti haluaa, tai että voisi antaa itselle/perheelle mukavuutta omassa elämässä esim. hankkimalla auton tai ulkomaanlomalla...

Itseäni ärsyttää sellaiset kommentit, joissa perustellaan köyhyttä sillä, että miksi olet valinut niin pienipalkkaisen työn, tai miksi teit kaksi lasta. Oikeasti, minusta jokaisessa työssä mitä ihminen tekee täysipäiväisesti, pitäisi palkan olla sellainen, että sillä elää säällisesti. Että ei tarvitse elää kädestä suuhun, tai jatkuvasti köyhäillen vaikka ei ole velkaa, pikavippejä, tai huonoa taloudenpitoa esim. huonoja ostospäätöksiä (raha menee viinaan, tupakkaan, tai ylikalliisiin juuttuihin tai kaikkeen turhaan hömppään).

Lisäksi jokaisella ihmisellä pitää minusta olla "oikeus" lapsiin. Ymmärrän, että köyhän ei kannata hankkia suurperhettä, mutta suorastaan minua ärsyttää suunnattomasti se, että köyhällä ei saisi olla lapsia, tai sitten pitää olla valittamatta köyhyydesta! Samalla logiikalla voisi sanoa, että köyhällä ei ole oikeutta elää jos valittaa elämästään, eli jos ei tyydy osaansa, niin sitten vaan saunan taa. Lapset ovat jokaiselle rakastavalle ihmiselle oikeus! Sitä paitsi yhteiskunnallisesti ajateltuna, nytkin on epäsuhta tulevien veronmaksajien ja eläkeläisten määrän suhteen. Valtio tarvitsee jokaisen syntyvän lapsen kantamaan tätä yhteistä taakkaa, eli veronmaksua suurten ikäluokkien ollessa eläkkellä... Lapsissa on yhteinen tulevaisuutemme.

[/quote]

Hellyyttävä palopuhe. Oletko aidosti ja oikeasti tuota mieltä?

Jos esim. Kongossa naiset saavat keskimäärin 6,2 lasta. Lapset nähdään olevan "richesse" ja kertovat perheen olevan hyvinvoiva ja varakas. 8 lasta on täysin normihomma. Heillä olisi varaa ruokkia about 1,5 lasta, ja näin "hyvinvoivilla" keskimäärin. Lapsisotilaat ja lapsikauppa ovat tavallisia, Kongoa ei oikeastaan voi edes kutsua maaksi. Se on vain maaläntti missä heimot käyvät loputonta sotaa, missä raiskataan, kuollaan nälkään, naisia ei kouluteta. Pakolaisia valuu muihin maihin. Meitä on liikaa, aivan liikaa maapallolla.

Rwandassa pakkosteriloitiin AIDS-äitejä, joilla kaikilla oli jo useita lapsia, kaikilla vähintään 4. Rwanda on yksi tiheimmin asuttuja alueita, ja koska länsimaiset lääkkeet ja rokotukset ovat jo kulkeutuneet joten kuten maahan, alkaa lapsikuolleisuus olla laskemaan päin. Näin ihmiset lisääntyvät hillittömästi, tuhoten systemaattisesti sademetsät, ja tappavat sukupuuttoon monia arvokkaita eläinlajeja. Maahan tuli laki, että yli kolme lasta on laitonta. Syntyvyys on alkanut laskea. Ja ihmiset ovat raivoissaan, esim. human rights watch, koska on niin väärin säädellä syntyvyyttä tai jakaa ehkäisyä. Jokainen ihminen joka syntyy, kuormittaa maapalloa jo pelkällä hengityksellään.

Asia ei todellakaan ole niin, että lisääntyminen on perusoikeus tai luontainen tarve. Se, että lisääntyy vastuuttomasti, on pahimpia rikoksia mitä voi tehdä.  Miksi sinun tarpeesi on tärkeämpi, kuin esim. kongolaisten tarve?

[/quote]

Ja lisäisin tähän siis vielä, että toivottavasti et loukkaanu tekstistäni. Lapsesi ovat arvokkaita ja varmasti rakkaita sinulle. Jotenkin tuo "victimhood" tai marttyyrin esittäminen nyppii hirveästi, kun Suomi on sellainen lintukoto, että kukaan joka viitsii vähänkin opiskella tai yrittää ei ole täällä aidosti köyhä. Se, että on tietoisesti laiminlyönyt uran rakentamisen (varsinkin kaksi aikuista taloudessa!!) ja hankkinut lapsia soppaan, on vain yksinkertaisesti vastuutonta ja oma vikasi. Se ei ole vittuilua, vain vain ja ainoastaan puhdas totuus. Jos olet rutiköyhä raskaana, harvoin asia maagisesti muuttuu lapsen ollessa jo maailmassa, jos olet laiskotellut koulussa. Oma äitini tulee kehitysmaasta, ja hän ajaa vahvasti ajatusta, että mitään yhteiskuntaa ei ole joka olisi vastuussa sinusta, ja suomalaiset ovat uskomattoman kiittämättömiä ja laiskoja valittaessaan oloista täällä. Siivojan lapsesta voi tulla miljönääri jos vain yrittää. Jo esim. yhdysvalloissa tuo ei ole mahdollista.

[/quote]

Sulla on hieman idealistinen kuva Suomesta. Ei täällä meilläkään voi siivoojasta tulla miljonääriä kuin poikkeustapauksessa. Ja se, että koulussa on ollut ahkera, ei todellakaan takaa sitä, ettet voisi päätyä köyhäksi.

terv. työtön FT

Turhaan valitatte pientä palkkaa. Suomalaiset palkat ovat korkeampia kuin esim Saksassa. Siellä on noita 600 euron ja 1000 euron palkkoja työntekijä tasolla. Monet ihmiset tulevat ulkomailta Suomeen töihin kun täällä on niin hyvät palkat.

Itselläni on aika pieni palkka mutta minunkin palkkani kelpaisi monelle. Palkkani tulee laskemaan ensi vuonna sillä sotu maksua korotettiin monta prosenttia ja se lähtee palkasta kuten verot ja sitten on vielä tuo YLE vero että toimittaja elävät kuin viimeistä päivää. Hallitus on täysin sanonko mistä. Ihmiset eivät tule enää toimeen kun valtio vie kaiken välistä.

Köyhyyteni syyksi laskettakoon se että seutulippuun ei ole varaa. Mene pyörällä töihin kesät talvet.

Minulla on jäljellä mm. pieniä tonnikalatölkkejä, joita en pysty syömään syöpälääkitykseni vuoksi. Haluaisiko joku teistä nämä tölkit? Asun Helsingissä ja olen sairauslomalla. Voin tuoda tölkit esim. Rautatientorille.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 01:21"]

No olisiko se lapsen ruokkiminen kuitenkin tärkeämpää kuin sohva, voi kai sitä istua vaikka sängylläkin jonkun aikaa? Itse nukuin jonkun aikaa kun viimeksi muutin patjoilla kun oli haussa uusi sänky, eikä haitannut. Olisi toki ollut varaa ostaa sänky mutta en halunnut ensimmäistä vastaantulevaa hankkia. Eikö ihmiset pysty sopeutumaan mihinkään nykyään?

[/quote]

Köyhän elämä on pelkkää sopeutumista. Pitemmän päälle sellainen on henkisesti todella rasittavaa.

[/quote]

Tiedän ja varmasti onkin, mutta jos on mahdollista tehdä jotain että lapsi saa ruokaa niin miksi ei tekisi? Mielestäni kuitenkin on todella vastuuton vanhempi joka ei lapselle hanki ruokaa ajoissa, lähes keinolla millä hyvänsä mitä tuolla oli lueteltukin. Minun on hankalaa uskoa että lasta jätettäisiin auttamatta, varmasti apua jostain olisi saanut jo aiemminkin jos olisi hakenut. Kyllähän sen ymmärtää tietenkin että on vaikeaa, mutta se vaan että itsekin voi tehdä paljon jos vain päättää tehdä. Kyllä minulla ainakin lapsen ruoka menisi sohvan edelle jos nyt olisi siinä tilanteessa että voisi valita. Ja "toivon" että lapsi ei ole ainoa joka ei ole syönyt tuolloin.

Ei tässä ole tarkoitus haukkua ihmisiä, vaan peräänkuuluttaa vastuunkantoa itsestään ja erityisesti lapsistaan, sillä ne lapset eivät tilanteeseen voi vaikuttaa mutta aikuiset voivat. Surulliseksi se vain tekee että toisten lapset eivät saa ruokaa, minulle ainakin tulee paha mieli. Tottakai varmasti niille vanhemmillekin, eivät he siihen tilanteeseen ole halunneet. Pointti vaan siinä että useimmiten omien toimiensa vuoksi he siinä tilanteessa ovat, joka minun on vaikea edelleen ymmärtää että lapselle ei mistään saisi hankittua ruokaa jos haluaisi. Kun on kaikki avustusjärjestöt sosiaalitoimistojen lisäksikin...