Traagisin köyhyytesi ilmenemismuoto?

Se, kun on täytynyt viettää päiviä syömättä, jotta lapsille on riittänyt syötävää. Tämä aikana, kun miehen yritys tuotti kovasti tappiota ja kaikki perheen kulut maksettiin mun kohtalaisen pienellä palkalla.

käytin kahvinporot kahteen kertaan kun ei ollut varaa ostaa kahvia. 

Kun opiskelijana ei ollut varaa mennä siskon synttäreille, koska seutulipun hinta olisi tullut niin kalliiksi kahdelta henkilöltä.

Jouduin lopettamaan lapsen harrastuksen. Laitoin sen kaiken edelle ja hain sponsoreita, mutta se kävi silti aivan liian kalliiksi. Nyt on halvempi, mutta ei niin rakas harrastus.

Opiskeluvuosina oli tiukkaa, joten varastin koulusta vessapaperia. Käytin kahvinporot ja teepussit kahteen kertaan. Ylijääneen kahvin laitoin jääkaappiin ja lämmitin uudelleen, oli aivan hirveän makuista. Pari kertaa toin säilytysastiat kouluun ja vein muusit ja soosit kotiin. Olo oli usein verrattain surkea, nyt lähinnä naurattaa.

kävin kauppojen avajaisissa kahvilla.

Harkitsin tosissani esimerkiksi vessapaperin ja ruuan varastamista töistä (paikka jossa ruokaa suht usein saatavilla monestakin syystä). Näihin en koskaan oikeasti pystynyt kiinnijäämisen pelossa, koulussa vessapaperi olikin telineissä niin, ettei sitä voinut varastaa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:32"]

Kouluaikana päälle syljettiin kun ei ollut viimeisen muodin mukaisia vaatteita ja äiidn kutomasta mieluisesta neuletakista tuli vielä lukion ekallakin suoraa vittuilua parempiosaisilta.

Nyt kun mulla on kaikkea ja ollaan erittäin hyvin toimeentulevia, haluaisin niin paljon auttaa köyhyydessä eläviä mutta enpä ole keksinyt keinoja. Kirpparillakaan siistit lastenvaatteet eivät mene pilkkahintaankaan kaupaksi joten olen ajatellut että ei niitä oikeasti köyhiä ole. Lapsilta jää joka vuosi luistimia, suksia, vaatteita, kenkiä ja minä voisin ne tarpeeseen lahjoittaa ilmaiseksikin, vaan minne?

[/quote]

Kysy Kirkon diakoniatyöltä, alueelta jossa ei asu niitä rikkaimpia. Lasten harrastusvälineet taatusti kelpaa.

Alennusmyynneistä saa lasten verkkareita ja paitoja halvalla joten jos kirpparilla sama hinta moni ostaa mieluummin sen uuden.

Lasten ulkovaatteet, kengät, urheiluvälineet ovat sellaisia jotka maksaa ja joita ei ole varaa ostaa ( tai kun ostetaan joutuu tinkimään ruuasta).

Itselläni asiat nyt hyvin, mutta jos ei olisin äärettömän kiitollinen juuri lasten urheiluvälineistä.

olen myös syönyt lihaliemikeittoa, olin paastolla, muka. Hernekeittopurkkia 2 päivää ja lisännyt vaan vettä joukkoon. Tietenkin kävelin työharjoitteluun mennen tullen, eihän sitä nyt bussiin ollut varaa. Kalenteriin oli laitettu ylös verenluovutuspäivät, myös tuleva. Silloin söin aina vatsan täyteen ja laitoin muutaman leivän vielä laukkuunkin. Kävin aina lähellä sulkemisaikaa, koska leivät olisi menneet roskiin joka tapauksessa.

Syksyllä vein lastenvaatekirppikselle lasten vanhoja tarhavaatteita myyntiin. Kaikki vaatteet ehjiä ja puhtaita, hinnat 0,20 eurosta ylöspäin, kaikki halpoja ja just ja just pääsin omilleni. Ei ihmiset osta kirppareilta käyttövaatteita, eniten ostetaan merkkiä. Hinnasta viis.

Oon joutunut olemaan ilman sohvaa ja muutenkin surkealla sisustuksella. 

Vaatteita saa aina kirpparilta, joten se ei ole koskaan ollut merkittävä ongelma, mitä nyt ovat olleet vanhoja ja kuluneita isoilta osin. Nälkä ei ole ollut koskaan. 

Joo, ei minulla kovin huonosti ole mennyt. Mies on sitten hemmotellut minua jopa Vallilan verhoilla. Nyt ei mee todellakaan huonosti. 

Taidan olla tosi köyhä..mutta ei minulta mitään puutu. Tulot on semmosen tonnin luokkaa. Asun omassa talossa ja vanha auto on, kummatkin velattomia.

Vanhan talon kulut ovat kyllä aika paljon, vedet, sähköt, öljy, vakuutukset, verot, nuohous, jätehuolto..ja jos joku menee rikki itse maksettava. Syön ihan hyvin, leivon paljon, tupakoin ja muutama suuri vakuutettu koirakin on. Alusvaatteita ja kenkiä ostan kaupasta muut saa kirpparilta. Joskus nuoruudessa tarvitsin paljon iltapukuja yms. niitä olen myynyt kirpparilla kuin myös vanhoja tavaroita.

Ai niin täällähän piti valittaa köyhyydestä. En osaa valittaa, enkä myöskään ole koskaan hakenut avustuksia, asumistukia sun muita, hakekoon köyhemmät.

kuukausibudjetti vetää tiukille, etenkin kun puhelimeen menee 60€

Ihan uteliaisuuttani ja neutraalisti ihmetellen kysyn, että miten puhelimeen menee 60 euroa kuukaudessa? Tai siis että eikö muita vaihtoehtoja tosiaan ole?

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:15"]

Se, kun on täytynyt viettää päiviä syömättä, jotta lapsille on riittänyt syötävää. Tämä aikana, kun miehen yritys tuotti kovasti tappiota ja kaikki perheen kulut maksettiin mun kohtalaisen pienellä palkalla.

[/quote]

Tämä sama meillä. Yritän juuri miettiä 7 päivän ruuat 5-henkiselle perheelle, budjetti on 5€ per päivä.

En saanut lapsena harrastaa ratsastusta, enkä päässyt vaihto-oppilaaksi. Myöskään yliopisto-opinnot Englannissa eivät tulleet kuulonkaan. Muuten sain kyllä ruokaa, lämpöä, leluja ja vaatteita mutta nämä olivat liikaa.

Aikuisena; joudun pukeutumaan H&M:n vaatteisiin, ei ole varaa silkkiin tai kasmiriin. En myöskään voi matkustella, kuten haluan. Lisäksi joudun käymään töissä itseni elättääkseni. Enkä voi asua siellä, missä haluan.

Suomessa kaikkia autetaan jos sitä apua ymmärtää hakea, pitäisiköhän joidenkin talous olla holhouksen alaista jos ei ole ymmärrystä hoitaa asioitaan. Syötetään lapselle sokeria kun ei ole ruokaa, pohjanoteeraus. Huhhuh, aikuiset ihmiset noin vähän piittaavat lapsen hyvinvoinnista. Jos oikeasti lapselle ei olisi ruokaa (miten voi olla mahdollista kun on sosiaalitoimisto, seurakunnat) niin keräisi vaikka pulloja, kerjäisi tai myisi omaisuuttaan. Mutta tietysti jos ei kiinnosta asioitaan hoitaa ja yksi päivä huomaa että kaikki kaapit tyhjiä niin mikä ettei. Jotenkin noloa ettei aikuiset ihmiset osaa hoitaa yhtään talouttaan.

No harmittamaan on jäänyt, että en saanut vihkisormusta rahan puutteen vuoksi, eikä hääjuhlia voitu järjestää. Uusia talvikenkiä en saa (tänäkään!) vuonna, vaikka olen jo useana vuonna odottanut, että joko nyt. Tottahan mulla on sellaset vanhat ja raihnaiset kengät olemassa, mutta tuntuisi tosi mukavalta, jos voisi ostaa ihka uudet satasen kengät.

Anteeksi nyt vain, mutta ihan pakko oli tulla korjaamaan tuolla alussa ollut väittämä, että "opiskelija ei saa toimeentulotukea". Minä saan! Olen ammattikorkeaopiskelija, teen kahta työtä ja rahat ei silti riitä koska laskuja vaan nyt on liikaa. Saan joka kk n. 420 sossulta.... Sanoivat että se kun tekee työtä opiskleujen ohella yms. "yrittää edes" on toimeentulo helpompi myös opiskelijan saada. Jokaisella suomalaisella on oikeus toimeentulotukeen jos tilanne vaatii, JOKAISELLA.

Opiskeluaikoina tuli syötyä pelkkää riisiä ja teetä, vaikka tein osa-aikatöitä tarvittaessa työhön kutsuttavana. Koulu- ja työmatkat (4 km suunta) kävelin, koska ei ollut varaa bussilippuun. Näkö huononi lukioaikana niin paljon, ettei kakkosvuonna nähnyt enää ensimmäisestä rivistäkään taululle kunnolla eikä uusiin silmälaseihin ollut varaa. Koulukirjat lainasin kirjastosta tai kavereilta aina kun se oli mahdollista, mutta joskus kävi niin ettei kirjaa ollut mahdollista saada joten sitten olin ilman ja kuuntelin opettajan haukut asiasta.

Vanhemmilta ei apua tullut lainkaan. Minulle myös uskoteltiin ettei opiskelijan ole mahdollista saada toimeentulotukea, joten en sitä osannut sitten hakea. Jälkikäteen laskeskelin että olisin saanut toimeentulotukea 150-200€ kuukausittain.

Olin lapsena köyhä, vaikka perheemme oli keskituloinen. Minä pääsin luokkaretkelle, sillä silloin vielä koulu kustansi ne. Mutta kaikesta, mistä olisi pitänyt maksaa jotain, en saanut/päässyt mukaan. En saanut koskaan luokkasormuksia, luokkapaitaa, päässyt maksullisiin harrastuksiin, päässyt koulun retkien ulkopuolella Linnanmäelle - tai mihinkään muuallekkaan retkelle. Muistan pitäneeni liian pieniä kenkiä, joissa varpaisiin sattui. Tiesin tosin, että koulutovereissani oli huono-osaisempiakin kuin minä.

Mielestäni perheeni henkinen köyhyys oli silti pahempaa ja traagisempaa kuin yllämainittu aineellinen "puute". Kykenemättömyys asettua toisen (lapsen) asemaan, kunnioituksen puute ja suora fyysinen väkivalta olivat ne oikeasti traagiset ulottuvuudet.

Muiostan nuorena söin puuroa pariviikkoa. Ensin oli maitoa sen kanssa. Maito loppui, sitten oli sokeria, sokeri loppui, ja viimeiseksi loppui suolakin. Se ei kuitenkaan ollut traagisinta. Se meni ohi nuoruuden innolla ja seuraavalla palkalla. Nyt kaikki mitkä liittyy lapsiin ja heiltä köyhyyden takia kieltämiseen on traagista. Olin opiskelija nuorena, sitten kovapalkkainen ja nyt työkyvytön. Eli asiat voivat muuttua yllättäen, ainakin huononpaan suuntaan.