Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia herää, kun kerron haaveilevani kotirouvuudesta?
13.09.2020 |
Olen kohta nelikymppinen.
Emme ole mitään rikkaita, mutta pärjättäis miehen palkalla, eletään säästeliäästi.
Mulla ei ole kummoista uraa, enkä ole työelämän suhteen kunnianhimoinen ollut koskaan. Viihdyn kotona.
Kommentit (151)
On se kumma miten tuhannet yksinhuoltajat kykenee käymään töissä, hoitamaan lapset ja tekemään kotityöt. Sitten kun puhe on kotirouvasta niin pelkkä kaupassakäynti ja perus tiskaamiset sun muut vastaa vähintään kokopäivätyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma miten tuhannet yksinhuoltajat kykenee käymään töissä, hoitamaan lapset ja tekemään kotityöt. Sitten kun puhe on kotirouvasta niin pelkkä kaupassakäynti ja perus tiskaamiset sun muut vastaa vähintään kokopäivätyötä.
Miksiköhän uupumus, burn outit ja masennus ovat niin yleisiä nykyään, hmmm...
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?
Mun mies on kotona lasten kanssa. Päätettiin näin koska mulla on nousujohteisempi ura ja tuplasti parempi palkka.
Varmaan ensi vuonna kun kuopus aloittaa eskarin mies palaa työelämään. Mutta han on mennyt jo 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma miten tuhannet yksinhuoltajat kykenee käymään töissä, hoitamaan lapset ja tekemään kotityöt. Sitten kun puhe on kotirouvasta niin pelkkä kaupassakäynti ja perus tiskaamiset sun muut vastaa vähintään kokopäivätyötä.
Jos vaimo on kotirouva, niin työssä käyvä mies ei hoida lapsia tai tee kotitöitä. Kun vaimo menee töihin, niin mies joutuu tekemään osansa lasten asioiden hoitamisesta ja kotitöistä. Mies ei tulekaan töistä suoraan kotiin ja kävele samoin tein ruokapöytään vaan käy kotimatkalla kaupassa ja rupeaa kotona tekemään ruokaa perheelle.
Riippuu myös suhteen alkuasetelmista. Olen seurannut muutamaa sellaista, missä nainen on korkeasti koulutettu ja älykäs ja jäänyt kotiin ja se on muuttanut suhteen dynamiikaa. Yhtäkkiä mies onkin naimisissa kotirouvan eikä diplomi-insinöörin kanssa. Eli kotirouvuus voi myös erottaa pareja henkisesti. Ehkä sellaisessa toimii paremmin, kun insinööri on mennyt naimisiin hoitajan eikä toisen insinöörin kanssa - on ehkä haettu enemmän lämpöä ja hoivaa kuin yhteisiä ammatillisia sparrauskeskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma miten tuhannet yksinhuoltajat kykenee käymään töissä, hoitamaan lapset ja tekemään kotityöt. Sitten kun puhe on kotirouvasta niin pelkkä kaupassakäynti ja perus tiskaamiset sun muut vastaa vähintään kokopäivätyötä.
Jos vaimo on kotirouva, niin työssä käyvä mies ei hoida lapsia tai tee kotitöitä. Kun vaimo menee töihin, niin mies joutuu tekemään osansa lasten asioiden hoitamisesta ja kotitöistä. Mies ei tulekaan töistä suoraan kotiin ja kävele samoin tein ruokapöytään vaan käy kotimatkalla kaupassa ja rupeaa kotona tekemään ruokaa perheelle.
Nyt vaan keskusteltiin kotirouvasta - ei kotiäidistä joka on pienten lasten kanssa kotona. Melkoisen eri asia minun mielestäni. Ei kaikilla ole pieniä lapsia kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kohta 6 vuotta kotirouvana. Viihdyn erinomaisesti ja mies saa keskittyä uraansa. Monet on kirjoittaneet, että entä jos mies kuolee tai tulee ero. Asuinmaamme lainsäädännön mukaan olen oikeutettu puoleen miehen tuloista eron jälkeen koska olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta. Jos mies kuolee, hänellä on hyvä henkivakuutus, jonka edunsaajana olen.
Jos haluat kotirouvaksi ja se sopii miehellesi niin mikäs siinä.
Paljonko saat mieheltäsi omaa rahaa kuukaudessa? Siis sen lisäksi, että hän maksaa tietysti kaikki kulut. Omalla rahalla tarkoitan rahaa, jolla saat tehdä aivan mitä haluat ihan kuin jos se olisi työlläsi ansaittua rahaa; matkustella, syödä ulkona, shoppailla, sijoittaa, whatever.
Maksaahan hän myös sinulle jotain yksityistä eläkevakuutusta?
Meillä on yhteinen tili ja rahat. En siis saa erikseen mitään käyttörahaa vaan käytän rahaa tililtä sen mitä haluan. Minulla ja miehelleni on hyvin samanlaiset rahankäyttötavat emmekä ole koskaan riidelleet rahasta. Isommista hankinnoista puhumme yleensä ensin yhdessä. Vaatteita, ulkona syömistä yms. kumpikin tekee kysymättä. Mieheni säästää myös minulle eläkettä (maassa jossa asumme jokainen säästää oman eläkkeensä) ja kaikki omaisuutemme on myös minun nimissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin suositella kymmenen vuoden kokemuksella, mutta tämä kotirouvana olo ei sovi kaikille. Suhtaudun siihen vähän niin kuin työhön, hoidan ihan kaiken kotiin ja taloon liittyvän, pitäen sisällä toki perus kaupassa käynnit yms mutta myös rännien puhdistuksen, polttopuiden kanssa riehumisen ja pihatyöt. Sekä tietysti lapsen ja koirat. Mies tekee ympäri pyöreitä päiviä kotitoimistossa, kustantaa perheen elämisen ja maksaa eläkevakuutukseni. Meille tämä on ihanne tilanne ja perhe toimii hyvin ja on onnellinen. Mutta kaikesta on sovittu etukäteen, en voi vain päättää että en mä tänään jaksakaan vaan jään sohvalle. Kotirouvana ja äitinä painan kyllä pitkää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma miten tuhannet yksinhuoltajat kykenee käymään töissä, hoitamaan lapset ja tekemään kotityöt. Sitten kun puhe on kotirouvasta niin pelkkä kaupassakäynti ja perus tiskaamiset sun muut vastaa vähintään kokopäivätyötä.
Jos vaimo on kotirouva, niin työssä käyvä mies ei hoida lapsia tai tee kotitöitä. Kun vaimo menee töihin, niin mies joutuu tekemään osansa lasten asioiden hoitamisesta ja kotitöistä. Mies ei tulekaan töistä suoraan kotiin ja kävele samoin tein ruokapöytään vaan käy kotimatkalla kaupassa ja rupeaa kotona tekemään ruokaa perheelle.
Nyt vaan keskusteltiin kotirouvasta - ei kotiäidistä joka on pienten lasten kanssa kotona. Melkoisen eri asia minun mielestäni. Ei kaikilla ole pieniä lapsia kotona.
Kyllä ne teinitkin työllistää ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää. Hyvin jää aikaa Netflixiin.
Muistahan pestä uuni, älä unohda uunin takaosaa. Pese myös jääkaappi. Hae kauppareissulla apteekista sitruunahappoa ja pese kodinkoneet. Huomenna pese sitten ikkunat ja vaihda puhtaat verhot, kun entiset on jo niin pölyiset. Matotkin kaipaavat kohta pesua. Älä unohda Pertun kaverin synttärilahjaa ja ala suunnitella, miten järkkäät Ilonalle kivat synttärit parillakympillä. Joko suunnittelit perheen viikon ruokalistan allergioita unohtamatta? Rahaa ruokiin koko viikoksi on varattu viisikymppiä.
Kuka jynssää ja kuuraa jotain hemmetin uunia päivittäin!? Ikkunat pestään kerran tai pari vuodessa. Työpäiviä on yli 250 vuodessa - yhteensä pari tuhatta tuntia töitä. Siihen verrattuna aika näpertelyä nuo sinun ikkunanpesut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkettä ei tule saamaan vaikka kuinka tekisi töitä, joten se ja sama sille. Siksi kannattaa turvata elämä taloudellisesti muulla tavalla, laittaa vaikka rahaa säästöön tai sijoituksiin. Mies kuolee kuitenkin aiemmin (jos tilastoja katsotaan) ja voihan sitä tulla erokin. Tyhjän päälle tipahtaminen on ikävää. Tosin jos saat silti töitä vaikka olisit ollut poissa työelämästä, niin sitten ei ole hätää.
Minä olen kotiäiti ja sijoituksissani on nyt sen verran, että kun myyn ne, niin pärjään hyvin koko loppuelämän. Voin myös aina jatkaa töitäni, joita nyt teen harrastuksena. Sääliä en tarvitse, enkä myöskään kateutta.
Aikani ei käy pitkäksi, koska luontaisesti ihminen keksii tylsyyden jälkeen puuhaa. Hoidan lapsia, laittelen kotia, puutarhaa, harrastan monipuolisesti, luen paljon, opiskelen ja opettelen alati uusia taitoja omaksi iloksi. Opettelin juuri hitsaamaan ja siinähän sitä sarkaa riittää jos hyväksi haluaa tulla. Mietin myös jatkuvasti, että voisinko lähteä opiskelemaan toista ammattia, koska aivot janoaa uusia haasteita.
Isoin asia, mitä tässä kaipaan on yhteisö. Näen kavereita, mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin nähdä joka päivä ne samat huiput työkaverit. Kaikkeen tietysti tottuu ja niin tähänkin.
Itse suosittelen kotirouvuutta/herruutta. On jokaisen oma valinta millä tavalla täällä maapallolla elää ja sitä saa tehdä mikä on lain puitteissa mahdollista. Tiedän kyllä, että tätä vaihtoehtoa karsastetaan, mutta minä en siitä välitä. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu työkulttuuriin (käy koulut ja mene töihin) ja sitä pidetään yleisesti ja moraalisesti oikeana, mutta ihan kaikkea voi ja saa kyseenalaistaa. Miksi teen mitä teen ja kenelle, mikä minun tarkoitus on, mihin haluan laittaa elämäni tunnit?
Sallithan tuon valinnan myös puolisollesi?
Tietenkin sallin. Olen häntä houkutellutkin, mutta ei hän halua. Työnsä on hänelle niin suuri intohimo ja kutsumus, ettei halua sitä lopettaa. Ja ymmärrän sen vallan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ottaa juuri selvää tuosta yksityisestä eläkevakuutuksesta. Ero tuli joitain vuosia sitten ja on takuueläkkeellä ja nyt alkaa juosta myös yksityinen eläkevakuutus, mutta ei vielä tietoa siitä, vähennetäänkö se takuueläkkeestä. Mikäli näin on, sen vaikutus tuloihin jäänee aika vähäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää. Hyvin jää aikaa Netflixiin.
Muistahan pestä uuni, älä unohda uunin takaosaa. Pese myös jääkaappi. Hae kauppareissulla apteekista sitruunahappoa ja pese kodinkoneet. Huomenna pese sitten ikkunat ja vaihda puhtaat verhot, kun entiset on jo niin pölyiset. Matotkin kaipaavat kohta pesua. Älä unohda Pertun kaverin synttärilahjaa ja ala suunnitella, miten järkkäät Ilonalle kivat synttärit parillakympillä. Joko suunnittelit perheen viikon ruokalistan allergioita unohtamatta? Rahaa ruokiin koko viikoksi on varattu viisikymppiä.
Kuka jynssää ja kuuraa jotain hemmetin uunia päivittäin!? Ikkunat pestään kerran tai pari vuodessa. Työpäiviä on yli 250 vuodessa - yhteensä pari tuhatta tuntia töitä. Siihen verrattuna aika näpertelyä nuo sinun ikkunanpesut.
Enemmän ikkunanpesuihin menee aikaa ja vaivaa mitä miesten hehkuttamiin renkaanvaihtoihin.
Minä olen käynyt läpi lähes kaikki vaihtoehdot aikuisikäni aikana. Ehdottomasti helpointa aikaa oli se, kun minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta pakollista kuin käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Nimimerkillä en ole koskaan vielä edes pannut, mutta tiedän parhaiten minkälaista perse homeessa makaamista on lapsiperhe-elämä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ottaa juuri selvää tuosta yksityisestä eläkevakuutuksesta. Ero tuli joitain vuosia sitten ja on takuueläkkeellä ja nyt alkaa juosta myös yksityinen eläkevakuutus, mutta ei vielä tietoa siitä, vähennetäänkö se takuueläkkeestä. Mikäli näin on, sen vaikutus tuloihin jäänee aika vähäiseksi.
Eläke ei ole mikään sosiaalietuus, joten muita tuloja ei siitä vähennetä.
Vierailija kirjoitti:
No mikäs siinä kunhan eläkkeellä ei sitten harmita.
Uskotko oikeasti että saat itse eläkettä tulevaisuudessa? itse olen 28 ja pääsen laskurin mukaan 70-vuotiaana eli 40-vuoden päästä eläkkeelle :D En itse asiassa usko että ihmisiäkään on 50-100 vuoden päästä, on tahti sen verran hurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ottaa juuri selvää tuosta yksityisestä eläkevakuutuksesta. Ero tuli joitain vuosia sitten ja on takuueläkkeellä ja nyt alkaa juosta myös yksityinen eläkevakuutus, mutta ei vielä tietoa siitä, vähennetäänkö se takuueläkkeestä. Mikäli näin on, sen vaikutus tuloihin jäänee aika vähäiseksi.
Eläke ei ole mikään sosiaalietuus, joten muita tuloja ei siitä vähennetä.
Takuueläke käsittääkseni on tai on ainakin sentyyppinen eli saa oman eläkkeen päälle osuuden, joka takaa vähimmäiseläkkeen saamisen. Ennen taidettiin puhua kansaneläkkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ottaa juuri selvää tuosta yksityisestä eläkevakuutuksesta. Ero tuli joitain vuosia sitten ja on takuueläkkeellä ja nyt alkaa juosta myös yksityinen eläkevakuutus, mutta ei vielä tietoa siitä, vähennetäänkö se takuueläkkeestä. Mikäli näin on, sen vaikutus tuloihin jäänee aika vähäiseksi.
Eläke ei ole mikään sosiaalietuus, joten muita tuloja ei siitä vähennetä.
https://www.kela.fi/takuuelake-kuka-voi-saada
Takuueläke myönnetään vasta, kun on haettu muut eläkkeet eli siitä tulkitsisin, että yksityinen eläkevakuutus vähennetään takuueläkkeestä.
Jos jää kotirouvaksi ja luotto mieheen on 100% sillä hetkellä, niin vain tyhmä kuvittelee että se pätee edes 5 vuoden päästä saati 20 vuoden. Päivästä yksi on elettävä se mielessä että mies voi milloin tahansa löytää toisen ja häipyä. Miehiltä on turha odottaa mitään etiikkaa ja moraalia sen suhteen. Joten heti alusta asti on ruvettava keräämään pesämunaa sitä päivää varten kun mies purkaa yksipuolisesti yhteisen sopimuksen ja pidettävä huoli eläkkeestä. Jos sitä päivää ei koskaan tule, ne rahat on sitten jemmassa pahaa päivää varten ja vanhuuden turvaksi.
Minä ainakin tarvitsen huolenpitäjän. Olisin tuuliajolla ja lirissä ilman miestäni.