Mitä ajatuksia herää, kun kerron haaveilevani kotirouvuudesta?

Me ollaan taalla vain kaymassa ja sitten kuollaan pois. Jokainen saa muokata ainutkertaisesta elamastaan juuri sellaisen kuin haluaa. Työnantaja tuskin tulee haudalle sua kiittamaan 40 vuoden raatamisesta. Jos ihminen voi paremmin kotona kuin töissa ja se on mahdollista, niin eikö ole fiksumpaa silloin olla kotona? Kaikki ei saa työsta sita kaipaamaansa sisaltoa tai draivia vaan juurikin aivan muista asioista. Kuolinhetkella ei millaan muulla ole valia kuin silla, etta on tyytyvainen elettyyn elamaan ja omiin ratkaisuihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan taalla vain kaymassa ja sitten kuollaan pois. Jokainen saa muokata ainutkertaisesta elamastaan juuri sellaisen kuin haluaa. Työnantaja tuskin tulee haudalle sua kiittamaan 40 vuoden raatamisesta. Jos ihminen voi paremmin kotona kuin töissa ja se on mahdollista, niin eikö ole fiksumpaa silloin olla kotona? Kaikki ei saa työsta sita kaipaamaansa sisaltoa tai draivia vaan juurikin aivan muista asioista. Kuolinhetkella ei millaan muulla ole valia kuin silla, etta on tyytyvainen elettyyn elamaan ja omiin ratkaisuihinsa.

Tuossa kuviossa on sen työnantajan lisäksi mies ja hänen työnantajansa. Superrikkaat on asia erikseen, mutta keskiluokkaiset ja muut niin antaako tuo ratkaisu MIEHELLE riittävän hyvän elämän?

Minä olen kotona mutta en kotirouva. Olen kotiäiti joka huolehtii kaikki arjen asiat, hankkii vaatteet, käy kaupassa, tiskaa, siivoaa, laittaa ruuat ja suunnittelee ne. Huolehdin lasten kaikki terveysasiat ja harrastukset. Hoidan kotieläimet ja vanhat sukulaiset.

Pidän yhteyttä kouluun.

Lasten tultua koulusta olen heidän kanssaan, vahdin läksyt, välipalat, kaverit.

Mies käy töissä kodin ulkopuolella. Minä olen töissä kotona. Meillä tämä toimii vaikka tasa-arvosta ei ole tietoakaan.

On hyvä, että on haaveita. Hankitko sitä varten samanlaisesta elämästä haaveilevan miehen vai jätätkö tuon vaan päiväuneksi vai yritätkö taivuttaa miestä tahtoosi?

Itse menin aikanaan yksiin epähuomiossa sellaisen miehen kanssa, joka halusi 50-lukulaisen vaimon ja työssäkäyvän vaimon yhdistelmää ja kun tajusin asian purin kihlauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.

Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.

Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää. Hyvin jää aikaa Netflixiin.

Muistahan pestä uuni, älä unohda uunin takaosaa. Pese myös jääkaappi. Hae kauppareissulla apteekista sitruunahappoa ja pese kodinkoneet. Huomenna pese sitten ikkunat ja vaihda puhtaat verhot, kun entiset on jo niin pölyiset. Matotkin kaipaavat kohta pesua. Älä unohda Pertun kaverin synttärilahjaa ja ala suunnitella, miten järkkäät Ilonalle kivat synttärit parillakympillä. Joko suunnittelit perheen viikon ruokalistan allergioita unohtamatta? Rahaa ruokiin koko viikoksi on varattu viisikymppiä.

Minulla ei ole mitään kotirouvia vastaan, kukin elää niinkuin itse voi ja haluaa. Mutta älä yritä saada omia hommiasi kuulostamaan joltain kokopäiväurakalta luettelemalla yksinkertaisia ja ei pakollisia töitä yksi kerrallaan listaan. Häviäisit töissäkäyvän listalle 0-6.

En ole missään väittänyt olevani tai olleeni kotirouva. Sohvalla perse homeessa makaava mies ei vain ymmärrä, mitä kaikkea kotona pitää tehdä. Siihen ei riitä hätäisesti keskilattian imurointi tai kodinkoneiden napin painaminen. Hoitamattomat kodinkoneet on muuten tulipaloriski, ihan vaan tiedoksesi.

Miten sinä niitä kodinkoneita hoidat? Putsaat pyykinpesukoneen nukkasihdin kerran kuukaudessa? Aikaa kuluu siihen pari minuuttia. Olipa valtavan suuri urakka.

Pyykinpesukoneen, tiskikoneen, yms käyttämiseen nyt ei vaan yksinkertaisesti tarvita mitenkään erityisen suurta työmäärää. Tehokkaasti jos tekee kaksi tuntia joka päivä niin sitä saa hitokseen paljon tehtyä kotitöitä! Pitää olla joku jättikartano jonka siivoamiseen menee älyttömästi aikaa tai jotain. Eihän tuollaisen tavallisen kerrostalokämpän imuiroimiseen edes saa tuntia kulumaan vaikka miten käy joka nurkan läpi. Lisäksi jos päivittäin siivoaa niin eihän siellä edes ole mitään siivottavaa.

Jääkaapin ja pakastimen siirrän pois paikoiltaan kerran vuodessa ja imuroin takaa. Kahvinkeittimeen teen kalkinpoiston kerran kuukaudessa, koska keitintä käytetään paljon. Pyykkikoneen pesu on helppoa, mutta tiskikoneessa pitää irrotella suuttimet, nämä vähintään joka toinen kuukausi. Liesituulettimen peseminen kunnolla on hankalaa, koska työasento on hankala. En tykkää uunin pesemisestäkään, mutta pakko se on tehdä. Viemärit ja lattiakaivot on pakko putsata aika ajoin. Jännä, kun sinäkään et osaa sanoa mitään muuta kotityötä kuin imuroinnin.

Ainakin mielikuvitusta sinulla riittää jos ei muuta!

Nuo on kaikki sellaisia mihin kuluu aikaa puoli tuntia tai tunti kerran kuukaudessa. Kaikki nuo hommat voi tehdä kerran kuukaudessa yhdessä päivässä. Jää vielä loput 29 päivää omaa aikaa sohvalla lötsköttelyyn ja muuhun tärkeään.

Nuohan on niitä hommia, jotka tehdään niiden jatkuvasti pyörivien hommien lisäksi. Jos minä saisin valita, kumpi meistä käy töissä ja kustantaa kaiken ja kumpi jää kotiin tekemään kaiken, niin mies olisi se kotiin jäävä. Harmi, että mies ei sitä halua. Itsekin tykkään työstäni, joten siitä en luovu. Siksipä meillä ei ole koskaan siistiä tai puhdasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jää kotirouvaksi ja luotto mieheen on 100% sillä hetkellä, niin vain tyhmä kuvittelee että se pätee edes 5 vuoden päästä saati 20 vuoden. Päivästä yksi on elettävä se mielessä että mies voi milloin tahansa löytää toisen ja häipyä. Miehiltä on turha odottaa mitään etiikkaa ja moraalia sen suhteen. Joten heti alusta asti on ruvettava keräämään pesämunaa sitä päivää varten kun mies purkaa yksipuolisesti yhteisen sopimuksen ja pidettävä huoli eläkkeestä. Jos sitä päivää ei koskaan tule, ne rahat on sitten jemmassa pahaa päivää varten ja vanhuuden turvaksi.

Ei yhtään ihme jos syntyy katkeruutta. Jos itse käy töissä kun toinen vaan viettää päivät kotona. Kuppaa vielä rahaa omalle säästötilille eron varalta.

Luultavasti tuossa tilanteessa saisi minun rakas puolisoni ottaa sen ero-rahastonsa hyvin nopeasti hyötykäyttöön. Tuohan on ihan silkkaa loisimista ja työssäkäyvän hyväsydämisyyden hyväksikäyttöä.

Ei välttämättä. Jos työssäkäyvä nauttii työstään ja se tekee hänet onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Ei kaikille työ ole pakkopullaa, vaan voi olla intohimo ja itsensä kehittämistä. Silloin asiaa ei välttämättä tarkastele niin, että toinen saa olla kotona, vaan että itse saa käydä töissä. Toisen kotona olo myös vapauttaa monesta asiasta ja helpottaa työhön keskittymistä.

Kuinka moni jatkaa töissä voitettuaan lotossa pari miljoonaa? Aivan. Ei juuri kukaan. Todellä äärimmäisen harva käy töissä ihan vaan sen takia kun se on niin kivaa. Varmaan 95 % työssäkäyvistä jättäisi menemättä jos saisi saman palkan siitä huolimatta.

Pari miljoonaa on eri asia kuin pari tuhatta/kk. En pystyisi omalla nettopalkallani (reilut 2200 e/kk) tekemään asioita, joita pystyisin tekemään lottovoitolla, joten niitä ei voi mitenkään verrata. Lottovoitolla voisin käyttää ison osan vuodestani matkustelemalla maailmalla, voisin perustaa pienen yrityksen tai useampiakin, voisin harrastaa ihan mitä haluan jne. Parin tonnin kuukausipalkkaa vastaavalla summalla se ei olisi mahdollista, joten kyllähän työ on tärkeä sisällön tuoja elämään.

Jatkaisitko todella töissä käymistä vaikka saisit saman palkan pankkitilille joka kuukausi riippumatta siitä käytkö työpaikalla vai et?

Mikä työ on noin laadukasta elämänsisältöä?

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.

Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.

Tarkoitatko että et kävisi kaupassa etkä tekisi ruokaa, et pesisi pyykkiä etkä siivoaisi yms koskaan?

Juu, ei löydy naista joka tuohon diiliin lähtisi vaikka osa naisista on siihen päätynytkin vuosien mittaan.

Siksi tulee niitä yllätys yllätys eroja.

Mutta ap tekisikin kotityöt.

Vai oletko sinä juuri niitä miehiä, jotka eivät koskaan osallistu ?

Ja siksi halveksit ns naisten töitä ja kuvittelet että ne voi tehdä sohvalla makaamalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jää kotirouvaksi ja luotto mieheen on 100% sillä hetkellä, niin vain tyhmä kuvittelee että se pätee edes 5 vuoden päästä saati 20 vuoden. Päivästä yksi on elettävä se mielessä että mies voi milloin tahansa löytää toisen ja häipyä. Miehiltä on turha odottaa mitään etiikkaa ja moraalia sen suhteen. Joten heti alusta asti on ruvettava keräämään pesämunaa sitä päivää varten kun mies purkaa yksipuolisesti yhteisen sopimuksen ja pidettävä huoli eläkkeestä. Jos sitä päivää ei koskaan tule, ne rahat on sitten jemmassa pahaa päivää varten ja vanhuuden turvaksi.

Ei yhtään ihme jos syntyy katkeruutta. Jos itse käy töissä kun toinen vaan viettää päivät kotona. Kuppaa vielä rahaa omalle säästötilille eron varalta.

Luultavasti tuossa tilanteessa saisi minun rakas puolisoni ottaa sen ero-rahastonsa hyvin nopeasti hyötykäyttöön. Tuohan on ihan silkkaa loisimista ja työssäkäyvän hyväsydämisyyden hyväksikäyttöä.

Ei välttämättä. Jos työssäkäyvä nauttii työstään ja se tekee hänet onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Ei kaikille työ ole pakkopullaa, vaan voi olla intohimo ja itsensä kehittämistä. Silloin asiaa ei välttämättä tarkastele niin, että toinen saa olla kotona, vaan että itse saa käydä töissä. Toisen kotona olo myös vapauttaa monesta asiasta ja helpottaa työhön keskittymistä.

Kuinka moni jatkaa töissä voitettuaan lotossa pari miljoonaa? Aivan. Ei juuri kukaan. Todellä äärimmäisen harva käy töissä ihan vaan sen takia kun se on niin kivaa. Varmaan 95 % työssäkäyvistä jättäisi menemättä jos saisi saman palkan siitä huolimatta.

Pari miljoonaa on eri asia kuin pari tuhatta/kk. En pystyisi omalla nettopalkallani (reilut 2200 e/kk) tekemään asioita, joita pystyisin tekemään lottovoitolla, joten niitä ei voi mitenkään verrata. Lottovoitolla voisin käyttää ison osan vuodestani matkustelemalla maailmalla, voisin perustaa pienen yrityksen tai useampiakin, voisin harrastaa ihan mitä haluan jne. Parin tonnin kuukausipalkkaa vastaavalla summalla se ei olisi mahdollista, joten kyllähän työ on tärkeä sisällön tuoja elämään.

Jatkaisitko todella töissä käymistä vaikka saisit saman palkan pankkitilille joka kuukausi riippumatta siitä käytkö työpaikalla vai et?

Mikä työ on noin laadukasta elämänsisältöä?

Minä jatkaisin töissä käymistä, jos joku sillä aikaa hoitaisi kaikki kotityöt kaupassa käymisestä ruuanlaittoon ja siivoukseen. Tekisin noin vaikka saisin töistä vähemmän palkkaa mitä nyt.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jää kotirouvaksi ja luotto mieheen on 100% sillä hetkellä, niin vain tyhmä kuvittelee että se pätee edes 5 vuoden päästä saati 20 vuoden. Päivästä yksi on elettävä se mielessä että mies voi milloin tahansa löytää toisen ja häipyä. Miehiltä on turha odottaa mitään etiikkaa ja moraalia sen suhteen. Joten heti alusta asti on ruvettava keräämään pesämunaa sitä päivää varten kun mies purkaa yksipuolisesti yhteisen sopimuksen ja pidettävä huoli eläkkeestä. Jos sitä päivää ei koskaan tule, ne rahat on sitten jemmassa pahaa päivää varten ja vanhuuden turvaksi.

Ei yhtään ihme jos syntyy katkeruutta. Jos itse käy töissä kun toinen vaan viettää päivät kotona. Kuppaa vielä rahaa omalle säästötilille eron varalta.

Luultavasti tuossa tilanteessa saisi minun rakas puolisoni ottaa sen ero-rahastonsa hyvin nopeasti hyötykäyttöön. Tuohan on ihan silkkaa loisimista ja työssäkäyvän hyväsydämisyyden hyväksikäyttöä.

Ei välttämättä. Jos työssäkäyvä nauttii työstään ja se tekee hänet onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Ei kaikille työ ole pakkopullaa, vaan voi olla intohimo ja itsensä kehittämistä. Silloin asiaa ei välttämättä tarkastele niin, että toinen saa olla kotona, vaan että itse saa käydä töissä. Toisen kotona olo myös vapauttaa monesta asiasta ja helpottaa työhön keskittymistä.

Kuinka moni jatkaa töissä voitettuaan lotossa pari miljoonaa? Aivan. Ei juuri kukaan. Todellä äärimmäisen harva käy töissä ihan vaan sen takia kun se on niin kivaa. Varmaan 95 % työssäkäyvistä jättäisi menemättä jos saisi saman palkan siitä huolimatta.

Pari miljoonaa on eri asia kuin pari tuhatta/kk. En pystyisi omalla nettopalkallani (reilut 2200 e/kk) tekemään asioita, joita pystyisin tekemään lottovoitolla, joten niitä ei voi mitenkään verrata. Lottovoitolla voisin käyttää ison osan vuodestani matkustelemalla maailmalla, voisin perustaa pienen yrityksen tai useampiakin, voisin harrastaa ihan mitä haluan jne. Parin tonnin kuukausipalkkaa vastaavalla summalla se ei olisi mahdollista, joten kyllähän työ on tärkeä sisällön tuoja elämään.

Jatkaisitko todella töissä käymistä vaikka saisit saman palkan pankkitilille joka kuukausi riippumatta siitä käytkö työpaikalla vai et?

Mikä työ on noin laadukasta elämänsisältöä?

Jos mies maksaisi nelisen tonnia lisäksi kerryttäisi eläkkeet niin puhutaan jo sellaisesta miehestä, joita on tulotasoltaan prosentti tai pari. Lisäksi luonteeni tuntien tiedän, että alkaisin kuitenkin häärätä jotain pientä yritystoimintaa, järjestö/hyväntekeväisyystoimintaa tms., koska en ole täysin laiska eikä siivous kauheasti nappaa. Ulkoistaisin perussiivoukset siivoojalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut kohta 6 vuotta kotirouvana. Viihdyn erinomaisesti ja mies saa keskittyä uraansa. Monet on kirjoittaneet, että entä jos mies kuolee tai tulee ero. Asuinmaamme lainsäädännön mukaan olen oikeutettu puoleen miehen tuloista eron jälkeen koska olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta. Jos mies kuolee, hänellä on hyvä henkivakuutus, jonka edunsaajana olen.

Jos haluat kotirouvaksi ja se sopii miehellesi niin mikäs siinä.

Entä kun miehesi jää työttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.

Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.

Tarkoitatko että et kävisi kaupassa etkä tekisi ruokaa, et pesisi pyykkiä etkä siivoaisi yms koskaan?

Juu, ei löydy naista joka tuohon diiliin lähtisi vaikka osa naisista on siihen päätynytkin vuosien mittaan.

Siksi tulee niitä yllätys yllätys eroja.

Mutta ap tekisikin kotityöt.

Vai oletko sinä juuri niitä miehiä, jotka eivät koskaan osallistu ?

Ja siksi halveksit ns naisten töitä ja kuvittelet että ne voi tehdä sohvalla makaamalla?

Johan minä teen nuo kotityöt nyttenkin. Äsken imuroin koko talon. Eihän noissa nyt niin iso homma ole. Vaimo käy koiran kanssa enempi lenkillä - kun tykkää siitä niin paljon. Muutenkin aika leppoisaa elämä. Tosi vähän tarvitsee kummankaan kotitöiden parissa hääräillä. Ollaan käteviä tekemään molemmat. Hoituvat tuossa sivussa vasemmalla kädellä. Ihmettelen miten täällä monet pitää niitä jotenkin niin työläinä ja aikaa vievinä. Tosi vähän loppujen lopuksi menee kotitöihin aikaa ja vaivaa. Tekee vaan niin sittenhän ne on hoidettu. Sen jälkeen voi käyttää aikaansa johonkin järkevämpään.

Mun mies on myös sitä mieltä, ettei ole mitään mieltä molempien käydä töissä. Toinen hoitaa kodin ja lapset ja toinen käy töissä. On se miehellekin helpompaa, kun töistä tullessa odottaa siisti koti ja ruoka valmiina. Näin hän saa illat rentoutua. Lapsillakin on vähemmän stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.

Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.

Tarkoitatko että et kävisi kaupassa etkä tekisi ruokaa, et pesisi pyykkiä etkä siivoaisi yms koskaan?

Juu, ei löydy naista joka tuohon diiliin lähtisi vaikka osa naisista on siihen päätynytkin vuosien mittaan.

Siksi tulee niitä yllätys yllätys eroja.

Mutta ap tekisikin kotityöt.

Vai oletko sinä juuri niitä miehiä, jotka eivät koskaan osallistu ?

Ja siksi halveksit ns naisten töitä ja kuvittelet että ne voi tehdä sohvalla makaamalla?

Johan minä teen nuo kotityöt nyttenkin. Äsken imuroin koko talon. Eihän noissa nyt niin iso homma ole. Vaimo käy koiran kanssa enempi lenkillä - kun tykkää siitä niin paljon. Muutenkin aika leppoisaa elämä. Tosi vähän tarvitsee kummankaan kotitöiden parissa hääräillä. Ollaan käteviä tekemään molemmat. Hoituvat tuossa sivussa vasemmalla kädellä. Ihmettelen miten täällä monet pitää niitä jotenkin niin työläinä ja aikaa vievinä. Tosi vähän loppujen lopuksi menee kotitöihin aikaa ja vaivaa. Tekee vaan niin sittenhän ne on hoidettu. Sen jälkeen voi käyttää aikaansa johonkin järkevämpään.

Pahus. Tuli aikoinaan tehtyä väärä miesvalinta. Nuorena ei tajunnut, että pitää ottaa mies, joka tykkää kotitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Mietin juuri ketjua lukiessani aivan samaa. Hävettää olla nainen, kun lukee näitä kommentteja. Toisaalta eipä yhdenkään miehen ole pakko ottaa vaimokseen naista, joka haluaa jäädä kotiin.

En pysty kuvittelemaan itseäni kotirouvana, ei yksinkertaisesti aika kuluisi. Eri asia, jos voittaisi vaikka lotossa miljoonia, silloinkaan en jäisi kotirouvaksi vaan paneutuisin sijoittamiseen ja samalla matkustelisin, rakentaisin toisen kodin jonnekin lämpimämpään, pitäisin ehkä pientä B&B:tä apuvoiman turvin, opiskelisin ihan mitä mieleen juolahtaa jne. Mutta että eläisin miehen varoilla niukkaa tai edes keskitasoista kotielämää - ei kiitos. Jos olisi pakko valita, niin mieluummin olisin perheessä se, joka tekee töitä ja tuo rahat talouteen, ja mies olisi kotona ja hoitaisi kodin. (Käytännössä juuri tällä hetkellä niin pitkälti onkin, koska koronan takia hänen työnsä ovat ihan minimissään. )

Itse en myöskään koskaan ole kotirouvuudesta haaveillut, haastava työ antaa paljon (nyt etänä mökiltä, kokousten välissä kahvitauolla  katselen järvelle ja selaan hesaria ja tätä palstaa vuorotellen). Varmaan joillekin ihan OK ratkaisu, mutta kyllä siinä itsensä epätasa-arvoiseen asemaan laittaa. Mies tuo rahat, mies tulee hyvin tärkeäksi oman elämän sujumiselle. Laura Saarikoski kirjoitti hyvän jutun Hesariin USA ajastaan kuinka suomalainen nainen on etuoikeutettu tasa-arvoisuudessaan. Jenkeissä iso osa koulutetuista naisista jää kotirouviksi lastenhoitojärjestelmän kalleuden vuoksi. Mies tuo rahat talouteen, mutta naisilla hirveä stressi pitää kiinni miehestä, joka sen parisuhteen lisäksi on tae elintasosta. Siksi kuljetaan salaa kauneusleikkauksissa, varotaan lihomista jne - se oma markkina-arvo on hirveän tärkeä ihan älykkäille ja tiedostaville naisillekin. Tuollainen tilanne laittaa myös nielemään paljon ja katsomaan läpi miehen tekemisiä. En kyllä haluaisi noin esineellistää itseäni, olen parisuhteessa siksi, että se meille molemmille antaa paljon, en siksi, että oma toimeentuloni olisi mitenkään kiinni siitä. Plus, että nautin omasta työstäni, eivätkä lapset ole kärsineet vaikka olemme jakaneet hoitovastuut jo vanhempaislomista lähtien, ovat oppineet tasa-arvoisen mallin jossa molemmat sukupuolet kykenevät oivaamaan ja huolehtimaan kodista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotona mutta en kotirouva. Olen kotiäiti joka huolehtii kaikki arjen asiat, hankkii vaatteet, käy kaupassa, tiskaa, siivoaa, laittaa ruuat ja suunnittelee ne. Huolehdin lasten kaikki terveysasiat ja harrastukset. Hoidan kotieläimet ja vanhat sukulaiset.

Pidän yhteyttä kouluun.

Lasten tultua koulusta olen heidän kanssaan, vahdin läksyt, välipalat, kaverit.

Mies käy töissä kodin ulkopuolella. Minä olen töissä kotona. Meillä tämä toimii vaikka tasa-arvosta ei ole tietoakaan.

Ovatko kaikki lapsesi jo kouluikäisiä? Joudutko selittelemään tai puolustelemaan ratkaisuasi tuttaville tai sukulaisille?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on myös sitä mieltä, ettei ole mitään mieltä molempien käydä töissä. Toinen hoitaa kodin ja lapset ja toinen käy töissä. On se miehellekin helpompaa, kun töistä tullessa odottaa siisti koti ja ruoka valmiina. Näin hän saa illat rentoutua. Lapsillakin on vähemmän stressiä.

Mun mies on myös tuollainen. Ei ole pihi ja rahat ovat yhteiset, kuten koti ja lapsetkin. Sanoisin, etta talla tavoin ajatteleva mies on nykyaan harvinaislaatuinen tapaus ja osoittaa suurta epaitsekkyytta. Ymmartaa myös, etta kaikkea ei mitata rahassa ja ihmisen arvo ei maaraydy tulojen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Mietin juuri ketjua lukiessani aivan samaa. Hävettää olla nainen, kun lukee näitä kommentteja. Toisaalta eipä yhdenkään miehen ole pakko ottaa vaimokseen naista, joka haluaa jäädä kotiin.

En pysty kuvittelemaan itseäni kotirouvana, ei yksinkertaisesti aika kuluisi. Eri asia, jos voittaisi vaikka lotossa miljoonia, silloinkaan en jäisi kotirouvaksi vaan paneutuisin sijoittamiseen ja samalla matkustelisin, rakentaisin toisen kodin jonnekin lämpimämpään, pitäisin ehkä pientä B&B:tä apuvoiman turvin, opiskelisin ihan mitä mieleen juolahtaa jne. Mutta että eläisin miehen varoilla niukkaa tai edes keskitasoista kotielämää - ei kiitos. Jos olisi pakko valita, niin mieluummin olisin perheessä se, joka tekee töitä ja tuo rahat talouteen, ja mies olisi kotona ja hoitaisi kodin. (Käytännössä juuri tällä hetkellä niin pitkälti onkin, koska koronan takia hänen työnsä ovat ihan minimissään. )

Itse en myöskään koskaan ole kotirouvuudesta haaveillut, haastava työ antaa paljon (nyt etänä mökiltä, kokousten välissä kahvitauolla  katselen järvelle ja selaan hesaria ja tätä palstaa vuorotellen). Varmaan joillekin ihan OK ratkaisu, mutta kyllä siinä itsensä epätasa-arvoiseen asemaan laittaa. Mies tuo rahat, mies tulee hyvin tärkeäksi oman elämän sujumiselle. Laura Saarikoski kirjoitti hyvän jutun Hesariin USA ajastaan kuinka suomalainen nainen on etuoikeutettu tasa-arvoisuudessaan. Jenkeissä iso osa koulutetuista naisista jää kotirouviksi lastenhoitojärjestelmän kalleuden vuoksi. Mies tuo rahat talouteen, mutta naisilla hirveä stressi pitää kiinni miehestä, joka sen parisuhteen lisäksi on tae elintasosta. Siksi kuljetaan salaa kauneusleikkauksissa, varotaan lihomista jne - se oma markkina-arvo on hirveän tärkeä ihan älykkäille ja tiedostaville naisillekin. Tuollainen tilanne laittaa myös nielemään paljon ja katsomaan läpi miehen tekemisiä. En kyllä haluaisi noin esineellistää itseäni, olen parisuhteessa siksi, että se meille molemmille antaa paljon, en siksi, että oma toimeentuloni olisi mitenkään kiinni siitä. Plus, että nautin omasta työstäni, eivätkä lapset ole kärsineet vaikka olemme jakaneet hoitovastuut jo vanhempaislomista lähtien, ovat oppineet tasa-arvoisen mallin jossa molemmat sukupuolet kykenevät oivaamaan ja huolehtimaan kodista.

On kylla tuolloin erittain huonosti valittu mies, jos noin esineellistaa naisen! Onko mahdoton ajatus, etta voidaan olla oikeasti tasaveroisia kumppaneita kaikessa vaikka vain toinen tienaa? Etta siita huolimatta kummallakin on samanlainen sananvalta eika toinen harjoita valtaa toisen suhteen. 

Oikeasti vasta nyt tajuan, minkalainen kultakimpale mulla on! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika hyviä ajatuksia. 

Haluaisin itsekin vaimon joka olisi ns. kotirouva, mutta tuloni eivät millään riitä ainakaan vielä. 

Olisi kova kuulla, miksi mies haluaa vaimonsa olevan kotirouva? En kysy ivallisesti, jos siltä kuulosti, haluaisin vaan vilpittömästi uteliaisuuttani tietää, mitä plussia mies näkee kotirouvuudessa?

Vastaan miehenä tähän. Jos vaimoni päättää ryhtyä kotirouvaksi, annan täyden tukeni hänelle sekä henkisesti, että taloudellisesti. Koti pysyy kunnossa, lapsemme saavat hyvän kasvatuksen eivätkä oppisi huonoille tavoille, koska päiväkodeissa on ties millaisen rupusakin kakaroita hoidossa. Saamme syödä terveellistä, alusta loppuun sakka itse valmistettua herkullista ruokaa ja onnellinen vaimo jaksaa pitää myös seksielämän virkeänä.

Näistä syistä oma vaimoni on kotona. Lapsista nuorin on 4-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Mietin juuri ketjua lukiessani aivan samaa. Hävettää olla nainen, kun lukee näitä kommentteja. Toisaalta eipä yhdenkään miehen ole pakko ottaa vaimokseen naista, joka haluaa jäädä kotiin.

En pysty kuvittelemaan itseäni kotirouvana, ei yksinkertaisesti aika kuluisi. Eri asia, jos voittaisi vaikka lotossa miljoonia, silloinkaan en jäisi kotirouvaksi vaan paneutuisin sijoittamiseen ja samalla matkustelisin, rakentaisin toisen kodin jonnekin lämpimämpään, pitäisin ehkä pientä B&B:tä apuvoiman turvin, opiskelisin ihan mitä mieleen juolahtaa jne. Mutta että eläisin miehen varoilla niukkaa tai edes keskitasoista kotielämää - ei kiitos. Jos olisi pakko valita, niin mieluummin olisin perheessä se, joka tekee töitä ja tuo rahat talouteen, ja mies olisi kotona ja hoitaisi kodin. (Käytännössä juuri tällä hetkellä niin pitkälti onkin, koska koronan takia hänen työnsä ovat ihan minimissään. )

Itse en myöskään koskaan ole kotirouvuudesta haaveillut, haastava työ antaa paljon (nyt etänä mökiltä, kokousten välissä kahvitauolla  katselen järvelle ja selaan hesaria ja tätä palstaa vuorotellen). Varmaan joillekin ihan OK ratkaisu, mutta kyllä siinä itsensä epätasa-arvoiseen asemaan laittaa. Mies tuo rahat, mies tulee hyvin tärkeäksi oman elämän sujumiselle. Laura Saarikoski kirjoitti hyvän jutun Hesariin USA ajastaan kuinka suomalainen nainen on etuoikeutettu tasa-arvoisuudessaan. Jenkeissä iso osa koulutetuista naisista jää kotirouviksi lastenhoitojärjestelmän kalleuden vuoksi. Mies tuo rahat talouteen, mutta naisilla hirveä stressi pitää kiinni miehestä, joka sen parisuhteen lisäksi on tae elintasosta. Siksi kuljetaan salaa kauneusleikkauksissa, varotaan lihomista jne - se oma markkina-arvo on hirveän tärkeä ihan älykkäille ja tiedostaville naisillekin. Tuollainen tilanne laittaa myös nielemään paljon ja katsomaan läpi miehen tekemisiä. En kyllä haluaisi noin esineellistää itseäni, olen parisuhteessa siksi, että se meille molemmille antaa paljon, en siksi, että oma toimeentuloni olisi mitenkään kiinni siitä. Plus, että nautin omasta työstäni, eivätkä lapset ole kärsineet vaikka olemme jakaneet hoitovastuut jo vanhempaislomista lähtien, ovat oppineet tasa-arvoisen mallin jossa molemmat sukupuolet kykenevät oivaamaan ja huolehtimaan kodista.

Juuri tuo. Jos en olisi onnellinen parisuhteessani (jos mies pettäisi, laiminlöisi, alkoholisoituisi, muuttuisi eri ihmiseksi kuin se johon rakastuin), pääsisin tästä pois heti, kun on omat tulot ja oma omaisuus. Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kotirouvana, mutta en siksi, että olisin tätä tavoitellut, vaan minua on aina lykästänyt paremmin parisuhde- kuin työmarkkinoilla. Miehen palkalla eletään hyvää elämää, vaikka itse pärjäisin paljon paljon vähemmälläkin. Miestä harmittaa vain se, etten onnistu saamaan töitä. Tietää, että sitä olen koko elämäni tavoitellut. Rahan takia siis töitä en tarvitse. Päivät täyttyvät opiskelusta - ties kuinka monetta korkeakoulututkintoa teen aikani kuluksi. Vaihtaisin tämän heti työssäkäyntiin, mutta lohduttaudun ajatuksella, että joku niitä töitä tarvitsee enemmän kuin minä. Kuluu tämä elämä mukavasti täällä kotona jumppaillenkin.

Eli oletko siis opiskelija, työtön vai kotirouva? Kotirouva = miehen tuloilla elävä, ei nosta mitään sosiaalitukia

En toki näillä miehen tuloilla saisi mitään tukia ja väärinhän se olisi, kun hyvin pärjätään. Kotirouvana olen.