Mitä ajatuksia herää, kun kerron haaveilevani kotirouvuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Turvaat vaan taloudellisesti elämäsi, niin että pärjäät jos puoliso kuolee tai tulee ero.

On surkeaa seurata eronneita ja leskeksi jääneitä kavereita, jotka saavat kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet. Ei ole varaa edes bussilippuun niin että voisi matkustaa katsomaan lapsenlapsia jos ei oma lapsi maksa.

Onko tämä totta?

Ainakin oma ystäväni on suurin piirtein tällainen, vaikken tuota kirjoittanutkaan. Hän saa takuueläkettä, erossa saaduilla rahoilla pystyi ostamaan pienen asunnon ja vastikkeen maksettuaan loput jää elämiseen. Kaikesta ostamisesta pitää kirjaa vuodesta toiseen, muuten budjetti kaatuu. Ostaa halpaa ruokaa, ei koskaan syö ulkona, ei osta itse vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä tms vaan saa lahjoituksina ystäviltä. Näin tulot ja menot suht koht plus miinus nolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika hyviä ajatuksia. 

Haluaisin itsekin vaimon joka olisi ns. kotirouva, mutta tuloni eivät millään riitä ainakaan vielä. 

Olisi kova kuulla, miksi mies haluaa vaimonsa olevan kotirouva? En kysy ivallisesti, jos siltä kuulosti, haluaisin vaan vilpittömästi uteliaisuuttani tietää, mitä plussia mies näkee kotirouvuudessa?

Onhan se ymmärrettävää, että jos rahat riittävät, niin on kiva jos toinen hoitaa kodin ja kaiken ja on aina pirteä ja jaksaa olla ihana puoliso. Kyllähän tämä tekisi työssäkäyvänkin elämän elämän ihanammaksi, kun toinen kotona tekisi ruuat, hoitaisi vaatteet ja huolehtisi kaikesta. Kyllä minusta olisi ihanaa. Mulle tämä sopisi kummassakin roolissa, joko työssäkäyvänä tai kotona olevana puolisona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Turvaat vaan taloudellisesti elämäsi, niin että pärjäät jos puoliso kuolee tai tulee ero.

On surkeaa seurata eronneita ja leskeksi jääneitä kavereita, jotka saavat kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet. Ei ole varaa edes bussilippuun niin että voisi matkustaa katsomaan lapsenlapsia jos ei oma lapsi maksa.

Onko tämä totta?

Ainakin oma ystäväni on suurin piirtein tällainen, vaikken tuota kirjoittanutkaan. Hän saa takuueläkettä, erossa saaduilla rahoilla pystyi ostamaan pienen asunnon ja vastikkeen maksettuaan loput jää elämiseen. Kaikesta ostamisesta pitää kirjaa vuodesta toiseen, muuten budjetti kaatuu. Ostaa halpaa ruokaa, ei koskaan syö ulkona, ei osta itse vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä tms vaan saa lahjoituksina ystäviltä. Näin tulot ja menot suht koht plus miinus nolla. 

eikös kannattaisi myydä asunto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen voisi mieltää työksi. Laskee, että päivittäin tekee noin kuuden tunnin työpäivän kaupassakäynteineen, ruuanlaittoinen, siivoamisineen ja pyykinpesuineen. Kuluuhan siihen aikaa. Jos mies maksaisi vielä pientä palkkaa tai maksaisi asumisen, se olisi ok. Mitä turhia elämään kiireessä ja stressaamaan.

Varmaan mieskin olisi tyytyväinen, kun vaimo olisi apuna kaikissa arkisissa asioissa.

Eiköhän kolme tuntia maksimissaan päivä ole oikeampi luku, jos tekee hommansa tehokkaasti. Paitsi jos tietty lasketaan pyykin- ja astianpesukoneen valmistumisen odottaminenkin työajaksi.

Ehkä kuusi tuntia on liioiteltua. Mutta jos on lapsia, kuskaaminen harrastuksiin vie aikaa. Ja vaikka lapsi olisi päiväkodissa, puistoilut ym. ottavat muutaman tunnin päivässä. Jos perheessä syödään viisi kertaa päivässä: aamupala, lounas, välipala, viiden ruoka ja iltapala, niin kyllä ihan siihen ruuanlaittoon ja ruokien esille laittoon, kattamiseen ja astioiden korjaamiseen ja tiskaamiseen menee iso aika päivästä. Se on sellaista kokoaikaista puuhastelua. Mitä pienemmät lapset, niin sen enemmän sotkevat. Saa olla korjaamassa leluja ja pelejä jatkuvalla syötöllä. Pyykkiä pitää pestä kerran päivässä. Lisäksi jos silittää vaatteita ja harrastaa lakanoiden mankelointia, siihen vasta saakin kulumaan aikaa.

Minäkin olen kotirouvana, mutta en siksi, että olisin tätä tavoitellut, vaan minua on aina lykästänyt paremmin parisuhde- kuin työmarkkinoilla. Miehen palkalla eletään hyvää elämää, vaikka itse pärjäisin paljon paljon vähemmälläkin. Miestä harmittaa vain se, etten onnistu saamaan töitä. Tietää, että sitä olen koko elämäni tavoitellut. Rahan takia siis töitä en tarvitse. Päivät täyttyvät opiskelusta - ties kuinka monetta korkeakoulututkintoa teen aikani kuluksi. Vaihtaisin tämän heti työssäkäyntiin, mutta lohduttaudun ajatuksella, että joku niitä töitä tarvitsee enemmän kuin minä. Kuluu tämä elämä mukavasti täällä kotona jumppaillenkin.

"Mitä ajatuksia herää, kun kerron haaveilevani kotirouvuudesta?"

Ensimmäinen ajatus on: jösses mikä vätys.

Toinen ajatus: eikö hävetä tai tunnu pahalta loisia toisen työn hedelmillä?

Kolmas ajatus: eikö miestäsi häiritse ylläpitää tuollaista loista?

Kannattaa sitten muistaa näissä kommenteissa, että kotiäiti ja kotirouva on kaksi täysin eri asiaa. Kotirouvana olo kun meinaa sitä, että hoitaa vaikka vain sitä miestään ja kotia. Kotiäitinä olo taas on täyttä työtä pienten lasten kanssa, eikä verrattavissa loikoiluun yms.

Ajattelen, että on sinun asiasi mitä elämälläsi teet. 

Vierailija kirjoitti:

Laiska-Jaakko kirjoitti:

Mitä sitten tapahtuu, jos mies jättää tai kuolee? Ei kai siinä muuten mitään ihmeellistä ole, että haaveilee joutilaasta elämästä jonkun muun rahoilla. Ei terve ruumis ole ennenkään työtä kaivannut.

No, sitten menen tietysti takaisin töihin ja elätän itse itseni. Alalleni kyllä pääsee, vaikka olisi ollut pitkäänkin poissa.

Ap

10 vuodessa ala kuin ala muuttuu ja myös itse vanhenet. Mikäli et harrasta säännöllistä liikuntaa niin kroppa se sitten vasta vanheneekin.

Luulin sinua nuoreksi joka haaveilee esikoisesta ja sitä kautta kotirouvuudesta. Mutta että +40vnä kun lapset jo aikuisia?

Turvaa selustasi ilman miehen tuloja jos jotain ikävää sattuisi. Se ei ole ongelmien hakemista vaan siihen varautumista. Toivottavasti olette naimisissa?

Mitä ajatuksia herättää?

Luulen että mies olisi tyytyväinen kun pääsisi keskittymään omaan elämään täysillä koska pakolliset imurointi ja lattianpesuvuorot katosivat justiin.

Vastuullinen mies huolehtii silloin raha-asiat kuntoon myös pahanpäivän varalle.

Kotirouvana eläminen on aivan ok. Ainoa hankala puoli siinä on juurikin se, että esim eron sattuessa olisi hyvä nyt olla ainakin kunnon koulutus taskussa ja säästöjä. Nykyaikana työelämä on aika raakaa. Mielestäni ei ole mitään järkeä polttaa itseään loppuun suorittamalla kaikkia osa-alueita kympillä. Itse keskityn tällä hetkellä kodinhoitoon ja lapsiin, ja mies käy töissä. Tulevaisuudessa tähtään yrittäjäksi, koska siinä on enemmän vapautta suunnitella omia aikatauluja. Olen kokenut työn ja lapsiarjen yhdistämisen hankalana. Näistä kahdesta asetan etusijalle lapset, kun kuitenkin mies tuo töistä rahaa.

Elämässä on aika tärkeää olla itsenäinen eli en pitäis hyvänä asiana.

Itse olen myös kotirouvana ulkomailla. Vielä ei ole lapsia ja niitä halutaan tulevaisuudessa yksi tai kaksi, ei enempää. Mies käy töissä ja minä hoidan kaupassakäynnin, ruoanlaiton, siivouksen, pyykinpesun jne. Toki mies haluaa välillä laittaa ruokaa ja pesee oma-aloitteisesti pyykkiä. Vaikka teenkin sen mieluummin itse. Saan tällä hetkellä kuukaudessa noin 1000e ruokiin ja ylijäävät ”omiin menoihin”. Ruoka on täällä hieman kalliimpaa, mutta osaan budjetoida niin että jää enemmän sitä omaa käyttörahaa, heh. Mutta teen silti melkein joka päivä alusta asti terveellistä kotiruokaa.

Mies on tulevaisuudessa kasvavalla alalla töissä ja tienaa suhteellisen hyvin ikäänsä nähden. Tarkkaa palkkaa en tiedä, emmekä ole rikkaita, mutta aika hyvin toimeentulevia.

Vielä ei ole puhuttu testamentista/mitä tapahtuisi mahdollisen eron sattuessa, mutta luotto mieheen on 100% enkä usko että jättäisi tyhjän päälle, ei ole sellainen luonne.

Saan mennä töihin, jos haluan, mutta pakko ei ole. Osa-aikatyö/oma sivubisnes voisi olla kyllä ihan jees.

Meillä ainakin toimii tämä järjestely. Kotihommissa menee aikaa, toki joskus kaipaa hieman erilaista tekemistä arkeen, mutta viihdyn myös kotona. Seksielämä on ok, olen kai itse se useammin haluava osapuoli :D

Toivon, että olisimme vielä varakkaampia jonain päivänä ja voisin aina halutessani palkata kotitalous-apua ja keskittyä lapseen/lapsiimme ja muihin mielenkiintoisimpiin asioihin.

Minäkin voisin olla kotirouva ja harrastaa jotain siinä sivussa.

Tiedän miksi - koska olen pohjimmiltani laiska.

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Turvaat vaan taloudellisesti elämäsi, niin että pärjäät jos puoliso kuolee tai tulee ero.

On surkeaa seurata eronneita ja leskeksi jääneitä kavereita, jotka saavat kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet. Ei ole varaa edes bussilippuun niin että voisi matkustaa katsomaan lapsenlapsia jos ei oma lapsi maksa.

Onko tämä totta?

Ainakin oma ystäväni on suurin piirtein tällainen, vaikken tuota kirjoittanutkaan. Hän saa takuueläkettä, erossa saaduilla rahoilla pystyi ostamaan pienen asunnon ja vastikkeen maksettuaan loput jää elämiseen. Kaikesta ostamisesta pitää kirjaa vuodesta toiseen, muuten budjetti kaatuu. Ostaa halpaa ruokaa, ei koskaan syö ulkona, ei osta itse vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä tms vaan saa lahjoituksina ystäviltä. Näin tulot ja menot suht koht plus miinus nolla. 

eikös kannattaisi myydä asunto

Ai myydä asunto ja maksaa isompaa vuokraa ja syödä ainoa taloudellinen turva?

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Minä olisin tyytyväinen, jos saisin mieheni palkan. Sillä elättää kevyesti koko perheen. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Jos kokisin oman työni yhtä mielekkääksi kuin mieheni omansa, ja tienaisin sen verran kuin hän, ja hän haluaisi jäädä kotiin sekä hoitaisi kaikki kotityöt ilolla, hoitaisi lasten asiat, harrastukset, koulunkäynnin jutut, hammaslääkäreihin kuskaukset ym yhtä vastuullisesti ja ilman että minun täytyisi asioista muistuttaa, niin mikä ettei.

Nyt tilanne on toisinpäin, joten, mikä ettei?

Ja siis, kyllähän kyse on minun ja mieheni elämistä, eli teemme kuten itse parhaaksi näemme, ja hyvin todennäköisesti jäänkin kotirouvaksi ihan pian. Odotan sitä innolla.

Yllättävän paljon tullut myönteisiä kommentteja, tämä kiva! Paljon on silti niitä, jotka kokevat kotirouvana olevan "laiskaksi vätykseksi ja loiseksi" . Jää vain arvailtavaksi, mikä on se pohjimmainen syy, joka näin rumasti ajattelevien päässä, kokemuksissa tai luonteessa selittää sen. Tuskin mikään kovin ylevä. Itse veikkaan kateutta, tai sitten sitä, että itse on esim. lapsuudessa aina saanut hyväksyntää vain suorittamalla, ja tämä jäänyt päälle. Ihmiset arvotetaan tällöin titteleiden ja materialististen, kovien arvojen kautta.

Mutta, kaikkiahan ei voi ikinä miellyttää.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Hyvätuloinen, työssä oleva nainen voisi ottaa kotimiehen mielellään. Pääseehän siinä helpolla, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin käydä töissä. Se kotona oleva voi budjetoida elämisen kulut niin, että naisen palkka riittää menoihin. Jos kahdelle on varattu kauppaostoihin 300 euroa kuukaudessa, niin siinä saa käyttää kaiken mielikuvituksen, että sillä saa aikaan hyvää ja terveellistä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?

Tähän tuskin tulee vastausta.

Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.

Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.