Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia herää, kun kerron haaveilevani kotirouvuudesta?
13.09.2020 |
Olen kohta nelikymppinen.
Emme ole mitään rikkaita, mutta pärjättäis miehen palkalla, eletään säästeliäästi.
Mulla ei ole kummoista uraa, enkä ole työelämän suhteen kunnianhimoinen ollut koskaan. Viihdyn kotona.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika hyviä ajatuksia.
Haluaisin itsekin vaimon joka olisi ns. kotirouva, mutta tuloni eivät millään riitä ainakaan vielä.
Olisi kova kuulla, miksi mies haluaa vaimonsa olevan kotirouva? En kysy ivallisesti, jos siltä kuulosti, haluaisin vaan vilpittömästi uteliaisuuttani tietää, mitä plussia mies näkee kotirouvuudessa?
Onhan se ymmärrettävää, että jos rahat riittävät, niin on kiva jos toinen hoitaa kodin ja kaiken ja on aina pirteä ja jaksaa olla ihana puoliso. Kyllähän tämä tekisi työssäkäyvänkin elämän elämän ihanammaksi, kun toinen kotona tekisi ruuat, hoitaisi vaatteet ja huolehtisi kaikesta. Kyllä minusta olisi ihanaa. Mulle tämä sopisi kummassakin roolissa, joko työssäkäyvänä tai kotona olevana puolisona.
Todella paska diili työssäkäyvän näkökulmasta. Nykyaikaisessa modernissa elämässä noiden kotitöiden tekemiseen menee pari tuntia päivässä. Tavallinen työpäivä matkoineen on kymmenen tuntia! Kotitöiden työmäärä on naurettavan vähäinen sen rinnalla. Moni yksinasuva käy kokoaikatöissä ja ehtii ihan hyvin hoitamaan kotityöt siinä vielä iltapuhteiden lomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?
Jos kokisin oman työni yhtä mielekkääksi kuin mieheni omansa, ja tienaisin sen verran kuin hän, ja hän haluaisi jäädä kotiin sekä hoitaisi kaikki kotityöt ilolla, hoitaisi lasten asiat, harrastukset, koulunkäynnin jutut, hammaslääkäreihin kuskaukset ym yhtä vastuullisesti ja ilman että minun täytyisi asioista muistuttaa, niin mikä ettei.
Nyt tilanne on toisinpäin, joten, mikä ettei?
Ja siis, kyllähän kyse on minun ja mieheni elämistä, eli teemme kuten itse parhaaksi näemme, ja hyvin todennäköisesti jäänkin kotirouvaksi ihan pian. Odotan sitä innolla.
Yllättävän paljon tullut myönteisiä kommentteja, tämä kiva! Paljon on silti niitä, jotka kokevat kotirouvana olevan "laiskaksi vätykseksi ja loiseksi" . Jää vain arvailtavaksi, mikä on se pohjimmainen syy, joka näin rumasti ajattelevien päässä, kokemuksissa tai luonteessa selittää sen. Tuskin mikään kovin ylevä. Itse veikkaan kateutta, tai sitten sitä, että itse on esim. lapsuudessa aina saanut hyväksyntää vain suorittamalla, ja tämä jäänyt päälle. Ihmiset arvotetaan tällöin titteleiden ja materialististen, kovien arvojen kautta.
Mutta, kaikkiahan ei voi ikinä miellyttää.
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.Ap
Lähinnä ajattelen miten uskallat? Liian usein kuulee näitä rouva tipahti tyhjän päälle eron tullessa, ei töitä, ei tuloja, ei rahaa asuntoon.
Mä olen ollut kohta 6 vuotta kotirouvana. Viihdyn erinomaisesti ja mies saa keskittyä uraansa. Monet on kirjoittaneet, että entä jos mies kuolee tai tulee ero. Asuinmaamme lainsäädännön mukaan olen oikeutettu puoleen miehen tuloista eron jälkeen koska olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta. Jos mies kuolee, hänellä on hyvä henkivakuutus, jonka edunsaajana olen.
Jos haluat kotirouvaksi ja se sopii miehellesi niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää. Hyvin jää aikaa Netflixiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?
Tähän tuskin tulee vastausta.
Vastasin jo, ja ennen tätä kommenttiasi. :P
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kotirouvana, mutta en siksi, että olisin tätä tavoitellut, vaan minua on aina lykästänyt paremmin parisuhde- kuin työmarkkinoilla. Miehen palkalla eletään hyvää elämää, vaikka itse pärjäisin paljon paljon vähemmälläkin. Miestä harmittaa vain se, etten onnistu saamaan töitä. Tietää, että sitä olen koko elämäni tavoitellut. Rahan takia siis töitä en tarvitse. Päivät täyttyvät opiskelusta - ties kuinka monetta korkeakoulututkintoa teen aikani kuluksi. Vaihtaisin tämän heti työssäkäyntiin, mutta lohduttaudun ajatuksella, että joku niitä töitä tarvitsee enemmän kuin minä. Kuluu tämä elämä mukavasti täällä kotona jumppaillenkin.
Eli oletko siis opiskelija, työtön vai kotirouva? Kotirouva = miehen tuloilla elävä, ei nosta mitään sosiaalitukia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika hyviä ajatuksia.
Haluaisin itsekin vaimon joka olisi ns. kotirouva, mutta tuloni eivät millään riitä ainakaan vielä.
Olisi kova kuulla, miksi mies haluaa vaimonsa olevan kotirouva? En kysy ivallisesti, jos siltä kuulosti, haluaisin vaan vilpittömästi uteliaisuuttani tietää, mitä plussia mies näkee kotirouvuudessa?
Onhan se ymmärrettävää, että jos rahat riittävät, niin on kiva jos toinen hoitaa kodin ja kaiken ja on aina pirteä ja jaksaa olla ihana puoliso. Kyllähän tämä tekisi työssäkäyvänkin elämän elämän ihanammaksi, kun toinen kotona tekisi ruuat, hoitaisi vaatteet ja huolehtisi kaikesta. Kyllä minusta olisi ihanaa. Mulle tämä sopisi kummassakin roolissa, joko työssäkäyvänä tai kotona olevana puolisona.
Todella paska diili työssäkäyvän näkökulmasta. Nykyaikaisessa modernissa elämässä noiden kotitöiden tekemiseen menee pari tuntia päivässä. Tavallinen työpäivä matkoineen on kymmenen tuntia! Kotitöiden työmäärä on naurettavan vähäinen sen rinnalla. Moni yksinasuva käy kokoaikatöissä ja ehtii ihan hyvin hoitamaan kotityöt siinä vielä iltapuhteiden lomassa.
Aikuisena ei milloinkaan pääse niin helpolla kuin silloin, kun tarvitsee vain käydä töissä ja toinen hoitaa kaiken kotona. Jos saa minipalkkaa, niin eläminen pitää silti suunnitella tulojen mukaan ja pysyä budjetissa. Kotona oleva saa juosta kaupat läpi punalapputuotteiden ja tarjousten perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?
Jos kokisin oman työni yhtä mielekkääksi kuin mieheni omansa, ja tienaisin sen verran kuin hän, ja hän haluaisi jäädä kotiin sekä hoitaisi kaikki kotityöt ilolla, hoitaisi lasten asiat, harrastukset, koulunkäynnin jutut, hammaslääkäreihin kuskaukset ym yhtä vastuullisesti ja ilman että minun täytyisi asioista muistuttaa, niin mikä ettei.
Nyt tilanne on toisinpäin, joten, mikä ettei?
Ja siis, kyllähän kyse on minun ja mieheni elämistä, eli teemme kuten itse parhaaksi näemme, ja hyvin todennäköisesti jäänkin kotirouvaksi ihan pian. Odotan sitä innolla.
Yllättävän paljon tullut myönteisiä kommentteja, tämä kiva! Paljon on silti niitä, jotka kokevat kotirouvana olevan "laiskaksi vätykseksi ja loiseksi" . Jää vain arvailtavaksi, mikä on se pohjimmainen syy, joka näin rumasti ajattelevien päässä, kokemuksissa tai luonteessa selittää sen. Tuskin mikään kovin ylevä. Itse veikkaan kateutta, tai sitten sitä, että itse on esim. lapsuudessa aina saanut hyväksyntää vain suorittamalla, ja tämä jäänyt päälle. Ihmiset arvotetaan tällöin titteleiden ja materialististen, kovien arvojen kautta.
Mutta, kaikkiahan ei voi ikinä miellyttää.
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.Ap
Lähinnä ajattelen miten uskallat? Liian usein kuulee näitä rouva tipahti tyhjän päälle eron tullessa, ei töitä, ei tuloja, ei rahaa asuntoon.
No, ensimmäimen syy "uskallukseen" on, että luotan mieheeni. Toinen, että työskentelen alalla johon pääsee helposti takaisin, vaikka olisi ollut pitkäänkin poissa.
Kolmaskin turva takataskussa on, mutta siitä en kerro enempää jotteivät tutut tunnista, heh.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos mies olisi kotona ja sinä elättäisit hänet?
Mietin juuri ketjua lukiessani aivan samaa. Hävettää olla nainen, kun lukee näitä kommentteja. Toisaalta eipä yhdenkään miehen ole pakko ottaa vaimokseen naista, joka haluaa jäädä kotiin.
En pysty kuvittelemaan itseäni kotirouvana, ei yksinkertaisesti aika kuluisi. Eri asia, jos voittaisi vaikka lotossa miljoonia, silloinkaan en jäisi kotirouvaksi vaan paneutuisin sijoittamiseen ja samalla matkustelisin, rakentaisin toisen kodin jonnekin lämpimämpään, pitäisin ehkä pientä B&B:tä apuvoiman turvin, opiskelisin ihan mitä mieleen juolahtaa jne. Mutta että eläisin miehen varoilla niukkaa tai edes keskitasoista kotielämää - ei kiitos. Jos olisi pakko valita, niin mieluummin olisin perheessä se, joka tekee töitä ja tuo rahat talouteen, ja mies olisi kotona ja hoitaisi kodin. (Käytännössä juuri tällä hetkellä niin pitkälti onkin, koska koronan takia hänen työnsä ovat ihan minimissään. )
Eläkettä ei tule saamaan vaikka kuinka tekisi töitä, joten se ja sama sille. Siksi kannattaa turvata elämä taloudellisesti muulla tavalla, laittaa vaikka rahaa säästöön tai sijoituksiin. Mies kuolee kuitenkin aiemmin (jos tilastoja katsotaan) ja voihan sitä tulla erokin. Tyhjän päälle tipahtaminen on ikävää. Tosin jos saat silti töitä vaikka olisit ollut poissa työelämästä, niin sitten ei ole hätää.
Minä olen kotiäiti ja sijoituksissani on nyt sen verran, että kun myyn ne, niin pärjään hyvin koko loppuelämän. Voin myös aina jatkaa töitäni, joita nyt teen harrastuksena. Sääliä en tarvitse, enkä myöskään kateutta.
Aikani ei käy pitkäksi, koska luontaisesti ihminen keksii tylsyyden jälkeen puuhaa. Hoidan lapsia, laittelen kotia, puutarhaa, harrastan monipuolisesti, luen paljon, opiskelen ja opettelen alati uusia taitoja omaksi iloksi. Opettelin juuri hitsaamaan ja siinähän sitä sarkaa riittää jos hyväksi haluaa tulla. Mietin myös jatkuvasti, että voisinko lähteä opiskelemaan toista ammattia, koska aivot janoaa uusia haasteita.
Isoin asia, mitä tässä kaipaan on yhteisö. Näen kavereita, mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin nähdä joka päivä ne samat huiput työkaverit. Kaikkeen tietysti tottuu ja niin tähänkin.
Itse suosittelen kotirouvuutta/herruutta. On jokaisen oma valinta millä tavalla täällä maapallolla elää ja sitä saa tehdä mikä on lain puitteissa mahdollista. Tiedän kyllä, että tätä vaihtoehtoa karsastetaan, mutta minä en siitä välitä. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu työkulttuuriin (käy koulut ja mene töihin) ja sitä pidetään yleisesti ja moraalisesti oikeana, mutta ihan kaikkea voi ja saa kyseenalaistaa. Miksi teen mitä teen ja kenelle, mikä minun tarkoitus on, mihin haluan laittaa elämäni tunnit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kohta 6 vuotta kotirouvana. Viihdyn erinomaisesti ja mies saa keskittyä uraansa. Monet on kirjoittaneet, että entä jos mies kuolee tai tulee ero. Asuinmaamme lainsäädännön mukaan olen oikeutettu puoleen miehen tuloista eron jälkeen koska olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta. Jos mies kuolee, hänellä on hyvä henkivakuutus, jonka edunsaajana olen.
Jos haluat kotirouvaksi ja se sopii miehellesi niin mikäs siinä.
Paljonko saat mieheltäsi omaa rahaa kuukaudessa? Siis sen lisäksi, että hän maksaa tietysti kaikki kulut. Omalla rahalla tarkoitan rahaa, jolla saat tehdä aivan mitä haluat ihan kuin jos se olisi työlläsi ansaittua rahaa; matkustella, syödä ulkona, shoppailla, sijoittaa, whatever.
Maksaahan hän myös sinulle jotain yksityistä eläkevakuutusta?
Suomessahan ei tuollaista arvosteta. Olet heikko ihminen, kun noin haaveilet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää. Hyvin jää aikaa Netflixiin.
Muistahan pestä uuni, älä unohda uunin takaosaa. Pese myös jääkaappi. Hae kauppareissulla apteekista sitruunahappoa ja pese kodinkoneet. Huomenna pese sitten ikkunat ja vaihda puhtaat verhot, kun entiset on jo niin pölyiset. Matotkin kaipaavat kohta pesua. Älä unohda Pertun kaverin synttärilahjaa ja ala suunnitella, miten järkkäät Ilonalle kivat synttärit parillakympillä. Joko suunnittelit perheen viikon ruokalistan allergioita unohtamatta? Rahaa ruokiin koko viikoksi on varattu viisikymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Eläkettä ei tule saamaan vaikka kuinka tekisi töitä, joten se ja sama sille. Siksi kannattaa turvata elämä taloudellisesti muulla tavalla, laittaa vaikka rahaa säästöön tai sijoituksiin. Mies kuolee kuitenkin aiemmin (jos tilastoja katsotaan) ja voihan sitä tulla erokin. Tyhjän päälle tipahtaminen on ikävää. Tosin jos saat silti töitä vaikka olisit ollut poissa työelämästä, niin sitten ei ole hätää.
Minä olen kotiäiti ja sijoituksissani on nyt sen verran, että kun myyn ne, niin pärjään hyvin koko loppuelämän. Voin myös aina jatkaa töitäni, joita nyt teen harrastuksena. Sääliä en tarvitse, enkä myöskään kateutta.
Aikani ei käy pitkäksi, koska luontaisesti ihminen keksii tylsyyden jälkeen puuhaa. Hoidan lapsia, laittelen kotia, puutarhaa, harrastan monipuolisesti, luen paljon, opiskelen ja opettelen alati uusia taitoja omaksi iloksi. Opettelin juuri hitsaamaan ja siinähän sitä sarkaa riittää jos hyväksi haluaa tulla. Mietin myös jatkuvasti, että voisinko lähteä opiskelemaan toista ammattia, koska aivot janoaa uusia haasteita.
Isoin asia, mitä tässä kaipaan on yhteisö. Näen kavereita, mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin nähdä joka päivä ne samat huiput työkaverit. Kaikkeen tietysti tottuu ja niin tähänkin.
Itse suosittelen kotirouvuutta/herruutta. On jokaisen oma valinta millä tavalla täällä maapallolla elää ja sitä saa tehdä mikä on lain puitteissa mahdollista. Tiedän kyllä, että tätä vaihtoehtoa karsastetaan, mutta minä en siitä välitä. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu työkulttuuriin (käy koulut ja mene töihin) ja sitä pidetään yleisesti ja moraalisesti oikeana, mutta ihan kaikkea voi ja saa kyseenalaistaa. Miksi teen mitä teen ja kenelle, mikä minun tarkoitus on, mihin haluan laittaa elämäni tunnit?
Sallithan tuon valinnan myös puolisollesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää. Hyvin jää aikaa Netflixiin.
Muistahan pestä uuni, älä unohda uunin takaosaa. Pese myös jääkaappi. Hae kauppareissulla apteekista sitruunahappoa ja pese kodinkoneet. Huomenna pese sitten ikkunat ja vaihda puhtaat verhot, kun entiset on jo niin pölyiset. Matotkin kaipaavat kohta pesua. Älä unohda Pertun kaverin synttärilahjaa ja ala suunnitella, miten järkkäät Ilonalle kivat synttärit parillakympillä. Joko suunnittelit perheen viikon ruokalistan allergioita unohtamatta? Rahaa ruokiin koko viikoksi on varattu viisikymppiä.
Tuo olisi minulle ihan järkyttävää elämää. Onneksi mies juuri viime viikolla näytti sulattavan ja pesevän toisen pakastimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika hyviä ajatuksia.
Haluaisin itsekin vaimon joka olisi ns. kotirouva, mutta tuloni eivät millään riitä ainakaan vielä.
Olisi kova kuulla, miksi mies haluaa vaimonsa olevan kotirouva? En kysy ivallisesti, jos siltä kuulosti, haluaisin vaan vilpittömästi uteliaisuuttani tietää, mitä plussia mies näkee kotirouvuudessa?
Onhan se ymmärrettävää, että jos rahat riittävät, niin on kiva jos toinen hoitaa kodin ja kaiken ja on aina pirteä ja jaksaa olla ihana puoliso. Kyllähän tämä tekisi työssäkäyvänkin elämän elämän ihanammaksi, kun toinen kotona tekisi ruuat, hoitaisi vaatteet ja huolehtisi kaikesta. Kyllä minusta olisi ihanaa. Mulle tämä sopisi kummassakin roolissa, joko työssäkäyvänä tai kotona olevana puolisona.
En oikein käsitä tätä, että kotirouva olisi aina pirteä ja ihana ja parisuhde kukoistaisi. Kyllä se kotirouva on ihminen siinä missä muutkin, on hyviä ja huonoja päiviä ja parisuhde voi rakoilla vuosien myötä, jos muututaan kovin eri suuntiin. Käytännössä kotirouvuus voi tarkoittaa sitä, että näyttelet sitä pirteää ja ihanaa ja pidät mölyt mahassa, kun ei ole varaa sanoa vastaan. Jos olette kriisin partaalla ja juuri riidelleet jostain, antaako mies ilomielin rahaa? Oikeasti se oma itsenäisyys pitää jotenkin turvata. Minusta se antaa myös paremman pohjan hyvälle ihmissuhteelle. Monissa muissa maissa olisi miehelle häpeä, jos kotirouva voisi huonosti, mutta eihän se Suomessa näin ole. Tietysti jokainen pariskunta on vapaa elämään omaa elämäänsä ja jos sovitte asiat niin, että homma toimii kriisinkin keskellä, niin hyvä juttu. Olen itsekin kotirouva ja on testamentit tehty, mutta ei tämä aina herkkua ole. Suomessa kotirouva jää helposti yksin, kun kaikki "päivätoiminta" on eläkeläisille räätälöity, ei ole jotain kotirouvayhdistyksiä kuten vaikka Saksassa. Täällä kotirouva on aina se poikkeava.
Minulle tuli otsikosta ajatus, ettet pärjää yksin ja tarvitset jonkun pitämään sinusta huolta. Eihän se sinun kohdallasi välttämättä ole totta, mutta itsestäni olen ajatellut näin. Siksi korirouvuus houkuttaa ajoittain. Omalla kohdallani tämä liittyy ahdistushäiriöön ja pitkittyneeseen sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
En ole kertonut tästä ajatuksesta kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen kotiherruudesta. Vaimo saisi raataa töissä sillä aikaa kun minä istun perseelläni kotona tekemättä mitään.
Harmi kun en ole löytänyt tällaiseen järjestelyyn suostuvaista naista vielä. Sormet ristiin - ehkä vielä jonakin päivänä onnistaa.
Jos sinun mielestä kotona oleminen on tuollaista, niin et ole tehnyt kotona tähänkään asti mitään.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää. Hyvin jää aikaa Netflixiin.
Muistahan pestä uuni, älä unohda uunin takaosaa. Pese myös jääkaappi. Hae kauppareissulla apteekista sitruunahappoa ja pese kodinkoneet. Huomenna pese sitten ikkunat ja vaihda puhtaat verhot, kun entiset on jo niin pölyiset. Matotkin kaipaavat kohta pesua. Älä unohda Pertun kaverin synttärilahjaa ja ala suunnitella, miten järkkäät Ilonalle kivat synttärit parillakympillä. Joko suunnittelit perheen viikon ruokalistan allergioita unohtamatta? Rahaa ruokiin koko viikoksi on varattu viisikymppiä.
Tuo olisi minulle ihan järkyttävää elämää. Onneksi mies juuri viime viikolla näytti sulattavan ja pesevän toisen pakastimen.
Niin minullekin. Onneksi tuo perse homeessa sohvalla makaava mies tykkää tehdä noita.
Jos mies elättää täysin tulottoman vaimon, niin hän voi odottaa, että vaimo hoitaa kaiken kotona. Muussa tapauksessa miehen pitää hoitaa osansa siivouksista ja kaikesta muusta. Ei muuta kuin puku pois päältä ja saunanpesuun.