Kun olet mennyt naisen asuntoon ensimmäistä kertaa, niin mitkä on ollut pahimmat turn offit?
Kerran olin Turussa pari yötä naisen luona yötä jolla oli niin likaiset lattiat että sukat tarttui kiinni :o
Lisäksi muutama turnoff mihin olen törmännyt naisten asunnoissa:
- sisustustikkaat ja tyynyt
- design sohva jossa istutaan kuin kirkossa konsanaan ja makoilla ei voi
- tuoksukynttilät
- ei pöytätietokonetta
- liikaa tyynyjä
- yöpöydällä vesilasi josta pitää hörppiä vettä
Kommentit (1958)
Oma kuvastus eteisen peilistä :)
Mikä vika vesilasissa yöpöydällä muka on? Mielestäni siinä vaiheessa kun nukutaan samassa sängyssä voidaan tekohampaatkin laittaa yöksi samaan lasiin.
t. M44
Kirjahyllyn sisältö: romanttista hömppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytetty reservatiivi roskakorissa.
Mikä on reservatiivi😂
Intiaanikylä
Likainen, kouluttamaton piski. Kertoo paljon ihmisen luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju avaa ihan uusia näköaloja miesten mielenmaisemaan. Joka paikassa hoetaan että miehiä ei sisustus kiinnosta yhtään, mutta täällähän on sekä asiantuntijoita että jyrkkiä kannanottoja aiheeseen -miehiltä. Kiinnostavaa.
Kyllähän se kiinnostaa, mutta useimmiten naiset omivat sisustamisen yksinoikeudekseen ja miehen osaksi jää kärsiä hiljaa kaikken kaameuden keskellä (sekä raoitta kukkaroaan "yhteisten" ostosten maksamiseksi). Laskeehan se vähän mielialaa, jos kodin sisustus sattuu silmiin ja aiheuttaa päänsärkyä.
Ex-vaimo käy ihan hyvin esimerkiksi omasta mielestään loistavasta sisustajasta - ei niin kuin mitään hajua mittasuhteista, väreistä saati kokonaisuuksista. Perhana kerkisi vielä täyttämään ensimmäisen (ja viimeisen) yhteisen asunnon omillaan ja mutsinsa varastoista kannetuilla "tyylihuonekauluilla" ja talonpoikaiskrääsällä.
Sitten kun mentiin ensimmäisiä kertoja huonekaluostoksille, niin olisi pitänyt aloittaa jostain Kruunukalusteesta ja ilmeisesti ostaa jotain kallista ja kammottavaa ktischiä - tai sitten sellainen iiiihana antiikkimalliin tehty keinotekoisesti vanhennettu ranskalainen mahalipasto jne.
Olihan se yhteiselämä pidemmänpäälle muutenkin raskasta - mutta että joutui sitten asumaan vielä aivan jumallattoman rumassa asunnossa, jonka "sisustussuunnittelija" ei kyennyt ymmärtämään minkäänlaista kritiikkiä valinnoistaan. (Sen sijaan ex ja anoppi kyllä jaksoivat naureskella ja pilkata minun mukana tuomia muutamia huonekaluja - vaikka en mitenkään edes koittanut puolustella niitä - ne oli aikoinaan pakko ostaa kerralla, kun opiskeluiden jälkeen muutti kalustetusta soluasunnosta pois ja rahaa oli aika rajallisesti. Vaikka kuinka aina myönsi, etteivät ne sopineet yhteiseen asuntoon ja joutivat korvattavaksi, niin joka kerta riitti kyllä naurua...)
Lopuksi voi kyllä todeta, että olisi tosiaan pitänyt katsoa exän oman kämpän sisusta tarkemmin ensivisiitillä ja pelastaa itsensä kääntymällä ovelta takaisin.
Naisten kodeissa ei ole tullut vastaan ihmeempiä turnoffeja, mutta yhteen naiseen kiinnostus loppui, kun saatoin hänet autolleen treffien päätteeksi, ja auto oli sisältä kuin roskakori. Kaikki muut paitsi kuljettajan penkki roskakasojen peitossa, ja päältäkin toki sen näköinen ettei ole vuosiin pesty. Epäilen että koti olisi ollut saman tyylinen.
Yhdellä naisella toki oli pari isoa koiraa, joista en erityisemmin välitä, mutta koska nainen oli kiva niin tapailtiin silti pari kk. Eikä ero johtunut koirista.
Olen bi ja kerran tapailin toista binaista. Kun menin hänen asunnolleen haistoin silmiä kirvelevän katkun, hajun lähde oli avoin ja siivoton kissanhiekkalaatikko eteisen naulakon alla. Takkien helmat roikkui siinä pas""ssa. Sanoi ettei ole voinut vaihtaa hiekkoja kun ei ole rahaa ostaa hiekkaa! Kahvikin siltä oli loppu.
Säälin kissaa niin että kävin ostamassa kadun toisella puolella olevasta kaupasta kissanhiekkaa, ostin samalla naisen pyynnöstä hänelle kahvia ja sätkäpaperia. Lupasi maksaa takaisin, ei ikinä maksanut.
Pisteenä ii:n päälle sain syyhyn!
Makkarin/olohuoneen hyllyllä oleva, naisen itsensä täyttämä rotta, jonka pään sisään hän oli asentanut punaiset ledivalot niin, että rotan silmistä ja suusta kajasti punainen valo. Hän esitteli sitä siis ylpeydellä. :D Vaikka olen avoinmielinen ja taiteen ystävä, niin jäi siitä vähän creepy vaikutelma.
Varashälytin langattomalla lähettimellä.
rantuja pöntössä, tamppooneja näkyvillä
oli kissoja, lähdin pik pikaa
Kondomin kuori patjan välissä
Vierailija kirjoitti:
No minä kattelen, onko naisella mitään kirjoja kotona, edes kirjaston kirjoja.
Lisäksi vilkasen näkyykö lehtiä ja millaisia lehtiä. Niistä selviää melkosesti, millasen ihmisen kanssa on tekemisissä.
Lisäksi tsekkaan onko wc siisti.
Monilla on kylpyhuoneen peili sumussa ja humussa, ja suihkuseinä kalkkipisaroissa.Siis niiltä naisilta, joista olen vähän enemmän kiinnostunut.
Myös suolanen tarjottava kahvin kanssa maistuisi.
Mitä lehdet muka kenestäkään kertoo? Itsellä vaativa ja vastuullinen työ, siltikin räplään kyllä kaverin tuoman Seiskan. Hömppä on paras aivojen tyhjentäjä.
Tämän herran kohdalla kyllä kuulostaa siltä, että 40-luku soittaa kohta ja pyytää herraa palaamaan takaisin.
Näin naisena olen kiitollinen siitä, että tämmöiset pillipiiparit paljastuu yleensä heti, kun avaavat suunsa. Säästyy aikaa ja vaivaa.
Ex miehen kuva yö pöydällä, vähänaikaa tapailtiin kunnes tuli kehys jossa ex vasemmalla, keskellä rouvan kuva ja oikealla oma naama. se oli jo liikaa. plus ex sano ja teki jne.. Tosin hänen lapsen kuvaa ei ollut missään esillä?
Feminismiä kannattava tarra ovessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju avaa ihan uusia näköaloja miesten mielenmaisemaan. Joka paikassa hoetaan että miehiä ei sisustus kiinnosta yhtään, mutta täällähän on sekä asiantuntijoita että jyrkkiä kannanottoja aiheeseen -miehiltä. Kiinnostavaa.
Kyllähän se kiinnostaa, mutta useimmiten naiset omivat sisustamisen yksinoikeudekseen ja miehen osaksi jää kärsiä hiljaa kaikken kaameuden keskellä (sekä raoitta kukkaroaan "yhteisten" ostosten maksamiseksi). Laskeehan se vähän mielialaa, jos kodin sisustus sattuu silmiin ja aiheuttaa päänsärkyä.
Ex-vaimo käy ihan hyvin esimerkiksi omasta mielestään loistavasta sisustajasta - ei niin kuin mitään hajua mittasuhteista, väreistä saati kokonaisuuksista. Perhana kerkisi vielä täyttämään ensimmäisen (ja viimeisen) yhteisen asunnon omillaan ja mutsinsa varastoista kannetuilla "tyylihuonekauluilla" ja talonpoikaiskrääsällä.
Sitten kun mentiin ensimmäisiä kertoja huonekaluostoksille, niin olisi pitänyt aloittaa jostain Kruunukalusteesta ja ilmeisesti ostaa jotain kallista ja kammottavaa ktischiä - tai sitten sellainen iiiihana antiikkimalliin tehty keinotekoisesti vanhennettu ranskalainen mahalipasto jne.
Olihan se yhteiselämä pidemmänpäälle muutenkin raskasta - mutta että joutui sitten asumaan vielä aivan jumallattoman rumassa asunnossa, jonka "sisustussuunnittelija" ei kyennyt ymmärtämään minkäänlaista kritiikkiä valinnoistaan. (Sen sijaan ex ja anoppi kyllä jaksoivat naureskella ja pilkata minun mukana tuomia muutamia huonekaluja - vaikka en mitenkään edes koittanut puolustella niitä - ne oli aikoinaan pakko ostaa kerralla, kun opiskeluiden jälkeen muutti kalustetusta soluasunnosta pois ja rahaa oli aika rajallisesti. Vaikka kuinka aina myönsi, etteivät ne sopineet yhteiseen asuntoon ja joutivat korvattavaksi, niin joka kerta riitti kyllä naurua...)
Lopuksi voi kyllä todeta, että olisi tosiaan pitänyt katsoa exän oman kämpän sisusta tarkemmin ensivisiitillä ja pelastaa itsensä kääntymällä ovelta takaisin.
Huh. Onneksi minä ja mieheni kummatkin tykätään antiikista ja klassisesta tyylistä.
Ostin just kalliin rotukissan, sama rotu ollut vuosikaudet. Kissa on myös vakuutettu ja KOMEA! Ja hieno sukutaulu.
Jos joku mies arvostelisi minun elämää, ukko lähtisi ensin.
Minun koti (ei enää pankin), minun säännöt.
Ja siistiä pitää olla.
Että tämmönen kissallinen nainen.
Pilalle puleerattu pikkupiski, joka haukkuu oven avauduttua korkealla jäkyttämisellä 30 minuuttia putkeen ja hyppii valtoimesti housuja päin.