Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Kuntosalilla treenaaminen kaverin kanssa.
Ei saa kunnolla treenattua, kun kaveri haluaa höpistä kuulumisia. Toisaalta taas et saa myöskään kunnolla keskityttyä siihen kaverin asiaan treenin lomassa. Lopputuloksena kauhea toiminnallinen kakofonia, josta rentoutuminen on kaukana (mitä siis minulle treenaaminen ja ystävän tapaaminen erillisinä toimintoina tuottavat).
En siis ymmärrä yhtään mikä pointti on mennä kaverin kanssa salille? Ehkä joo silloin, kun on sitten aikaa mennä sen salin jälkeen kahville tms. mutta jos vaan tavataan siellä salilla niin what's the point?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porukalla kävely metsäpolulla, totuus, että hyttyset syövät ja aina joku nalkuttaa. Näitä olisin halunnut silti nuorena, en vain useinkaan päässyt mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin kanssa retkeily. Odotus: on niin hauska jakaa kokemus jonkun kanssa, on toinenkin jakamassa vastuuta ettei eksytä, on mukavaa istua yhdessä katsomassa maisemaa ja ihailemassa luontoa jne.
Todellisuus: hirveää säätämistä ennen retkeä, koska Ihan Kaikesta Täytyy Keskustella sen sijaan että kumpikin vaan pakkaisi omat tavaransa. Suunistaminen on vaan vaikeampaa, koska keskittymistäsi häiritään jatkuvalla hölötyksellä ja saat vahtia ettei kaveri eksy sinusta tai taita kinttujaan. Luonnosta nauttimisesta ei tule mitään, koska kaverisi hölöttää tauotta omia juttujaan, kuten aina.
Lisäksi kaikesta etukäteiskeskustelusta huolimatta kaverillasi on puutteelliset varusteet ja joudut lainaamaan sille omiasi.
Kaikki tämä ihan päiväretkillä naisten kesken. En enää ikinä retkeile muuta kuin yksin tai miesten kanssa.
Kävelylenkit. Hidasta ja tylsää samoissa tutuissa maisemissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkailu: halua olla kotona kun on lomaa, en ole turistimainen ja ei kiinnosta ollenkaan
Ravintolat: mielummin menisin vain muutama kerta vuodessa
En sieda ruokasalia. En voi syoda paikassa kuten ikean ruokasali knew. Halua syoda huoneessa missä ei ole liikaa vakea tai tungosta tai metelia ja mika ei ole likainen
Se ksi. Aivan liian yliarvostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No neuvokaa sitten, paremmat äidit, miten saa lapsen olemaan kohtelias ja kiitollinen lahjoista, vaikka ei tykkäisi niistä? Pitäisikö pitää jotkut harjoitukset, joissa lapsi avaa lahjoja, vai?
Eikun ihan vaan se normaali kasvattaminen, you know?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin/kaverien näkeminen vuosien jälkeen, kun viimein saadaan se onnistumaan.
Yllättäen ei olekaan mitään puhuttavaa, kun on viimeksi tavattu vuonna 2005. Vanhan muistelua ja kyselyä, mitä sulle kuuluu, missä olet töissä, onko lapsia jne.
Kaikki varmaan huomaavat, ettei enää oikein synkkaa. Kuitenkin kikatellaan ja juodaan kuohuvaa se pari tuntia. Sitten toistellaan, että olipas mukava nähdä. Ehkä vielä halitaan lähtiessä.
Kaikki tietävät, että todennäköisesti tämä tapaaminen jäi viimeiseksi. No, eipä harmita enää se, että ei saada sovittua uutta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No neuvokaa sitten, paremmat äidit, miten saa lapsen olemaan kohtelias ja kiitollinen lahjoista, vaikka ei tykkäisi niistä? Pitäisikö pitää jotkut harjoitukset, joissa lapsi avaa lahjoja, vai?
Eikun ihan vaan se normaali kasvattaminen, you know?
Mitä on "normaali kasvattaminen, you know"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.
Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...
Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.
En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?
Sanot tyynesti: "Aikuiset juttelee nyt aikusten asioita. Menepä siitä leikkimään."
Lapset ovat aina minunkin perääni, mutta uskovat kyllä yleensä kun vieraahko aikuinen komentaa.
Sinänsähän tuo on huonoa käytöstä lasten vanhempien puolelta, antaa lastensa häiritä muita aikuisia niin että tämä aikuinen joutuu niitä ohjeistamaan.
Lapset on ihan samanlaisia kuin koirat. Mitä välinpitämättömämpi olet, sitä enemmän ne tahtovat huomiota juuri sinulta. Ilmeisesti sitä silloin lähettää jotain "mighty pack leader" -viboja, alkeellisemmat nisäkkäät katsovat että tämän kanssa kannattaa olla väleissä.
Lisätään siis listalle IHAN KAIKKI TAPAAMISET LAPSIA HANKKINEIDEN KAVEREIDEN JA SUKULAISTEN KANSSA. Koska ne kasvattamattomat lapset tekevät täysin mahdottomaksi kaiken koherentin aikuistenvälisen dialogin.
Tämä. Sitten vielä ne kaverit/sukulaiset kyselevät, että koska tulisit taas käymään kun meidän Jannica-Jessica tykkäsi sinusta niin kovasti. Ja ihmettelevät kun sanot, ettei just nyt vierailu onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Hyggeily. En edes kokeilisi!
Mitä on hyggeily?
Vierailija kirjoitti:
Matkailu: halua olla kotona kun on lomaa, en ole turistimainen ja ei kiinnosta ollenkaan
Ravintolat: mielummin menisin vain muutama kerta vuodessaEn sieda ruokasalia. En voi syoda paikassa kuten ikean ruokasali knew. Halua syoda huoneessa missä ei ole liikaa vakea tai tungosta tai metelia ja mika ei ole likainen
Jaa. Osaatko kuitenkin suomea knew?
Tuo kampaamossa käyminen on kyllä kidutusta. Se viitta on hirveä, kiristää ja ahdistaa, irtohiukset kutittaa, ja se viitta saa näyttämään itsensä peilistä katsottuna ihan possulta.
Kampaaja arvostelee hiustenlaatua, "ai oot kotona värjännyt itse?" Pahinta on small talk, "mites on syksy lähtenyt käyntiin?" Olen terveydenhoitaja, ja teen työkseni terveystarkastuksia mihin kuuluu juurikin tämä jutustelu (yleensä kyllä ihan aiheesta) ja ymmärrän että se smalltalk kuuluu osittain kampaajan työhön, mutta silti kammoan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustaminen. En vaan tajua miksi sohvakalusteet on muka uusittava vuosittain tai verhot vaihdettava vuoden ajan mukaan. Mulle passaa samat vuosikaudet. Ja olen nainen.
En myöskään yhtään ymmärrä ja olen nainen. Ihan kiva katsoa hyvää sisustusta, mutta itse en jaksa tai ei kiinnosta. Meillä mies haluaa sitäkin enemmän sisustaa. Ei haittaa mua.
Meillä sama. Miestä kiinnostaa huomattavasti enemmän ostella uusia sisustusjuttuja kotiin. Itse mietin, että "ei me tarvita" eli mulle kelpaa niin kauan kun jokin on ehkä enkä ole meidän suhteessa sisustuksen suhteen se esteetikko.
Mä tykkään sisustaa ja mies vielä enemmän. Ongelmaksi muodostuu keräämänsä koriste-esineet ja haluttomuutensa pyyhkiä pölyjä. Ohis
Alue: Aihe vapaa
Suuressa suomalaisessa metsäpörssiyhtiössä työskennellessäni ei saatu jouluateriaakaan. Saatiin jokainen yksi kertakäyttömukillinen glögiä, yksi joulutorttu sekä yksi pipari. Ja siitäkin työnantaja teki suuren numeron, olisi pitänyt olla kaksinkerroin mutkalla ja kiittää kumartaen.