Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin tuota avausta, että jos on tulpa korvissa, niin miten voi haitata sekä elokuvan liian kovat äänet, että ihmisten rapistelu ja maiskutus? Luulis, että tulpat korvissa ja metelissä ei kuuluisi mikään rapistelu ja maiskutus.

Jotenkin juuri ne ärsyttävät äänet porautuu läpi vaikka leffa on vaimeammalla. En ymmärrä kyllä mutta näin on.

Elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustumisleikit.

"Keräännytäänpäs kaikki rinkiin ja keksitään joku adjektiivi joka alkaa etunimellä!"

Hohhoijaa.

Alkaa etunimellä? XDDDDDDD

Esimerkiksi kaikuva, sininen... Aika vaikea kyllä äkkiä keksiä, ja entä jos joku jo sanoo miettimäsi :D :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu:

"Pääsen kehittämään itseäni, opin paljon uutta ja imielenkiintoista jännillä kursseilla, nautin akateemisesta vapaudesta, jne"

--> väännän hikistä gradua jo ties kuinka monennetta vuotta

Oletkohan asettanut riman liian korkealle. Kannataa ajatella, että pääasia, että se menee läpi, vaikka vain approllakin.

Lisään tähän vielä, että itse en saanut aikoinaan nuorena gradua valmiiksi, kun kuvittelin että sen pitää olla jotenkin maailmaamullistava ja vähintään eximia piti saada. Sitten jouduinkin nelikymppisenä palaamaan yliopistolle tekemään sen, kun aina harmitti olla gradua vaille valmis. Tehtyäni sen ihmetytti, miten vähän työtä ja aikaa se loppujen lopuksi vaati, kun vaan ryhtyi kirjoittamaan.  

Joo, paras gradu on kirjoitettu gradu!

Sama pätee muuhunkin kirjoittamiseen: suurin ero kirjailijoiden ja muiden välillä on, että se kirjailija on istunut persiilleen kirjoittamaan vähintään sadan päivän ajaksi. (Tutkimusten mukaan ihmisten yleisin haave on kirjan kirjoittaminen.)

Yes. 'Done Is better than perfect'.

Improvisaatio.

Ei se tosin edes kuulosta kivalta, ainakaan minusta. Mutta mulla on paljon ystäviä ja tuttavia, jotka joko harrastavat tai tekevät työkseen teatteria tai jotain muuta luovaa alaa ja jotka ovat intopinkeänä kaikista vapaa-ajan improvisaatioleikeistä. Kauhean kivoja tyyppejä muuten, mutta jostain syystä monet heistä eivät voi käsittää sitä, että minä mieluummin istun paikallani, kuin pyörin koiranpentuna kasassa, laulan työväenlauluja rivissä tai esitän pantomiinia jumppapallon päällä. Mun puolesta muut saavat harrastaa moista niin paljon kuin sielu sietää, mutta minä en osallistu. Nuorempana johdattelukykyisenä vielä yritin ottaa osaa, nyt tiedän jo paremmin rajani ja mukavuusalueeni.

Toki tiedän mulla olevan erittäin paljon kohtalotovereita, ihmisiä jotka vihaavat muun muassa tyhy-päivien mukahauskoja sosiaalisia numeroita. Jostain syystä mun vaan oletetaan pitävän moisista. "Kyllähän nyt *piip* ainakin haluaa osallistua vai mitä!". Miksi ihmeessä, en ymmärrä. Jostain syystä ihmisten mielikuva minusta tuntuu olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Leffailta jonkun kaverin, kavereiden tai miehen kanssa. Ensinnäkin isoin ongelma on että mitä katsotaan: toinen tykkää yhdestä genrestä, toinen toisesta, kolmas on jo nähnyt kaikki tai ainakin ne uusimmat parhaat. Loppujen lopuksi otetaan joku kompromissi, joka ei ole kenenkään mielestä hyvä. Syödään liikaa karkkia tai muuta mässättävää ja tulee paha olo.

Mieluumin katson itse mitä haluan ja millon haluan, ihan yksin. Miehenkään kanssa harvemmin tulee yhdessä ruutua kytättyä, vaikka osittain samoja ohjelmia katsotaan. Suhteen alkuaikana toki pidettiin leffailtoja, kun välillä piti keksimällä keksiä yhteistä tekemistä. Sitten toinen nukahtaa kesken leffan, havahtuu lopussa ja kyselee kuka toi on, mitä tapahtuu ja valittaa että leffan juonessa ei ole mitään järkeä (ei kai, jos nukkuu puolet siitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan virkistyspäivät. Voi taivas sentään kun ei tarttis osallistua.

Todellakin aikuiset laitetaan leikkiin , kun pikku penskat . Teko naurua ja muka hauskaa ! Ja jollet jää porukkaan ryypiskeleen , niin sitten olet erilainen ja hukutaan .

Meillä meni ihan toistepäin.

Vihjasin, että sitähän voisi sitten leikkien päätteeksi käydä yksillä niin olisi päivässä edes yksi oikeasti kiva yhteisjuttu. Ihmiset oli ihan, että ei herranjumala, -minä lähden bussiin sillä sekunnilla kun saa. -Minulla alkaa telkkariohjelma klo x -Minä ajattelin vielä tänään tehdä suursiivouksen. Jne..

Aika monet ihmiset viettävät vapaa-ajan mieluummin perheen ja ystävien, kuin työkavereiden kanssa. Niin se vain on. Eikä toisaalta ole kiva katsella jonkun työkaverin ryyppäämistä, siinä käy kuitenkin helposti niin että joku vetää kunnon lärvit.

Pariskuntaillat. Väkisin yritetään viettää laatuaikaa ihmisten kanssa, joista puolet eivät todennäköisesti ole samalla aaltopituudella. Samat ihmiset joissain vapaamuotoisessa illanvietossa voisivat olla ihan mukavia, mutta kun on pakotettu istumaan keskenään saman pöydän ääressä illallisella ja vaikka pelaamaan lautapeliä tai mitä lie karaokea, on lopputulos yleisesti ottaen epämiellyttävän teennäinen. Itse pidän huomattavasti enemmän illanvietoista, joissa on enemmän sekalaista seurakuntaa ilman sellaista tietynlaista pakkopullaa. Tuli sitten paikalle sinkkuna, pariskuntana, yksin, kaksin, puolison kanssa tai ilman, mutta ilman sitä hemmetinmoista "nyt meitä on kaksi pariskuntaa sivistyneesti viettämässä iltaa" -pönötystä.

Otetaan yhdet.

Muutaman tunnin kuluttua kumpikin on niin kännissä ettei pysy pystyssä, päädytään hässimään sotkuisesti, tavaroita särkyy... Seuraavana aamuna kumpikaan ei muista mitään ja kämppä on hirveässä kunnossa. Krapularyyppy otetaan, mutta ei muuta. Parempi olla selvinpäin.

Kampaajalla käynti. Vieras ihminen liian lähellä, viitta kiristää kaulaa ja itseään pitää tuijotella peilistä tuntikausia. Niskat kipeytyy ja kalliiksi tulee.

Keikoilla käynti. Musiikki on kyllä kivaa, mutta en mitenkään jaksa pelkästään sitä paria tuntia putkeen. Hermo menee.

Brunssit. Olen nopea syöjä, syön masuni täyteen, kiitän ja lähden. Muut haluavat istua pitkän kaavan mukaan, hermo menee tässäkin puuhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rikossarjat.

Aina jostain löytyy joku raiskattu ja tapettu nuori alaston nainen, ja sitten jahdataan kuka pervo se oli, vai mustasukkainen aviovaimo tai joku poliitikkojen pervokerho... joka tapauksessa aina samaa.

Tätä naisen ruumista myös täytyy katsella, tuijotella ja sitä kuvataan joka kulmasta. Haluan nähdä sen rikossarjan, jossa samalla intensiteetillä kuvataan miespuolisen uhrin anatomisia yksityiskohtia.

Tai no, en halua.

Kattokaa Netflixistä sen Solsidanin näyttelijän oma feministinen show. Tarttuu juuri tähän epäkohtaan aika rajusti.

Mua ärsyttää se, että te ette tutki netistä: Ketkä yrittää saada kaikki ihmiset testattua ja rokotettua. Kyseessä on väestön vähentäminen 80%! Ihmisiä viedään Kiinassa, Australiassa, NZ ja latinomaissa keskitysleireille ja kohta myös Usassa.

Miettikää miksei mediassa puhuta leireistä, 5G:stä ja miksi rokotteella aiotaan muuttaa ihmiset synteettisiksi olennoiksi?Oletko ikinä tutkinut ihmisklooneja?

Aika herätä todellisuuteen ennen kuin kävelet itse unessa teuraaksi!

Aika aika rakastaa ja välittää lähimmäisestä. Lopettakaa itsekeskeisyys ja erillisyys, sillä olemme kaikki yhtä!

Enkeli20 kirjoitti:

Mua ärsyttää se, että te ette tutki netistä: Ketkä yrittää saada kaikki ihmiset testattua ja rokotettua. Kyseessä on väestön vähentäminen 80%! Ihmisiä viedään Kiinassa, Australiassa, NZ ja latinomaissa keskitysleireille ja kohta myös Usassa.

Miettikää miksei mediassa puhuta leireistä, 5G:stä ja miksi rokotteella aiotaan muuttaa ihmiset synteettisiksi olennoiksi?Oletko ikinä tutkinut ihmisklooneja?

Aika herätä todellisuuteen ennen kuin kävelet itse unessa teuraaksi!

Aika aika rakastaa ja välittää lähimmäisestä. Lopettakaa itsekeskeisyys ja erillisyys, sillä olemme kaikki yhtä!

Ei ihmisestä voi tehdä synteettistä rokotteella. Rokote antaa vasta-aineet tietylle sairaudelle, esim. koronalle, ja sen jälkeen ihmisen keho pystyy vastustamaan sairautta. Se on täysin biologista.

Mitkään muutkaan väitteesi eivät ole totta, niistä ei puhuta mediassa koska ne ovat jonkun hörhöjen keksimiä salaliittoteorioita. Älä usko kaikkea mitä luet netistä. Kysy ainakin aina lähdettä ja todisteita, ennen kuin uskot.

Saunominen. Edes kevyet löylyt ei tunnu miellyttävältä, hiki valuu ja silmissä sumenee. Tykkään lämmöstä, rakastan hellettä kesällä, mutta saunominen ei nappaa ollenkaan.

Synnytys, mitään valtavaa euforiaa ei tullut, vaikka vauvaa rakastankin. Alapää ihan hemmetin kipeänä, hirveä sotku, väsytti monta päivää. Onhan se vauva sen arvoinen, mutta odotin ihan erilaista kokemusta.

Kaikki typerät ja vaivaannuttavat sukujuhlat. Sakki kokoontuu pakollisiin kuvioihin pönöttämään ja esittämään kiinnostusta vaikka tosiasiassa ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.

No siis joo.. toi aamiaisjuttu pitää niin paikkansa!

- Itse suorastaan pelkään ja kammoan kaikkia kutsuja häihin, hautajaisiin, ristiäisiin, illanistujaisiin yms yms. Musta on joka kerta ihan hirveetä keksiä mitä minnekkin pitää päälle laittaa (olen todella huono pukeutuja ja mitään kunnollista ei vaatekaapista löydy, ja kaupassakin olen ihan sormi suussa) Puhumattakaan siitä että pitäis keksiä jotain fiksua sanottavaa tuntemattomien kanssa... En vain ole hyvä tässä lajissa, eli syy ihan itsessäni.

- Edellisestä aasinsiltana.. vaatekaupat. Vaatteissa ei ole vika, vaan niiden kantajassa, eli minussa. Kaikki näyttää niin karmealta päälläni. En osaa yhtään ostella vaatteita, vaikka kuinka yritän, hermo menee-

- Baarissa käynti, ei kiinnosta sitten millään maksaa ylihintaisia juomia, päälle vielä kova meteli ja ihmispaljous.

- uimarannat, kylpylät yms. karmee ajatus olla uikkareissa julkisesti. Ei ketään kiinnosta muodoton ruhoni, mutten silti halua sitä julkisesti näyttää.

tossahan noita oli, jotkut tykkää, minä en välitä.

Vierailija kirjoitti:

Baari-illat aikuisena. Nyt tytöt lähdetään ulos, ei oo pitkään aikaan tullu käytyä missään!

Klo 20:00 - "Miksiii mä suostuin tähän, ei jaksa"

Klo 21:00 - "No yritän juoda vähän, otetaan parit ennen baariin lähtöä"

Klo 21:30 - "Ei helkutti kun väsyttää..."

Klo 22:00 - "Oisinpa nukkumassa, miksi en oo edes hiprakassa?"

Klo 23:00 - "Onpas täällä paskaa musiikkia. Miksi nuo ukot tuijottaa?"

Klo 23:30 - "Voi ei, Peppi on ihan kännissä, koko ilta menee siitä huolehtiessa, haluan kotiin"

Klo 01:30 - "Ok Peppi, menehän nukkumaan, minä jätän sut tähän sohvalle ja menen kotiin"

Klo 07:00 - "Never again, en saanut edes unta kunnolla."

No kai sulla nyt on tylsää, kun et osaa juoda. Peppi sentään osaa.

Mielenkiintoinen keskustelu. Itsekin pystyn samaistumaan joihinkin, esim. leffassa käynti, baari-illat tietyn tyttöporukan kanssa ym. Ja ajattelinkin nyt muistuttaa meitä kaikkia ja rohkaista, että jos joku näistä keskustelussa mainituista tilanteista on todella epämukava, niin ei niihin ole pakko mennä. Se mikä on typerintä on että menee kerta toisensa jälkeen festareille tai sukujuhliin tms ja toteaa että olipa taas ikävä kokemus. Tietenkään yhden epämukavan tapahtuman jälkeen ei kannata luovuttaa vielä ja hylätä ajatusta kyseisestä asiasta, mutta jos tunne toistuu toisen kerran, kolmannen, neljännen... Niin jossain vaiheessa on ihan ok valita sukujuhlien tai baari-illan sijaan jotain muuta. Ei sinne tykypäiville tai pikkujouluihin ole pakko mennä.

Ja se on aika vapauttavakin tunne, että valitsee itse mihin käyttää aikaa ja missä parhaiten viihtyy ja tuntee olonsa mukavaksi. Ja ainahan voi myös ehdottaa vaikkapa leffaseuralaiselle, että mitäs jos mentäisiinkin vaan kahville ja katottaisi leffa kotona rauhassa. Tai kaveriporukan baari-illan voi yrittää muuttaa omalla ehdotuksella lautapeleihin, ulkoiluun tai mitä nyt kaveriporukalla haluaa tehdä.

Itselläni on esim eräs kaveriporukka joiden kanssa baarissa käyminen ei oo toiminu enää moneen vuoteen, joten enää ei edes yritetä vaan tehdään jotain ihan muuta. Usein illanvietot on täysin alkoholittomia eikä yritetä enää laittaa bileitä pystyyn vaan tehdään yhdessä ruokaa, pelataan, jutellaan.

Sitten on toinen porukka joiden kanssa voidaan tanssia vaikka olohuoneen lattialla ja juomapelit on edelleen hauskoja. Mutta kannattaa rehellisesti tunnustella mihin tilanne, oma mieli ja tuntemukset on menossa ja tehdä ratkaisuja ajankäytön suhteen rohkeasti sen pohjalta.

Häät. Kaunis asia, mutta ne juhlat vaan on tylsiä.