Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rikossarjat.
Aina jostain löytyy joku raiskattu ja tapettu nuori alaston nainen, ja sitten jahdataan kuka pervo se oli, vai mustasukkainen aviovaimo tai joku poliitikkojen pervokerho... joka tapauksessa aina samaa.
Tätä naisen ruumista myös täytyy katsella, tuijotella ja sitä kuvataan joka kulmasta. Haluan nähdä sen rikossarjan, jossa samalla intensiteetillä kuvataan miespuolisen uhrin anatomisia yksityiskohtia.
Tai no, en halua.
Kattokaa Netflixistä sen Solsidanin näyttelijän oma feministinen show. Tarttuu juuri tähän epäkohtaan aika rajusti.
Minkä niminen?
• Kaikki työpaikkojen yhteispuuhat: sekä tyhypäivät, pikkujoulut että työporukan omat illanistujaiset. Rakastan työkavereitani ihan todella, mutta ahdistun heti, kun pitäisi viettää iltaa tai päivää muussa, kuin työn merkeissä. Ihan kuin työttömien toimintakeskuksen pupuleikit, jossa pitää leikkiä sosiaalista.
• Vaatekaupat: turhaudun, ahdistun ja alan hikoilemaan, kun pitää alkaa sovittamaan vaatteita kopissa. Liian pieni, kirraa, oho ratkesiko jo, hups nyt alle mahtuu koko perhe, ei näytä mun päällä niin hyvältä kuin mallinuken päälle. Lopulta et osta mitään.
• Noh, oikeastaan ylipäätään kivijalkaliikkeissä shoppailu: hyvä jos edes liikkeeseen olet päässyt ovista, kun myyjä tulee kysymään voinko olla avuksi, etitkö jotain tiettyä, täällä ois tätä ja tarjouksessa ois tuo. Ihan kuin puhelinmyyntiä, mutta face-to-face, etkä voi sulkea luuria, koska eihän se myyjä häviä takavasemmalta mihinkään. Jos olen yksin, soitan yleensä jollekin kaverille ja puhun puhelimessa, että myyjä ei huohottaisi korvan juuressa kuin leijonan kytätessä haavoittunutta gnuta. Kiitos, riittäisi pelkkä moikan ja sano jos tarvitset apua huutaminen.
• Eritoten huoltsikoiden jne. aamupalat: tulee jonkin verran matkusteltua kotimaassa omalla autolla ja olisi ihana, jos aamupalana olisi muutakin kuin pekonia, makkaraa, lihapullia, nakkeja, vaaleata leipää, piirakoita ja tylsää jogurttia sekä puuroa. Vähän turhan tuhtia heti aamusta.
• Sosiaalinen media: musta on huolestuttavaa, miten paljon ihmiset jakaa julkisesti henkilökohtaisia asioitaan ja sinusta saa kaiken selville yhdellä napin painalluksena ihan kuka vain perverssi tai se työnantaja, johon yrität tehdä vaikutusta. On paljasta pyllyä ja nännikohua, kännikirjoittelua omalle seinälle ja ryhmiin, joku jakaa ja tykkää kaikesta, yksi laittaa lapsien alastonkuvatkin julkisesti, ryhmissä pitää totella ylläpitäjiä ja auta armias jos joku random suuttuu sun "hyvää huomenta" -kommentista. Tällä randomilla ei ollut hyvä aamu, joten *ittuakos siinä huomenia toivottelet. Raziztipersukin vielä, vaikka et edes kannata mitään puoluetta, mutta noin niinkuin varmuuden vuoksi on hyvä leimata hyvän huomenen toivottaja. Joku koiran oma tai vaikka valokuvausharrastuksen instatili jne. oikein kiva, mutta.. varsinkin toi, että lapset tuodaan esille, on ehdoton ei. Some on jostain syystä kuin lupa *erseillä, eikä tartte kantaa vastuuta teoistaan. Ja edelleen se työnantajaehdokas ja naapurin stalkkeri näkee kaiken.
• Uimahallit, kylpylät ja salit: kiva lillua toisten pissaamissa vesissä, kylpylöissä on kuumaa, kosteaa ja hikistä, aina joku perverssi väläyttelee vehkeitään, huonosti kasvatetut pissikset ja ankkahuulet napsii kuvia riemukkaasti kiljahdellen kertoen uuden poikkiksen täysin uudesta Audista ja Bemarista, salilla uhkutaan toinen toista enemmän voimaa ja vasta-alkajat päättävät hiipiä takaisin kotiin youtubevideoiden pariin.
• Kirjastot: en meinaa ikinä löytää sitä mitä haluan koska varauslistat ei tunnu koskaan olevan ajantasalla ja jos kivijalkaliikkeissä palvelua saa tahtomattaankin, ei kirjastossa sitä saa halutessaankaan. Sedät ja tädit eivät ymmärrä mitään huumoria, kova naputtelu käy kyllä koneilla, mutta edes kulmakarva ei värähdä kun koittaa kysellä, että saisiko vähän apua, kun ei löydy omaa varausta mistään.
Juu, nimimerkillä introvertti :D
Hyvä palkka
Joo bruttona, käteen ei sitten jää paljoa enempää kuin huonommasta palkasta
Risteilyt, ensin herään kukonlaulun aikaan ja etsit autolle ylikalliin ( kalliimpi kuin risteily) autopaikan, sen jälkeen lähdet odottelemaan karuun halliin, kunnes puoli tuntia ennen ovien avausta lähdet seisomaan ryysikseen jossa osa porukasta on jo aloittanut ryyppäämisen, polttari porukalla muka hauskaa, pari lasta itkee ja vanhukset tunkee. Sitten laivalla kauhea härdelli kun kaikki etsii hyttejään ja samalla lähtee jonottamaan aukeavaa kauppaa/ravintolaa. Ravintolassa porukka lappaa jumalattomia annoksia sitä samaa ruokaa mitä saa työpaikan lounasravintolasta, lapsille on pakastenakkeja ja nahkeita pannukakkuja. Itse päädyt syömään liikaa ja sekin v*tuttaa. Sitten istut katsomassa 20 vuotta sitten pestyillä penkeillä mukahauskaa ohjelmaa ja juot ylikallista drinkkiä. Sitten se mukahauskakin ohjelma loppuu, eikä ole mitään tekemistä. Parhaat penkit on varattu ja päädyt vaeltamaan vailla päämäärää. Takaikisin tulomatkan istut krapuloisten ympäröimänä ja yrität saada ajan kulumaan, kahvilassa ylikalliit nahkeat sämpylät ja väsynyt tarjoilija joka on painanut pian viikon putkeen katselle kännisiä. Lasten huoneessa on yli-ikäisiä ja ali ikäisiä riehumassa, vanhempia ei näy/ kiinnosta. Lopulta et jaksa enään odotella ja vaan menet tavaroiden ja sen lauman kanssa odottamaan että ovet aukeaa satamassa ja istut siinä käytävällä. Satamassa odotat ruuhkassa että pääset pois parkkikselta. Rahaa meni useita satasia.
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Kylpeminen. Ensin täytetään ammetta käsittämättömän kauan ja podetaan huonoa omatuntoa lämpimän veden haaskauksesta. Kun veteen sitten menee, huomaa sitä olevan joko niin vähän, että polvet eivät mahdu pinnan alle missään asennossa, tai niin paljon, että vesi ryöpsähtää yli ammeen reunojen. Mukavaa asentoa ei löydy, niskaa täytyy jännittää ja selkäranka on C:n muotoinen. Mieli tekisi nousta pois jo kymmenen minuutin jälkeen, koska aika käy pitkäksi ja vessahätä on jumalaton, mutta on pakko käskeä itseään nauttimaan koska ammeen täyttämiseen meni niin kauan. Lopulta täytyy nousta, kun vesi alkaa muuttua haaleaksi ja tulee kylmä. Ammeesta poistuminen täytyy suorittaa erityisen varoen, ettei liukastu ammeen vähän koveralla ja erittäin liukkaalla pohjalla. Kylppäri on märkä ja nahkea loppupäivän.
Näin vähän kärjistetysti :D Onneksi ei meillä ole ammetta, tuli vain tällaisia juttuja mieleen kun viime kesänä pääsin kokeilemaan kylpemistä pitkästä aikaa.
Tähän vielä lisätään se, että jos kylvet jossain hotellissa tms ilman kylpyvaahtoa, vedessä lilluessasi näet kaikki ne päästäsi irronneet hiukset, joiden seassa uit. Samat vatsamakkarat möllöttää kelmeänä veden alta.
Voi että, tämäkin vielä!
Siellä missä minä kesällä kylvin oli katto peilipintainen, eli erityisen hyvin pääsin tuijotamaan omaa pintaan nousevaa möhömahaani :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisleikit.
"Keräännytäänpäs kaikki rinkiin ja keksitään joku adjektiivi joka alkaa etunimellä!"
Hohhoijaa.Alkaa etunimellä? XDDDDDDD
No tajusit varmaan kuitenkin. Tää on satavarmasti se juttu, missä sun nimi on Niina ja sun pitää keksiä sukunimeksi N-kirjaimella alkava itseäsi kuvaava sana. Leikkihetken ajan olet sitten Niina Niiskuttava tai Niina Näpertelevä tai Niina Nokkela.
Oksennus tuli suuhun, kun kuvittelin tilanteen. 🤢
Vierailija kirjoitti:
Hyvä palkka
Joo bruttona, käteen ei sitten jää paljoa enempää kuin huonommasta palkasta
Tämä. Pitää olla ihan h-vetin hyvä palkka bruttona Suomessa, että on oikeasti hyvä liksa. 2000-3500 ansaitsevien käteen jäävä osuus on hämmentävän lähellä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen. Nauttiiko joku oikeasti lentämisestä?
Olen matkustanut aika monta kertaa lentämättä.
Muutenkin matkanteko ei ole se pääasia, vaan se perillä olo. Tuskin kukaan menee lennolle vain sen lentokoneessa olon vuoksi.
Itseasiassa rakastan matkalla oloa... lentokentät, rautatieasemat, satamat, lentokoneet, junat, laivat, automatkat jne... minulle matkanteko on isossa roolissa, ei pelkkä perille pääsy ja siellä olo.
Olin kerran eräällä viestintään liittyvällä kurssilla (kyllä se oli pakollinen en muuten olisi ollut) ja meidän piti ryhmittyä ja esittää näytelmä, jossa olemme erilaisia eläimiä. Esim. gorilla hyökkää bambien kimppuun. Äitikissa ohjaa pentujaan. Koira pelastaa pululauman.
Se oli niiiiiiiiin kauheaa. Elinikäni lyheni siitä stressistä varmaan vuodella.
Kuten joku on jo sanout niin, polttarit. Yleensä kivaa vain morsiammelle. Yritä siinä nyt keksiä mieluista tekemistä monelle eri naiselle, joilla on eri mielenkiinnon kohteet. Pahimmassa tapauksessa polttareista tulee sellainen sillisalaatti, että kenelläkään ei ole kivaa. JA koska kyse ihanan ystävän kivasta päivästä, niin mitään ei saa sanoa tai jättää osallistumasta, ettei morsiammelle tule paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisleikit.
"Keräännytäänpäs kaikki rinkiin ja keksitään joku adjektiivi joka alkaa etunimellä!"
Hohhoijaa.Alkaa etunimellä? XDDDDDDD
Esimerkiksi kaikuva, sininen... Aika vaikea kyllä äkkiä keksiä, ja entä jos joku jo sanoo miettimäsi :D :D.
Ai tää olikin varmaan joku kielellisesti lahjakkaiden pro-kurssi. Nyt kaikki kulmat rutussa miettivät omaa nimeään. Kiva sit siinä seistä ja miettiä kuumeisesti, kun ei keksi mitään. Paniikki ei edistä asiaa.
Hieronta.
Makaat puolialasti hierontapenkillä vatsallasi. Hierojana joku nuori komea mies tietysti. Mietit, että onkohan sulla kenties takaa risat alkkarit jalassa, muttet ole vaan huomannut. Tai onkohan finnejä selässä. No siinä vatsalla maatessa sua alkaa pierettää ja sen sijaan että yrittäisit rentoutua, keskityt pidättämään pierua. Sit alkaa mennä nenä tukkoon ja joudut hengittämään suun kautta, minkä seurauksena huomaat valuttaneesi kuolaa lattialle.
Sit jos hierojana on joku rujonnäköinen vanha mies, niin sit kaikki hänen nojailut ja kurottamiset tuntuvat jotenkin kyseenalaisilta. Hän kumartuu yllesi ja tunnet jonkin kovan osuvan kylkeesi. Mieleen singahtaa heti kaikki ne uutiset pervoista hierojista, jotka ovat ahdistelleet jopa ikäihmisiä. Neutraalit kommentit kuten "Sattuuko?" "Mä vähän kokeilen lujempaa" ja "Älä säikähdä, nyt vedän sua pikkusen" saavat likaiset sivumerkitykset. Käsittelyn jälkeen kiität onneasi, ettei mitään pahempaa tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.
Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...
Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.
En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?
Sanot tyynesti: "Aikuiset juttelee nyt aikusten asioita. Menepä siitä leikkimään."
Lapset ovat aina minunkin perääni, mutta uskovat kyllä yleensä kun vieraahko aikuinen komentaa.
Sinänsähän tuo on huonoa käytöstä lasten vanhempien puolelta, antaa lastensa häiritä muita aikuisia niin että tämä aikuinen joutuu niitä ohjeistamaan.
Lapset on ihan samanlaisia kuin koirat. Mitä välinpitämättömämpi olet, sitä enemmän ne tahtovat huomiota juuri sinulta. Ilmeisesti sitä silloin lähettää jotain "mighty pack leader" -viboja, alkeellisemmat nisäkkäät katsovat että tämän kanssa kannattaa olla väleissä.
Lisätään siis listalle IHAN KAIKKI TAPAAMISET LAPSIA HANKKINEIDEN KAVEREIDEN JA SUKULAISTEN KANSSA. Koska ne kasvattamattomat lapset tekevät täysin mahdottomaksi kaiken koherentin aikuistenvälisen dialogin.
Sauna ja huumeet.
Molempia olen kokeillut useasti, niin Suomessa kuin ulkomailla, en vaan millään ole tajunnut niiden hienoutta.
Molemmista tulee huono olo.
Häät - en vain jaksa niitä
Mökkivierailut - en lähde niille enää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.
Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...
Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.
En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?
Sanot tyynesti: "Aikuiset juttelee nyt aikusten asioita. Menepä siitä leikkimään."
Lapset ovat aina minunkin perääni, mutta uskovat kyllä yleensä kun vieraahko aikuinen komentaa.
Sinänsähän tuo on huonoa käytöstä lasten vanhempien puolelta, antaa lastensa häiritä muita aikuisia niin että tämä aikuinen joutuu niitä ohjeistamaan.
Lapset on ihan samanlaisia kuin koirat. Mitä välinpitämättömämpi olet, sitä enemmän ne tahtovat huomiota juuri sinulta. Ilmeisesti sitä silloin lähettää jotain "mighty pack leader" -viboja, alkeellisemmat nisäkkäät katsovat että tämän kanssa kannattaa olla väleissä.
Lisätään siis listalle IHAN KAIKKI TAPAAMISET LAPSIA HANKKINEIDEN KAVEREIDEN JA SUKULAISTEN KANSSA. Koska ne kasvattamattomat lapset tekevät täysin mahdottomaksi kaiken koherentin aikuistenvälisen dialogin.
Meidän perheessä lapsia arvostetaan todella paljon. Jos kieltäytyisin lapsen kanssa olemisesta, saisin varmasti negatiivisen reaktion muilta aikuisilta. Kaikkien mielestä on niin herttaista, kun pikku-Myy haluaa olla ihan kyljessä kiinni. Äiti vielä jälkeenpäinkin muistelee, että voi kun se tykkäsi sinusta, olipas somaa. -se lapsimagneetti
Baletti ja ooppera. En viihdy kummassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.
Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...
Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.
En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?
Sanot tyynesti: "Aikuiset juttelee nyt aikusten asioita. Menepä siitä leikkimään."
Lapset ovat aina minunkin perääni, mutta uskovat kyllä yleensä kun vieraahko aikuinen komentaa.
Sinänsähän tuo on huonoa käytöstä lasten vanhempien puolelta, antaa lastensa häiritä muita aikuisia niin että tämä aikuinen joutuu niitä ohjeistamaan.
Lapset on ihan samanlaisia kuin koirat. Mitä välinpitämättömämpi olet, sitä enemmän ne tahtovat huomiota juuri sinulta. Ilmeisesti sitä silloin lähettää jotain "mighty pack leader" -viboja, alkeellisemmat nisäkkäät katsovat että tämän kanssa kannattaa olla väleissä.
Lisätään siis listalle IHAN KAIKKI TAPAAMISET LAPSIA HANKKINEIDEN KAVEREIDEN JA SUKULAISTEN KANSSA. Koska ne kasvattamattomat lapset tekevät täysin mahdottomaksi kaiken koherentin aikuistenvälisen dialogin.
Meidän perheessä lapsia arvostetaan todella paljon. Jos kieltäytyisin lapsen kanssa olemisesta, saisin varmasti negatiivisen reaktion muilta aikuisilta. Kaikkien mielestä on niin herttaista, kun pikku-Myy haluaa olla ihan kyljessä kiinni. Äiti vielä jälkeenpäinkin muistelee, että voi kun se tykkäsi sinusta, olipas somaa. -se lapsimagneetti
Siis teeskentelet ja vietät kyläilyt tavalla, joka turhauttaa sinua, koska pelkäät mitä ihmiset ajattelee sinusta?
Voin kertoa että elämäsi muuttuu merkittävästi paremmaksi kun päätät, että olet vaan oma itsesi ja se on my way or high way. Muutamat ihmiset vähän nikottelee, valtaosa ei ole millänsäkään. Joku harva voi poistua elämästäsi -tai saatat päättää poistaa ne-, mutta ei ole mikään menetys lakata tapaamasta ihmisiä joille kelpaat vaan teeskentelemällä.
-lainaamasi-
Seksi altaassa tai rantahiekalla.
Vesi vie seksistä luonnolliset liukasteet ja rannalla hiekkaa menee kaikkiin ruumiin aukkoihin.
yi!