Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Tyopaikan ryyppyillat. Kiitos, mutta kiitos ei. Naen mun tyokavereita aivan tarpeeksi muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Tyopaikan ryyppyillat. Kiitos, mutta kiitos ei. Naen mun tyokavereita aivan tarpeeksi muutenkin.
Ne on varmasti ihan tyytyväisiä ettet mene niihin
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää hieman paremmin, miksi puoli Suomea oli keväällä ihan fiiliksissä koronarajoituksista ja etätyöstä. ”Ihanaa kotoilua.” ”Saa vaan olla pieruverkkareissa mökillä.” ”Ihanaa, kun ei tartte meikata.” ”Onneksi ei ole sitä harrastusrumbaa.”
Työpaikan pikkujoulut. Koronan takia ei onneksi tänä vuonna pidetä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kampaamossa käyminen on kyllä kidutusta. Se viitta on hirveä, kiristää ja ahdistaa, irtohiukset kutittaa, ja se viitta saa näyttämään itsensä peilistä katsottuna ihan possulta.
Kampaaja arvostelee hiustenlaatua, "ai oot kotona värjännyt itse?" Pahinta on small talk, "mites on syksy lähtenyt käyntiin?" Olen terveydenhoitaja, ja teen työkseni terveystarkastuksia mihin kuuluu juurikin tämä jutustelu (yleensä kyllä ihan aiheesta) ja ymmärrän että se smalltalk kuuluu osittain kampaajan työhön, mutta silti kammoan sitä.
Tunnistan tämän. En tykkää kampaajalla käynnistä, vaikka monelle kampaajakäynti vaikuttaa olevan ihana hetki omaa aikaa ja hyvinvointia.
Musta keeppi ja loisteputkivalot saavat mut näyttämään vainajalta. Pesupaikalla altaan reuna painaa kipeästi niskaa ja kampaajan ”rentouttava” päänhieronta kestää ikuisuuden ja tuntuu inhottavalta.
Pahinta on se kevyt jutustelu, minkä vieraat kampaajat aina aloittavat. En halua kertoa heille omia asioitani enkä välitä rupatella kampaajan valitsemista aiheista. Niistä minulla on harvoin mitään mielipidettäkään, kun en esim. seuraa viihdemaailmaa ja televisio-ohjelmia.
Onneksi nykyinen kampaajani muistaa, ettei mun kanssa tarvitse jutella. Olen antanut hänen ymmärtää, että olen introvertti, joka karttaa sosiaalisia tilanteita. 😄
Surffaus. Olin Balilla muutaman kuukauden ja koko matkan ajan ajattelin että missaan jotain kun en surffaa, viimeisinä päivinä kävin sitten kurssilla. Kauhea vaiva meloa sillä laudalla pitkälle että voi sitten ehkä 5-10 sekuntia nauttia siitä aallosta. Ehkä kunnon kasvaessa ja muuten kehittyessä tuosta tulisi kivempaa, mutta ei se aalloilla ratsastus edes onnistuessaan niin kivaa ollut että viitsisin opetella sitä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Juhlat. Erityisesti ne, joissa joutuu olemaan itse keskipisteenä (yo-juhlat, viiskymppiset, häät yms.)
Kauhea lössi ihmisiä, mutta et tietenkään itse ehdi kaikkien kanssa kunnolla jutella (mistä sitten saa toki kuulla, kun Irma-täti jäi vaille huomiota). Pitää stressata ja esiintyä, ei voi vaan kadota. Ja auta armias, jos voileipäkakku loppuu tai ei miellytä vieraita.
Ei voileipäkakkua, vaan raikkaat voileivät mieluummin.
Toki yhtä kuivia tällaiset juhlat on, vaikka tarjoilupuoli olisi mitä. Liikaa ihmisiä, liian erilaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää hieman paremmin, miksi puoli Suomea oli keväällä ihan fiiliksissä koronarajoituksista ja etätyöstä. ”Ihanaa kotoilua.” ”Saa vaan olla pieruverkkareissa mökillä.” ”Ihanaa, kun ei tartte meikata.” ”Onneksi ei ole sitä harrastusrumbaa.”
Näin tuntuu olevan.
Itse(kin) olen introvertti ja viihdyn kotona, mutta kaipaan silti festareita ja menin kesällä perheeni kanssa huvipuistoon, vaikka moni jätti menemättä.
Olen huomannut, että tapahtumissa inhottavinta on se ihmisryysis. Joka paikkaan kauheat jonot, ihmisiä liikaa, känniläisiä liikaa, hyppivät ja kaatavat kaljaa niskaan. Huvipuistoissa kauheat jonot, idea huvipuistoilusta menee harakoille, kun olet laitteissa hetken ja jonossa koko päivän.
Siksi kuluneena kesänä oli tosi ihanaa käydä puolityhjässä huvipuistossa. Senkun vaan paineli laitteesta seuraavaan, ei tarvinnu jonottaa käytännössä lainkaan. Festaritkin on (olisi) kivat, jos siellä on väljää ja hyvät järjestelyt, kuten joissain festareilla ihan oikeasti on. Pahimpia on ne, jotka vetää kansaa sairaat määrät ja joissa sekoillaan joidenkin toimimattomien älyrannekkeiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsominenkin esim. Instagramissa, kun pitää olla se pakollinen viini/skumppalasi ja on niin ihanaa ja ne mansikat. En näe siinä mitään hienoa enkä mukavaa, että on alkoholiongelma ja turhaa rahanmenoa tuollaiseen muka hauskaan.
Tämä, en ymmärtä miksi niissä kuvissa pitää esitellä viini-,skumppa- tai mitään alkoholilaseja. Mitä hienoa siinä on?
Luuleeko kuvaaja, että nyt on hienoa kun kohta olen aika jurrissa kun näitä kulauttelen....
Viinaa on saatavilla määrättömästi, ei ole ylellisyystarvike. Kuka tahansa voi juoda.
Ei se tee asiasta yhtään hienompaa että Eiffel-torni näkyy taustalla.
Toinen typeryys on voitonmerkki instakuvassa.
No inhoan alkoholia ja juoppoja, vaikka nuorempana itsekin tuli otettua.
Mä en ole ikinä ajatellut mitään jurreja, kun olen viini- ja skumppalasikuvia somesta katsellut. Veikkaan, että niiden idea on vain näyttää hyvältä: Katso, kun minä istun tässä auringonlaskua vasten/ hotellin parveekkella/ huvilani terassilla yms. yms. ja rentoudun nauttimalla viiniä tai kuohuvaa. Lasi kiiltää, juoma kenties kuplii kauniin värisenä, tunnelma on kohdillaan. Viis siitä, että asetelma on kaikkea muuta kuin spontaani. Voi olla, että juoma on kaadettu hienoon viinilasiin ihan vain kuvaamista varten, ja muuten se olisi nakattu huiviin vaikka siitä arkisimmasta kartiolasista.
Viini- ja skumppalasikuvat ärsyttää muita juuri sen takia, että ne on muka-luxusta (kukaan ei tiedä, onko lasissa halpaa vai kallista juomaa) tai jotain instaa vartavarten aseteltuja, tarkasti mietittyjä kuvakulmia ja valaistusta, ei suinkaan hetkessä spontaanisti napattuja otoksia.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys, mitään valtavaa euforiaa ei tullut, vaikka vauvaa rakastankin. Alapää ihan hemmetin kipeänä, hirveä sotku, väsytti monta päivää. Onhan se vauva sen arvoinen, mutta odotin ihan erilaista kokemusta.
Synnytys ei mielestäni kuulu "muka-kivoihin" asioihin.
Hyvin hyvin harva oikeasti nauttii siitä itse synnytyksestä, joka on suurimmaksi osaksi kipuja ja hallitsemattomia vuotoja ja eritteitä. Kokonaisuutena synnytys voi toki olla onnistunut tai ihan p*ska, mutta tapahtumana kaiken kaikkiaan aika hurja - eikä suinkaan "kiva". Toki lopputulos parhaimmillaan on kaiken kärsimyksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tyopaikan ryyppyillat. Kiitos, mutta kiitos ei. Naen mun tyokavereita aivan tarpeeksi muutenkin.
Kuten kaikki muutkin. Siksi siellä järjestään ollaankin aina liian kännissä.
Rentouttavan iltateen juominen - tuloksena vain järkyttävä kusihätä keskellä yötä.
Miksi nämä mies- tai naisporukat menevät baariin, jos haluavat olla keskenään ilman että joku ulkopuolinen tulee juttusille? Eikö vaikkapa joku ruokaravintola olisi fiksumpi kohde? Ohis
Vierailija kirjoitti:
Huonepakopelit
Perustelut ois kivat, kuten tuohon sup-lautailuunkin. Pelkkä toteamus ilman perusteluja on tylsää ja epämukavaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä mies- tai naisporukat menevät baariin, jos haluavat olla keskenään ilman että joku ulkopuolinen tulee juttusille? Eikö vaikkapa joku ruokaravintola olisi fiksumpi kohde? Ohis
Olisi. Ruokaravintolassa voi myös tilailla niitä viinejä tai muita juomia, voi istua porukassa, kuulee, mitä kaverit sanovat ja muutenkin on mukavampi seurustella kuin meluisassa baarissa tai yökerhossa. Baarissa sitten valvotaan pikkutunneille, kitataan sitä alkoholia, kenties tanssitaan, eikä ärsyynnytä kaikista muista ihmisistä. IMO.
On varmaan jo tullut, mutta seksi luonnossa, esim. rannalla tai jossain metsikössä. Kuulostaa romanttiselta ja seksikkäältä, mutta on oikeasti tosi epämukavaa, muhkuraista, tai sitten on hiekkaa joka raossa. Lisäksi kuumottava kiinnijäämisen vaara, joka on pelottavaa, ei suinkaan kiihottavaa.
alapeukkusade kirjoitti:
Kesksutelu (muka) älykkään, sivistyneen ja koulutetun naisen kanssa. Kaikki niin ennalta arvattavaa. Ei mitään omia ajatuksia. Ei yhtäkään! Kaikki sisään syötettyä, ulkoa opittua. Mielikuvituksetonta ideologialla höystettyä höttöä.
No mistä te keskustelette? Miksi et keksi jotain ainutlaatuista avant garde aihetta ja johdattele keskustelua siihen jos sulla on tylsää? Yleensäkin keskustelut useimpien ihmisten kanssa liikkuvat aika lailla ennalta-arvattavilla ja turvallisilla vesillä, varsinkin jos ei tunne toista vielä kovin hyvin. Siitä sitten laajennetaan aihepiiriä kun tunnetaan paremmin. Pieni kevyt jutustelu puolituntemattoman kanssa ei-niin-järisyttävistä aiheista on eräs sosiaalisten taitojen peruspilareista.
Nainen voi muuten sinun kanssasi keskusteltuaan ajatella sinusta aivan samoin. Että huhhuh, olipa tylsää, onneksi on ohi. Tai että olipa heebolla ihme jutut, käyköhän se ihan kaikilla pytyillä.
Ryhmätyöt koulussa. Poikkeuksetta joku jää aina syrjään ja häntä ei kuunnella. Sitten jälkeenpäin valitetaan opettajalle, että kyseinen henkilö ei osallistunut työskentelyyn. Muutenkin on jotenkin hirveän vaikea saada työtä etenemään, kun mikään ei ikinä tunnu kelpaavan kaikille. Harmittaa, kun amkssa on niin paljon ryhmätöitä. Korona tosin muutti osan yksilötehtäviksi.