Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Kylpyamme, siellä kylpyvaahtoa ja reunalla kynttilöitä ja viinilasi.

Joo, vesi on aina joko liian kuumaa tai kylmää.

Riippumatossa loikoilu. Joko kuuma tai kylmä ja hyttyset kimpussa.

Ketju on periaatteessa ihan hauska.

Mutta tuleeko muille mieleen se, että onko nykyihmisen odotukset kaikesta liian korkealla ja missä on pitläjänteisyys..

Esim haukutaan vauva- tai koiraelämää. Parasta mitä tiedän. En haluaisi elää elämääni telkkarin ääressä herkkujen kanssa, vaan se ponnistelu ja samalla rakkaus tuo elämään mielekkyyden. Vauvat ovat meillä kyllä jo kasvaneet. Koirat vanhentuneet, ja uudet tulleet tilalle. Minun elämääni ovat koiralenkit samoja polkuja, mutta kun se otus on niin kiltti, uskollinen ja hellyttävä. En voisi elää ilman.

Suurin osa ihmisistä tykkää matkustaa lasten kanssa. Ne ovat perheen yhteisiä huippuhetkiä. Jos lapset ovat jo kotona oppineet sietämään tylsyyttä, he osaavat istua myös lentokoneessa tai ravintolan illallisella. Elämä ei ole koko ajan kivaa eikä matkallaan ole koko ajan kivaa. Mutta siellä näkee niin paljon sellaista, mitä et voi telkkarista katsoa. Tai se ei ainakaan tunnu samalta.

Eli kannattaa lähteä kotoa ja muutenkin elää. Kunhan koronasta päästäisiin.

Ja kotimaan lomailu/Lapin lomailu, niin tilaa on, ei tarvitse juuri mennä laskettelukeskuksiin, jos ei niistä tykkää. Eikä just sinne Kuusamon karhunkierrokselle, jos tungos ahdistaa. On Kemin lumilinnaa elämyksiä toivoville, ja vaikka Kylmäluoma rauhaa etsiville. Yyteri ja Kalajoki eivät petä kesällä. Lappeenrannassa on kaikenlaista nähtävää..

Pissaleikit

Ahvenanmaa

Tämä palsta. En tiennyt kuinka ahdistuneita ihmiset ovat ja pelkäävät kaikkea. Olisi ollut parempi etten koskaan olisi tätä palstaa löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kotimaan matkailu: katsot kuvia upeista järvistä/merestä ja metsistä, tosiasiassa hyttyset hyökkää kimppuun heti puiden lähellä, vesi on kylmää ja synkkää ja aina sataa. Majoituksista suurin osa hostellitasoisia ja jotkut niiden pitäjistä tympeitä.

Tää on niin totta, erityisesti olen kypsänä muutaman hotelliketjun huoneisiin. Joskus oli niin hienoa mennä hotelliin, nykyään on kotona hienompaa kuin monessa hotellissa.

Kohtuuhintaisista hotelleista säväyttää nykyään enää joku Oulun Lapland Hotel. Huone on aistikas ja aamupala tajunnanräjäyttävä! Sijainti Hupisaarten vieressä upea, suositten kaikille koiran kanssa reissaaville. Matkakohde itsessään. 

Yökerhot. Vihasin näitä jo siinä iässä kun olisi pitänyt tykätä. Opiskeluaikojen juhlariennot olivat hauskoja kun pyörittiin ulkona, baareissa tai jossain omissa juhlatiloissa, mutta tunnelma laski aina kuin lehmän häntä kun siirryttiin yökerhoon.

Huonoa musiikkia, joka soi liian kovalla niin ettei kenenkään kanssa voi jutella. Ei edes houkuta tanssimaan, koska niin kehnoa. Liian kalliit ja huonot juomat. Narikan kanssa sählääminen (kerran meinasivat hävittää takkini) jne. 

Seurustelu.

Ihanaa ajatuksena, käytännössä lähes 100 % ajasta ihan perseestä. Toisen kanssa ei ikinä ole oikeasti niin ihanaa kuin luulisi.

Yliopisto-opiskelu.

Siitä on unelmoinut vuosia ja sitten kun pääsee sinne ja aloittaa opiskelun niin se onkin ihan kauheaa ja kaikista tenteistä tulee hylätty eikä jaksa lukea, se työmäärä mikä sieltä tulee on aivan lamaannuttava eikä vaan pysty. 

Se pettymys on ihan sanoinkuvaamatonta.

Elämäntaparemontti : olen intoa täynnä kuin ilmapallo aina kun kuukausi vaihtuu. Ja kuinka ollakaan, taas äsken ahmaisin melkein purkillisen muumikeksejä

Iso omakotitalo.

Hirveä riesa,loputun työmää,aina joku kulma rempattava, pihasta puhumattakaan,siivoaminen järkyttävä urakka,kalliit ylläpitokolut.

Hampaiden peseminen.

Vierailija kirjoitti:

Pitkät hiukset, kun Suomessa tulee nykyään AINA ja prkl että ärsyttää ku letti naamalla koko ajan.

Ja myös lyhyet hiukset. Muistutan sarjakuvasankari Tlnttiä.

Minigolf

Vierailija kirjoitti:

Puistossa musisointi. Tulee jotenkin boheemi olo....

Todellisuudessa se hipinretale saa kitarastaan vain sproing sproing -ääniä ja lauluäänikin on honottavan nasaali. Bongorumpukin on mukana jollain, vaikka rytmitaju taisi jäädä synnytyslaitokselle.

Nuotin vierestä esitettyjä kappaleita on liki mahdoton tunnistaa ja keskustelu ystävien kanssa mahdotonta, kun tämä joukon "taiteellinen" pilaa tunnelman rämpytyksellään.

Kiitos päivän naurusta! 😂

Minigolffi mainittu, lisään vielä leikkauksen. Mistä se johtuu, että näitä kahta lajia pidetään niin hauskoina. Molemmat tekee tylsää kymmenen minuutin jälkeen ja loppuajan saakin vaan odotella loppua.

^ edelliseen typo : KEILAUKSEN.

Vakava ihastuminen. Ärsyttää ja hävettääkin kun sama ihminen tunkee ajatuksiin koko ajan. Tuntee itsensä joksikin pakkomielteiseksi luuseriksi. Ja auta armias jos tietää tunteen olevan yksipuolinen. Tai jos ihastuksen kohde on joku jonka kanssa on paljon tekemisissä. Ei ole helppoa elämä, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämä. Jatkuvaa melua, sählinkiä ja säätämistä. Lapset roikkuu kiinni koko ajan, oma elämä katoaa.

Typerää yleistystä. Mihin se oma elämä muka katoaa lasten myötä?  Ja kyllä ne lapsetkin itsenäistyvät jossain vaiheessa. Sellaista se elämä on. 

Kyllä. Ja lasten aikuistuttua hyperventiloit

tyhjässä kodissasi osaamatta tehdä mitään.

Elämäsi sisältö on, kun itkusta nikotellen olet saanut lapset nakitettua käymään kylässä.

Lapset tulevat yhtä innoissaan kuin pesisivät vessanpöntön nuolemalla. Sinun seurassasi ikävystytty aika on pois kaikesta kivasta.

Näin käy muoreille, enkä kadehdi.

Muorin toiseksi viimeinen toive on että lapset seisovat rivissä kuolinvuoteen ympärillä. Viimeinen haave on että tuovat kukkia haudalle että kaikki näkevät että tässä lepää hyvä ihminen

Säälittävää alusta loppuun.

Tämä oli anopin toive, mutta yksin kuoli, kun piti lapsiaan eriarvoisessa asemassa ja se lapsista, joka piti yhteyttä ja hoiti asioita, oli kaikkein vähäarvoisin.

Voi teitä.  Onpa teidän mielessänne äitiys pantu kummallisiin raameihin.  En tunnista lähipiiristäni mitään tuollaista.  

Lapsettomat ihmiset viljelee näitä mielikuvia.  

 

Ikävä kyllä, ei ole vain mielikuva emmekä ole lapsettomia. Myös lapsenlapset olivat eriarvoisessa asemassa.

Onko kaikkien perhe-elämän oltava surkeaa ja kaikkien äitien tasapainottomia ressukoita vain siksi että teillä sattuu olemaan sellaista? En koskaan opi ymmärtämään tuota oman kokemuksen yleistämistä kaikkiin ihmisiin. Ei se mene niin. Ihmiset ja niiden perheet on hyvin erilaisia.