Arvioikaa teitä iskevien miesten perusteella oma tasonne!

Mä en käy baareissa tai oikein missään muuallakaan kuin kaupassa, lenkillä ja töissä, missä mua lähestyvät erityisesti seuraavat miesryhmät:

- ihan söpöt, mutta masentuneet ja superujot parikymppiset pojat (olen itse 30)

- muuten vaan mielenterveysongelmaiset reppanat

- kehitysvammaiset

- nää perus ulkomaalaiset, jotka varmaan yrittävät kaikkia...

Eli tasoni tuskin on päätähuimaava, sitä tosin ihmettelen, mikä minussa vetoaa tuohon ensimmäiseen ryhmään. Ehkä olen itsekin niin aran ja päähänpotkitun oloinen, niin uskaltavat muhun ottaa kontaktia vaikkeivat kellekään muulle naiselle uskalla puhuakaan.

Ei liene yllätys, että olen sinkku...

Itsekritiikki menee teillä ihan väärään osoitteeseen. Mä olen kivannäköinen mies, komlekymppinen ja juttelen mielelläni naisille ravintolassa. Ulkonäköä tärkeämpi juttu on lähestyttävä olemus. Jos on yrmeän näköinen prinsessa, en tosiaan vaivaa päätäni moisella, vaan haluan hauskanpitooni seuraa. Jos sitten tulee jotain sutinaa, niin se on vain plussaa, mutta vain panomiehet iskevät naisia pelkän naaman perusteella. 

Eka juttu on siis hyvä ryhti ja katse, joka on ystävällinen. Plussaa saa siitä, että ei istu jossain nurkkapöydässä, vaan on siellä missä muutkin ihmiset, röökipaikalla pihalla tai tiskin lähellä. Miesten vessan läheisyydestä kuka vaan nainen saa heti juttuseuraa, jos on sitä vailla, jos vain uskaltaa katsoa ohivirtaavia miehiä ystävällisesti.

Ihan kauheeta, että te meikkaatte tunnin baari-iltaa varten ja menette nurkkaan istumaan ja toivotte että joku tulisi iskemään teitä. Jos te olette kiinnostuneita tapaamaan uusia ihmisiä, tehkää jotain muutakin sen eteen kuin ehostautumista.

Oletko varma, että ne nurkassa istujat haluavat seuraa? Vai ovatko tulleet kaverin mukana ja se kaveri on etsimässä siellä tiskillä seuraa.

Meikkaan 10min, vaikka näyttää varmaan miehen silmin monen tunnin sessiolta. Miesten vessan luona en voisi kuvitella notkuvani, siellä haisee ja näkee kun miehet eivät pese käsiään.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:51"]

Känniset juuri pystyssä pysyvät spurgut tai ulkomaalaiset ahdistelijat. Näiden perusteella olen varmaan tosi vastenmielinen olio. 

[/quote]

Tuosta ei kannata vetää kovin "rankkoja" yhteen vetoja, koska

1. Kännisillä nyt ei ole mitään rajaa vaan iskevät naista kuin naista. Ei ne tajua mitään siitä, onko heillä mahkuja" vai ei (tai ei välitä)

2. Ulkomaalaiset iskevät kurvikkaita, seksikkäitä naisia jotka osaa pukeutua ja näyttävät naisilta. Ulkomaalaisilla miehillä on vahva itsetunto ja yrittävät jokaista joka silmää miellyttää, huomioimatta sitä, onko nainen kenties paljonkin yli heidän tasonsa.

Olisko -1000?

Ei ole kukaan yrittänyt iskeä, eikä varmaan yritäkään, kun ikää on jo yli 40 vuotta, eli haudassa toinen jalka.

Kerran (n. 2-kymppisenä) junaa odottaessa juttelin ihan muuten vaan jonkun nuoren miehen kanssa. Kun junani tuli ja nousin ylös penkiltä hän ilmoitti "ai hitsi, en tajunnutkaan, että olet noin lyhyt. En voisi olla noin lyhyen kanssa." Olin aivan ymmälläni, kun itse en ollut häntä seurustelumielessä ajatellut (juttelimme ehkä 5 min. - tosin ovathan jotkut melkein jo naimisissa tuossa ajassa...). En tiedä, oliko hän kenties pitänyt minua lievästi kiinnostava, mutta lyhyyteni oli sitten täydellinen mahdottomuus.

Ei varmaan monelle jäisi tuollainen tapaus edes mieleen, mutta kun minulle ei sitä ennen tai sen jälkeen ole kukaan tullut juttelemaan, niin olihan se sellainen "once in a lifetime" -tapaus, vaikka outo fiilis jäikin. Olen kyllä tottunut siihen, että lyhyyttäni kritisoidaan ja haukutaan. Mies oli kuitenkin ystävällinen siihen asti kunnes huomasi pituuteni, joten hassua kyllä, tavallaan oli kiva tajuta, että olin parin minuutin ajan kiinnostavaa jutteluseuraa.

Vallitsevan iskukulttuurin perusteella, oman tason määritystä ei naisena kyllä kannata tehdä sen mukaan, että minkälaiset miehet ovat lähestyneet.

Itsellä parikymppisenä:

- kadulla autoista viheltelyä, nuoret kundit, päivisin tai iltaisin. tapahtui ehkä 2 kertaa/v. (ei seurauksia)

- ulkomaalaiset, perus arkitilanteet, niinkuin heillä on tapana

- linnasta vapautunut taidenäyttelyssä

- vanhemmat miehet varmaan tuijottelivat, mutta ne eivät johtaneet mihinkään

- asematunnelissa jotkut todella epäilyttävät, paremman luokan retkut -- karkasin

20-30v. opiskelijana yliopistolla:

- ei kukaan periaatteessa, opiskelijapojat olivat super-estyneitä

- jotkut ulkomaalaiset opettajat bileitten seurauksena - pakit, olivat vanhempia

- ?????

40+ sinkkuna:

- paljon paljon huomiota, yöelämässä. Silloin alkaa tämä huomattavasti nuorempien invaasio, sekä huomattavasti vanhempien. Se hämmästytti ensin paljon. Myös about saman ikäisiä rikkoutuneita, eronneita on runsain mitoin tarjolla- useimmat alkoholisoituneita tai luonnehäiriöstä kärsiviä. Joitain samanikäisiä puhtaasti komeita pelimiehiä myös.

Yhteenveto: juuri minkäänikäisenä, ei myöskään nuorena ja nättinä, saa sitä elokuvamaista huomiota kaupan parkkipaikalla, kassajonossa, kadulla.

Ajattelutapaa pitää muuttaa.

Suurin osa ihan hyvännäköisiä, suhteellisen samanikäisiä (olen 24). Ei siis mitään mallipoikia, mutta sellaisia, joista pidän itsekin. Jostain syystä lähiaikoina eniten lähestyneet ovat olleet kauppakorkeamiehiä (en siis itse opiskele kyseistä alaa). :D Toki mua ovat yrittäneet myös vanhat ja vähemmän vanhat känniördääjät, sekä mamut. Jälkimmäisten taktiikka on aina sitä taattua "tanssiessa perseeseen kiinni"-laatua!

Ikinä ei ole kukaan tullut iskemään lenkillä/kaupassa/kadulla. Pitäis varmaan alkaa juosta ilman musiikkia, jos se johtuukin vain siitä, kun en kuule mitään! ;)

Kukaan ei tule kaupassa tai leikkipuistossa iskemään.. Eipä tule kauheasti muualla käytyä :D

Mun seuraan ei hakeudu kukaan. Ei niiden itsetunto riitä :-D Enkä mä niitä huolisikaan, olen enemmän kuin tyytyväinen aviopuolisooni.

Lähiöbaareissa ne miehet, jotka vaimo on juuri pistänyt tai pistämässä pihalle. Sekä ne ulkomaalaiset, jotka pistelevät puhelinnumeroitaan kaikkien naisten taskuun, kun siihen voi joku joskus soittaa. Toisaalta, juuri nyt minua ei huvita parisuhde eikä edes pano pätkääkään, en viitsi laittautua enkä lähde muualle kuin juurikin lähiöpubeihin.

Mielenkiintoinen kysymys, jota piti oikeasti pysähtyä miettimään tarkemmin. Olen sosiaalinen ja huumorintajuinen, hymyilen ja nauran paljon joten luultavasti minua pidetään helposti lähestyttävänä. Pokaajien ikähaitari on karkeasti arvioiden n. 10 vuotta itseäni nuoremmista n. 5 vuotta itseäni vanhempiin ja joukkoon mahtuu sekä vapaita että varattuja.

Sitä en osaa sanoa mitä moinen jakauma tasostani kertoo.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:43"]

Mun seuraan ei hakeudu kukaan, ei ole ikinä hakeutunut. Jopa se kapakan horjuvin känniörveltäjä jatkaa matkaansa kun saa katseensa tarkennettua hetken huojumisen jälkeen. Minkäs arvion tästä vetäis...

[/quote]Ja lisätäänpä tähän tuon yhden viestin jälkeen, että oikeastaan turhankin laiha olen aina ollut, olen miettinyt että voiko se tissittömyys ja laihuus sitten karkottaa kaikki.

Tasoton.

Kukaan ei ole ikinä yrittänyt iskeä minua ravintolassa. Ihmettelen, että olen edes naimisiin päätynyt/päässyt. 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:13"]

Sanon tämän suoraan: kiinnostuneiden miesten taso on aina korreloinut sen kanssa, kuinka hoikassa kunnossa olen ollut. Millään muulla ei ole ollut väliä, ei pukeutumisella, ei meikillä ei sillä olenko hymyillyt vai näyttänyt yrmeää naamaa. Voin hoikkuus on kiinnostanut oikeasti hyvännäköisiä miehiä.

[/quote]

Niin, muistahan nyt kuitenkin, että tämä koskee SINUA. Sinussa ei ilmeisesti ole mitään sen kummempaa tarttumapintaa, joka voisi kiinnostaa.

Mä taas en ole ikinä ollut hoikassa kunnossa. Silti poikaystävistä ja muuten kiinnostuneista löytyy niin Mr Finland-perintöprinssi kuin naisten kuolaamia erittäin tunnettuja muusikoitakin.

Mutta kuten sanottu, se on niin kiinni siitä, mitä ihmisellä on tarjota. Jos se on se pelkkä kroppa, niin sillä mennään.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:51"]

Känniset juuri pystyssä pysyvät spurgut tai ulkomaalaiset ahdistelijat. Näiden perusteella olen varmaan tosi vastenmielinen olio. 

[/quote]

Sama minullakin. Monesti olen miettinyt voiko tästä jotain päätellä. Niinsanotut normaalimmat tapaukset tuntuu katsovan, mutta eivät oikein mitään tee. Ne katseet voin hyvin myös kuvitella.

Miehet joiden kanssa olen seurustellut ja myös nykyinen mieheni on puhelias, sosiaalinen, ulospäin suuntautunut, vilkas ja kaupallisella alalla. Kaikki siis kunnossa, mutta todella vilkas ja sosiaalinen luonne eli jotain ihan päinvastaista kuin itse olen. Helposti taidan näiden kanssa pariutua, koska nämä ovat niitä poikkeuksia jotka uskaltavat tulla juttelemaan selvinpäinkin minulle :)

Ei kukaan joten tästä voisi päätellä, että olen tasoton :( Toki myös se saattaa vaikuttaa, että en koskaan ole baarissa tai muissa potentiaalisissa iskupaikoissa. Lähikaupassa ei iskuyrityksiä satele. Etenkin kun olen siellä lähes aina lapsen ja miehen kanssa. Miehenkin iskin itse joten siitäkään voi päätellä mitään.

Iskijöiden perusteella taidan olla erityisen tasokas.

Olen 27v, pukeudun farkkuihin ja johonkin aika perus paitaan. En meikkaa, mutta perushygienia kunnossa. Katselen ihmisiä mielelläni silmiin ja perusilmeeni on hymyilevä, iloinen, en aloita keskusteluja vieraiden kanssa esim. kaupan kassalla tai baarissa, ihmiset tulevat juttelemaan minulle.

-kaikenikäiset miehet

-kaikennäköiset ja kokoiset miehet

Olen varattu ja kerron sen reilusti heti ensimmäisten lauseiden jälkeen.En harrasta pettämistä. 

On minulle pari kertaa leikkipuistossakin joku isä ehdotellut kahville tuloa.

Hauska kysymys. Mua on yrittänyt iskeä varsin kirjava joukko miehiä: löytyy ns. kilttejä poikia, mental case-tyyppejä, rutkasti vanhempia miehiä korkeassa asemassa, naimisissa olevia. Mutta ei koskaan ns. hyvännäköiset, trendikkäät ja suositut omasta ikäluokastan. Pokaavat miehet kohtelivat mua kunnioituksella, törkeitä tapauksia en muista. Yleensä miehet sanoivat mun olevan kiehtova persoona tai erilainen. Mitä lie tarkoittaakaan.

Mulla on takana ihan älyttömiä kohtaamisia miesten kanssa. Esimerkiksi kerran kaupungilla erikoisen oloinen nainen pysäytti mut ja vasta silloin huomasin, että kyseessä onkin mies. Hän kertoi olevansa transu ja etsineensä vuosia naista, jolta hän haluaisi näyttää. Ja mut nähdessään hän sai ahaa-elämyksen ja ihaili kuulemma alkukantaista naisellisuuttani ja kuinka liikutin kehoani. Mä siinä kuuntelin nenä punaisena flunssan jäljiltä ja pyyhin leivänmuruja suupielistä.

Mikään hottis en ole koskaan ollut. Enkä seksikäs. Nuorempana olin luonteeltani ns. pikkuvanha, parikymppisenä pukeuduin jakkupukuun, korkokenkiin, haaveilin timanteista ja antiikkihuonekaluista. Olin kunnianhimoinen ja määrätietoinen opintojen ja uran suhteen. Harrastin balettia, pianonsoittoa ja viulun vingutusta. Vapaa-aikana opiskelin lääketiedettä avoimessa yliopistossa. Kävin oopperassa montakin kertaa viikossa (sain suhteiden kautta ilmaislippuja). Olin hulluna historiaan, arkkitehtuuriin ja klassiseen taiteeseen. Sisimmässäni haaveilin hyvästä avioliitosta ja äitiydestä.

Tunsin hyvin harvoin vetoa ketään miestä kohtaan. Ulkonököä en osannut katsoa ja henkisesti tunsin usein tyhjyyttä. Koin olevani kylmä ja etäinen kuin jääpuikko. Pakkeja annoin useasti, en vain pystynyt antamaan enemmän. En kestänyt edes ajatusta, että "väärä" mies saisi mut minuutiksikaan. Sen sijaan ystävyys miesten kanssa onnistui erinomaisesti, mulla taisikin olla enemmän miespuolisia kuin naispuolisia ystäviä. Koskaan en flirttaillut tai ajatellut mitään romanttista tai seksiin liittyvää näiden miesten kanssa.

Ja mitä tapahtui parisuhderintamalla: reilu parikymppisenä tapasin ulkomaalaisen bisnesmiehen lentokentällä. Mies oli mua vuosia vanhempi, veitsen terävä älyltään, rehellinen ja suora katse silmissään, olemukseltaan ns. hyvä mies ja vieläpä sivistynyt ja puku päällä. Olin myyty :) Viikossa menimme kihloihin ja alle puolessa vuodessa naimisiin ja muutin miehen perässä toiselle puolelle maapalloa. Saimme nopeasti 1. lapsen ja siinä ohella hoidin opinnot loppuun. Olen ollut koko ajan kotiäiti, miehellä kansainvälinen ja vaativa työ. 

Vuosikymmenen jälkeen olen edelleen hulluna mieheeni ja tunne vaikuttaa olevan molemmin puoleinen. Perhe-elämämme on onnellista, vietämme yhdessä kaiken mahdollisen ajan. 

Eli lyhyesti: miesten isku-yritykset päättyivät ollessani parikymppinen. En flirttaile tai vilkuile muita miehiä. En halua tai hae miesten huomiota. Avioliitto ja perhe-elämä on mun juttuni.

Minun seuraani hakeutuvat lähinnä semmoiset ressukat, jotka etsivät äidin korviketta ja itsetunnon kohottajaa :(

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:13"]

Sanon tämän suoraan: kiinnostuneiden miesten taso on aina korreloinut sen kanssa, kuinka hoikassa kunnossa olen ollut. Millään muulla ei ole ollut väliä, ei pukeutumisella, ei meikillä ei sillä olenko hymyillyt vai näyttänyt yrmeää naamaa. Voin hoikkuus on kiinnostanut oikeasti hyvännäköisiä miehiä.

[/quote]

Olen tehnyt aivan saman huomion.