Arvioikaa teitä iskevien miesten perusteella oma tasonne!

Vähän ohiksena, olen kyllä sitä mieltä että olen kivan näköinen, kropan osalta lähes upea, ja tyyppinä hauska, mukava ja lojaali. Ihan älykäskin :) Pukeudun siististi ja pidän huolta itsestäni, vaikka ulkonäkö ei ykkösprioriteettini olekaan. Ei minua silti kukaan tule iskemään, ei edes katso kadulla tai muualla.... En ole mitenkään itseeni käpertynyt tai luovuttanut, mutta ehkä minulla on vain harhainen käsitys itsestäni :D [quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:52"]

en usko että olette noin toivottomia muuta kuin omassa pääsänne. miettikääpä itse millainen mies kääntää teidän pään: hymyilevä ja avoin vai itseensä käpertynyt ja luovuttanut? 

nyt tsemppiä tytöt! 

t. ap

[/quote]

Näissä ketjuissa nousee aina tämä sama juttu esiin. Naisella pitää olla hyvä ryhti ja iloiset silmät. Juupa juu :)

Harrastusten ansiosta on hyvä ryhti, ja jos lähestyttävää olemusta mietitään, niin olen sellainen ihminen, jolle aletaan jutella kaupassa, bussipysäkillä yms., kysytään tietä (niin ulkomaalaiset kuin suomalaisetkin) jne., mutta miehet eivät lähesty.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:35"]

Itsekritiikki menee teillä ihan väärään osoitteeseen. Mä olen kivannäköinen mies, komlekymppinen ja juttelen mielelläni naisille ravintolassa. Ulkonäköä tärkeämpi juttu on lähestyttävä olemus. Jos on yrmeän näköinen prinsessa, en tosiaan vaivaa päätäni moisella, vaan haluan hauskanpitooni seuraa. Jos sitten tulee jotain sutinaa, niin se on vain plussaa, mutta vain panomiehet iskevät naisia pelkän naaman perusteella. 

Eka juttu on siis hyvä ryhti ja katse, joka on ystävällinen. Plussaa saa siitä, että ei istu jossain nurkkapöydässä, vaan on siellä missä muutkin ihmiset, röökipaikalla pihalla tai tiskin lähellä. Miesten vessan läheisyydestä kuka vaan nainen saa heti juttuseuraa, jos on sitä vailla, jos vain uskaltaa katsoa ohivirtaavia miehiä ystävällisesti.

Ihan kauheeta, että te meikkaatte tunnin baari-iltaa varten ja menette nurkkaan istumaan ja toivotte että joku tulisi iskemään teitä. Jos te olette kiinnostuneita tapaamaan uusia ihmisiä, tehkää jotain muutakin sen eteen kuin ehostautumista.

[/quote]

Ikäloput ördääjät, jotka puhuu kaikille, mutta minä hyvin kasvatettuna vastaan niille. En vain osaa kulkea nokka pystyssä. (en tosin lähde noiden matkaankaan)

Sanon tämän suoraan: kiinnostuneiden miesten taso on aina korreloinut sen kanssa, kuinka hoikassa kunnossa olen ollut. Millään muulla ei ole ollut väliä, ei pukeutumisella, ei meikillä ei sillä olenko hymyillyt vai näyttänyt yrmeää naamaa. Voin hoikkuus on kiinnostanut oikeasti hyvännäköisiä miehiä.

34: onko painosi vaihdellut paljonkin? Riittääkö normaalipaino, pitääkö olla todella ylipainoinen, ettei kelpaa kellekään?Eikö voi olla liian laiha?

Oma painoni on vaihdellut n. 30 kg (vuosikymmenien, sairauksien, raskauksien välillä) enkä ole huomannut eroa kuin oman miehen suhtautumisessa. Muille kelpaisi aina, omalle miehelle tuskin koskaan,vain laihana eikä juuri silloinkaan.

Siis mikä paino on paras?

Miksiköhän mua lähestyy pääsääntöisesti vain vanhemmat miehet? Ikä haarukalta 5-15vuotta vanhemmat. En tiedä mistä johtuu, olen ihan ok näköinen, 25v nainen.  En edes muista millon joku oman ikäinen olisi lähestynyt isku mielessä :)

niiden perusteella ei kannata mitään päätellä, koska varmaan valtaosaa naisista yrittävät etenkin nuo känniörveltäjät ja ns. epätoivoiset ulkomaalaiset :p Minuakin nuo ovat yrittäneet, lisäksi ihan kaikenlaiset tapaamani miehet. Uskon "tasoni" olevan korkea, koska moni on myös sanonut ettei uskalla lähestyä tms. ja annan myös usein torjuvia signaaleja, jotka normaalit ihmiset kyllä ymmärtävät. Minusta se on hyvä, koska haluankin itse tehdä aloitteen silloin harvoin, kun jostakusta kiinnostun. Harmi vain, etteivät nuo ensimmäisessä virkkeessä mainitsemani sitä ymmärrä!

Iltaisin aina yllätyn, sillä itse en pidä itseäni kovin hottiksena, aika perustallaaja :D

Mutta siis yleensä ovat itseäni 3-15 vuotta vanhempia komeita miehiä. Hyvin kohteliaita ovat, toki joskus on poikkeuksia jotka heti hyppäävät lääppimään, mutta heidän mukaansa en olekkaan lähtenyt. Ammatteja ja koulutusta on ollut aika laidasta laitaan, mutta ei niillä niin mielestäni ole väliä. On ollut täysin peruskoulun jälkeen kouluttamatonta "paskahomma"-duunaria ja arkkitehtia. 

Itseasiassa olen tullut siihen tulokseen että huonosti koulutetut ovat kohteliaampia, luotettavampia ja muutenkin parempia miehiä. Nyt siis puhuttiin kai nimen omaan yhden illan jutuista mutta vähän ohi aiheen, seurustelen mielummin huonostikoulutetun kanssa. Eivät ole ylpistyneet ja käsittelevät siksi naista paremmin :)

-N20

Mä jo rupesin miettii, että mun taso on aika not, kun aikoinaan baareissa yms. yöelämässä sain lähestymisiä vain niiltä känniääliöiltä, tai sitten opiskelukavereilta, kun ei mitään muutakaan ollut tarjolla. No, mutta jos ajatellaan jokaista lähestyvää miestä potentiaaliseksi iskijäksi, niin ehkä mä en sitte ole niin not. No, näin kotiäitinä ihan hirveän laaja sosiaalinen elämä mulla ei ole, ja se arkinen koti-kauppa-akseli sisältääkin edelleen lähinnä keski-ikäisiä alkoholisteja, mutta esim. salilla mulle juttelee yleensä ne pisimpään, kolmekymmentä vuotta harrastaneet, ladon ovien kokoiset miehet. Mä en virallisen määritelmän mukaan ole mikään taskuvenus, mutta noihin tyyppeihin verrattuna olen kyllä. Muualla sosiaalisissa tilanteissa mun seuraan tuppaa yleensä hakeutumaan keski-iän kynnyksellä olevat, eronneet miehet - ne, joiden vaimo totesi avioliiton päätteeksi, ettei jaksa enää ko. avioliittoa (tunnen näiden kyseisten miesten ex-vaimot, ainakin tähän asti olen tuntenut). 

No, haku ei ole päällä, ja vaikka olisi, kukaan näistä mainituista miestyypeistä ei ole sellainen, jonka kanssa haluaisin seurustella. Alkoholistit ei nyt lähtökohtaisesti taida kiinnostaa ketään, jonkun kaapinkokoisen tyypin kanssa varmaan olisi turvallista kulkea, mutta, anteeks vaan, miten esim. seksielämä onnistuisi... ulos heitetyt ex-miehet kuuluu siihen miestyyppiin, johon mulla on ollut tapana sekaantua, ja nykyinen mieskin kuuluu niihin - miehen empatiakyky on niin olematon, että se syö naisen sisältä tyhjäksi, kuluttaa kaiken minkä irti saa ja enemmänkin antamatta mitään vastapainoksi. Olen vannonut, että kun pääsen tästä nykyisestä miehestä eroon, samanlaiseen suhteeseen en lähde enää koskaan, olen mieluummin yksin.

Mitä sitten voi päätellä siitä, että minua ei yritä koskaan iskeä kukaan, mutta minä saan iskettyä mielestäni hyvinkin hyvännäköisiä miehiä? Sekä seksisuhteeseen että pitkään parisuhteeseenkin. Harvoin olen pakit saanut, ja nytkin olen seurustellut vuosia itseäni reilusti nuoremman, urheilullisen komean älykkään miehen kanssa.

Jännä että sitä yrmyyttä ja nurkassa istumista tarjotaan niin usein selitykseksi miksi joku nainen ei ole kiinnostava, kun oma kokemukseni on ihan päinvastainen. Usein on käynyt niin että kaveri istuu vieressä naama norsunvitulla ja minä olen hyväntuulinen, hymyilen ja katselen ihmisiä/miehiä.. ja kaveria tullaan iskemään kuin liukuhihnalta, ja minusta miehet sunnilleen kääntävät katseensa pois. Samoin jossain salilla miehet tuntuvat jutustelevan muille naisille, mutta mulle korkeintaan ynähdetään kun kysyn vaikka että voinko tehdä tässä välissä. 

Eli sen perusteella kuinka minua isketään ( = ei koskaan) olen suohirviö, mutta sen perusteella millaisia miehiä saan tekemällä itse aloitteen olen ihan "laadukas"... Sanopa siitä sitten.