Mitä jos mikään korkeakoulututkinto ei motivoi?

Suorititko alemman korkeakoulututkinnon? Liittyvätkö ammatilliset koulutukset mitenkään siihen, mitä yliopistossa opiskelit?

Vierailija kirjoitti:

Suorititko alemman korkeakoulututkinnon? Liittyvätkö ammatilliset koulutukset mitenkään siihen, mitä yliopistossa opiskelit?

Minulla ei ole edes alempaa korkeakoulututkintoa. Ammatilliset koulutukset liittyvät jossain määrin yliopisto-opintoihini.

Riippuu vähän siitä mistä motivaation puute johtuu. Ensin pitää ymmärtää että mikään opiskelu ei ole aina kiinnostavaa ja upeaa. Jokaisella alalla on tylsiä juttuja joita pitää vain päntätä. Monet opiskelijat eivät jaksa opiskella niitä tylsiä juttuja, ja seurauksena motivaation puute iskee. Senhän pitäisi olla aina kivaa, täähän on mun ala, miksi ei kiinnosta?

Eli lähde liikkeelle siitä miltä kyseisen alan työpaikka tuntuu, älä keskity vain opintoihin. Mitä tekisit työssäsi? Miltä työpäivä näyttäisi? Olisiko se kiinnostavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorititko alemman korkeakoulututkinnon? Liittyvätkö ammatilliset koulutukset mitenkään siihen, mitä yliopistossa opiskelit?

Minulla ei ole edes alempaa korkeakoulututkintoa. Ammatilliset koulutukset liittyvät jossain määrin yliopisto-opintoihini.

No tässä tilanteessa suosittelisin kyllä, että teet sen alemman korkeakoulututkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitä mistä motivaation puute johtuu. Ensin pitää ymmärtää että mikään opiskelu ei ole aina kiinnostavaa ja upeaa. Jokaisella alalla on tylsiä juttuja joita pitää vain päntätä. Monet opiskelijat eivät jaksa opiskella niitä tylsiä juttuja, ja seurauksena motivaation puute iskee. Senhän pitäisi olla aina kivaa, täähän on mun ala, miksi ei kiinnosta?

Eli lähde liikkeelle siitä miltä kyseisen alan työpaikka tuntuu, älä keskity vain opintoihin. Mitä tekisit työssäsi? Miltä työpäivä näyttäisi? Olisiko se kiinnostavaa?

En ajattele, että opiskelun pitäisi olla aina kivaa. Haluaisin että työni olisi siistiä kevyehköä sisätyötä, ”tylsää”, rutiininomaista ja tietäisin aika tarkkaan mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Se ei sisältäisi paljon ihmiskontakteja. Joskus esimieheni kysyi, miten kuvailisin unelmieni työpäivää. Kuvailin sen suunnilleen noin. Hän nauroi ensin epäuskoisesti ja sanoi sitten ettei töissä voi ola aina sellaista kuin haluaa. Tiedän. Kuvailin unelmien työpäivän, en tavallista työpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorititko alemman korkeakoulututkinnon? Liittyvätkö ammatilliset koulutukset mitenkään siihen, mitä yliopistossa opiskelit?

Minulla ei ole edes alempaa korkeakoulututkintoa. Ammatilliset koulutukset liittyvät jossain määrin yliopisto-opintoihini.

No tässä tilanteessa suosittelisin kyllä, että teet sen alemman korkeakoulututkinnon.

Olen jo luopunut opinto-oikeuksistani noiden tutkintojen suhteen. Olin pari kuukautta työttömänä, enkä olisi ollut oikeutettu työttömyyskorvaukseen, jos minulla olisi ollut kesken jääneitä tutkintoja.

Olet siis ennemmin käytännöllinen kuin teoreetikko? Mitä pahaa siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Olet siis ennemmin käytännöllinen kuin teoreetikko? Mitä pahaa siinä on?

Ei kai mitään pahaa. Tuntuu vain että olen aika yksin kokemukseni kanssa ja joskus mietin onko minussa jotain vikaa, kun korkeakouluopiskelu ei motivoi, vaikka rahkeita varmaan olisi. En muuten odota, että kukaan täällä jotenkin ratkaisisi ongelmani. Olen vain kiinnostunut kuulemaan kokemuksia ja ajatuksia.

Miten olisi kirjanpitäjän työ? Siistiä, rutiininomaista sisätyötä. Pääosin yksin tehtävää. Tarkkuuteen pitää kyllä pystyä! AMK-tutkinto riittäisi. Hyvä kirjanpitäjä on arvokas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorititko alemman korkeakoulututkinnon? Liittyvätkö ammatilliset koulutukset mitenkään siihen, mitä yliopistossa opiskelit?

Minulla ei ole edes alempaa korkeakoulututkintoa. Ammatilliset koulutukset liittyvät jossain määrin yliopisto-opintoihini.

No tässä tilanteessa suosittelisin kyllä, että teet sen alemman korkeakoulututkinnon.

Olen jo luopunut opinto-oikeuksistani noiden tutkintojen suhteen. Olin pari kuukautta työttömänä, enkä olisi ollut oikeutettu työttömyyskorvaukseen, jos minulla olisi ollut kesken jääneitä tutkintoja.

En tiedä, miten systeemi menee nykään, mutta pystytkö hakemaan opinto-oikeutta uudelleen? Jos et samaan yliopistoon, voithan yrittää toista yliopistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis ennemmin käytännöllinen kuin teoreetikko? Mitä pahaa siinä on?

Ei kai mitään pahaa. Tuntuu vain että olen aika yksin kokemukseni kanssa ja joskus mietin onko minussa jotain vikaa, kun korkeakouluopiskelu ei motivoi, vaikka rahkeita varmaan olisi. En muuten odota, että kukaan täällä jotenkin ratkaisisi ongelmani. Olen vain kiinnostunut kuulemaan kokemuksia ja ajatuksia.

Olet vain rehellisempi kuin moni. Sinun elämä, saat tehdä niin kuin huvittaa ja itse parhaaksi näet. Ei tarvitse perustella kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis ennemmin käytännöllinen kuin teoreetikko? Mitä pahaa siinä on?

Ei kai mitään pahaa. Tuntuu vain että olen aika yksin kokemukseni kanssa ja joskus mietin onko minussa jotain vikaa, kun korkeakouluopiskelu ei motivoi, vaikka rahkeita varmaan olisi. En muuten odota, että kukaan täällä jotenkin ratkaisisi ongelmani. Olen vain kiinnostunut kuulemaan kokemuksia ja ajatuksia.

Kirjoitin aikoinani ällän paperit, mutta ensimmäisen tutkinnon (amk) suoritin vasta nelikymppisenä. Hyvin olen pärjännyt.

Sit meet amikseen. Kyllä ne duunareitakin tarvitaan.

Ei kai se saman alan AMK-tutkinto niin eroa amistutkinnosta aiheen suhteen, joten tietäisit mitä tuleman pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitä mistä motivaation puute johtuu. Ensin pitää ymmärtää että mikään opiskelu ei ole aina kiinnostavaa ja upeaa. Jokaisella alalla on tylsiä juttuja joita pitää vain päntätä. Monet opiskelijat eivät jaksa opiskella niitä tylsiä juttuja, ja seurauksena motivaation puute iskee. Senhän pitäisi olla aina kivaa, täähän on mun ala, miksi ei kiinnosta?

Eli lähde liikkeelle siitä miltä kyseisen alan työpaikka tuntuu, älä keskity vain opintoihin. Mitä tekisit työssäsi? Miltä työpäivä näyttäisi? Olisiko se kiinnostavaa?

En ajattele, että opiskelun pitäisi olla aina kivaa. Haluaisin että työni olisi siistiä kevyehköä sisätyötä, ”tylsää”, rutiininomaista ja tietäisin aika tarkkaan mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Se ei sisältäisi paljon ihmiskontakteja. Joskus esimieheni kysyi, miten kuvailisin unelmieni työpäivää. Kuvailin sen suunnilleen noin. Hän nauroi ensin epäuskoisesti ja sanoi sitten ettei töissä voi ola aina sellaista kuin haluaa. Tiedän. Kuvailin unelmien työpäivän, en tavallista työpäivää.

Tulee mieleen jotain kirjanpitoa tai laskutusta yrittäjänä tai pienessä firmassa. Tradenomiksi siitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitä mistä motivaation puute johtuu. Ensin pitää ymmärtää että mikään opiskelu ei ole aina kiinnostavaa ja upeaa. Jokaisella alalla on tylsiä juttuja joita pitää vain päntätä. Monet opiskelijat eivät jaksa opiskella niitä tylsiä juttuja, ja seurauksena motivaation puute iskee. Senhän pitäisi olla aina kivaa, täähän on mun ala, miksi ei kiinnosta?

Eli lähde liikkeelle siitä miltä kyseisen alan työpaikka tuntuu, älä keskity vain opintoihin. Mitä tekisit työssäsi? Miltä työpäivä näyttäisi? Olisiko se kiinnostavaa?

En ajattele, että opiskelun pitäisi olla aina kivaa. Haluaisin että työni olisi siistiä kevyehköä sisätyötä, ”tylsää”, rutiininomaista ja tietäisin aika tarkkaan mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Se ei sisältäisi paljon ihmiskontakteja. Joskus esimieheni kysyi, miten kuvailisin unelmieni työpäivää. Kuvailin sen suunnilleen noin. Hän nauroi ensin epäuskoisesti ja sanoi sitten ettei töissä voi ola aina sellaista kuin haluaa. Tiedän. Kuvailin unelmien työpäivän, en tavallista työpäivää.

Tulee mieleen jotain kirjanpitoa tai laskutusta yrittäjänä tai pienessä firmassa. Tradenomiksi siitä vaan.

Tuttuni on kirjanpitäjänä pienessä tilitoimistossa, ja työ tuntuu olevan melko stressaavaa ja jatkuvaa yhteydenpitoa ja vääntöä asiakkaiden kanssa. Tiedän että tradenomi voi tehdä monenlaisia töitä, mutta minulle on mysteeri että ihmiset kituuttavat pienellä opintotuella ja suorittavat tutkintoa monta vuotta päästäkseen tekemään jotain tuollaista.

Aloitusviestin kirjoittaja tässä. Kiitos kaikille vastauksista. Tämä keskustelu selkeytti ajatuksiani vähän. Minusta tuntuu, että korkeakoulututkinnnon suorittaminen motivoisi minua tässä elämäntilanteessa vain, jos se johtaisi unelmieni työpaikkaan. Se tuntuu niin epätodennäköiseltä, ettei ajallinen ja rahallinen panostus ole tässä tilanteessa minulle järkevää.

Susta voi tuntua sille, että koska kävit lukion ja pärjästikin siellä, niin ainoa oikea tie on korkeakoulu. Tämä ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkansa, koska jos on enemmän käytännön tekijä kuin mietiskelijä/lukija niin amis voi olla ihan tosissaan parempi ratkaisu. En todellakaan lähtisi opiskelemaan miksikään tradenomiksi jos sellainen ei yhtään kiinnosta! Muutenkin yliopistot mielestäni on tarkoitettu ihmisille joita ihan tosissaan kiinnostaa joku ala siellä, niin että se on jopa intohimo.  

Onko sun amisopinnot ollut jotain yliopisto-opintoihin liittyviä sen takia, koska ajattelit että sun "kuuluu" opiskella jotain mikä vähän liittyy edellisiin? Miten paljon muiden ihmisten mielipiteet ja toiveet on vaikuttaneet sun valintoihin? Jos et yhtään miettisi muiden tunteita ja mielipiteitä niin millaista työtä mieluiten tekisit? 

T. Melkein biomaisteri joka roikkui epäkiinnostuneena yliopistolla vuosia, sitten yritti ties mitä hoitoalan / labra juttuja koska oli mukamas pakko liittyä bilsaan/terveyteen jne. Lopulta tajusin ettei kiinnosta ja menin amikseen tekniikan puolelle

Tunnen yhden kuuden ällän ylioppilaan, joka meni lukion jälkeen ammattikouluun. Hän sanoi, että tykkää tehdä töitä käsillään. Tuota ei kai ihmetelleet kuin muutama sukulainen. Pääasia, että itse on tyytyväinen.

Ennen oli välillä lehtijuttuja ihmisistä, jota olivat nuorina menneet opiskelemaan mitä vanhemmat toivoivat, mutta jotka nelikymppisinä halusivat tehdä mitä oikeasti itse halusivat. Muistaakseni yksi vaihtoi kokonaan maisemaa ja ryhtyi veneenveistäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko sun amisopinnot ollut jotain yliopisto-opintoihin liittyviä sen takia, koska ajattelit että sun "kuuluu" opiskella jotain mikä vähän liittyy edellisiin? Miten paljon muiden ihmisten mielipiteet ja toiveet on vaikuttaneet sun valintoihin? Jos et yhtään miettisi muiden tunteita ja mielipiteitä niin millaista työtä mieluiten tekisit?&nbsp

Ei minusta tunnu, että minun oli jotenkin pakko valita amisopintoni yliopisto-opintojeni kautta. Kyllä minua on kiinnostanut kaikki mitä olen opiskellut. Olen vain tajunnut sen, ettei minua ehkä kiinnosta opiskella mitään erityisen korkealla ja teoreettisella tasolla. Muiden mielipiteet ovat kyllä jossain määrin vaikuttaneet siihen, että nytkin epäilen valintojani. Joskus kun kerron mitä teen työkseni, saan esimerkiksi sellaisia kommentteja, että ”niin, voithan sinä vielä opiskella”. Minusta tuo on aika tökerösti sanottu ja tekisi mieli sanoa että niin sinäkin. Mieluiten olisin varmaan töissä jossain tehtaan likuhihnalla, mutta tuollaisille töille on yhä vähemmän tarvetta tulevaisuudessa. Olin jonkin aikaa töissä tuotantolinjalla. Siellä koneet hajoilivat ja piti jatkuvasti soitella vastentahtoiselle huollolle. Työtä tehtiin koko ajan parin kanssa ja jatkuvasti piti pitää koko tuotantolinja ajan tasalla siitä mitä tapahtuu. Työstä puuttui juuri se ennakoitavuus ja itsenäisyys mitä olisin kaivannut.