Lue keskustelun säännöt.
Tahattomasta lapsettomuudesta ja surusta
Tahattomasti lapseton ja surullinen
10.09.2020 |
Kyllä on maailman paskin kirjoitus tahattomasta lapsettomuudesta. Juuri tällaiset kirjoitukset tuottaa vain lisää sitä näkymätöntä surua, mitä tahattomasti lapsettomat kokee.
Kirjoittaja on itse tahattomasti lapseton mutta hänestä se ”ei ole hyvä tai huono asia” ja analysoipa jutussa toistakin naista joka oli ollut masentunut lapsettomuuden vuoksi tosi pahasti. Tämän jutun kirjoittaja ei selvästikään kärsi lapsettomuudesta tai tunne siitä tuskaa - joten miksi täytyy kirjoittaa tällaista paskaa ? Miksi täytyy arvostella jonkun toisen ihmisen surua ?!
Tahattomasti lapseton aina kuulee vain sen että ” no on elämässä muutakin”, ”nauti vapaudesta ” , ”voi lapsiperhe elämä on iha tosi raskasta ” JA nämä kommentit tulee AINA vain 2 eri ihmistyypin suusta:
- sen jolla on jo lapsia
- sen jolla ei ole eikä niitä halua tai ei haittaa ettei lapsia saa
En ole kuullut yhdenkään lapsettomuutta surevan ihmisen jauhavan tuota samaa paskaa.
Minä ainakin suren lapsettomuuttani ja ihmettelen kovasti tätä yhteiskuntaa ja kulttuuria, missä sitä ei saisi surra. Minulta aivan suoraan kielletään oikeus surra tätä asiaa! ”Koska enhän mä ole menettänyt mitään”
Niinkun niitä lapsia ei koskaan ole ollutkaan!
Milloin lapsettomien suru saa ja voi tulla näkyväksi ?
Tähänkin ketjuun tulee varmaan suurimmaksi osaksi vain kommentteja perheellisiltä tai niiltä lapsettomilta, ketkä eivät lapsettomuutta sure. Ja ne kommentit julistaa tuota samaa sanomaa, että älä sure. Sairasta kun suret, eikö ole muuta sisältöä.
Joten tehdäänkö niin että kun kommentoit, kerrot myös oletko perheellinen vai vapaaehtoisesti lapseton / lapseton ketä lapsettomuus ei haittaa? Niin osaa jättää ne kommentit omaan arvoonsa sitten.
Tahattomasti lapsettomien suru. Niin näkymätön.
Muilla kokemuksia tästä näkymättömästä surusta , jota ei saisi kokea /olla olemassa ?
PS. Älä tule sanomaan ”aina voi adoptoida”. 20 % suomalaisista naisista kokee tahatonta lapsettomuutta ja adoptioprosessit ovat pitkiä ja kriteerit tiukat. On ääliömäistä ehdottaa lapsettomalle adoptiota joka keskustelussa. Se ei todellakaan ole mikään helppo tai millään tavalla realistinen juttu kaikille lapsettomille.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi menee vähän ohi aiheen, mutta tosi kauniisti kirjoitatte siitä perhe-elämästä jota toivotte.
Mä olen vanhempieni hylkäämä, huonot väkivaltaiset vanhemmat, lapsenhakkaajat ja kaltoinkohtelijat, toinen vanhempi pahasti persoonallisuushäiriöinen ja on rääkännyt lapsiaan niin että henki meinannut lähteä.Tuntuu niin väärältä että tuollaiset paskiaiset saa tuosta vaan lapsia joita eivät sitten tipan vertaa arvosta. Eivät halua olla aikuisten lasten kanssa tekemisissä muuten kuin sillointällöin soittelemalla haukkumis- ja uhkailupuheluita. Eivät halua nähdä lainkaan lapsenlapsiaan.
Sitten taas tahattomasti lapsettomat jota ei voi saada lasta, olisivat niin hyviä ja rakastavia ja lämpimiä vanhempia.
En tajua. Mutta elämä ei ole reilua, hirveitä asioita tapahtuu ja niitä tapahtuu hyville ihmisille. Sitten taas läpipaskat ja pahat senkun porskuttaa.
Toivon teille kaikkea hyvää ja jaksamista. En oikein osaa sanoa mitään sellaista mikä tavottaisi vähääkään sitä tuskaa mitä koette.
Ei voi muuta sanoa, kuin että todella lapsellinen ja typerä yleistys. Tuskin sinunkaan vanhempasi ennen lapsia ajattelivat, että kohdellaan heitä sitten todella huonosti, kun ovat syntyneet! Perhe-elämän rankkuus voi yllättää kovasti ihmisen, eikä se tunnukaan enää mukavalta kun lapset ovat maailmassa. Mt-ongelmat ja juominen voi siitä syystä alkaa lisääntyä, joka voi johtaa siihen lasten kaltoinkohteluun. Kukaan ei voi olla varma millainen vanhempi tulee olemaan, ennen kuin on kokenut millaista lasten kanssa on.
Ihan yhtä hyvin tahattomasti lapseton voi ”ajautua” vahingolliseksi vanhemmaksi. Siihen voi olla jopa suurempi todennäköisyys, koska on fantasioita yltiöonnellisesta perhe-elämästä ja niistä voi pudota todella korkealta haaveen muututtua todeksi. Ja pelkkä lapsettomuus jo itsessään syventää masennusta ja muita mt-ongelmia.
On siis todella naiivia väittää, että tahattomasti lapsettomat olisivat lämpimiä, hyviä ja rakastavia vanhempia. Kun he ovat pohjimmiltaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, ongelmineen kaikkineen. Tahattomasti lapsetonkin voi olla vaikka syvästi mielisairas tai narkomaani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Tahattomasti lapseton aina kuulee vain sen että ” no on elämässä muutakin”, ”nauti vapaudesta ” , ”voi lapsiperhe elämä on iha tosi raskasta ” JA nämä kommentit tulee AINA vain 2 eri ihmistyypin suusta:
- sen jolla on jo lapsia
- sen jolla ei ole eikä niitä halua tai ei haittaa ettei lapsia saa”
Ap:llakin todella typerä yleistys tässä.
Tiedätkö, että ihmisen persoonallisuus ja resilienssi vaikuttaa suuresti siihen, miten suhtautuu elämän vastoinkäymisiin?
On oikeasti olemassa ihmisiä, jotka aluksi surivat lapsettomuuttaan vähintään yhtä syvästi kuin sinä, mutta pääsivät vain surustaan nopeammin eteenpäin edellämainittujen ominaisuuksien ja erojen myötä? Eivät kaikki jää surkuttelemaan marttyyrinä surkeaa kohtaloaan, vaan osaavat jättää asian tietyn ajan jälkeen vähemmälle huomiolle ja keskittyä hyviin asioihin elämässään.
Sinun surusi ei ole yhtään sen arvokkaampaa tai syvempää kuin sellaisen tahattomasti lapsettoman, joka on persoonaltaan esim. sopeutuvampi ja vähemmän neuroottinen/pakkomielteinen. Et voi vähätellä noin ihmisiä ja heidän suruaan, jotka ovat erilaisia kuin sinä.
Sinulla on vielä paljon kasvettavaa ja ymmärrettävää, usko pois ettei tuo henkinen tila ole edes ideaali lapsesta huolta pitämiseen.
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?
Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et voi olettaa muiden ymmärtävän sinua juuri tismalleen oikein sinun tahtomalla tavalla. Sinun tulee itsekin oppia ymmärtämään itseäsiä, tarpetasi ja osata hakea sitä apua ja oikeanlaista tukea. Tuskin sinäkään ostaa sanoa tismalleen oikeita sanoja, jos joku esim halvaantuu onnettomuudessa vaan sanot sanat joiden luulet lohduttavan.
Tämä on totta! Kaikkia kokemuksia ei voi ymmärtää.
Silti ihmettelen kyllä näitä että ”sähän voit makustella !” Kommentoijia. Ei tulisi itselle mieleenikään sanoa esim halvaantuneelle et vitsi miten siisti, saat maata loppuelämän kotona! Jos toinen siis surisi aktiivisesti halvaantunistaan.
Silti tästä ketjusta tulee olo että koska lapsettoman suru on niin syvää, se koetaan epämukavana. On epämukavaa, kun joku suree niin että on kärkäs tai katkera tai ärsyyntynyt. Se nähdään varmaan heikkoutena.
Sitä et koskaan sano mitään äkkiväärää? Tuskin sinäkään virheetön olet, että voisit vaatia muilta täydellisyyttä. Jokainen ihminen joka on meidän elämässä tai tulee meidän elämään tahtomattaa satuttaa meitä ja me voimme vain valita ne ihmiset, jotka on sen arvoisia että heidän kannattaa pitää.
Se on oman itsetunnon heikkoutta, jos ei osaa laittaa rumia sanoja käyttäytyjän puutteellisuuden piikkiin. Sekin on heikkoutta, että tekee joka sanasta niin pirun suuren numeron. Sekin on heikkoutta, että ottaa muiden sanat aina henkilökohtaisena loukkauksena. Sekin on heikkoutta, että luulee muiden vain vähättelevän sinun henkilökohtaista surua.
Sinä haluat nyt julistaa tuota oman pään pyhään totuutta kuin evankeliumia ja jokainen joka ei myötäile on sinulle uhka ja sinä et tunnista itsestäsi sitä käytöstä josta syytät muita. Yhden asian tiedän, se ei auta sinua eikä ketään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Vähän pisti silmään tuo kukaan ei tule haudallesi... voi olla ettei utle vaikka kuinka olisi lapsia, joka tapauksessa vainaja ei siitä kyllä enää mitään irti saa. Niin myötätuntoinen kuin olenkin (ja saatan itse ihan hyvin vielä olla tahattomasti lapseton), tuo vaikuttaa ihan vähän teatraaliselta...
Se on sitä surua, jota et tunnista, etkä ymmärrä. Eri kuin ketä kutsuit tetaraaliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.
Miksi ehkäisy pitäisi ottaa takaisin käyttöön, jos kärsii lapsettomuudesta eikä puoliso vaihdu välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tää just on sitä järjetöntä mielensäpahoittamista. Grow up!
AP:n linkkaama juttu on minusta aivan erinomainen. Henkilö on kokenut suuren pettymyksen, käynyt asian läpi ja jatkanut eteenpäin.
Jotkut havainnot yleistettävissä myös muihin palsatalla pyöriviin vakioaiheisiin. "Kuinka suuresti hän heijasti onnellisuuden itsensä ulkopuolelle sen sijaan, että se olisi löytynyt sisältä."
Oliko se juuri tällä viikolla, kun joku mies ilmoitti palstalla, että syrjäytymisensä yhteiskunnasta johtui siitä, ettei saanut haluaamaansa naista.
Mutta joo ap, saat sinä surra ja katkeroitua vaikka lopun elämääsi. Ymmärrä kuitenkin, että myös meillä muilla on oikeus tunteisiimme ja valinnanvapaus. Ja me emme ehkä hakeudu seuraasi.
N46, puolisoton ja lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.Miksi ehkäisy pitäisi ottaa takaisin käyttöön, jos kärsii lapsettomuudesta eikä puoliso vaihdu välissä?
No millä tavalla silloin on lopettanut yrittämisen? Kun toisinaan törmää tähän väittämään, että raskaaksi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Nuo tökeröimmät möläytykset, muistan kun tahattoman lapsettomuuden päätteeksi sain viimein kauan kaivatun lapseni, niin eräs läheinen (joka lapsettomuudesta tiesi), harmitteli kun sain pojan. Kun tämä toivoi syntyvästä lapsesta tyttöä.
Katsoin todella pitkään, jätin vastaamatta koko asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.Miksi ehkäisy pitäisi ottaa takaisin käyttöön, jos kärsii lapsettomuudesta eikä puoliso vaihdu välissä?
No millä tavalla silloin on lopettanut yrittämisen? Kun toisinaan törmää tähän väittämään, että raskaaksi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Yrittämisen lopettaminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa, että lasta ei vain saa, eli "turha" on enää yrittääkään, kytätä ovulaatiota ja jännittää alkavatko kuukautiset vai eivät. Ja jos lasta ei saa, niin miksi pitäisi ehkäistäkään (pl. jos kumppani vaihtuu)?
Loppuun sanon vielä sen, että itse olen yrittänyt saada mieheni kanssa lasta jo pitkään.
- 68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.Miksi ehkäisy pitäisi ottaa takaisin käyttöön, jos kärsii lapsettomuudesta eikä puoliso vaihdu välissä?
No millä tavalla silloin on lopettanut yrittämisen? Kun toisinaan törmää tähän väittämään, että raskaaksi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Yrittämisen lopettaminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa, että lasta ei vain saa, eli "turha" on enää yrittääkään, kytätä ovulaatiota ja jännittää alkavatko kuukautiset vai eivät. Ja jos lasta ei saa, niin miksi pitäisi ehkäistäkään (pl. jos kumppani vaihtuu)?
Loppuun sanon vielä sen, että itse olen yrittänyt saada mieheni kanssa lasta jo pitkään.
- 68
No meillä se reilu 2,5 vuotta ei ollut läheskään sitä, että olisi kytätty ovulaatiota tms.
Ovulaatiotestejä kokeilin pari kertaa, mutta antoivat niin sekavia tuloksia, että annoin olla.
Ehkäisy oli pois käytöstä, ja laskin sen yrittämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Kyllä sanon :D Samoin tekee lähipiirinkin ja he saavat myös sen suunsa auki, jos joku aihe tympii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Kyllä sanon :D Samoin tekee lähipiirinkin ja he saavat myös sen suunsa auki, jos joku aihe tympii.
Tässä oli hyvä pointti. Aloittaja kertoi esim, kuinka yksi ystävä suureen ääneen jauhoi... No, saiko ap suutaan auki tuossa tilanteessa. Ei, hän tuli vaahtopallot pöksyssä ajanvietteenä käytettävällä palstalle kertomaan kuinka huono ihminen tämä ystävä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Kyllä sanon :D Samoin tekee lähipiirinkin ja he saavat myös sen suunsa auki, jos joku aihe tympii.
Eli mielestäsi saat loukata vapaasti kaikkia? Ja anna kun arvaan, jupiset huumorintajuttomuudesta ja pikkusieluisuudesta, jos joku jutuistasi loukkaantuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.Miksi ehkäisy pitäisi ottaa takaisin käyttöön, jos kärsii lapsettomuudesta eikä puoliso vaihdu välissä?
No millä tavalla silloin on lopettanut yrittämisen? Kun toisinaan törmää tähän väittämään, että raskaaksi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Yrittämisen lopettaminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa, että lasta ei vain saa, eli "turha" on enää yrittääkään, kytätä ovulaatiota ja jännittää alkavatko kuukautiset vai eivät. Ja jos lasta ei saa, niin miksi pitäisi ehkäistäkään (pl. jos kumppani vaihtuu)?
Loppuun sanon vielä sen, että itse olen yrittänyt saada mieheni kanssa lasta jo pitkään.
- 68
No meillä se reilu 2,5 vuotta ei ollut läheskään sitä, että olisi kytätty ovulaatiota tms.
Ovulaatiotestejä kokeilin pari kertaa, mutta antoivat niin sekavia tuloksia, että annoin olla.Ehkäisy oli pois käytöstä, ja laskin sen yrittämiseksi.
Jossain vaiheessa se henkinen raja tulee vastaan. On itselleen armeliaampaa päästää irti haaveista omasta lapsesta ja tiedostaa täysin, että lasta ei ole mahdollista saada.
Ja kaikella ystävällisyydellä ja vähättelemättä, 2,5 vuotta on loppujen lopuksi verrattain lyhyt aika yrittää lasta (vaikka eihän se olekaan), kun miettii pareja, jotka ovat yrittäneet saada lasta vaikka 10 vuotta. Heille tilanne näyttäytyy aivan eri tavalla. Miksi heidän pitäisi siirtyä taas käyttämään ehkäisyä, kun he ovat sisäistäneet, että he eivät lapsia saa.
Näin sivusta, joulu on perhejuhla, jolloin se lapsettomuus korostuu.