Lue keskustelun säännöt.
Tahattomasta lapsettomuudesta ja surusta
Tahattomasti lapseton ja surullinen
10.09.2020 |
Kyllä on maailman paskin kirjoitus tahattomasta lapsettomuudesta. Juuri tällaiset kirjoitukset tuottaa vain lisää sitä näkymätöntä surua, mitä tahattomasti lapsettomat kokee.
Kirjoittaja on itse tahattomasti lapseton mutta hänestä se ”ei ole hyvä tai huono asia” ja analysoipa jutussa toistakin naista joka oli ollut masentunut lapsettomuuden vuoksi tosi pahasti. Tämän jutun kirjoittaja ei selvästikään kärsi lapsettomuudesta tai tunne siitä tuskaa - joten miksi täytyy kirjoittaa tällaista paskaa ? Miksi täytyy arvostella jonkun toisen ihmisen surua ?!
Tahattomasti lapseton aina kuulee vain sen että ” no on elämässä muutakin”, ”nauti vapaudesta ” , ”voi lapsiperhe elämä on iha tosi raskasta ” JA nämä kommentit tulee AINA vain 2 eri ihmistyypin suusta:
- sen jolla on jo lapsia
- sen jolla ei ole eikä niitä halua tai ei haittaa ettei lapsia saa
En ole kuullut yhdenkään lapsettomuutta surevan ihmisen jauhavan tuota samaa paskaa.
Minä ainakin suren lapsettomuuttani ja ihmettelen kovasti tätä yhteiskuntaa ja kulttuuria, missä sitä ei saisi surra. Minulta aivan suoraan kielletään oikeus surra tätä asiaa! ”Koska enhän mä ole menettänyt mitään”
Niinkun niitä lapsia ei koskaan ole ollutkaan!
Milloin lapsettomien suru saa ja voi tulla näkyväksi ?
Tähänkin ketjuun tulee varmaan suurimmaksi osaksi vain kommentteja perheellisiltä tai niiltä lapsettomilta, ketkä eivät lapsettomuutta sure. Ja ne kommentit julistaa tuota samaa sanomaa, että älä sure. Sairasta kun suret, eikö ole muuta sisältöä.
Joten tehdäänkö niin että kun kommentoit, kerrot myös oletko perheellinen vai vapaaehtoisesti lapseton / lapseton ketä lapsettomuus ei haittaa? Niin osaa jättää ne kommentit omaan arvoonsa sitten.
Tahattomasti lapsettomien suru. Niin näkymätön.
Muilla kokemuksia tästä näkymättömästä surusta , jota ei saisi kokea /olla olemassa ?
PS. Älä tule sanomaan ”aina voi adoptoida”. 20 % suomalaisista naisista kokee tahatonta lapsettomuutta ja adoptioprosessit ovat pitkiä ja kriteerit tiukat. On ääliömäistä ehdottaa lapsettomalle adoptiota joka keskustelussa. Se ei todellakaan ole mikään helppo tai millään tavalla realistinen juttu kaikille lapsettomille.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Kyllä sanon :D Samoin tekee lähipiirinkin ja he saavat myös sen suunsa auki, jos joku aihe tympii.
Eli mielestäsi saat loukata vapaasti kaikkia? Ja anna kun arvaan, jupiset huumorintajuttomuudesta ja pikkusieluisuudesta, jos joku jutuistasi loukkaantuu?
Ei tietenkää saa. Loukatulla kai on itselläänkin joku vastuu siitä miten häntä kohdellaan? Jos joku esim. tuosta pusero kommentista loukkaantuu hän kai sanoo siitä ja asia puhutaan läpi ja pyydetään anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.Miksi ehkäisy pitäisi ottaa takaisin käyttöön, jos kärsii lapsettomuudesta eikä puoliso vaihdu välissä?
No millä tavalla silloin on lopettanut yrittämisen? Kun toisinaan törmää tähän väittämään, että raskaaksi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Yrittämisen lopettaminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa, että lasta ei vain saa, eli "turha" on enää yrittääkään, kytätä ovulaatiota ja jännittää alkavatko kuukautiset vai eivät. Ja jos lasta ei saa, niin miksi pitäisi ehkäistäkään (pl. jos kumppani vaihtuu)?
Loppuun sanon vielä sen, että itse olen yrittänyt saada mieheni kanssa lasta jo pitkään.
- 68
No meillä se reilu 2,5 vuotta ei ollut läheskään sitä, että olisi kytätty ovulaatiota tms.
Ovulaatiotestejä kokeilin pari kertaa, mutta antoivat niin sekavia tuloksia, että annoin olla.Ehkäisy oli pois käytöstä, ja laskin sen yrittämiseksi.
Jossain vaiheessa se henkinen raja tulee vastaan. On itselleen armeliaampaa päästää irti haaveista omasta lapsesta ja tiedostaa täysin, että lasta ei ole mahdollista saada.
Ja kaikella ystävällisyydellä ja vähättelemättä, 2,5 vuotta on loppujen lopuksi verrattain lyhyt aika yrittää lasta (vaikka eihän se olekaan), kun miettii pareja, jotka ovat yrittäneet saada lasta vaikka 10 vuotta. Heille tilanne näyttäytyy aivan eri tavalla. Miksi heidän pitäisi siirtyä taas käyttämään ehkäisyä, kun he ovat sisäistäneet, että he eivät lapsia saa.
Puhuinkin nyt näistä väittämistä, että raskaaksi olisi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Eli kun "yritimme pari vuotta, sitten annoin periksi ja tulinkin heti raskaaksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Kyllä sanon :D Samoin tekee lähipiirinkin ja he saavat myös sen suunsa auki, jos joku aihe tympii.
Tässä oli hyvä pointti. Aloittaja kertoi esim, kuinka yksi ystävä suureen ääneen jauhoi... No, saiko ap suutaan auki tuossa tilanteessa. Ei, hän tuli vaahtopallot pöksyssä ajanvietteenä käytettävällä palstalle kertomaan kuinka huono ihminen tämä ystävä on.
Ihmisiä on erilaisia. Osa on hiljaisempia, eikä suunapäänä loukkaamassa muita heti kun tilaisuus vaan tulee.
Niin ja näiden suulaiden pitäisi muovata itseään tälläisten hiljaisten kaltaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Kyllä sanon :D Samoin tekee lähipiirinkin ja he saavat myös sen suunsa auki, jos joku aihe tympii.
Eli mielestäsi saat loukata vapaasti kaikkia? Ja anna kun arvaan, jupiset huumorintajuttomuudesta ja pikkusieluisuudesta, jos joku jutuistasi loukkaantuu?
Ei tietenkää saa. Loukatulla kai on itselläänkin joku vastuu siitä miten häntä kohdellaan? Jos joku esim. tuosta pusero kommentista loukkaantuu hän kai sanoo siitä ja asia puhutaan läpi ja pyydetään anteeksi?
Nyt on kyllä outo ajatus. Eli jos ihmistä loukataan tieten tahtoen, niin on loukatun omaa syytä jos ei ole heti nostamassa meteliä tästä loukkauksesta?
Kun ei ole näin. Et voi tahallasi loukata ihmisiä ja elää ajatuksessa, ettet tee mitään väärää jos nämä eivät nosta asiasta meteliä.
Eräs läheiseni on juuri tuollainen. Kutsuu itseään suorapuheiseksi, eli latoo loukkauksia ja kokee tämän oikeudekseen.
Ystäviä hänellä ei enää ole. Välillä tätä ihmettelee ja marisee, että miksi ihmiset ovat niin tympeitä ja huumorintajuttomia.
Meteliä kukaan ei nostanut näistä jutuista, alkoivat vältellä ko. Ihmisen seuraa yksi toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sitä ei saa surra? Tehän surette näkyvästi joka paikassa, vai pitäisikö sanoa että mökötätte?
Jos ystäväporukassa tai suvussa on yksikin teikäläinen, kaiken täytyy tapahtua sen lapsettoman surun tahtiin. Muilta loppuu ilo ja tavallinen oleminen, kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja KUKAAN EI KUNNIOITA. Kaikki kommentoi aina väärin, toimii väärin, on raskaana väärin, suree väärin ja on muutenkin ymmärtämätön peeaaäskooaa, vaikka ei edes tietäisi lapsettomuudesta.
Lopettakaa tuo saamarin valitus. Lapsiperheillä on muutenkin saamarin vaikeaa ja vaikeammaksi menee koko ajan. Sitten vielä lapsettomatkin valittaa, että väärin menee 😠
Sinulla on siis ilmeisesti joku lapseton läheinen kenen suruun ei osata suhtautua? Sanoisin että antakaa hänen surra. Syyttely on tietenkin ikävää. Mutta ehkä hän syyllistäisi muita vähemmän jos ette väkisin yritä tehdä häntä koko ajan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen. Antakaa hänen surra. Kun ihminen ei itse ole onnellinen, kyky olla onnellinen toisten puolesta vaikeutuu. Menetyksen voi käsitellä vain surun kautta. Antakaa hänen surra.
Tällaisen ihmisen seurassa saa usein varoa sanomisiaan, ettei vahingossa sano jotain mikä loukkaa häntä.
Ei normaaleja sanomisia tarvitse varoa. Ihan vain jättää pois tökeröimmät möläytykset. Yksi ystäväni suureen ääneen jauhoi minun 3-kymppisillä miten kenenkään yli 3-kymppisen ei tule hankkia lapsia. Siinä vaiheessa vielä piilottelin tahatonta lapsettomuuttani ja paikalla oli muitakin tahattomasti lapsettomia. Jäätyi välit tähän ystävään. Myös lapsettomien hylkääminen ystävien ja suvun taholta aiheuttaa loukkaantumisia ja tässä perheellisten mielestä ei ole mitään vikaa. Yksi tuolla jo kuvasikin miten jopa lapsettomat kummit jätetään ulkopuolelle.
Tiettyjä rajoituksia lukuunottamatta kenenkään ei pitäisi joutua varomaan sanomisiaan, edes niitä tökertöitä möläyksiä.
Elämme vahvasti uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tavalla uhri ja liiottelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Kyllähän nyt jotain suodatinta täytyy olla, jotta käsittää mitä voi sanoa ja mitä ei.
Jos esimerkiksi läheiselläsi on mielestäsi todella kamalan näköinen pusero päällään, ja tämä läheisesi kertoo iloisena ostaneensa tämän ihanan puseron juuri, niin sanotko "no on kyllä kauhean näköinen"?
Kyllä sanon :D Samoin tekee lähipiirinkin ja he saavat myös sen suunsa auki, jos joku aihe tympii.
Tässä oli hyvä pointti. Aloittaja kertoi esim, kuinka yksi ystävä suureen ääneen jauhoi... No, saiko ap suutaan auki tuossa tilanteessa. Ei, hän tuli vaahtopallot pöksyssä ajanvietteenä käytettävällä palstalle kertomaan kuinka huono ihminen tämä ystävä on.
Ihmisiä on erilaisia. Osa on hiljaisempia, eikä suunapäänä loukkaamassa muita heti kun tilaisuus vaan tulee.
Niin ja näiden suulaiden pitäisi muovata itseään tälläisten hiljaisten kaltaiseksi.
Kuule, se ei oikeasti ole mikään iso juttu, että on vaan heittämättä tahallisia loukkauksia. Kannattaa kokeilla joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahatonta lapsettomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Vaikkakin joskus törmää outoihin kommentteihin "lakkasimme yrittämästä ja heti tärppäsi, kaiken syynä oli stressi :)".
Lopetitte yrittämisen, eli ehkäisy otettu käyttöön jne ja heti tärpännyt?Itse tulin spontaanisti raskaaksi reilu 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme juuri hakeutuneet tutkimuksiin ja stressi oli kova.
Vasta n. rv 30 aloin tosissaan uskoa, että taidan ihan oikeasti saada lapsen.Miksi ehkäisy pitäisi ottaa takaisin käyttöön, jos kärsii lapsettomuudesta eikä puoliso vaihdu välissä?
No millä tavalla silloin on lopettanut yrittämisen? Kun toisinaan törmää tähän väittämään, että raskaaksi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Yrittämisen lopettaminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa, että lasta ei vain saa, eli "turha" on enää yrittääkään, kytätä ovulaatiota ja jännittää alkavatko kuukautiset vai eivät. Ja jos lasta ei saa, niin miksi pitäisi ehkäistäkään (pl. jos kumppani vaihtuu)?
Loppuun sanon vielä sen, että itse olen yrittänyt saada mieheni kanssa lasta jo pitkään.
- 68
No meillä se reilu 2,5 vuotta ei ollut läheskään sitä, että olisi kytätty ovulaatiota tms.
Ovulaatiotestejä kokeilin pari kertaa, mutta antoivat niin sekavia tuloksia, että annoin olla.Ehkäisy oli pois käytöstä, ja laskin sen yrittämiseksi.
Jossain vaiheessa se henkinen raja tulee vastaan. On itselleen armeliaampaa päästää irti haaveista omasta lapsesta ja tiedostaa täysin, että lasta ei ole mahdollista saada.
Ja kaikella ystävällisyydellä ja vähättelemättä, 2,5 vuotta on loppujen lopuksi verrattain lyhyt aika yrittää lasta (vaikka eihän se olekaan), kun miettii pareja, jotka ovat yrittäneet saada lasta vaikka 10 vuotta. Heille tilanne näyttäytyy aivan eri tavalla. Miksi heidän pitäisi siirtyä taas käyttämään ehkäisyä, kun he ovat sisäistäneet, että he eivät lapsia saa.
Puhuinkin nyt näistä väittämistä, että raskaaksi olisi tultu heti kun yrittäminen lopetettu.
Eli kun "yritimme pari vuotta, sitten annoin periksi ja tulinkin heti raskaaksi".
Ja minä olen yrittänyt selittää sitä, että miksi lapsettomuudesta kärsivien parien ei tarvitse käyttää ehkäisyä. Että voi sitä silti lopettaa yrittämisen, vaikka ehkäisylle ei olekaan tarvetta.
Onko se lapsiltasi vai sinulta pois, jos siskosi haluaa heitä rakastaa ja olla heidän elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton saa surra sitä, että on lapseton. Mutta valitettavasti olen itse huomannut, että moni lapseton suremisen sijaan on katkera ja näyttää katkeruutensa lapsen saaneita kohtaan.
Minä menetin äkisti terveyteni, kun olin nuori. Terveyden menettäminen ei ollut omaa syytäni, vaan todella huonoa tuuria. Tuntui pahalta katsoa, kun muut elivät terveinä ja virkeinä ruuhkavuosiaan, kun minä olin aivan puhki sairauteni takia enkä voinut enää fyysisesti tehdä samoja asioita kuin ennen. Ei siinä muu auttanut, kuin omien tunteiden työstäminen. Muuten edessä olisi ollut katkeroituminen ja olisin ihan samalla tavoin purkanut toisiin pahaa oloani.
Enää ei tunnu pahalta katsoa toisten virkeää elämää, kun itseltä sairaus on vienyt voimat ja moniin asioihin kyvyt. Iloitsen siitä, mitä voin vielä tehdä. Ja ajattelen, että väsyneenä voin levätä ja tiedän sen tekevän minulle hyvää. Samalla tavalla toivoisin, ennen kaikkea lapsettoman itsensä takia, että hän työstäisi omia kipeitä tunteitaan.
Ihmisiä on erilaisia. Osa on hiljaisempia, eikä suunapäänä loukkaamassa muita heti kun tilaisuus vaan tulee.