Lue keskustelun säännöt.
Tahattomasta lapsettomuudesta ja surusta
Tahattomasti lapseton ja surullinen
10.09.2020 |
Kyllä on maailman paskin kirjoitus tahattomasta lapsettomuudesta. Juuri tällaiset kirjoitukset tuottaa vain lisää sitä näkymätöntä surua, mitä tahattomasti lapsettomat kokee.
Kirjoittaja on itse tahattomasti lapseton mutta hänestä se ”ei ole hyvä tai huono asia” ja analysoipa jutussa toistakin naista joka oli ollut masentunut lapsettomuuden vuoksi tosi pahasti. Tämän jutun kirjoittaja ei selvästikään kärsi lapsettomuudesta tai tunne siitä tuskaa - joten miksi täytyy kirjoittaa tällaista paskaa ? Miksi täytyy arvostella jonkun toisen ihmisen surua ?!
Tahattomasti lapseton aina kuulee vain sen että ” no on elämässä muutakin”, ”nauti vapaudesta ” , ”voi lapsiperhe elämä on iha tosi raskasta ” JA nämä kommentit tulee AINA vain 2 eri ihmistyypin suusta:
- sen jolla on jo lapsia
- sen jolla ei ole eikä niitä halua tai ei haittaa ettei lapsia saa
En ole kuullut yhdenkään lapsettomuutta surevan ihmisen jauhavan tuota samaa paskaa.
Minä ainakin suren lapsettomuuttani ja ihmettelen kovasti tätä yhteiskuntaa ja kulttuuria, missä sitä ei saisi surra. Minulta aivan suoraan kielletään oikeus surra tätä asiaa! ”Koska enhän mä ole menettänyt mitään”
Niinkun niitä lapsia ei koskaan ole ollutkaan!
Milloin lapsettomien suru saa ja voi tulla näkyväksi ?
Tähänkin ketjuun tulee varmaan suurimmaksi osaksi vain kommentteja perheellisiltä tai niiltä lapsettomilta, ketkä eivät lapsettomuutta sure. Ja ne kommentit julistaa tuota samaa sanomaa, että älä sure. Sairasta kun suret, eikö ole muuta sisältöä.
Joten tehdäänkö niin että kun kommentoit, kerrot myös oletko perheellinen vai vapaaehtoisesti lapseton / lapseton ketä lapsettomuus ei haittaa? Niin osaa jättää ne kommentit omaan arvoonsa sitten.
Tahattomasti lapsettomien suru. Niin näkymätön.
Muilla kokemuksia tästä näkymättömästä surusta , jota ei saisi kokea /olla olemassa ?
PS. Älä tule sanomaan ”aina voi adoptoida”. 20 % suomalaisista naisista kokee tahatonta lapsettomuutta ja adoptioprosessit ovat pitkiä ja kriteerit tiukat. On ääliömäistä ehdottaa lapsettomalle adoptiota joka keskustelussa. Se ei todellakaan ole mikään helppo tai millään tavalla realistinen juttu kaikille lapsettomille.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Sinä yrität nyt sysätä vastuuta muiden harteille kirjoittamalla itsestäsi jonkun sankarin ja muista syypäitä sinun kaikkiin ongelmiin. Surra saa, mutta pitää myös toimia yhteisön jäsenenä niin ettei kaikessa ole kyse aina sinusta.
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?
Ps. Tämäkin on kuultu ennen! Lapsettomuutta ei saa surra, koska se on itsekästä ja itsekeskeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?
Minulla on
1) äly
2) järki
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi menee vähän ohi aiheen, mutta tosi kauniisti kirjoitatte siitä perhe-elämästä jota toivotte.
Mä olen vanhempieni hylkäämä, huonot väkivaltaiset vanhemmat, lapsenhakkaajat ja kaltoinkohtelijat, toinen vanhempi pahasti persoonallisuushäiriöinen ja on rääkännyt lapsiaan niin että henki meinannut lähteä.Tuntuu niin väärältä että tuollaiset paskiaiset saa tuosta vaan lapsia joita eivät sitten tipan vertaa arvosta. Eivät halua olla aikuisten lasten kanssa tekemisissä muuten kuin sillointällöin soittelemalla haukkumis- ja uhkailupuheluita. Eivät halua nähdä lainkaan lapsenlapsiaan.
Sitten taas tahattomasti lapsettomat jota ei voi saada lasta, olisivat niin hyviä ja rakastavia ja lämpimiä vanhempia.
En tajua. Mutta elämä ei ole reilua, hirveitä asioita tapahtuu ja niitä tapahtuu hyville ihmisille. Sitten taas läpipaskat ja pahat senkun porskuttaa.
Toivon teille kaikkea hyvää ja jaksamista. En oikein osaa sanoa mitään sellaista mikä tavottaisi vähääkään sitä tuskaa mitä koette.
Kiitos ❤️ Ja voimia ja jaksamista sinullekin ja kiitos jakamisesta ! ❤️ Samaa mietin usein, elämä on epäreilua. Miksi, siihen ei vastausta saa vaikka miten kyselisi.
Ihmiset ovat usein pohjimmiltaan hyvin itsekkäitä eivätkä osaa asettua toisten saappaisiin. Kärsimme mieheni kanssa tahattomasta lapsettomuudesta 5v ja maksoimme itsemme kipeäksi siitä että rankkojen hoitojen jälkeen lopulta saimme lapsen. En tiedä olisiko mieheni ikinä selvinnyt henkisesti siitä suosta jos emme olisi lopulta onnistuneet, hän on aina halunnut isäksi. Tahaton lapsettomuus voi olla todella musertavaa eikä siihen tarvitsisi kenenkään tulla kommentoimaan mikset nyt vain unohda koko asiaa. Asian kanssa kamppaileva ei tarvitse neuvoja ja latteuksia vaan kuuntelijaa ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! En osaa varmaan aloittajalle mitän järkevää sano. Tunnen lapsetoman pariskunnan joka adoptoi mutta eipä se ainakaan helpottanut sen miehen oloa. Se nainen vissiin sopeutui asiaan ja lapsi on jo aikuinen. Kyllä lapsettomuutta saa surra.
Asia saa surra niin paljon kuin haluaa. Itse aikoinaan mietin, tulenkohan koskaan lapsia saamaan. Toisin kävi.
Vilpitön halaus ja lämmin rutistus täältä jostain sinulle. Olen hyvin pahoillani puolestasi.
T: Yksi isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?Minulla on
1) äly
2) järki
Niin eli siis kumpaan kuulut?
Miksi et vastaa? Et ainakaan ole tahatonta lapsettomuutta sureva ihminen, joten miksi yrität kieltää surun kokemuksesta, jota sinulla ei itselläsi ole ja mitä et ole kokenut ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Vähän pisti silmään tuo kukaan ei tule haudallesi... voi olla ettei utle vaikka kuinka olisi lapsia, joka tapauksessa vainaja ei siitä kyllä enää mitään irti saa. Niin myötätuntoinen kuin olenkin (ja saatan itse ihan hyvin vielä olla tahattomasti lapseton), tuo vaikuttaa ihan vähän teatraaliselta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia saa surra niin paljon kuin haluaa. Itse aikoinaan mietin, tulenkohan koskaan lapsia saamaan. Toisin kävi.
Vilpitön halaus ja lämmin rutistus täältä jostain sinulle. Olen hyvin pahoillani puolestasi.
T: Yksi isä.
Ihana, kiitos ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?Minulla on
1) äly
2) järki
Niin eli siis kumpaan kuulut?
Miksi et vastaa? Et ainakaan ole tahatonta lapsettomuutta sureva ihminen, joten miksi yrität kieltää surun kokemuksesta, jota sinulla ei itselläsi ole ja mitä et ole kokenut ?
On eri asia surra kuin syytellä ja syyllistää muita, räyhätä ja riehua, uhriutua ja jauhaa jotain naurettavia "haudallani ei käy ketään" -vikinöitä.
GROW UP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Vähän pisti silmään tuo kukaan ei tule haudallesi... voi olla ettei utle vaikka kuinka olisi lapsia, joka tapauksessa vainaja ei siitä kyllä enää mitään irti saa. Niin myötätuntoinen kuin olenkin (ja saatan itse ihan hyvin vielä olla tahattomasti lapseton), tuo vaikuttaa ihan vähän teatraaliselta...
Olen ollut töissä hautaustoimessa ja nähnyt vuosia ihan käytännössä, minkälaisia lapsettomien ihmisten hautajaiset ovat verrattuna perheellisiin. Siitä ehkä hautajaisviittaus. Haudoilla kyllä ei käy kukaan silti, lapsettomat yleensä joutaa tuhkaksi ja uurnalehtoon nimilaatan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?Minulla on
1) äly
2) järki
Niin eli siis kumpaan kuulut?
Miksi et vastaa? Et ainakaan ole tahatonta lapsettomuutta sureva ihminen, joten miksi yrität kieltää surun kokemuksesta, jota sinulla ei itselläsi ole ja mitä et ole kokenut ?On eri asia surra kuin syytellä ja syyllistää muita, räyhätä ja riehua, uhriutua ja jauhaa jotain naurettavia "haudallani ei käy ketään" -vikinöitä.
GROW UP.
Niin kumpaan kategoriaan sinä kuulut?
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?
Jos luet ajatuksella huomaat, etten ole räyhännyt tai syytellyt ketään. Miksi lapsettoman surun esiin tuomisesta tulee sellainen olo? Miksi kysymykseni oletko lapseton vai perheellinen , nähdään räyhäämisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?Minulla on
1) äly
2) järki
Niin eli siis kumpaan kuulut?
Miksi et vastaa? Et ainakaan ole tahatonta lapsettomuutta sureva ihminen, joten miksi yrität kieltää surun kokemuksesta, jota sinulla ei itselläsi ole ja mitä et ole kokenut ?On eri asia surra kuin syytellä ja syyllistää muita, räyhätä ja riehua, uhriutua ja jauhaa jotain naurettavia "haudallani ei käy ketään" -vikinöitä.
GROW UP.
Niin kumpaan kategoriaan sinä kuulut?
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?Jos luet ajatuksella huomaat, etten ole räyhännyt tai syytellyt ketään. Miksi lapsettoman surun esiin tuomisesta tulee sellainen olo? Miksi kysymykseni oletko lapseton vai perheellinen , nähdään räyhäämisenä?
BYHYY.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! En osaa varmaan aloittajalle mitän järkevää sano. Tunnen lapsetoman pariskunnan joka adoptoi mutta eipä se ainakaan helpottanut sen miehen oloa. Se nainen vissiin sopeutui asiaan ja lapsi on jo aikuinen. Kyllä lapsettomuutta saa surra.
Kiitos ❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut:
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?Minulla on
1) äly
2) järki
Niin eli siis kumpaan kuulut?
Miksi et vastaa? Et ainakaan ole tahatonta lapsettomuutta sureva ihminen, joten miksi yrität kieltää surun kokemuksesta, jota sinulla ei itselläsi ole ja mitä et ole kokenut ?On eri asia surra kuin syytellä ja syyllistää muita, räyhätä ja riehua, uhriutua ja jauhaa jotain naurettavia "haudallani ei käy ketään" -vikinöitä.
GROW UP.
Niin kumpaan kategoriaan sinä kuulut?
1) sinulla on lapsia
2) sinulla ei ole lapsia etkä halua niitä tai ei haittaa ettet voi lapsia saada ?Jos luet ajatuksella huomaat, etten ole räyhännyt tai syytellyt ketään. Miksi lapsettoman surun esiin tuomisesta tulee sellainen olo? Miksi kysymykseni oletko lapseton vai perheellinen , nähdään räyhäämisenä?
BYHYY.
Ymmärrän nyt että olet lapsettomuutta sureva ihminen ❤️ Mulla oli tuo sama vaihe jossain vaiheessa ❤️ Halauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Vähän pisti silmään tuo kukaan ei tule haudallesi... voi olla ettei utle vaikka kuinka olisi lapsia, joka tapauksessa vainaja ei siitä kyllä enää mitään irti saa. Niin myötätuntoinen kuin olenkin (ja saatan itse ihan hyvin vielä olla tahattomasti lapseton), tuo vaikuttaa ihan vähän teatraaliselta...
Totta. Oman äitini hauta on monensadan km päässä eikä siellä tule käytyä kuin parin vuoden välein. Toivottavasti kukaan sikäläinen ei siitä tee mitään johtopäätöksiä, etteikö äitini olisi ollut arvostettu ja rakas eläessään. Muistamme häntä täällä kotona kynttilöin ja puheissamme, ei meidän ole pakko käydä kylmän kiven luona pitkän matkan päässä sitä tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oli taas aikamoista soopaa. Harrasta kivoja juttuja, keskity muuhun elämässä, plaaplaaplaa. Ihan helvetin helppoa nauttia elämästä, kun on lapsesta asti tiennyt, että haluaa olla äiti, on valmistautunut siihen koko nuoruutensa ja sitten yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi, ja jos tulee, lapsi kuolee kohtuun kerta toisensa jälkeen. Ole siinä sitten onnellinen ja nauti pitsinnypläyksestä ja hauskoista tv-ohjelmista, kun koko elämän tarkoitus murenee käsiin ja jokainen päivä on yhtä taistelua.
Niinpä. Minusta kirjoittaja olisi voinut jättää tuon kirjoittamatta, tai ainakin sen osan jossa yrittää analysoida lapsettoman ihmisen surua ”muusta ongelmista ja traumoista johtuviksi ” !
Aivan älytön kirjoitus.
Tähänkin ketjuun tulee nyt ihmisiä sanomaan, miten lapsettomuutta ei saa surra. Nykyään onneksi tunnistan nämä kategoriset kommentit ja pystyn ignooraamaan ne / tekemään näkyväksi sen että kommentit tulevat vain ihmisiltä joilla itsellään on jo lapsia, tai jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan / ketä lapsettomuus ei haittaa.
Tuo oli hyvin sanottu, että lapselliselle pitää sanoa että kuvittele että sun omat lapset kuolee tänään ja huomenna ne on poissa. Kuvittele elämäsi vanhaksi asti siten. Miltä se tuntuu ?varmaan aika kamalalta. Siltä minusta tuntuu.. että minun lapset on otettu minulta pois.
On ihmisiä ketkä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja on niitä keitä tahaton lapsettomuus ei haittaa tai sureta. Tämä ketju ei kerro niistä ihmisistä. Vaan tämä ketju kertoo heistä, ketkä asiaa suree.
Ja pääsipä joku oikein vielä ilkkumaan jonkun lapsettoman surua.. sanomalla että on oikein ettei ahdistuneella masentuneella lapsettomalla ole lapsia.. näitä kommentteja me lapsettomat saadaan. Että suru lapsettomuudestamme on osoitus mielenterveyden häiriöistä ja hyvä ettemme lisäänny. Ajatella. On asia mitä ei saa surra. Ei saa kertoa surevansa. Jos kerrot olet hullu.
Vaikka jokainen perheellinen voi kuvitella sen surun, kuvittelemalla nyt hetken miltä tuntuisi, jos omat lapset nyt olisivat poissa. Etkä voisi saada heitä enää tai muita lapsia koskaan. Ne kaikki ajatukset tulevasta ja elämän kulusta, kehityksestä, oman suvun ja perheen elämästä ovat poissa. Sinua odottaa yksinäinen vanhuus, yksin, kukaan ei tule haudallesi. Vuosikymmenet äitienpäiviä, joita ei juhlita. Joulut yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Kumppanin kuoltua / erottua yksin. Joulupäivällinen sisaren perheen luona ja sieltä kotiin, yksin. Jossa odottaa koti jossa ei ole muita eikä ketään kenelle se on paikka mihin palata.
Vähän pisti silmään tuo kukaan ei tule haudallesi... voi olla ettei utle vaikka kuinka olisi lapsia, joka tapauksessa vainaja ei siitä kyllä enää mitään irti saa. Niin myötätuntoinen kuin olenkin (ja saatan itse ihan hyvin vielä olla tahattomasti lapseton), tuo vaikuttaa ihan vähän teatraaliselta...
Totta. Oman äitini hauta on monensadan km päässä eikä siellä tule käytyä kuin parin vuoden välein. Toivottavasti kukaan sikäläinen ei siitä tee mitään johtopäätöksiä, etteikö äitini olisi ollut arvostettu ja rakas eläessään. Muistamme häntä täällä kotona kynttilöin ja puheissamme, ei meidän ole pakko käydä kylmän kiven luona pitkän matkan päässä sitä tekemässä.
Avasinkin tuossa jo tuota hautakommenttia.. toivoisin ettei tarvitse takertua sanoihin se ei ollut pointtini. Vaan tuo että ei ole osa jatkumoa, kukaan ei jää kaipaamaan jne.. vaikea kuvailla sitä tunnetta. On sellainen irrallinen olo. Ja jälkeeni ei jää mitään.
Nämä jotka ahdistuu tai raivostuu siitä että lapseton suree, ovat jollain tavoin ehkä itse lapsuudessaan traumatisoituneita. Olen ollut itse samanlainen. Traumaattinen väkivaltalpsuis, mt-ongelmaiset vanhemmat, perhe-elämä täyttä helvettiä.
Yli kolmikymppiseksi pahinta mitä tietäisin oli perhe ja olin vela. Ärsytti ja suututti lapsettomien valitus.
Vika ei ollut kuitenkaan lapsettomissa vaan minussa, koin suoranaista vihaa perheinstituutiota kohtaan koska minulle lapsuudenperhe oli ollut pelkkä kidutus ja helvetti.
Olen myöhemmin tullut yllättäen raskaaksi ja pidin lapsen. Ja vasta silloin tajusin että perheen ei ole pakko olla helvetti jossa kaikki kärsii ja kituu, vaan se voi olla myös onnea ja rauhaa ja tyyneyttä. Sittemmin sain lapsia lisääkin.
Häpeän syvästi miten typerä olin ja miten ärtyneesti suhtauduin lapsettomien suruun ja pyydänkin sitä kollektiivisesti anteeksi.
Mutta joskus siis siihen voi olla joku traumaattinen syy miksi lapseton ärsyttää. Nykyisellään tunnen suurta lämpöä ja myötätuntoa lapsettomia kohtaan. Onneksi ihminen voi kasvaa ja muuttua.
Jeesus. Mikä ihmeen jouluaddiktio sulla on?