Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
Ei koskaan ja olen siitä hyvin tyytyväinen koskapa sillä kasvatuksella on menty yli kovista ja vielä kovemmista paikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Muutenkaan tunteita ei saanut kotona näyttää. Ei saanut itkeä eikä nauraa .
Ei todellakaan. Meidän suvussa rakastetaan vain kuolinilmoituksessa, jos siinäkään.
No ei todellakaan! Vanhemmat oli sellaista sukupolvea joka mainitsi rakkaus-sanan ainoastaan puolisolleen, joskus ja jouluna. Olisi ollut melkein pervoa jos olisivat lapsilleen rakkaudesta puhuneet kun se sana liittyi vaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanoneet mutta tekojen kautta olen sen aiba tiennyt. Omilleni sanon kyllä joka ilta. Mutta en koe kumpaakaan paremmaksi, kyllähän nykyteinit hokee samaa kavereilleen, usa:ssa tätä hokee kaikki puolitutuilleenkin, joten kyllähän molemmat ääripäät on yhtä huonoja, sanoista menee teho. Ja joka tapauksessa sanoilla ei ole arvoa jos niitä ei teoilla todeksi tuoda.
Monet väittävätt "jenkkityylin" jossa rakastetaan naapureita ja työkavereita jne. olevan pelkkää sanahelinää. Ei ole. Ne jotka vihaavat työpaikkaansa sanovat sen kyllä.
Se mitä ei täällä ymmärretä on kontekstisidonnaisuus. Jos "rakkaus" kohdistuu työpaikkaan on se sitä että tykkää kovasti. Se on eri konteksti kuin jos katsot deittiä silmiin ja sanot rakastavasi. "Like" on aika paljon miedompi ilmaus ja kertoo, että jos tulisi hyvä työtarjous niin ei tarvitsisi kahta kertaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta teot kertovat, että äitini rakastaa minua.
Ei sanoilla, mutta teoillaan kyllä. Halusi aina hyvää minulle ja auttoi jos tarvin apua. Äitini siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on kerran vastannut minulle "niin minäkin sinua", kun mummun hautajaisissa sanoin sen ensin hänelle.
Aina on silti ollut rakastettu olo vaikka sitä ei ole ääneen sanottu. 56 vuoden ajan arjen tekoja - kyllä se minusta parempi on kuin kolme ilmaista sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile ettei rakastaisi mutta jotenkin surullista miten tämä tuntuu olevan suomalaisessa kulttuurissa niin syvällä että tunteista ei juuri puhuta.
Mikä on se päätekijä, että etenkin suomalainen kulttuuri on ollut niin kylmähköä? Sota se ei voi olla, koska ei se ole vaikuttanut muihinkaan kulttuureihin tuossa asioissa.
Eikös britit ole samanlaisia jäykkiksiä tunne tasoltaan.?
Kyllä se rakkaudettomuus tässäkin ketjussa näkyy selkeästi. Pieni lapsi jonka pitää yksin selviytyä elämässään joko särkyy tai kasvattaa niin paksun kuoren, että pelkkä sana "rakkaus" saa tunteet pintaan joka ilmenee tolkuttomana aggressiivisuutena ja katkeruutensa muita kirjoittajia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kumpikaan koskaan sanonut eikä sano koska molemmat ovat jo poistuneet tästä maailmasta. Vanhemmat erosivat kun olin 16-vuotias. Äiti muutti uuden miehen perässä hevon kuuseen ja elin kymmeniä vuosia ilman äitiä. Oli rankkaa tajuta että äiti ei rakasta muita kuin tätä uutta puolisoaan. Yrittihän äiti sitten loppuaikoina mm. synttärikorttiin tunkea tuota rakas sanaa, mutta ei mennyt enää läpi. Pelkkää sananhelinää. En voi ymmärtää miten oma äiti voi rakastaa jotain vierasta miestä enemmän kuin omia lapsiaan. Olen siitä katkera hamaan loppuun saakka. Oma lapsi on minulle ollut maailman tärkein ja olen sen sanonut hänelle ja osoittanut teoillani lapsesta saakka.
No eipä sanonut ei. Oli vanhempani sitten minkälaisia tahansa, niin valehtelijoiksi heitä tuskin monikaan olisi sanonut. Liiankin suorapuheisia pikemminkin.
Mutta eivät sanoneet, koska mitään sanottavaa ei ollut, rakkautta ei ollut. Kiitos nyt kumminkin silti elämästä, olen tehnyt siitä omannäköiseni ja saanut sitten rakkautta kyllä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, ei semmoinen kuulu äitini sanavarastoon. Ei kehuminenkaan, ei ole kiinnostunut mistään muusta kun itsestään ja naapureistaan.
Omilleni olen sanonut, nytkin kun ovat jo aikuisia. On helppoa .
N 57 v.
Harvemmin. Ovat kai sitä sukupolvea, jotka ei liikoja tunteista puhu.
Nyt aikuisena on sitten minun aloitteesta alettu puhumaan ja sanomaan asioita ja se on ollut todella antoisaa.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidiltä en kuullut koskaan. Omille lapsille olen yrittänyt sanoa, tai sitten ilmaista muulla tavoin. Suomalainen tapa sanoa (tai suomen kieli) "minä rakastan sinua" kuulostaa jotenkin niin oudolta ja raskaalta verrattuna moneen muuhun kieleen. Ehkä siksi ei tule sanottua? Kumppanille sanottuna se on jotenkin erilaista, romanttinen ilmaisu.
Eivät sanoneet, mutta varmaankin tunne oli tuo.
Ja olen jatkanut samaa jäyhää linjaa omienkin lasten kanssa.
Jotkut sanovat sanoin, jotkut teoin, molemmat oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ja toivottavasti ei tänne meille leviäkkään tuo " ilove you" kulttuuri, joka ei tarkoita yhtään mitään, voi verrata suomen heippaan.
Tekisi hyvää meille jöröjusseille.
Ei tekisi,jatkuvasti hokeminen mitätöi koko jutun.
Ei ole sanoneet. Isä sanoi, ettei ole koskaan tykännyt minusta. Ja sen kyllä huomasi😬
Vierailija kirjoitti:
Eivät sanoneet, mutta varmaankin tunne oli tuo.
Ja olen jatkanut samaa jäyhää linjaa omienkin lasten kanssa.
Jotkut sanovat sanoin, jotkut teoin, molemmat oikein.
Meillä oli kehumisen suhteen tuo linja. Tunsin itseni hyväksytyksi, mutta ääneen ei ollut kovin paljon tapana kehua. Sen huomasi muuten sen hyväksynnän.
Rakkaaksi kyllä sanottiin ja kiitettiin kaikesta kaikista hyvistä teoista (ehkä se sitten olikin sitä kehumista). Viimeisenä vuosina äitini sanoi aina tavatessamme, kuinka hänellä on hyvät lapset. Isä oli tässä suhteessa pidättyväisempi, mutta hänenkin rakkautensa ja välittämisensä tunsi.
N. 60 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ja toivottavasti ei tänne meille leviäkkään tuo " ilove you" kulttuuri, joka ei tarkoita yhtään mitään, voi verrata suomen heippaan.
Tekisi hyvää meille jöröjusseille.
Ei tekisi,jatkuvasti hokeminen mitätöi koko jutun.
Painu helvettiin tästä ketjusta. Olet sabotoinut jo monia kommentteja sairaalla ja alaväreisellä tyylilläsi. Kumpuat niin alhaalta.
Kiitos teille, jotka olette puolustaneet meitä jotka kertoivat koetun tarinansa.
Ei ole sanottu, mutta se on ollut aina täysin selvää tekojen, välittämisen ja muiden sanojen kautta. Se on kerrottu, että olemme olleet tosi haluttuja ja odotettuja - vanhempamme eivät olleet aikanaan kovin nuoria kun saivat meidät. Olen 54 v.