Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
Mä sain tietää olevani pelkkä vahinko joka ei ollu toivottu. Vuosia myöhemmin vanhemmat halus antaa ennakkoperinnön. En suostunu ottaa vastaan ku edelleenkin 25v myöhemmin olen loukkaantunut. Vanhemmat yrittäny antaa rahaa, tavaraa, osakkeita asunnon. Niiltä en halua yhtään mitään. En halua edes nähdä.
- verisesti loukkaantunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan. Eikä ne kaiketi rakastanutkaan, lapset tehtiin sen takia koska niin "kuuluu tehdä". Rahat meni äidin lemppareihin ja isän tupakoihin, kaljaan ja mersuun.
Isä ei koskaan, äiti sanoi silloin tällöin. Mutta en missään vaiheessa lapsena tai vanhempanakaan ole kokenut, että minua ei rakastettu. Meillä sekä isä että äiti näyttivät kaikilla teoillaan, että rakastivat lapsiaan paljon.
Omille taaperoilleni olen kuitenkin pyrkinyt sanomaan usein. Kuten täälläkin on tullut sanottua, se tuntui aluksi vaikealta ja vieläkin välillä.
Joka tapauksessa minusta on tärkeämpää omilla teoillaan näyttää se rakkaus. Sanoa voi aina, ja sanat jää tyhjiksi jos käytännön teot ei tue niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä rakasti mutta väärällä tavalla. Kai hyväksikäytön ydin on siinä että tekijä kokee olevansa oikeutettu. Mädäntykööt helvetissä.
Draama Queen[/quot
Mätäne itse. Sinä et määritä kenenkään kokemusta.
Ootte te peräreikähomot outoja. Äänestithän vihreää tai vassaria.
Voin varmuudella sanoa että ei koskaan, ei kumpikaan.
N41
Omat lapset 2 ja 4 ja joka päivä sanon kummallekin, että Äiti rakastaa sinua ja pitää sinusta huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Eikä ne kaiketi rakastanutkaan, lapset tehtiin sen takia koska niin "kuuluu tehdä". Rahat meni äidin lemppareihin ja isän tupakoihin, kaljaan ja mersuun.
Meillä samaa,lapsia silti piti tehdä peräti 6 kpl, köyhiä oltiin ja me lapset jouduttiin vähistä rahoista antamaan mm tupakkarahaa niille pskiaisille ettei olisi vaan tullut trpaan. Monet itkut iltaisin itkettiin ja nälkäisinä nukkumaan,teininä hoidin nuorempia sisaruksia kun vanhemmat meni minne sattu huvittamaan.
Ei ole, mutta syytetty on kyllä joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain tietää olevani pelkkä vahinko joka ei ollu toivottu. Vuosia myöhemmin vanhemmat halus antaa ennakkoperinnön. En suostunu ottaa vastaan ku edelleenkin 25v myöhemmin olen loukkaantunut. Vanhemmat yrittäny antaa rahaa, tavaraa, osakkeita asunnon. Niiltä en halua yhtään mitään. En halua edes nähdä.
- verisesti loukkaantunut
Minä taas en ollut kauan odotettu ja kaivettu poika, pettymys olin ja se näytettiin ja oltiin vihaisia minulle pikkutytölle etten ollut poika,isosiskoni oli prinsessa,tähtönen yms. Sai parhaat lahjat,parhaat vaatteet,lelut yms. Minä sain serkkupoikani vaatteita ja ihankuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi niin tottakai koulussakin kiusattiin vaatteista mm ja isosiskoni oli kiusaajien puolella kiusasi myös kotona ja vanhemmat vaan nauroi tai hekotti jos jahtasi mua kalikan tai jonkun lelun kanssa ja heitti sitä mua päin. Nyt aikuisena sitten ihmettelevät etten ole ollut yhteydessä ja olen "kiittämätön" "suakin ollaan niiiin passattu ja hoidettu"
No voi vetura, joo "hoiditte ja hoiditte" olin vaan sivutuote siskoni rinnalla,pelkkä pska,mitättömyys mitäs en ollut poika.
Eivät ole. Äiti on ehkä pari kertaa ehkä käyttänyt jonkinlaista kiertoilmaisua. Ei ole juurikaan myöskään halattu tai oltu muuten läheisiä. Kun olin ollut jo pitkään aikuinen, äitini sanoi, että hänen on vaikea halata edes omia lapsiaan kun ei ole koskaan tottunut halaamisiin. Puolisollani aika samanlainen tausta. Keskenämme kyllä osoitamme rakastavamme sekä sanoin että teoin monta kertaa joka päivä. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta eikä vielä kyllästytä. Onhan tuollainen kasvuympäristö lopulta aika karu, ei se lapsi todennäköisesti kuole vaikka välillä sanoisi jotain rakastavaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ei kuulu sen sukupolven sanavarastoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanoneet. Ovat rakastaneet paljon ja ovat osoittaneet sen teoilla. Sanoja voi heitellä näkemättä vaivaa.
Sanoja voi heitellä näkemättä vaivaa. Kyllä. Siksi onkin ihmeellistä, että niin monissa tapauksissa edes omalle lapselle ei viitsitä sanoa mitään rakkauteen viittaavaakaan. Vuosikymmeniä olisi aikaa mutta monelta ei silti onnistu. Vaikka, kuten todettua, ei tarvitsisi edes nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin varmuudella sanoa että ei koskaan, ei kumpikaan.
N41
Omat lapset 2 ja 4 ja joka päivä sanon kummallekin, että Äiti rakastaa sinua ja pitää sinusta huolta.
Kai lastenne isäkin päivittäin tuon sanoo lapsillenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain tietää olevani pelkkä vahinko joka ei ollu toivottu. Vuosia myöhemmin vanhemmat halus antaa ennakkoperinnön. En suostunu ottaa vastaan ku edelleenkin 25v myöhemmin olen loukkaantunut. Vanhemmat yrittäny antaa rahaa, tavaraa, osakkeita asunnon. Niiltä en halua yhtään mitään. En halua edes nähdä.
- verisesti loukkaantunut
Minä taas en ollut kauan odotettu ja kaivettu poika, pettymys olin ja se näytettiin ja oltiin vihaisia minulle pikkutytölle etten ollut poika,isosiskoni oli prinsessa,tähtönen yms. Sai parhaat lahjat,parhaat vaatteet,lelut yms. Minä sain serkkupoikani vaatteita ja ihankuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi niin tottakai koulussakin kiusattiin vaatteista mm ja isosiskoni oli kiusaajien puolella kiusasi myös kotona ja vanhemmat vaan nauroi tai hekotti jos jahtasi mua kalikan tai jonkun lelun kanssa ja heitti sitä mua päin. Nyt aikuisena sitten ihmettelevät etten ole ollut yhteydessä ja olen "kiittämätön" "suakin ollaan niiiin passattu ja hoidettu"
No voi vetura, joo "hoiditte ja hoiditte" olin vaan sivutuote siskoni rinnalla,pelkkä pska,mitättömyys mitäs en ollut poika.
siinä se taas nähtiin,tytöt ei osaa kun valittaa . Ja kaikki pitäis saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suomalainen metsäkansa tuollaisia puhu lapsilleen.
Ollaan niin nuori maa. Kylmä ja hölmö.
Yhden kerran äiti sanoi, olin n. 8-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Eikä ne kaiketi rakastanutkaan, lapset tehtiin sen takia koska niin "kuuluu tehdä". Rahat meni äidin lemppareihin ja isän tupakoihin, kaljaan ja mersuun.
Meillä samaa,lapsia silti piti tehdä peräti 6 kpl, köyhiä oltiin ja me lapset jouduttiin vähistä rahoista antamaan mm tupakkarahaa niille pskiaisille ettei olisi vaan tullut trpaan. Monet itkut iltaisin itkettiin ja nälkäisinä nukkumaan,teininä hoidin nuorempia sisaruksia kun vanhemmat meni minne sattu huvittamaan.
Lapsiperhe elämä on köyhää jopa henkisesti.. surullista. *Kyynel*
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen 40v.
Mies eikä poika enää. Älä kitise.
Kumpikaan ei koskaan ole sanonut rakastavansa mua, ei äiti eikä isä. Eivät ole sanoneet mitään siihen viittaavaakaan, että olisin tärkeä tms. Mutta en ole minäkään heille sanonut. Se tuntuu vaikealta, koska sellaista "tapaa" ei vaan ole ollut. Olen viisikymppinen.
Omille lapsilleni sanon useinkin että rakastan heitä. Ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, silti joka puhelussa/viestissä sanon rakastavani. Ja he sanovat rakastavansa minua.
*kehrää