Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että teidän kakaranne tekee mitä mieleen juolahtaa kun teidän mielestänne on vain tärkeää että niille hoetaan rakkaudesta.
Sinähän se teet mitä mieleen juolahtaa. Nytkin provoilemassa netissä omaa pahaa mieltä.
Kyökkipsykologilta kajahtaa! Säälin sinua, todella.
Ei tämä ole psykologiaa vaan ihan havainto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on, viimeksi kesällä kun nähtiin. symttärionnitteluissa oli myös: rakkain terveisin, isä ja äiti
mies 40v.
En muista, että olisivat sanoneet. Mutta ovat kyllä rakastaneet minua ja sisaruksiani. Sen tuntee kyllä.
Sisko on aina ollut parempi. Yhtäkkiä tajusin, että vanhempani ovat narsisteja. Kiusaavat siskoani myös sillä, mitä itse olen tehnyt😪 Ovat rakastaneet vain itseään.
Olin 26v kun äiti kuoli ja hänen kuolinvuoteellaan ekaa kertaa sanoimme toisillemme, että rakastan sua. Ja voitteko uskoa, vielä siinäkin tilanteessa sen sanominen oli vaikeaa. Sen jälkeen ollaan myös isän kanssa sanottu niin toisillemme, kerran. Omille lapsilleni sanon sen päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että olisivat sanoneet, enkä ole sellaista kaivannut. Vanhempien rakkaus minua kohtaan on aina ollut niin selvää, niin läsnä, itsestäänselvyys, ettei sitä ole noilla sanoilla tarvinnut ilmaista. Kaikenlaisia muita kehuja on kyllä annettu. Nyt 38-vuotiaana välimme ovat lämpimät, soittelen molempien kanssa lähes päivittäin.
Omille lapsilleni en ole myöskään koskaan sanonut heitä rakastavani, tai kaipa kerran jotain sinne päin. Heille ei tulisi mieleenkään, etteivätkö he olisi äidilleen tärkeintä maailmassa. Sen olen tainnut heille sanoakin. Vanhin 11-vuotias, nuorin vuoden ikäinen.
Tässä on erilaisia tapoja perheillä, eikä kumpikaan ole automaattisesti hyvä tai huono. Rakkauden ilmaiseminen voi olla pelkkää sanahelinää tai sitten kirsikka kakussa. Toisaalta sen teoiksi jättämisessä ei ole mitään pahaa.
Eivät ole koskaan sanoneet rakastavansa, eivät koskaan halanneet, eivät ole onnitelleet eivätkä sanoneet että olisivat ylpeitä minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on heikkoutta ja sitä ettei pärjää itse. Jos toinen sanoo rakastavansa, hän kertoo olevansa heikko ja tarvitsee suojelua.
Menestymisen salaisuus on kova työ ja säälimätön itselle haalinta. Jos maksat muille palkkaa tai hyväksyt muiden työpanoksen, niin sinä sen maksat ja menestystä ei tule.
Haluatko menestyä vai rakastaa?
Äiti sanoo olet rakas nykyään suurin piirtein aina kun nähdään, eli silleen kuukauden välein. Isä nyt on sellaista vanhempaa miestyyppiä ettei sanat taivu suusta ulos mutta osoittaa sitä kyllä itselleni selvästi muuttoasioissa auttamalla, kunnostamalla meille huonekaluja jne. Molemmilla selkeä ykkönen rakkauskielissä on palvelukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, ja tuskin tulevat sanomaankaan.
Vierailija kirjoitti:
En muista, että olisivat sanoneet, enkä ole sellaista kaivannut. Vanhempien rakkaus minua kohtaan on aina ollut niin selvää, niin läsnä, itsestäänselvyys, ettei sitä ole noilla sanoilla tarvinnut ilmaista. Kaikenlaisia muita kehuja on kyllä annettu. Nyt 38-vuotiaana välimme ovat lämpimät, soittelen molempien kanssa lähes päivittäin.
Omille lapsilleni en ole myöskään koskaan sanonut heitä rakastavani, tai kaipa kerran jotain sinne päin. Heille ei tulisi mieleenkään, etteivätkö he olisi äidilleen tärkeintä maailmassa. Sen olen tainnut heille sanoakin. Vanhin 11-vuotias, nuorin vuoden ikäinen.
Tässä on erilaisia tapoja perheillä, eikä kumpikaan ole automaattisesti hyvä tai huono. Rakkauden ilmaiseminen voi olla pelkkää sanahelinää tai sitten kirsikka kakussa. Toisaalta sen teoiksi jättämisessä ei ole mitään pahaa.
Tämä on sinun henkilökohtainen kokemuksesi. Et voi tietää vaikka lapsesi tuntisi suurta mielihyvää siitä että kerrot sen ääneen. Se on vain sana. Miksi sitä pitää pihtailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, että olisivat sanoneet, enkä ole sellaista kaivannut. Vanhempien rakkaus minua kohtaan on aina ollut niin selvää, niin läsnä, itsestäänselvyys, ettei sitä ole noilla sanoilla tarvinnut ilmaista. Kaikenlaisia muita kehuja on kyllä annettu. Nyt 38-vuotiaana välimme ovat lämpimät, soittelen molempien kanssa lähes päivittäin.
Omille lapsilleni en ole myöskään koskaan sanonut heitä rakastavani, tai kaipa kerran jotain sinne päin. Heille ei tulisi mieleenkään, etteivätkö he olisi äidilleen tärkeintä maailmassa. Sen olen tainnut heille sanoakin. Vanhin 11-vuotias, nuorin vuoden ikäinen.
Tässä on erilaisia tapoja perheillä, eikä kumpikaan ole automaattisesti hyvä tai huono. Rakkauden ilmaiseminen voi olla pelkkää sanahelinää tai sitten kirsikka kakussa. Toisaalta sen teoiksi jättämisessä ei ole mitään pahaa.
Tämä on sinun henkilökohtainen kokemuksesi. Et voi tietää vaikka lapsesi tuntisi suurta mielihyvää siitä että kerrot sen ääneen. Se on vain sana. Miksi sitä pitää pihtailla?
Aloita se harjoittelu siitä kuopuksesta niin että muut ei kuule. Pian pystyt sanomaan sen muillekkin. Vanhemmuudessa on tällaisia juttuja mitä lapset voi meille opettaa.
Ei koskaan. Olen 54vuotias. Itse äitinä koen että lapsi tarvitsee rakkautta ja läheisyyttä. Minä en muista että vanhemmat olisi ottaneet syliin tai hellitelleet mitenkään. Ei jättänyt traumoja. En ole aikuisiällä olljt vanhempiini yhteydessä, ei ole tunnesidettä heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noilla sanoilla, että minä rakastan sinua, vaan äidin rakas, isän pikku kulta jne. Usein. Myös paljon halailtiin, myös vanhemmat toisiaan. Rakkauden ja hellyyden näyttäminen oli ihan normaalia ja arkipäiväistä.
Vanhemmat syntyneet 20-luvulla, isä sodan käynyt mies.
Itsekin sanon lapsille.
Ei koskaan, mutta se ei taida kuulua heidän ikäluokkansa tapoihin. Kun olin hoitanut huonokuntoista äitiäni muutaman vuoden, siis ihan päivittäin, niin hän sanoi, että "on se vaan hyvä, että sinä olet olemassa". Se taitaa olla näteintä mitä on koskaan mulle sanonut. Ja siis ihan hyvä koti mulla oli ja normaalit vanhemmat, oli ruokaa, puhtaat vaatteet, siisti koti, vanhemmat kävi töissä ja meidät lapset hoidettiin ihan hyvin. Ja hellyyttäkin ainakin äiti osoitti, piti sylissä, antoi iltapusut jne. Sanallisesti ei vaan koskaan hellitelty mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on heikkoutta ja sitä ettei pärjää itse. Jos toinen sanoo rakastavansa, hän kertoo olevansa heikko ja tarvitsee suojelua.
Menestymisen salaisuus on kova työ ja säälimätön itselle haalinta. Jos maksat muille palkkaa tai hyväksyt muiden työpanoksen, niin sinä sen maksat ja menestystä ei tule.
Haluatko menestyä vai rakastaa?
Haluan molempia ja siinä olen onnistunut. Mielummin rakkautta kuin yksin menestyneenä.
Eivät sanoneet koskaan. Isäni oli valtavan huomionhakuinen, hänen erinomaisuudestaan olisi pitänyt kuunnella loputtomia monologeja mutta vastavuoroisuudesta hän ei ymmärtänyt mitään. Äiti ei puhunut eikä tehnyt mitään.
Ei välttämättä juuri noin, ellei lapsena. Olet rakas on tullut joskus kun mun lapset sanoo sitä aina mummulle. Alkaa oppia.
Minä sanon lapsilleni usein, eikä ole vain puhetta, osoitan sen teoin myös. Tiedän että vanhempani rakastavat minua, ovat sen teoin näyttäneet, mutta kyllä sen mieluusti kuulisikin. Kuulen lähinnä kommenttia millainen minun pitäisi olla, eli luonteeni ei kaikilta osin ole toivotunlainen. Tarkoitan sitä että, jos olen eri mieltä sitä ei saisi sanoa ääneen vaan mielummin myötäillä.
Joku mainitsikin siitä, että ei ole rakastettu sellaisena kuin on. Mulla vähän sama fiilis. Jos olen mokannut siitä olen kyllä kuullut, eikä se tunnu unohtuvan kokonaan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä juuri noin, ellei lapsena. Olet rakas on tullut joskus kun mun lapset sanoo sitä aina mummulle. Alkaa oppia.
Minä sanon lapsilleni usein, eikä ole vain puhetta, osoitan sen teoin myös. Tiedän että vanhempani rakastavat minua, ovat sen teoin näyttäneet, mutta kyllä sen mieluusti kuulisikin. Kuulen lähinnä kommenttia millainen minun pitäisi olla, eli luonteeni ei kaikilta osin ole toivotunlainen. Tarkoitan sitä että, jos olen eri mieltä sitä ei saisi sanoa ääneen vaan mielummin myötäillä.
Joku mainitsikin siitä, että ei ole rakastettu sellaisena kuin on. Mulla vähän sama fiilis. Jos olen mokannut siitä olen kyllä kuullut, eikä se tunnu unohtuvan kokonaan koskaan.
Nuo tilanteet on oikeasti niin jänniä, kun omat pienet lapset, jotka on tottuneet siihen että sanotaan että rakastetaan toisiamme, menee ja kertoo sen ihan luontevasti mummolle ja papalle, jotka ei ole sanoneet sitä ikinä ääneen. Ensin sellainen hämmennys, sitten näkee kun se mielihyvä liikkuu siellä päässä ja tulee se takelteleva vastaus että minäkin sinua. Lapset on parhaita opettajia. 🥰
Minä rakastan teitä kaikkia. Ei ollut edes vaikea kirjoittaa ja sanaakaan en siitä tarkoittanut. Olkaa hyvä tekpyhät.