Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?

Ei minullekaan ole sanottu juuri nilla sanoilla, mutta muista sanoista ja teoista tiedän kyllä että rakastavat.

En itse halua omien lasten kohdalla jättää sen ilmaisemista vain tekojen varaan. Haluan että he todella tiedostavat sen että rakastan heitä. Siinä ei saa olla pienintäkään epäilystä. Tulee mieleen tämä biisi.

Sometimes late at night

I lie awake and watch her sleeping

She's lost in peaceful dreams

So I turn out the lights and lay there in the dark

And the thought crosses my mind

If I never wake in the morning

Would she ever doubt the way I feel

About her in my heart

If tomorrow never comes

Will she know how much I loved her

Did I try in every way to show her every day

That she's my only one

And if my time on earth were through

And she must face this world without me

Is the love I gave her in the past

Gonna be enough to last

If tomorrow never comes

'Cause I've lost love ones in my life

Who never knew how much I loved them

Now I live with the regret

That my true feelings for them never were revealed

So I made a promise to myself

To say each day how much she means to me

And avoid that circumstance

Where there's no second chance to tell her how I feel

If tomorrow never comes

Will she know how much I loved her

Did I try in every way to show her every day

That she's my only one

And if my time on earth were through

And she must face this world without me

Is the love I gave her in the past

Gonna be enough to last

If tomorrow never comes

So tell that someone that you love

Just what you're thinking of

If tomorrow never comes

Ei ole IKINÄ sanoneet. Ovat kyllä haukkuneet, sättineet, ilkkuneet, v*ttuileet, hakanneet, pieksäneet ja vahingoittaneet kaikin tavoin. Koko elämäni on ollut sitä että vanhempani yrittävät tuhota minut ja vahingoittaa. Toinen vanhempani on pahasti luonnehäiriöinen jatä johtuu hänen vihastaan ja raivostaan (jonka kohdistaa viattomiin lapsiinsa)

Jotenkin vanhemmalle polvelle vaikeaa. Jäi siltinsellainen tunne että rakastivat.

Olen itsekin aika nihkeästi viljellyt r-sanaa mutta samalla yrittänyt kaikin tavoin näyttää ja osoittaa puolisolle ja lapsille. Onneksi lapsi pn osannut tämän sanoittaa, ja täräyttänyt suoraan että rakastaa meitä vanhempia. Helppo siinä on sitten sanoa.

Ei ole.

Ei ole sanonut kumpikaan eikä myöskään teoilla osoittanut. Olen aina tiennyt että eivät rakasta minua, enkä minä heitä. Rahaa ja tavaraa tuputettiin, mutta muutoin halusivat että olen näkymätön ja kuulumaton. Mitään muuta apua ei koskaan saanut mennä heiltä hakemaan kuin rahaa, ja sen vastineeksi piti olla kiitollinen ja kehua kuinka mahtavia vanhempia ovat. Nyt aikuisena ällöttää koko kuvio.

N34

Omat vanhemmat ei koskaan ole sanonut. Äitikin on jo viinaan kuollut niin tuskin sanookaan.

Itse aloin sanomaan lapsilleni ensimmäisen kerran äidin kuoltua kun tyttö oli 9v ja poika 6v.

Alkuun oli hankalaa ja oli "tyhmä"olo/epämukava sanoa.

Nyt sanon sitten joka päivä ja halailen.

Lapsetkin sanoo ja halaikee nykyään mitä ei ennen tehneet ja ovat onnellisia siitä.

Suosittelen teitäkin kokeilemaan jotka kuvittelee että tavaroita ostamalla ja työtä tekemällä riittää rakkauden osoittamiseksi lapsille.

Ei riitä. Miettivät aina että rakastikohan se minua kun ei koskaan sanonut eivätkä osaa itsekään sitä osoittaa sanoin ja halaamalla.

Olen syntynyt - 94. En muista, että olisivat sanoneet tai muutenkaan juuri näyttäneet tunteitaan.

Omille lapsilleni kerron joka ilta kuinka heitä rakastan.

Ei ole. Eikä sitä kyllä osoitettu muutenkaan. Minulle onkin hirveän vaikeaa ottaa vastaan mitään "olet minulle rakas/tärkeä/tmv." lässytyksiä saati jotain halailua, ja vielä huonompi olen niitä antamaan. Veikkaan, että minua pidetään yleisesti melko kylmänä ja etäisenä.

Oman perheeni kanssa olen päättänyt tehdä toisin ja varmistaa, että lapset tietävät olevansa rakastettuja. Kerron sen heille joka päivä halauksien kera.

Suomessa ei ole tapana onneksi lässyttää jenkkityyliin I love you koko ajan. Teot sen osoittavat ja välillä voi sanoakin.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole tapana onneksi lässyttää jenkkityyliin I love you koko ajan. Teot sen osoittavat ja välillä voi sanoakin.

Mikä siinä on niin pelottavaa, että tulee tällainen agressio koko ajatusta vastaan? Pyrkiikö ne omat tukahdutetut tunteet pintaan kun tästä puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole tapana onneksi lässyttää jenkkityyliin I love you koko ajan. Teot sen osoittavat ja välillä voi sanoakin.

Paitsi että teotkaan ei osoita. Meitä vanhempiensa kaltoinkohttelemia ja vihaamia lapsia on satoja tuhansia suomessakin. Mistäpä muusta johtuu se että pitkästi yli puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä jatkuvasti.

Tätä kannattaisi myös sanoa puolisolleen. Siinä jättää nimittäin aika hyvän valttikortin muille jotka iskevät silmät teidän rakkaaseen. Oma mieheni ei koskaan sano tuota ääneen. Tapasin kesällä vanhan ihastuksen ja tuli sitten puhetta menneistä ja hän kertoi ihan luontevasti olleensa rakastunut minuun. Samalla katsoo silmiin. Tuohan iskee kuin dynamiitti korvien väliin, kun sitä ei koskaan kuule! Polvet menee veteläksi. Toivoisin todellakin että olisi jotain tottumuksesta saatua toleranssia tuohon sanaan, niin ei pää sekoaisi noin.

Ei ole sanonut ja nyt jo liian myöhäistä, kun molemmat jo kuolleet. Eikä meillä muutenkaan halailtu tai muuta. Silti lapsuuteni oli tosi onnellinen, tunsin, että vanhempani rakastivat minua. Ts en edes epäillyt sitä vaikkei sitä sanottu tai en edes ajatellut koko asiaa. Sehän oli itsestään selvää. Tehtiin asioita yhdessä, lomailtiin, hiihdettiin, käytiin mökkeilemässä, oltiin vaan, jne. En ole ikinä kokenut sitä puutoksena, ettei "rakastan sinua-termiä" viljellä. Itselleni se on ollut ihan normaalia.

Olen siis - 70luvun lapsi.

En muista kun kuulleeni enkä kehuja vaan haukkuja.

Vierailija kirjoitti:

äiti sanoo aina. Oon semmonen mammanpoika palstauli.

🥰

Eikä vanhemmat koskaan oo myöskään halaillut.. masentavaa. No ei heidänkään vanhemmat ole osanneet.

Ei pelkät teot riitä vaan tunteista puhuminen pitää opettaa lapsena. Itselläni oli oikeesti todella vaikeaa oppia puhumaan tunteista aikuisena parisuhteessa kun sitä ei oltu koskaan tehty kotona :(

En itsekään katsoisi sellasta puolisoa joka ei sanoisi ikinä rakastavansa vaan ajattelisi vaikka että kyllähän sen pitäisi se tämänkin teon kautta tajuta.

Ei ole kukaan vanhempi täydellinen...

Vierailija kirjoitti:

Eikä vanhemmat koskaan oo myöskään halaillut.. masentavaa. No ei heidänkään vanhemmat ole osanneet.

Sama juttu. Ei koskaan mitään fyysistä kosketusta ja olen siitä heille hieman katkera. Siksi katson aina hieman haikeasti ulkona perheitä joissa tätä läheisyyttä ja lämpöä jaetaan..