Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?

Olen kohta 30 v. ja meillä tämä on aina kerrottu.

Minun ihana äiti kertoo sen aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta tiedän että isä rakasti. Hän valitettavasti kuoli kun olin lapsi. Äidistä en ole varma, hän on useampaan otteeseen todennut että "miten susta tuli tuollainen, serkkusi ovat niin nättejä". On hän kerran sanonut että "kyllä mä susta tykkään, kun ei mulla muitakaan ole.". Olen siis ainoa lapsi.

N51

On varmasti rakastettu olo, ei h3lvetti mitä vanhempia!!!

Eivät ole koskaan sanoneet, mutta näyttävät rakkautensa monin tavoin. Samoin minä en osaa sanoa sitä kenellekään, mutta näytän rakkauttani koko ajan.

Suoraan sanottuna, en ihan ymmärrä, että mihin niitä sanoja tarvitaan? Osaisiko joku valaista minua? Minusta se on lähinnä kiusallista, jos joku sen minulle sanoo.

Olen kolmikymppinen. Eivät ole sanoneet, enkä sitä haluakaan. Varsinkin äitini tuntuu olevan pettynyt siihen, millainen minusta on tullut, joten tuollaisen sanominen kuulostaisi tosi falskilta.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole koskaan sanoneet, mutta näyttävät rakkautensa monin tavoin. Samoin minä en osaa sanoa sitä kenellekään, mutta näytän rakkauttani koko ajan.

Suoraan sanottuna, en ihan ymmärrä, että mihin niitä sanoja tarvitaan? Osaisiko joku valaista minua? Minusta se on lähinnä kiusallista, jos joku sen minulle sanoo.

On erilaisia "rakkauden kieliä": sanat, teot, lahjat, laatuaika ja kosketus. Okei, sä et arvosta rakkauden ilmaisemista sanojen kautta. Jonkun läheisesi rakkauden kieli voi olla eri kuin sun eikä se huomaa/ymmärrä/osaa arvostaa sun ilmaisemaa rakkautta.

Enemmän teoin kuin sanoin, etenkin isä. Äiti joskus. Tiedän kuitenkin että rakastavat äärettömästi. En ole onneksi koskaan joutunut sitä epäilemään.

Ja vastaavat kyllä samoin, kun itse sanon ensin, että olet rakas. <3

Eivät ole ja eivätkä ole teoillakaan rakkautta ilmaisseet.

olen syntynyt v. 1952, omat vanhempani eivät minua kasvattaneet, olin ns. vahinko. Lähellä asuvat mamma ja pappa minut kasvatti, jo 2vuoden iässä olin itse mennyt kävellen heidän luokseen ja sinne jäin. Minusta tuli ihan kelpo ihminen, töissä käyvä itsensä elättänyt ja mielestäni hyvin pärjännyt kaikin puolin.

Oikeat vanhempani oli alkoholisteja, eikä välittäneet minusta. Erosivatkin jossakin vaiheessa,äitini kyllä olisi minut huolinut laskujensa maksajaksi, kun töihin menin nuorena.En suostunut, enkä pitänyt mitään yhteyttä.

Mamma ja pappa on jo 1973/5 kuolleet, kiitos heille hyvästä ja oikeamielisestä kasvatuksestani. 

Saattaisin olla samanlainen viinaan menevä, jos olisin joutunut kasvamaan vanhempieni kanssa ja malli olisi saatu kotoa.

Onneksi niin ei käynyt.

En voi sietää kännipäisiä, johtunee juurikin vanhemmistani.

Vierailija kirjoitti:

olen syntynyt v. 1952, omat vanhempani eivät minua kasvattaneet, olin ns. vahinko. Lähellä asuvat mamma ja pappa minut kasvatti, jo 2vuoden iässä olin itse mennyt kävellen heidän luokseen ja sinne jäin. Minusta tuli ihan kelpo ihminen, töissä käyvä itsensä elättänyt ja mielestäni hyvin pärjännyt kaikin puolin.

Oikeat vanhempani oli alkoholisteja, eikä välittäneet minusta. Erosivatkin jossakin vaiheessa,äitini kyllä olisi minut huolinut laskujensa maksajaksi, kun töihin menin nuorena.En suostunut, enkä pitänyt mitään yhteyttä.

Mamma ja pappa on jo 1973/5 kuolleet, kiitos heille hyvästä ja oikeamielisestä kasvatuksestani. 

Saattaisin olla samanlainen viinaan menevä, jos olisin joutunut kasvamaan vanhempieni kanssa ja malli olisi saatu kotoa.

Onneksi niin ei käynyt.

En voi sietää kännipäisiä, johtunee juurikin vanhemmistani.

Eipä sanoneet ikinä rakastavansa minua....ei myöskään mamma ja pappa, mutta sen tunsi, eikä he olisi minua ottaneet jos eivät rakastaneet.

Piti välillä käydä kissaa jelppaamassa , siinä syy keskeytykseen ja uudelleen jatkamiseen.

Isä asuu Frscossa ja soitellaan 1-2x kuukaudessa ja joka ikinen kerta päätetään puhelu "I love you". Äiti ei niinkään. Silloin tällöin sanoo ehkä joka toinen Joulu. Itse sanon aikuisille lapsille aina kun nähdään ja joskus viestillä ja he ovat oppineet siihen myös sanomaan minulle, vaikka pahimmissa teinivuosissa ei kovin paljoa rakastettu :) 

Äitini useastikin. Isäni en ainakaan muista sanoneen, mutta tiedän, että rakastaa. Muistan isäni sanoneen äidilleni tyyliin, että ei rakastamistaan hoe, vaan kertoo sitten kun ei enää rakasta.

Ovat olleet jo ~35 vuotta yhdessä.

Ole 30. Äiti väittää, että on sanottu. Olen ollut vissiin niin pieni, että en muista.

Ei noilla sanoilla, mutta on sanottu kullaksi, rakkaaksi jne. Teot ja katseet ovat myös kertoneet sen, että rakastavat enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Isäkin on sanonut, että perhe on hänelle kaikkein tärkeintä elämässä. Ja parasta on, että kaikki teot ja kohtelu ovat olleet linjassa tämän kanssa. Ei voisi rakastavampia vanhempia toivoa.

Tärkeintä on se Tunne, mitä vanhemmat kokonaisuudessaan välittävät, kuin se, että mitä eksakteja sanoja käytetään.

Äiti joskus sanoi, kun oli kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti aina silloin tällöin sanoi, isä koskaan. Yleensä äiti kyllä sanoi, että äiti tykkää sinusta.

Itse yritän sanoa omille lapsille, että rakastan heitä aina kun mahdollista. Sekin piti itse opetella. Alkuun ei oikein tuntunut luontevalta, mutta tein päätöksen, että omat lapset kuulee sen mahdollisimman usein.

Lapset ansaitsee kuulla<3

Niin, jos rakastaa. Valehdella ei kuitenkaan saa.

Vierailija kirjoitti:

olen syntynyt v. 1952, omat vanhempani eivät minua kasvattaneet, olin ns. vahinko. Lähellä asuvat mamma ja pappa minut kasvatti, jo 2vuoden iässä olin itse mennyt kävellen heidän luokseen ja sinne jäin. Minusta tuli ihan kelpo ihminen, töissä käyvä itsensä elättänyt ja mielestäni hyvin pärjännyt kaikin puolin.

Oikeat vanhempani oli alkoholisteja, eikä välittäneet minusta. Erosivatkin jossakin vaiheessa,äitini kyllä olisi minut huolinut laskujensa maksajaksi, kun töihin menin nuorena.En suostunut, enkä pitänyt mitään yhteyttä.

Mamma ja pappa on jo 1973/5 kuolleet, kiitos heille hyvästä ja oikeamielisestä kasvatuksestani. 

Saattaisin olla samanlainen viinaan menevä, jos olisin joutunut kasvamaan vanhempieni kanssa ja malli olisi saatu kotoa.

Onneksi niin ei käynyt.

En voi sietää kännipäisiä, johtunee juurikin vanhemmistani.

Kuitenkin ne samat mamma ja pappa olivat kasvattaneet toisen vanhemmistasi. Jokin siis mennyt kasvatuksessa pieleen.

Ei tietenkään (olen 58v, nainen). Veljeäni myös suosittu aina.

Ei ole. Tuli tosi surullinen olo, kun yksi lapsenlapsista sanoin toiselle vanhemmistani, että rakastaa häntä. Lapsi sai vastaukseksi, ettei hän voi raskastaa isovanhempia eikä isovanhemmat häntä, mutta isovanhemmat voivat rakastaa keskenään toisiaan. Sairasta ja oikeasti todella surullista.

Ei, eivät sanoneet koskaan. Eivät myöskään halailleet tai pussailleet, eivät edes toisiaan lasten nähden. Meidän suvussa on rakastettu vain kuolinilmoituksissa, koska se nyt vain on tapa aloittaa ilmoitus.