Lue keskustelun säännöt.
Katsoitteko Adoption hinta -dokumentin eilen? Järkyttävä!
25.10.2013 |
Itkin, vaikken ole mikään herkkä nainen.
Etiopilaispariskunta antoi kaksi nuorinta lastaan adoptioon, koska olivat köyhiä ja sairaita ja halusivat lapsille turvatun elämän. Tanskalaispariskunta tuli ja vei lapset kotiinsa, eivät tulleet toimeen vanhemman lapsen kanssa ja antoivat sen pois lastenkotiin.
Etiopialaisvanhemmille oli luvattu säännöllistä yhteydenpitoa, koska olivat elossa ja pitivät itseään edelleen lasten vanhempina, adoptiovanhemmat olivat heille toissijaisia vanhempia. Ensimmäisen vuoden jälkeen lapsista ei kuulunut mitään ja ensimmäisen vuoden kuulumisetkin olivat tanskalaisten valittamista lapsista, lähinnä siitä vanhemmasta.
Tanskalaispariskunnan nainen oli kylmä ja vanhempana ihan avuton, tiukka ja sydämetön. Mua ihan kylmäsi seurata, miten vanhempi lapsi huusi biologista äitiään. Lapsille ei kerrottu, miksi heidät adoptoitiin ja miksi he nyt asuvat jossain Tanskassa.
Kommentit (194)
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 13:35"]
Onkohan sillä jokin sodan aiheuttama trauma? Hyväksikäyttöä? Jokin lapsessa mätti aika pahasti.
[/quote]
Tytöllä oli sellainen trauma, että oli joutunut pois hänelle tutuista ja rakkaista ihmisistä ja ympäristöstä. Ja jollei siinä ollut tarpeeksi niin adoptioperheen vanhemmat olivat itse epävakaita, eivätkä osanneet luoda pienelle lapselle turvallista ja rakastavaa kotia. Masho sai vain kokea outoja vaatimuksia ja varmaan aika voimakkaan tunteen, että hän ei kelpaa sellaisena kuin on. Sanoisin, että hän koki adoptiovanhempiensa taholta henkistä väkivaltaa ja siinä suurin syy hänen surullisen pelokkaaseen käytökseensä.
Toivon vain, että hänen lähellään olisi tällä hetkellä rakastavia ja aidosti välittäviä ihmisiä ja edes osa hänen haavoistaan parantuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa menisi päästään vialle, jos revittäisiin väkisin rakastavan äitinsä luota ilman, että kerrotaan syytä ja tietoa siitä palaako koskaan takaisin.
Siihen päälle vielä psykkisesti sairas sadisti äiti (adoptioäiti), niin eiköhän monella alkaisi viirata päässä ja pahasti.
Minusta näytti oudolta jo heti aluksi kun lapsi itki äitiänsä eikä adoptiovanhemmat edes tarjonneet halausta eikä syliinottamista. Kielsivät vaan lasta koskemasta mihinkään...
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 14:05"]
Ei, kyllä siinä oli muutakin.
[/quote]
Minusta vaikutti vain todella pelokkaalta. Esimerkiksi siinä ruokailutilanteessa ei uskaltanut sanoa mitään, tuijotti vain. Mitähän hänelle on tehty silloin kun kamerat ei ole paikalla, kun kameroiden edessäkin kohdeltiin noin tylysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en itkenyt, en tuntenut edes surua katsoessani sitä.
päinvastoin, olen entistä varmempi tunteistani Mashon kaltaisia ihmisiä kohtaan; inhoan niitä syvästi, oli sitten kyseessä aikuinen tai lapsi.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 09:11"]
en itkenyt, en tuntenut edes surua katsoessani sitä.
päinvastoin, olen entistä varmempi tunteistani Mashon kaltaisia ihmisiä kohtaan; inhoan niitä syvästi, oli sitten kyseessä aikuinen tai lapsi.
[/quote]
Kaltaisia ihmisiä? Voi jessus miten kapeakatseinen typerys oletkaan, jos et ymmärrä miksi lapsi oireilee kuten oireilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa oli myös biologisten vanhempien kohtelu. Kielletään itkemästä ja suremasta lasten perään, ja jankutetaan vaan että pitäisi olla niin ja niin kiitollisia. Hyi! Ja se akka joka viimein luki ne ekan vuoden raportit, neljän vuoden jälkeen, kehtasi vielä sanoa että ei kannata lukea koko raporttia jos äiti itkee, ja että hän kyllä antaisi omat lapsensa pois jos vain voisi. Vieläpä kun ei ainakaan dokkariin tullut yhtään positiivista kommenttia adoptiovanhemmilta lapsista siinä raportissa, pelkkää valitusta huonosta käytöksestä ja hankaluudesta.
Siis se akka oli aivan järkyttävä ei edes antanut mitään osoitetta eikä puhelinnumeroa voi sitä äiti parkaa kun ei saa koskaan yhteyttä lapsiinsa! Ensinnäkin miten hän voi viedä adoptoitua lasta lastenkotiin vaikkei tyttö ole käyttäytynyt väärin en oikeasti tajua tanskalaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:58"]
Täytyy todeta, että meillä kävi eräs ammattilainen, joka oli hyvin samantyylinen kuin tuon ohjelman psykologi. Hän sai käydä pari kertaa, sitten me totesimme ettei hänestä ole ainakaan meidän perheelle hyötyä. Myös ihminen, jolla hyvin omituinen ja hatara käsitys lapsista. Onneksi täällä on sentään ollut muut ammattilaiset (lääkärit, psykologit, erityisopettajat) hyvinkin järkeviä ihmisiä, joilla taasen on ollut ihan oikeaa, lapselle iänmukaista, apua annettavana. Hirvittää vain, että tämä kyseinen henkiö jatkaa työtään ja kenties saa jotkut vanhemmat tai lapset uupumaan täysin hakoteillä olevien oletustensa vuoksi.
[/quote]
Tunnen monia psykologeja, joilla ei ole omia lapsia. Eivät todellakaan ole mitään asiantuntijoita kasvatuksessa tai perhe-elämässä.
[/quote]
Tunnen myös psykologin, jolla on kaksi lasta, mutta ainakin toinen on joutui melko nuorena terapiaan, mikä johtui isovanhemman kuolemasta. Voi, voi...
Psykologi on työskennelleyt vuosikaudet erityisnuorten kanssa, minkä seurauksena ulkopuolisin silmin näkee, että kyky ymmärtää, mikä on nuoren ja lapsen normaalia käytöstä ja mikä, on alkanut psykologilta hämärtymään.
Adoptiovanhemmat vaikuttivat leimaavan lapsen samantien vaikeaksi ja hirveäsksi kauhukakaraksi. Adoptioäitihän sanoi jo heti alussa, että lapsi on uhmakas, ei rauhallinen, mitä hänelle oltiin kerrottu. Hän tuntui pitävän hirveänä ongelmana alussa jo sitäkin, että lapsi halusi laittaa omat vanhat housunsa, eikä hänen ostamiaan. Kauhean raskasta heille oli myös se, ettei lapsi suostunut antamaan iltapusua, eikä osannut silittää oikein. Pieni kiipeäminen lelukasassa oli hirveää riehumista.
Ruokapöytä kohtaus oli täysin käsittämätön. Tyttö näytti todella lannistetulta. Yritti selvästi tehdä kaiken oiken, nätisti, siististi ja huomaamattomasti. Tyttö ei uskaltanut edes vastata muuta kuin Joo ja ei, ja nekin sanoi liian hiljaa ja väärällä tavalla. Lapsen jokainen ilme ja ele oli jatkuvan tarkkailun ja analysoinnin alla. Kyllä tuollaisessa ilmapiirissä jokainen ihminen vammautuu, saati sitten pieni, kovia kokenut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei siitä Roba-pojasta puhuttu mitään?
Olikohan näyttelijöitä? Tuskin kukaan päästää kotiinsa Ylen kameroita jos aikoo kohtelee lasta huonosti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt etttä Tanskakin on noin lapsivihamielinen maa
Ihan kauheaa, kyllä kehitysapu pitäisi kymmenkertaistaa ja kohdentaa oikein. En katsonut koko dokkaria, mutta ilmaislääkkeiden avulla perhe sai taloutensa kuntoon. Kunpa nämä taloudelliset avustukset olisi saatu jo aikaisemmin kuntoon.
Erityisen typerältä vaikutti se psykologi, jonka kanssa vanhemmat palaveerasivat. Arviot lapsen käytöksen syistä eivät olisi voineet pahemmin mennä metsään: lapsi ei kuulemma ollut saanut hellyyttä tai vanhemmilla ei ollut ollut voimavaroja kasvattaa lasta. Lisäksi psykologi kehui tanskalaisvanhempia hyviksi vanhemmiksi ja käski olla olematta ankaria itselleen.
Järkytti myös tanskalaiäidin kateus, kun lapsi oli ollut kahden viikon jaksolla tukiperheessä ja saanut oman kasvimaan. Tukivanhemman ei olisi pitänyt pestä pyykkiäkään, kun sijaisäiti ei kestänyt pesuaineen tuoksua. Kun sijaisäiti kertoi tytölle, että tämän on muutettava toiseen kotiin, mutta hän ei saisi uutta äitiä, tyttö totesikin itkuisena saaneensa tarpeekseen uusista äideistä. Lapsi ei varmaan tajunnut päätyvänsä lastenkotiin sijaisvanhempien pysyessä edelleen virallisina huoltajina, jotka kävisivät muutaman viikon välein vuorotellen katsomassa häntä lastenkodissa.
Mikään ohjelma ei ole tuntunut yhtä kauhealta kuin tämä. Toivon vain, että lapsen etiopialaisvanhemmat olisivat ohjelman jälkeen saaneet tilaisuuden matkustaa Tanskaan tapaamaan lapsiaan, jotka olivat menettäneetluullessaan antaneensa heille paremman elämän.
Näin vain osan, ohjelman loppupuolen. Jäin pohtimaan näkemääni. Todellä runneköyhä ihminen se äiti, joka ilmoitti olevansa kuitenkin äiti, vaikka lapsi muuttaa pois. Ihmettelin, miten tämä on saatu kuvattua. Jos elämä on oikeasti kameran edessä tuollaista, on se oikeassa arjessa moninverroin vielä tunnekylmempää. Tanskaäitihän ei kunnolla edes katsonut lapseen puhuessaan. Kädetkin oli hyvin torjuvassa asennossa. Kiintymystä ei ollut tapahtunut ollenkaan.
koko päivän mietin, mitähän täällä on aiheesta kirjoitettu ja olihan täällä. Hyvin samaa ajattelemme, kerrankin...
kyyneleet tulevat välittömästi silmiini kun näen tytön kasvot mielessäni. Tyhjä katse joka kuitenkin pyysi apua ja huolenpitoa. Miten kylmä kohtelu vanhemmilla oli tyttöä kohtaa.Ja tuo hetki jolloin lapselle kerrottiin että joutuu muuttamaan pois. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tyttö vastasi"ymmärrän kyllä"(kyynel vierähtää jälleen poskelleni).
Mahtavasti kuvattu dokumentti ja niin kun dokumentin kuvaamiseen kuuluukin, niin tapahtumien kulkuun ei puututa tekijöiden puolelta. Tässä kyseisessä tapauksessa olisi kuitenkin ollut kiva jos dokumentin kuvaajat olisivat näyttäneet biovanhemmille kuvaamaansa materiaalia Tanskasta. Antaneet rahaa ja osoitteen missä lapset asuvat.
Juu, meillä käytiin just nyrkkitappelu. Mutta kylä tuosta tytöstä näki, että jotain on syvemmin vialla.