Lue keskustelun säännöt.
Katsoitteko Adoption hinta -dokumentin eilen? Järkyttävä!
25.10.2013 |
Itkin, vaikken ole mikään herkkä nainen.
Etiopilaispariskunta antoi kaksi nuorinta lastaan adoptioon, koska olivat köyhiä ja sairaita ja halusivat lapsille turvatun elämän. Tanskalaispariskunta tuli ja vei lapset kotiinsa, eivät tulleet toimeen vanhemman lapsen kanssa ja antoivat sen pois lastenkotiin.
Etiopialaisvanhemmille oli luvattu säännöllistä yhteydenpitoa, koska olivat elossa ja pitivät itseään edelleen lasten vanhempina, adoptiovanhemmat olivat heille toissijaisia vanhempia. Ensimmäisen vuoden jälkeen lapsista ei kuulunut mitään ja ensimmäisen vuoden kuulumisetkin olivat tanskalaisten valittamista lapsista, lähinnä siitä vanhemmasta.
Tanskalaispariskunnan nainen oli kylmä ja vanhempana ihan avuton, tiukka ja sydämetön. Mua ihan kylmäsi seurata, miten vanhempi lapsi huusi biologista äitiään. Lapsille ei kerrottu, miksi heidät adoptoitiin ja miksi he nyt asuvat jossain Tanskassa.
Kommentit (194)
Minäkin itkin yöllä, kun dokkarin katsoin, vaikka yleensä mua ei juuri mitkään elokuvat tai dokkarit hetkauta. Onneksi mun mies ei katsonut, se kun itkee hirveän paljon herkemmin kuin minä. Ei varmaan olisi miehelle uni yöllä tullut. Mun verkkokalvoon syöpyi tytön ilme, kun adoptioäiti kertoi, että tyttö joutuu muuttamaan pois. Mashosta oli tullut niin apaattinen, ei se enää osannut muuta sanoakaan kuin "joo" tai "ymmärrän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästäkin aiheesta aloitettiin jo aiempi topikki: http://www.vauva.fi/keskustelu/3878506/ketju/yle_fem_adoptio_dokkari_mita_mielta
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 12:34"]
Uskaltaako tuota dokumenttia katsoa? Meneekö yöunet? Pystyn katsomaan vasta lasten mentyä nukkumaan. Onko siis jotain järkyttäviä kohtauksia vai vain aihealue surullinen ja järkyttävä?
Olen vähän herkkis..
[/quote]
Ei ole mitään "ei sovi herkemmille katsojille" -kohtausta visuaalisesti, mutta biologisen äidin tuska, viattoman lapsen ahdistava tilanne ja adoptioäidin epäinhimmillinen käytös jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa (niin kuin ehkä ketjusta huomaat).
Itselleni henkisesti raskain kohtaus oli psykoakan (adoptioäiti) tenttaaminen ja outo läksytys ruokapöydässä, kun mielestäni lapsi ei tehnyt mitään pahaa, vaan varovasti, nätisti ja hiljaa alkoi syödä ruokaansa.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 12:34"]
No sehän sanoo heti alussa, että eivät saaneet tukea, vaikka kuinka yrittivät. Suomessakin adoptiotiwtämys on olematonta, eikä tukea saa.
[/quote]
Se tuki, jota he saivat, ei ollut sitä, mitä he halusivat. He halusivat, että Mashon uhmaikä pyyhittäisiin pois, että joku korjaisi sen viallisen huonosti käyttäytyvän ja oireilevan lapsen. Eivät tajunneet, että Masho tarvitsi heitä ja huolepitoa, uhmaikä ei ole käytöshäiriö.
voi pientä tyttöä! Ja tuo ruokapöytäkeskustelu missä tyttö söi kauniisti ja yhtäkkiä adoptiohirviöt hyökkää päälle syytösten kanssa. ei noin voi puhua lapselle!! mitä tyttö muka teki väärin? ...jotenkin jäi fiilis, että noista vanhemmista tuli ihan sadisteja, jotka nauttivat kun saivat valittaa minkäkin tekosyyn varjolla. onko kenelläkään tietoa, saivatko nämä hirviöt syytteen myöhemmin, vai mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sen verran voin sanoa, että adoptiolapsella ei välttämättä oe sitä uhmaikää iän mukaan. Se adoptio kun sotkee. Omillani ei ollut ollenkaan. Eskarisa oli esikoisellani ja kuopuksellani nyt kun on 9. Oireilu on varmaan ollut jotain ihan muuta kuin uhmaa... Kahden adoptiolapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:58"]
Täytyy todeta, että meillä kävi eräs ammattilainen, joka oli hyvin samantyylinen kuin tuon ohjelman psykologi. Hän sai käydä pari kertaa, sitten me totesimme ettei hänestä ole ainakaan meidän perheelle hyötyä. Myös ihminen, jolla hyvin omituinen ja hatara käsitys lapsista. Onneksi täällä on sentään ollut muut ammattilaiset (lääkärit, psykologit, erityisopettajat) hyvinkin järkeviä ihmisiä, joilla taasen on ollut ihan oikeaa, lapselle iänmukaista, apua annettavana. Hirvittää vain, että tämä kyseinen henkiö jatkaa työtään ja kenties saa jotkut vanhemmat tai lapset uupumaan täysin hakoteillä olevien oletustensa vuoksi.
[/quote]
Tunnen monia psykologeja, joilla ei ole omia lapsia. Eivät todellakaan ole mitään asiantuntijoita kasvatuksessa tai perhe-elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä ei kerrottu dokkarissa jäi vaivaamaan. Ilmeisesti lapsi oli siis traumatisoitunut ja hyökkäsi toisessa perheessä lapsen kimppuun. Tanskani on sen verran huonoa, että jäi vähän auki, mitä kaikkea muuta tilanteeseen on liittynyt.
May 2011
Henriette calls me and tells of Masho's immediate removal from the foster family, per their request, to an institution. Apparently Masho attacked the foster family's biological daughter.
May 2012
We record a conversation between Gert, Henriette, and the school head master at Masho's institution. The head master backs Gert and Henriette's theories about Masho being traumatized at an early age. (This scene is not in the final film).
Lopputeksteissä sanottiin, että tyttö saa apua sairauteensa, luultavasti hän oli autistinen. Tuo adoptioäitihän sanoi, että oli niin huono tuuri, kun saatiin ikäänkuin "tyhjä arpa". Sitten se aä sanoi, että rahat ei enää riitä hoitamaan lasta, oiskohan ollut jotain erikoishoidon tarvetta.
Siellä Etiopiassa se ukko siellä toimistossa oli kummmallinen, kun vanhemmat meni kysymään kadoksissa olevia tietoja, että olkaa kiitollisia kun nyt löyty jotian raportteja vaikka se oli heidän vikansa, kun raportit ym olivat hukassa ja sanoi ,että rukoillaan jne ja äiti itki tuskaansa.
Adoptiopariskunta näytti muutenkin onnettomalta, kumma kun eivät ole eronneet, ohjelman lopussa oli kyllä teksti, että adoptiovanhemmat ottivat tytön hoitoonsa vuorotellen eli oisko eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri tulossa tekemään tänne aloitusta tuosta dokumentista. En saanut yöllä nukuttua kun ohjelma pyöri mielessäni. Aivan kauhean raadollista nähdä miten köyhiä biovanhempia kusetettiin mennen tullen ja kuinka tuosta adoptiosta oli pelkästään haittaa lapsille. Biovanhemmat ottaisivat varmasti tuon "hankalan" lapse kotiin takaisin jos saisivat, mutta ei, Tanskalaiset laittavat pilaamansa lapsen lastenkotiin. Pisti niin vihaksi katsoa tota ja itkin minäkin alusta loppuun :(
Katsoin ja oli ahdistunut ja raivoissani Mashon takia.Sama dokumentti näytetty Tanskassa viime vuonna ja nämä sydämettömät,tyhmät ilkeät adoptiovanhemmat olivat joutuneet lähtemään "maan alle" ja pyytämään poliisin suojelua.
Missä Masho on nyt?Biologiset vanhemmat hakeneet adoption purkua..Facebookissa Masho mutta ei ymmärrä Tanskaa.Kertokaa jos tiedätte Mashon ja Roban vaiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 09:20"]
Katsoin ja oli ahdistunut ja raivoissani Mashon takia.Sama dokumentti näytetty Tanskassa viime vuonna ja nämä sydämettömät,tyhmät ilkeät adoptiovanhemmat olivat joutuneet lähtemään "maan alle" ja pyytämään poliisin suojelua.
Missä Masho on nyt?Biologiset vanhemmat hakeneet adoption purkua..Facebookissa Masho mutta ei ymmärrä Tanskaa.Kertokaa jos tiedätte Mashon ja Roban vaiheista.
[/quote]
Ymmärsivätköhän itse omat virheensä, vai pitivätkö tuota "maan alle" menemistä epäoikeudenmukaisena ajojahtina? Kiinnostaisi todella nähdä jatkodokumentti. Mitä kuuluu Masholle, mitä Roballe ja oppivatko adoptiovanhemmat tästä mitään? Katuvatko käyttäytymistään?
Mulle tuli erityisesti tosta a-äidistä mieleen joku 1800-luvun vanhempi. Että hengittääkään ei saa ja jos et ole täydellinen, niin saat sitten olla ilman ruokaa. Ihan sairasta.
Olisi kyllä ollut kiva, jos dokumentissa olisi selvästi keskitytty siihen adoptioperheessä elämiseen, nyt käteen jäi vain pari eri kohtausta ja vaikka nekin kertoi paljon, niin ei tietenkään koko kuvaa. Dokumenttihan ei ikinä kuvaa todellisuutta, vaan on vain tekijöidensä välittämä kuva siitä, mitä he haluavat katsojan näkevän.
Onneksi tytöllä on asiat nyt paremmin, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja hänestä kasvaa vahva nainen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio on aina lapselle hylkäämiskokemus, tapahtui se missä iässä tahansa. Ikävä kyllä myös Suomessa tunnehäiriöiset voivat saada adoptiolapsen, ja silloin traumatisoitunut lapsi joutuu vielä toimimaan omien vanhempiensa tukena. Eihän siitä mitään tule, vanhempien pitäisi tukea lasta.
Tässä dokumentissa itkin. Yleensä en itke koskaan.
Oli järkyttävää katsella miten pientä tyttöä kohdeltiin.Miksi kuvaajakin vain kuvaa eikä tee mitään.Pieni Masho parka.Missä hän on nyt?.Hakenut tän hetkistä tietoa.
Adoptiovanhemmat HIRVIÖITÄ.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 21:51"]
Adoptio on aina lapselle hylkäämiskokemus, tapahtui se missä iässä tahansa. Ikävä kyllä myös Suomessa tunnehäiriöiset voivat saada adoptiolapsen, ja silloin traumatisoitunut lapsi joutuu vielä toimimaan omien vanhempiensa tukena. Eihän siitä mitään tule, vanhempien pitäisi tukea lasta.
[/quote]
Ei kai nyt sentään adoptio ole hylkäämiskokemus?? Vaan adoption taustalla on hylkäämiskokemus, kun bioäiti/isä on lapsensa hylännyt ja lapsi joutunut orvoksi ja lastenkotiin/sijaiskotiin. Adoptiossahan lapsi saa vanhemman.
Ja tuossa dokkarin tapauksessahan kaikki, ihan kaikki, meni täysin väärin ja pieleen. Niin ei saisi mikään adoptioprosessi koskaan, eikä missään mennä.
Minunkin ystäväni on adoptioäiti ja epäilen, että katuu adoptiota. Ei ikinä myöntäisi sitä, mutta ei ole saanut lapseen mitään kontaktia ja ongelmat jatkuu vuodesta toiseen. Kun lapsi ei vaan sopeudu ja kiintymyssuhde on peliä päivästä toiseen. Minusta lapsi on psykopaatti, aivan ilmiselvä tapaus. Todennäköisesti kiduttaisi eläimiä, jos voisi. Voidaanko syyttää näitä adoptiovanhempia? Voidaan ja ei. Lapsi oli kuitenkin 4,5-vuotias tullessaan Suomeen ja varhaislapsuus on todella traumaattinen.
Voi hyvänen aika, kun saisi vaihtaa muutaman sanasen tuon ottoäidin kanssa. Ja voi kun löytyisi joku keino saada tyttö tapaamaan vanhempiaan.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 12:26"]
Surulliseksi tulein minäkin. Huomatkaa kuitenkin, että lapsi muutti a-vanhemmiltaan sijaiskotiin päätyen lopulta lastenkotiin eli uudessakin perheessä ongelmat olivat olleet huomattavia.
[/quote]
Varmaan aika luonnollista että kiintymyssuhteen katkeamisesta oireilevan lapsen ongelmat vain pahenevat kun lasta pompotellaan aina vain uuteen paikkaan.