Lue keskustelun säännöt.
Katsoitteko Adoption hinta -dokumentin eilen? Järkyttävä!
25.10.2013 |
Itkin, vaikken ole mikään herkkä nainen.
Etiopilaispariskunta antoi kaksi nuorinta lastaan adoptioon, koska olivat köyhiä ja sairaita ja halusivat lapsille turvatun elämän. Tanskalaispariskunta tuli ja vei lapset kotiinsa, eivät tulleet toimeen vanhemman lapsen kanssa ja antoivat sen pois lastenkotiin.
Etiopialaisvanhemmille oli luvattu säännöllistä yhteydenpitoa, koska olivat elossa ja pitivät itseään edelleen lasten vanhempina, adoptiovanhemmat olivat heille toissijaisia vanhempia. Ensimmäisen vuoden jälkeen lapsista ei kuulunut mitään ja ensimmäisen vuoden kuulumisetkin olivat tanskalaisten valittamista lapsista, lähinnä siitä vanhemmasta.
Tanskalaispariskunnan nainen oli kylmä ja vanhempana ihan avuton, tiukka ja sydämetön. Mua ihan kylmäsi seurata, miten vanhempi lapsi huusi biologista äitiään. Lapsille ei kerrottu, miksi heidät adoptoitiin ja miksi he nyt asuvat jossain Tanskassa.
Kommentit (194)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 10:55"]
En katsonut. Siskoni katsoi ja kertoi tästä järkyttävästä ohjelmasta. Minulla on tarkoitus katsoa se netistä kunhan saan koottua itseni katsomaan. Olemme itse adoptoineet pojan Thaimaasta, joten pelottaa katsoa. Eihän lasta voi kuin rakastaa ja antaa turvallinen ja hyväksytty kasvuympäristö.
[/quote]
Tulethan sitten kertomaan mitä ajatuksia herätti adoptiovanhempana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 00:06"]
Minunkin ystäväni on adoptioäiti ja epäilen, että katuu adoptiota. Ei ikinä myöntäisi sitä, mutta ei ole saanut lapseen mitään kontaktia ja ongelmat jatkuu vuodesta toiseen. Kun lapsi ei vaan sopeudu ja kiintymyssuhde on peliä päivästä toiseen. Minusta lapsi on psykopaatti, aivan ilmiselvä tapaus. Todennäköisesti kiduttaisi eläimiä, jos voisi. Voidaanko syyttää näitä adoptiovanhempia? Voidaan ja ei. Lapsi oli kuitenkin 4,5-vuotias tullessaan Suomeen ja varhaislapsuus on todella traumaattinen.
[/quote]
Näitä tällaisia viestejä alapeukutetaan innolla, taustalla varmaan ihmiset, jotka haluavat pitää illuusionsa siitä, että kenet tahansa voidaan rakastaa ehjiksi. Ei voida.
Tiedän itsekin todella karuja adoptiotarinoita, ja yleensä se tilanne on juuri se, että isompi lapsi adoptoidaan lastenkodista, ja lapsi vaan on jo niin tunne-elämältään vaurioitunut, että hän ei vaan yksinkertaisesti toivu, vaan oireilee todella rajusti koko ajan ja aina vaan. Eikä se oireilu ole mitään pikkulapsen kiukuttelua ja sylinkaipuuta, vaan se voi olla syvää pohjatonta vihaa, julmuutta, väkivaltaisuutta, patologista valehtelua, loputonta ilkeyttä ja kieroilua.
Ei se lapsi varmaan sellaiseksi ole syntynyt, vaan liian paha alku on traumatisoinut. Silti se vaan on ihan kamalaa joutua elämään tuollaisen ihmisen kanssa, joka ei enää muutu.
Eihän adopiossa olekaan tarkoitus enää pitää yhteyttä biovanhempiin. Olisi aivan eri juttu, jos olisi ollut kyse lapsen sijaisvanhemmuudesta. Sitten kyllä olisin mukana vaatimassa yhteydenpitoa.
Eihän se voi niin olla, että adoptiovanhemmat joutuva tpitämään edelleen yhteyttä aiempiin vanhempiin. Eikö välien pitäsi olla kokonanaan poikki sinne.
Voisin ihan hyvin ottaa meillekin etiopialaisen sijoitetun lapsen asumaan. En kumminkaan haluaisi sitten antaa sille sukuni perintöä. Hän perisi omat vanhempansa. Voisin myös ottaa etiopialaisen adoptiolapsen. Sitten se olisi omani ja ei enää pidettäisi yhteyttä sen biovanhempiin.
Jos Suomessa ottaa suomalaisen sijoituslapsen, niin eihän sille perinnöt mene ja siitähän maksetaan, että sitä hoidetaan perheessä. Ihmiset eivät ole halukkaita sijoittamaan rahaansa lapseen, joka onkin jonkun muun.
Nykyisin Suomessa kotimaanadoptioissa on mahdollista ns. avoin adoptio, jossa ei katkaista lapsen suhdetta biosukuunsa. Tutkimukset osoittavat, että suhteen katkaisu biosukuun tuottaa identiteettiongelmia ja lapselle on tärkeää tuntea juurensa ja avoin adoptio mahdollistaa tämän. Adoptiotoiminnassa olisi vielä paljon parannettavaa.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:36"]
En ole nähnyt vielä, mutta jos kohtelu on ollut tuollaista kameran edessä, niin mitä se on ollut, kun kukaan ei ole ollut näkemässä.
[/quote]
Todnäk myös lapsen käyttäytyminen on ollut aikamoista kameran ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:23"]
Melkein toivon etten olisi katsonut koko ohjelmaa. Se oli niin ahdistavaa :(
Lapsihan ei tehnyt ruokapöydässä mitään pahaa, yritti niin siististi ja nätisti hiljaa syödä, ja sitten se kammottava akka alkoi yhtäkkiä vaan paasata, että kato nyt taas se tekee tuota, tahallaan tekee, käyttäytyy huonosti. Ja mies komppasi. Ja lapsi pantiin pois pöydästä. Siis mitä se lapsi muka teki?! Ei uskaltanut edes vastata tenttaamiseen, kun ei selvästikään (syystä) ymmärtänyt, mistä raivottiin.
Tuli tosi huono olo ohjelmasta. Tyttö-parka. Lastenkoti voi olla paratiisi noihin kotioloihin verrattuna, mutta hirveää että joutui eroon pikkuveljestä :(
[/quote]
Lapsi oli vielä päiväkodissa, joten ei takuulla ymmärtänyt adoptioäidin moitteista yhtään mitään. Ymmärtää, jos lyö jotain ja äiti toruu. Mutta miten sen ikäinen voi ymmärtää jotain sellaista, jota ei voi edes kunnolla selittää "huonoksi käytökseksi".
Mun mieskin oli ihan hiljaa ja nieleskeli vieressä, vaikka on tuollainen iso karju.
Niin kylmä äiti, etten ole toista nähnyt! Suorastaan vihasi sitä tyttöä, koska ei ollut sellainen joksi oli kuvitellut.
Tuli ihan hirveän paha mieli sen tytön puolesta.
[/quote]
Ei, vaan siinä mainittiin myös se, mitä se lapsi oli tehnyt/sanonut koulussa. Jos hänet adoptoitiin kolmen vuoden ikäisenä, niin neljän adoptiovuoden jälkeen hän on ollut siis n. 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä adoptiossa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota siihen, että jotkut, varsinkin naiset, ovat niin sen lapsettomuutensa traumatisoimia, ettei heistä tule hyviä vanhempia jo ennestään adoption traumatisoimalle lapselle. Perusteellisempi nuppitutkimus olisi monesti paikallaan, ei niinkään taloudelliseen puoleen tuijottaminen.
Toinen asia on, että monet näkevät kansainvälisen adoption jonkinlaisena hyväntekeväisyytenä, vaikka todellisuudessa adoptiolapsista on pulaa kaikkialla maailmassa väestönkasvun hidastumisen myötä. Tällä hetkellä kansainvälinen adoptio on käytännössä lapsikauppaa ja tilanne tulee vain pahenemaan jatkossa. Fiksut valtiot eivät enää anna adoptioon kuin vammaisia tai teini-ikäisiä, koska sellaisen lapsen haluava on varmasti puhtain jauhoin liikkeellä...
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:22"]
Se ikäsääntö on maakohtainen. Lahjojen ja kasvimaan kieltäminen oli ihan perusteltua, koska pyrittiin vahvistamaan kiintymyssuhdetta. Minäkin väänsin vastaavista sukulaisteni kanssa.
[/quote]
Tällä kiintymyssuhteen vahvistamisellahan perustellaan myös huostaanotettujen lasten "rauhoittumisaika" sijaisperheessä, jolloin biovanhemmat eivät saa tavata heitä. Se, mitä todellisuudessa tapahtuu on, että lapsi muuttuu "Kiltiksi" eli alkaa käyttäytyä submissiivisesti kun huomaa, ettei kehenkään voi luottaa ja että ympärillä on vain vihamiehiä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 17:54"]
Mun mielestä adoptiossa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota siihen, että jotkut, varsinkin naiset, ovat niin sen lapsettomuutensa traumatisoimia, ettei heistä tule hyviä vanhempia jo ennestään adoption traumatisoimalle lapselle.
[/quote]
Mietin, olisiko kuitenkin niin päin, että ne jotka haluavat lasta niin hirmuisen paljon että menevät aivan rikki omasta lapsettomuudestaan, haluavat sitä lasta ehkä kuitenkin vääristä syistä (jos nyt voi mitään syytä pitää sinänsä "vääränä"). Siis ihminen on sellainen luopumaan kykenemätön ja minäkeskeinen ehkä jo valmiiksi, ja lapsettomuus panee juuri tästä syystä pasmat pahasti sekaisin.
Näinhän ei varmasti saisi ajatella, kun se lapsen haluaminen on jotain niin kertakaikkisen pyhää, ettei sen motiiveja saa yhtään kyseenalaistaa.
Tämän aloituksen nähtyäni katsoin äsken dokkarin ja oli kyllä jotain todella karmeaa.
Hyvä jos Tansakassa on herätty tämän ko. perheen tilanteeseen, tai tarkemmin ton tytön tilanteeseen ja häntä koitetaan nyt auttaa.
Ihan kaikkein parasta olisi ollut, jos lapsia ei ois adoptioon annettukaan. Toki vanhmmat tekivät sen päätöksen huijaatuina ja hädissään omasta terveydentilastaan.
Tuli suru kun Etiopiassa lapset katsoivat näistä adoptioduista kuvia ja miettivät, että onpa se hienona siinä kuvassa jne... Minun olisi tehnyt mieli huutaa heille ruudun läpi, että hienot vaatteet joo, mutta te ootte siellä Etiopiassa paljon onnellisempia kuin Tanskaan lähteneet lapset.
En ole kansainvälistä adoptiota sen syvällisemmin koskaan pohtinut. Tämä dokkari avasi silmiäni silläkin saralla. On se todella ongelmallista. Vaikka täällä on kuinka parempi elintaso, vähempi vakavia sairauksia (tai ainakin niiden ehkäisy ja hoito on paremmalla tolalla) niin ei se korvaa sitä omaa biologista perhettä, niitä omia lähtökohtia, sitä omaa kotimaata jne...
Onkohan sillä jokin sodan aiheuttama trauma? Hyväksikäyttöä? Jokin lapsessa mätti aika pahasti.
En muuta tiedä kuin että jos tavallinen lapsi hyökkää toisen kimppuun silloin tällöin, sitä ei pidetä mitenkään erityisen ihmeellisenä. Käykää koulunpihalla katsomassa. Ja aika monessa perheessäkin lapset hakkaavat toisiaan minkä ehtivät. Mielestäni tuo adoptioperheen lapsen kimppuun käyminen oli melko heppoinen peruste laittaa lapsi lastenkotiin, ellei se hyökkäys tapahtunut jonkun aseen kanssa.
En katsonut. Siskoni katsoi ja kertoi tästä järkyttävästä ohjelmasta. Minulla on tarkoitus katsoa se netistä kunhan saan koottua itseni katsomaan. Olemme itse adoptoineet pojan Thaimaasta, joten pelottaa katsoa. Eihän lasta voi kuin rakastaa ja antaa turvallinen ja hyväksytty kasvuympäristö.