Katsoitteko Adoption hinta -dokumentin eilen? Järkyttävä!

Samana vuonna adoptoitiin Tanskaan 77 lasta Etiopiasta. 77 lapsesta vain 2 oli orpoja. Toivottavasti ne 76 muuta lasta saivat paremman uuden elämän uudesa rikkaassa kotimaassaan.

Hmm.. Kyllähän varmaankin Mashokin saa vielä hyvän koulutuksen ja hyvän loppuelämän. Etiopiassa olisi kohta jo avioliitto ja hiv odottaneet.

Itkin. Tunteeton, kylmä ja itsekäs adoptioäiti. Ja kyllä, en ole tätä koskaan ajatellut saati ääneen sanonut aiemmin, mutta on siihen syynsä, ettei kaikkia ole tarkoitettu saamaan lapsia.

Avasi mun silmät.

Minustakin adoptiovanhempien käytös oli kamalaa, mutta tietysti siinä oli vain pieni osa heidän elämää.

Sinänsä ymmärrän, ettei adoptiolasten kanssa ole todellakaan helppoa. Hyvällä ystävällä on adoptiolapsi ja he alkavat olla ihan lopussa. Lapsi tuli heille vähän isompana ja oli ollut lastenkodissa vauvasta asti. Lastenkoti on jättänyt omat traumansa ja ne ovat suuremmat kuin mikään rakkaus voi ylittää. Joskus olen miettinyt, etten ihmettelisi, jos lapsi lopulta päätyisi lastenkotiin. Ja kyse ei ole alkuvaikeuksista vaan lapsi on ollut heillä jo neljä vuotta.

Melkein toivon etten olisi katsonut koko ohjelmaa. Se oli niin ahdistavaa :(

Lapsihan ei tehnyt ruokapöydässä mitään pahaa, yritti niin siististi ja nätisti hiljaa syödä, ja sitten se kammottava akka alkoi yhtäkkiä vaan paasata, että kato nyt taas se tekee tuota, tahallaan tekee, käyttäytyy huonosti. Ja mies komppasi. Ja lapsi pantiin pois pöydästä. Siis mitä se lapsi muka teki?! Ei uskaltanut edes vastata tenttaamiseen, kun ei selvästikään (syystä) ymmärtänyt, mistä raivottiin.

Tuli tosi huono olo ohjelmasta. Tyttö-parka. Lastenkoti voi olla paratiisi noihin kotioloihin verrattuna, mutta hirveää että joutui eroon pikkuveljestä :(

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:23"]

Melkein toivon etten olisi katsonut koko ohjelmaa. Se oli niin ahdistavaa :(

Lapsihan ei tehnyt ruokapöydässä mitään pahaa, yritti niin siististi ja nätisti hiljaa syödä, ja sitten se kammottava akka alkoi yhtäkkiä vaan paasata, että kato nyt taas se tekee tuota, tahallaan tekee, käyttäytyy huonosti. Ja mies komppasi. Ja lapsi pantiin pois pöydästä. Siis mitä se lapsi muka teki?! Ei uskaltanut edes vastata tenttaamiseen, kun ei selvästikään (syystä) ymmärtänyt, mistä raivottiin.

Tuli tosi huono olo ohjelmasta. Tyttö-parka. Lastenkoti voi olla paratiisi noihin kotioloihin verrattuna, mutta hirveää että joutui eroon pikkuveljestä :(

[/quote]

Lapsi oli vielä päiväkodissa, joten ei takuulla ymmärtänyt adoptioäidin moitteista yhtään mitään. Ymmärtää, jos lyö jotain ja äiti toruu. Mutta miten sen ikäinen voi ymmärtää jotain sellaista, jota ei voi edes kunnolla selittää "huonoksi käytökseksi". 

Mun mieskin oli ihan hiljaa ja nieleskeli vieressä, vaikka on tuollainen iso karju.

Niin kylmä äiti, etten ole toista nähnyt! Suorastaan vihasi sitä tyttöä, koska ei ollut sellainen joksi oli kuvitellut. 

Tuli ihan hirveän paha mieli sen tytön puolesta.

Samoin mulle. Mun mielestä ne ei pärjänneet lasten kanssa edes alussa mitenkään hyvin. Selvästi niillä ei ollut kykyä tulla toimeen minkäänlaisten lasten kanssa, edes  täysin ongelmattomien. Entä sitten, kun lapset joutuivat eroon vanhemmistaan, keskelle vierasta kieltä ja kulttuuria!

Lapset olisivat tarvinneet apua ja tukea, mutta nämä adoptiovanhemmat aiheuttivat lisää surua ja ongelmia lapsille. Ja se psykologi vasta sekaisin oli...

t. yks kasvatustieteen ammattilainen ja äiti

En ole nähnyt vielä, mutta jos kohtelu on ollut tuollaista kameran edessä, niin mitä se on ollut, kun kukaan ei ole ollut näkemässä.

En ole katsonut mutta voisin katsoa, mistä tämän näkee?

Itkettekö te muuten ihan oikeasti kun katsotte jotain dokkareita? Minä en ole koskaan itkenyt tv:n ääressä...

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:34"]

Samoin mulle. Mun mielestä ne ei pärjänneet lasten kanssa edes alussa mitenkään hyvin. Selvästi niillä ei ollut kykyä tulla toimeen minkäänlaisten lasten kanssa, edes  täysin ongelmattomien. Entä sitten, kun lapset joutuivat eroon vanhemmistaan, keskelle vierasta kieltä ja kulttuuria!

Lapset olisivat tarvinneet apua ja tukea, mutta nämä adoptiovanhemmat aiheuttivat lisää surua ja ongelmia lapsille. Ja se psykologi vasta sekaisin oli...

t. yks kasvatustieteen ammattilainen ja äiti

[/quote]

Kyllä minäkin sen psykologin ajatuksia ja sanomisia hämmästelin, kun kehui äitiä loistavaksi kasvattajaksi. 

Olivat aivan hukassa sen vanhemmuuden kanssa. Missään nimessä tälle pariskunnalle ei olisi pitänyt antaa tuon ikäisiä lapsia. Joko vauva, jonka kanssa olisivat aloittaneet aivan alusta ja opetelleet, miten lapsen kanssa ollaan, ei enää tuon ikäisiä. 

Eivät selvästikään ymmärtäneet, mikä on uhmaikä. Tulkitsivat sen vain erittäin huonoksi käytökseksi. Masho olisi pärjännyt varmasti aivan loistavasti jossain muussa perheessä, jossa uhmaikää olisi pidetty kehitysvaiheena, ei käytöshäiriönä.

Ihan alussa hämmästelin sitä, että pienen Mashon annettiin hotellihuoneessa "riehua" mukamas kontrolloidusti. Että otas nyt tuosta ja heitä niitä tavaroita, mutta älä näitä. Revi ja heittele vessapaperia, mutta älä näitä meidän tärkeitä papereita. Mistä tuon ikäinen voi tajuta, miksi jonkun tavaran tuhoaminen ja heitteleminen on hyväksyttyä, mutta toisten tavaroiden kohdalla se on täysin kiellettyä?

Hämmästyttävintä oli, että psykologi (!) kannusti vanhempia, kehui äitiä hyväksi vanhemmaksi. Äiti kertoi, että psykologin mielestä hiedän pitäisi suhtautua varautuneesti lapseen ja ettei tukiperheessä saa antaa lahjoja (yksi huulirasva).

Eikö heistä todellakaan kukaan käsittänyt, että lapsi suree! Ja taustatiedoissa kerrottiin keskustelusta, jossa koulun rehtori yhtyy vanhempien mielipiteeseen, että lapsi on varmaan kokenut jotain traumaattista varhaislapsuudessa...miten olisi vanhemmista erottaminen kolmivuotiaana ja ns. kielitaidottomaksi tekeminen?

Minua kylmäsi jo siinä, kun ekana iltana se äitinä itseään pitävä nainen heti alkoi komentamaan tyttöä "täälläpäs onkin eri meininki", kiellä sitä, kiellä tätä.  

Kieltämättä teki mieli lentää Norjaan pitämään lapsiparan puolia.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:45"]

En ole katsonut mutta voisin katsoa, mistä tämän näkee?

Itkettekö te muuten ihan oikeasti kun katsotte jotain dokkareita? Minä en ole koskaan itkenyt tv:n ääressä...

[/quote]

Aloituksessa on linkki, josta sen voi katsoa YLE Areenalta. Mä en ole ikinä, ikinä, ikinä itkenyt mitään elokuvaa tai dokumenttia, edes raskaana tai väsyneenä. Itkin äärimmäisen harvoin ja aina maailmaa järisyttävästä syystä. 

Tämän dokumentin kohdalla itkin. Samoin mieskin pyyhki silmäkulmiaan, vaikken ole ikinä nähnyt sen itkevän. 

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:49"]

Hämmästyttävintä oli, että psykologi (!) kannusti vanhempia, kehui äitiä hyväksi vanhemmaksi. Äiti kertoi, että psykologin mielestä hiedän pitäisi suhtautua varautuneesti lapseen ja ettei tukiperheessä saa antaa lahjoja (yksi huulirasva).

Eikö heistä todellakaan kukaan käsittänyt, että lapsi suree! Ja taustatiedoissa kerrottiin keskustelusta, jossa koulun rehtori yhtyy vanhempien mielipiteeseen, että lapsi on varmaan kokenut jotain traumaattista varhaislapsuudessa...miten olisi vanhemmista erottaminen kolmivuotiaana ja ns. kielitaidottomaksi tekeminen?

Minua kylmäsi jo siinä, kun ekana iltana se äitinä itseään pitävä nainen heti alkoi komentamaan tyttöä "täälläpäs onkin eri meininki", kiellä sitä, kiellä tätä.  

Kieltämättä teki mieli lentää Norjaan pitämään lapsiparan puolia.

[/quote]

Kyllä, jo se ensimmäinen ilta oli hämmästyttävän sydämetöntä käytöstä adoptioäidiltä. Ymmärtäisin, jos olisi oma uhmaikäinen lapsi, olisi valvonut viikon putkeen ja lapsi riehuisi, voisi mennä hetkellisesti hermo ja sanoa noin rumasti. Mutta että täysin vieras lapsi ja ensimmäinen ilta, kun pitäisi olla huone täynnä rakkautta ja lämpöä. Teki mieli ottaa se tyttö syliin ja lohduttaa, viedä kauas sen noidan luota.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:45"]

En ole katsonut mutta voisin katsoa, mistä tämän näkee?

Itkettekö te muuten ihan oikeasti kun katsotte jotain dokkareita? Minä en ole koskaan itkenyt tv:n ääressä...

[/quote]

Tätä katsellessa itkukin olisi ollut helpottavampi olotila kuin se hirveä ahdistus ja huoli pienestä viattomasta lapsesta. Kamalaa kohtelua, psykopaattista.

Yleensä minulla itku tulee liikutuksesta, enemmänkin positiivisesta tunteesta. Esim. tässä itku olisi tullut, jos tyttö olisi päässyt veljensä kanssa takaisin Etiopiaan oman äidin luo.

Munkin mies itki. Lähti "pesemään hampaita", kun adoptioäiti kertoi, että tytön pitää muttaa pois toiseen perheeseen.

Dokumentin lopussa sanottiin tytöllä olevan jonkinlainen häiriö kiintymyssuhteen luomisessa, olisko se vaikeuttanut äiti suhteen kehittymistä ? Liian yksipuolisesti kerrottiin ohjelmassa perheen ongelmista ja elämästä. Sydäntä raapaisevaa oli kuulla tytön siirtyminen kasvatuslaitokseen.

Onneksi en katsonut. Tulee niin paha mieli tytön puolesta jo näiden kommenttien perusteella.

Kai siellä Tanskassa (?) nousi haloo "äidin" käytöksestä?

Ammattilaiset on perheen valinneet. 

Katsoin, ja olin kyllä kaikin puolin järkyttynyt. Ensinnäkin lasten oikeat vanhemmat elivät uskossa, jonka mukaan kun he luopuvat lapsista niin perhe alkaa avustaa heitä. Eräs nainenhan siinä kiteytti ettei näin ole, se olisi lapsikauppaa. Vanhemmat olivat todella pettyneen oloisia, tunsivat ehkäpä ja siinä kohtaa tulleensa huijatuksi. 

Mielestäni adoptiovanhemmat eivät kokeneet vanhempaa lasta omakseen, lapsi oli auttamatta liian fiksu ikäisekseen. Traumathan se lapsi tuosta adoptiosta sai. Vanhemmat eivät tottuneet lapsiin, Masho ei tottunut uusiin vanhempiinsa. Toki he olivat avuttomia, kun he eivät olleet nyyttiä pienestä asti kasvattaneet. 

Minua naisena, joka ei voi saada luomusti lapsia loukkaa tuollaiset puheet siitä että kaikkia ei ole tarkoitettu saamaan lapsia. Ympärilläni ovat lisääntyneet narkomaanit, mt-ongelmaiset ja muutenkin epävakaat ihmiset - joilta sitten on otertu lapsia huostaan, heillä on lapsia joita on pahoinpidelty ja hyväksikäytetty - ja silti minä olen näistä ihmisistä se joka en ole sopiva vanhemmaksi? Ajatelkaa nyt ihmiset hyvät itsekin mitä kirjoitatte. Kukaan äiti ei ole täydellinen! 

Totta on että kaikista ihmisistä ei ole vanhemmiksi, olivat sitten vela, yhden lapsen vanhempia, neljän lapsen vanhempia taikka kykenemättömiä saamaan lapsia.

Täytyy todeta, että meillä kävi eräs ammattilainen, joka oli hyvin samantyylinen kuin tuon ohjelman psykologi. Hän sai käydä pari kertaa, sitten me totesimme ettei hänestä ole ainakaan meidän perheelle hyötyä. Myös ihminen, jolla hyvin omituinen ja hatara käsitys lapsista. Onneksi täällä on sentään ollut muut ammattilaiset (lääkärit, psykologit, erityisopettajat) hyvinkin järkeviä ihmisiä, joilla taasen on ollut ihan oikeaa, lapselle iänmukaista, apua annettavana. Hirvittää vain, että tämä kyseinen henkiö jatkaa työtään ja kenties saa jotkut vanhemmat tai lapset uupumaan täysin hakoteillä olevien oletustensa vuoksi. 

Noh, verrattuna siihen, että jos se lapsi olisi jäänyt Etiopiaan, hän olisi saattanut kymmenen vuoden päästä olla merikelvottomalla purtilolla matkalla Italiaan maksettuaan matkansa huoraamalla, ilman papereita ja ruokaa. Hyvin tuolla tytöllä kävi, vaikkei tietenkään sitä itse ymmärrä, eikä voi tuossa iässä vaatia ymmärtämäänkään.

Sitten tärkeämpi kysymys: miksi tuollaisille lapsettomille täystumpeloille edes annetaan lapsia hoidettavaksi? Pitäisi olla joku testi, että nähdään käykö adoptiovanhemmat ihan täysillä ennen kuin heille annetaan lapsi.