Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Eroaminen on siis vaikeaa, mutta pettäminen helppoa? Okkeeeeei...

Niin. Pelkkä paneminen on ihan eri suuruusluokan asia kuin alkaa purkaa parisuhdetta ellei peräti perhettä ja kotia.

Näinhän ne pettäjät ajattelee. Harmi vaan, ettei tätä tule kerrottua kumppanille jo suhteen alkumetreillä.

Itsestäänselvyyksiä ei tartte täysjärkisille kertoa.

Juuri tällaisista asioista pitäisi keskustella, joita joku pitää ylimielisesti itsestäänselvyytenä, mutta tosiasiassa jakaa tunnetusti mielipiteitä laidasta laitaan. On pelkästään idoottimaista vaan olettaa, että kumppanillekin uskottomuus on pikkujuttu vain siksi että se on itselle sellainen.

Mistä sait päähäsi että se on kellekään pikkujuttu?

No, esitetään asia sitten vaikka näin. Edellä todettiin, että pelkkä paneminen on eri suuruusluokan juttu kuin parisuhteen lopettaminen ja että jokainen täysjärkinen ymmärtää sen. Kuitenkin on tunnettu fakta, että usein se uskottomuus nimenomaan johtaa parisuhteen päättymiseen. Silloin on lähinnä typerää lähteä vaan siitä ajatuksesta, että kumppani olisi samaa mieltä tästä pelkän panemisen merkityksen vähäisyydestä pitkään parisuhteeseen verrattuna, tai saattaa erehtyä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jolle se "pelkkä paneminen" on varsin hyvä syy nostaa kytkintä. Parempi, että molemmat on samoilla linjoilla ettei se nyt niin paha ole jos vähän käy sutaisemassa. Kun monille, rohkenen väittää että useimmille se todellakin on juuri niin paha ettei sen jälkeen ole koko parisuhdetta enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy. 

Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?

Olen eri, mutta ihan varmasti on. Näille ihmisille ei sovi alkoholi ja he toivottavasti ymmärtävät sen jo ennen kuin alkavat vakavaan parisuhteeseen, perheen perustamisesta nyt puhumattakaan. Ihminen, jonka seksuaalikontrolli pettää kännissä ei ole parisuhdekelpoinen kuin absolutistina.

Ihan samalla tavalla rattijuoppo voisi puolustautua sillä, että oli niin kännissä ettei tajunnut mitä tekee. Aikuisella ihmisellä on velvollisuus tuntea omat rajansa alkoholin kanssa ja toimia sen mukaan.

Rajansa voi tuntea vasta ne ylitettyään.

No tuolla tekosyyllä voi korkeintaan teininä pettää sitä ekaa tyttistä tai poikkista. Aikuisen pitäisi ne rajansa jo tuntea.

Ekan tyttiksen tai poikkiksen kanssa voi olla aikuisena aviomies tai vaimo ja se raja tulee vasta sitten ekaa kertaa vastaan. Ei ikä takaa kokemusta. Kaikki ei keräile mitään ”karusellihistoriaa” nuoruuden mittaan.

Joo, aina voi sitä ja tätä. Vaan harva niitä kovia ensikännejä vetelee kolmekymppisenä tai vanhempana. Kyllä siihen mennessä on yleensä jo tiedossa, että miten se alkoholi vaikuttaa omaan käytökseen. Ja jos on koko elämänsä läträillyt joutumatta kertaakaan väärään petiin, niin ei varmaan ole niitä joiden kontrolli lähtee siitä viinasta, vaan todennäköisesti käyttää sitä känniä pelkkänä tekosyynä. Se, ettei ehkä olisi joutunut kyseiseen tilanteeseen selvänä ei tarkoita sitä että teon voi laittaa viinan piikkiin. Tai aina voi laittaa, mutta tuskin mokomaa b*llshittia kukaan täysjärkinen uskoo.

Siis ihan uskomatonta venkoilua näiden selitysten kanssa... Onko yksikään pettäjä ajatellut, että joskus voisi vaan hyväksyä vastuunsa ja antaa olla? Ei se tuntemattomille ihmisille selittely muuta yhtään mitään. Pettäminen on m*lkkumainen teko, ei se siitä miksikään muutu. Voi olla, että toinen on tehnyt sitä ennen muita yhtä m*lkkumaisia tekoja, ei nekään sillä pettämisellä poistu. Syyttelyn ja selittelyn sijaan kannattaisi joskus vaan antaa olla ja jatkaa sitä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

Minä en halua moralisoida, mutta mikä saa ihmisen lähtemisen ja paremman asian saamisen sijaan valitsemaan pettämisen? Jos haluaa lisää seksiä, niin miksi tyytyä johonkin piilossa harrastamiseen? Kun ottaa eron voi harrastaa aivan vapaasti. Ei tarvitse itseään enää rajoittaa, eikä toinen varsinkaan voi rajoittaa seksin ja läheisyyden määrää.

Raha, lapset ja talo?

Sinäpä sen sanoit: raha, lapset ja talo - ja näistä lapset kaikkein tärkeimpänä.

Se on hirvittävä ajatus, että joutuu kertomaan lapsille, että se turvapaikka johon he ovat voineet luottaa koko elämänsä, hajoaa. Miksi? Koska äiti/isi ei ole onnellinen tässä parisuhteessa. Jos ei ole tuossa tilanteessa itse ollut, ei varmaan voi kyetä ymmärtämään täysin miten hirveältä se tuntuu. Tämän lisäksi seuraukset ovat arvaamattomat. Sillä hetkellä kun kertoo haluavansa erota lopullisesti ja oikeasti, siitä puolisosta saattaa paljastua todella psykopaattisia piirteitä. Hän voi yrittää estää toista näkemästä lapsia ym. Vihaisena ja loukattuna se jonka kanssa ei muutenkaan viihtynyt, saattaa muuttua hirviöksi. Näitä eron seurauksia on vaikea ennakoida ja se tuntematon pelottaa. On syyllisyyden tunteita, pelkoja jne.

Ei ole todellakaan helppo päätös erota, mutta sitä helpottaa kun on joku, jonka kanssa käydä läpi tuo kaamea vaihe. Ja se on usein se henkilö, johon on rakastunut, jonka kanssa on suhde jo muuttunut vakavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

Minä en halua moralisoida, mutta mikä saa ihmisen lähtemisen ja paremman asian saamisen sijaan valitsemaan pettämisen? Jos haluaa lisää seksiä, niin miksi tyytyä johonkin piilossa harrastamiseen? Kun ottaa eron voi harrastaa aivan vapaasti. Ei tarvitse itseään enää rajoittaa, eikä toinen varsinkaan voi rajoittaa seksin ja läheisyyden määrää.

Raha, lapset ja talo?

Sinäpä sen sanoit: raha, lapset ja talo - ja näistä lapset kaikkein tärkeimpänä.

Se on hirvittävä ajatus, että joutuu kertomaan lapsille, että se turvapaikka johon he ovat voineet luottaa koko elämänsä, hajoaa. Miksi? Koska äiti/isi ei ole onnellinen tässä parisuhteessa. Jos ei ole tuossa tilanteessa itse ollut, ei varmaan voi kyetä ymmärtämään täysin miten hirveältä se tuntuu. Tämän lisäksi seuraukset ovat arvaamattomat. Sillä hetkellä kun kertoo haluavansa erota lopullisesti ja oikeasti, siitä puolisosta saattaa paljastua todella psykopaattisia piirteitä. Hän voi yrittää estää toista näkemästä lapsia ym. Vihaisena ja loukattuna se jonka kanssa ei muutenkaan viihtynyt, saattaa muuttua hirviöksi. Näitä eron seurauksia on vaikea ennakoida ja se tuntematon pelottaa. On syyllisyyden tunteita, pelkoja jne.

Ei ole todellakaan helppo päätös erota, mutta sitä helpottaa kun on joku, jonka kanssa käydä läpi tuo kaamea vaihe. Ja se on usein se henkilö, johon on rakastunut, jonka kanssa on suhde jo muuttunut vakavaksi.

Ai pelottaa että puoliso muuttuu psykoksi kun halutaan erota, mutta uskottomuudenhan se sama puoliso ottaa ihan kevyesti ja iloisesti?

Vmp taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

VMP

Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.

En itseasiassa sanonut, ettei pettäjä olisi vastuussa pettämisestään. Tottakai on. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kaikille ihmisille, että erotaan ensin. Jos kumppani käyttää väkivaltaa, ei henkilö uskalla sanoa mistään asioista hänelle. Tämä olisi helppoa jos ei olisi lapsia. Voisi vain häippäistä. Mutta kun on lapset niin vaikka puoliso olisi hirveä, on hän silti äiti/isä ja lapsia täytyy ajatella eroa suunnitellessa. Joskus se pettäjä hakee rohkaisua ja vertaistukea ulkopuolelta, jotta pystyisi tekemään sen teon, siis erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

Minä en halua moralisoida, mutta mikä saa ihmisen lähtemisen ja paremman asian saamisen sijaan valitsemaan pettämisen? Jos haluaa lisää seksiä, niin miksi tyytyä johonkin piilossa harrastamiseen? Kun ottaa eron voi harrastaa aivan vapaasti. Ei tarvitse itseään enää rajoittaa, eikä toinen varsinkaan voi rajoittaa seksin ja läheisyyden määrää.

Raha, lapset ja talo?

Sinäpä sen sanoit: raha, lapset ja talo - ja näistä lapset kaikkein tärkeimpänä.

Se on hirvittävä ajatus, että joutuu kertomaan lapsille, että se turvapaikka johon he ovat voineet luottaa koko elämänsä, hajoaa. Miksi? Koska äiti/isi ei ole onnellinen tässä parisuhteessa. Jos ei ole tuossa tilanteessa itse ollut, ei varmaan voi kyetä ymmärtämään täysin miten hirveältä se tuntuu. Tämän lisäksi seuraukset ovat arvaamattomat. Sillä hetkellä kun kertoo haluavansa erota lopullisesti ja oikeasti, siitä puolisosta saattaa paljastua todella psykopaattisia piirteitä. Hän voi yrittää estää toista näkemästä lapsia ym. Vihaisena ja loukattuna se jonka kanssa ei muutenkaan viihtynyt, saattaa muuttua hirviöksi. Näitä eron seurauksia on vaikea ennakoida ja se tuntematon pelottaa. On syyllisyyden tunteita, pelkoja jne.

Ei ole todellakaan helppo päätös erota, mutta sitä helpottaa kun on joku, jonka kanssa käydä läpi tuo kaamea vaihe. Ja se on usein se henkilö, johon on rakastunut, jonka kanssa on suhde jo muuttunut vakavaksi.

Ai pelottaa että puoliso muuttuu psykoksi kun halutaan erota, mutta uskottomuudenhan se sama puoliso ottaa ihan kevyesti ja iloisesti?

Vmp taas.

Eihän sitä uskottomuutta ole yleensä tarkoitus kai paljastaa

Melko kliseinen tarina. Luulisi että tuollaisessa liitossa petetty olis vain tyytyväinen, kun pääsi eroon. No tarinahan on siitä toisesta näkokulmasta kerrottu, vailla todellisuuspohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.

No, kenellä luiskahtaa, kenellä ei. Te pettämisen puolustelijat koette usein tarvetta väittää, että kuka tahansa pettäisi teidän tilanteessanne. Näinhän se ei ole. Oikeasti ihmisillä on erilainen alttius pettää erilaisista syistä. Jos ne, joilla ei ole huonossakaan suhteessa taipumusta vahinkoluiskahduksiin haluavat samanlaisen kumppanin niin siinä ei ole väärää tai mustavalkoista. Tai ihan yhtä mustavalkoista se on teilläkin tuputtaa tuota omaa vahinkopettämisideologiaanne kaikille muille.

-eri

En ole koskaan henkilökohtaisesti pettänyt, eikä minua ole (tietääkseni) parisuhteessa petetty.

En silti jaksa uskoa siihen, että kaikki pettäjät olisivat yksinkertaisesti pahoja: narsisteja, puolisoaan vihaavia, kostopettäjiä, hyväksikäyttäjiä jne. jne. Pettäminen on NIIN yleistä, että sitä tekevistä suuri enemmistö tuskin on mitään vihaisia, katkeria, kostonhaluisia ilkiöitä tai narsistisia psykopaatteja.

Pettämisen syiden analysointi voi olla ylitulkintaa. 

Occamin partaveitsi: ihmiset ovat tyhmiä. Ihmiset ajautuvat tilanteisiin, joissa tekevät tyhmiä asioita, joita myöhemmin katuvat. Tyhmyydellä ei voi tietenkään puolustella omaa käytöstään, eivätkä ihmiset usein voi myöntää myöskään sitä, että ovat niin hirveitä, että pettivät tunteettomasti ja kylmästi, ajattelematta puolisoaan lainkaan - eikä viimeksi mainittu asia olisi edes koko totuus.

Tästä johtuu helposti se, että selitykseksi tarjotaan vikaa omassa parisuhteessa tai puolisossa.

"Oikeastaan petin, koska parisuhteemme...". "Oikeastaan petin, koska puolisoni...".

Näin alkaa usein tarina, josta tulee parisuhteen kauhuja maalaileva kertomus, jossa pyritään luomaan ymmärrystä omalle usein tyhmyydestä, tilannetajuttomuudesta ja ääliömäisyydestä johtuneelle pettämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Eroaminen on siis vaikeaa, mutta pettäminen helppoa? Okkeeeeei...

Niin. Pelkkä paneminen on ihan eri suuruusluokan asia kuin alkaa purkaa parisuhdetta ellei peräti perhettä ja kotia.

Näinhän ne pettäjät ajattelee. Harmi vaan, ettei tätä tule kerrottua kumppanille jo suhteen alkumetreillä.

Itsestäänselvyyksiä ei tartte täysjärkisille kertoa.

Juuri tällaisista asioista pitäisi keskustella, joita joku pitää ylimielisesti itsestäänselvyytenä, mutta tosiasiassa jakaa tunnetusti mielipiteitä laidasta laitaan. On pelkästään idoottimaista vaan olettaa, että kumppanillekin uskottomuus on pikkujuttu vain siksi että se on itselle sellainen.

Mistä sait päähäsi että se on kellekään pikkujuttu?

No, esitetään asia sitten vaikka näin. Edellä todettiin, että pelkkä paneminen on eri suuruusluokan juttu kuin parisuhteen lopettaminen ja että jokainen täysjärkinen ymmärtää sen. Kuitenkin on tunnettu fakta, että usein se uskottomuus nimenomaan johtaa parisuhteen päättymiseen. Silloin on lähinnä typerää lähteä vaan siitä ajatuksesta, että kumppani olisi samaa mieltä tästä pelkän panemisen merkityksen vähäisyydestä pitkään parisuhteeseen verrattuna, tai saattaa erehtyä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jolle se "pelkkä paneminen" on varsin hyvä syy nostaa kytkintä. Parempi, että molemmat on samoilla linjoilla ettei se nyt niin paha ole jos vähän käy sutaisemassa. Kun monille, rohkenen väittää että useimmille se todellakin on juuri niin paha ettei sen jälkeen ole koko parisuhdetta enää ollenkaan.

Sinä puhut seurausten suuruusluokasta mutta keskustelu koski tekoon ryhtymisen helppoutta. Ero on aina tosi iso ja vakava päätös, elämän suurin ja ratkaiseva mullistus. Pettäminen on hyvin pieni hetkellinen päätös tai jopa suorastaan ajautuminen ilman varsinaista aktiivista toimintaa ja selkeää päätöstä mistään, se ei teon tasalla muuta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy. 

Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?

Olen eri, mutta ihan varmasti on. Näille ihmisille ei sovi alkoholi ja he toivottavasti ymmärtävät sen jo ennen kuin alkavat vakavaan parisuhteeseen, perheen perustamisesta nyt puhumattakaan. Ihminen, jonka seksuaalikontrolli pettää kännissä ei ole parisuhdekelpoinen kuin absolutistina.

Ihan samalla tavalla rattijuoppo voisi puolustautua sillä, että oli niin kännissä ettei tajunnut mitä tekee. Aikuisella ihmisellä on velvollisuus tuntea omat rajansa alkoholin kanssa ja toimia sen mukaan.

Rajansa voi tuntea vasta ne ylitettyään.

No tuolla tekosyyllä voi korkeintaan teininä pettää sitä ekaa tyttistä tai poikkista. Aikuisen pitäisi ne rajansa jo tuntea.

Ekan tyttiksen tai poikkiksen kanssa voi olla aikuisena aviomies tai vaimo ja se raja tulee vasta sitten ekaa kertaa vastaan. Ei ikä takaa kokemusta. Kaikki ei keräile mitään ”karusellihistoriaa” nuoruuden mittaan.

Joo, aina voi sitä ja tätä. Vaan harva niitä kovia ensikännejä vetelee kolmekymppisenä tai vanhempana. Kyllä siihen mennessä on yleensä jo tiedossa, että miten se alkoholi vaikuttaa omaan käytökseen. Ja jos on koko elämänsä läträillyt joutumatta kertaakaan väärään petiin, niin ei varmaan ole niitä joiden kontrolli lähtee siitä viinasta, vaan todennäköisesti käyttää sitä känniä pelkkänä tekosyynä. Se, ettei ehkä olisi joutunut kyseiseen tilanteeseen selvänä ei tarkoita sitä että teon voi laittaa viinan piikkiin. Tai aina voi laittaa, mutta tuskin mokomaa b*llshittia kukaan täysjärkinen uskoo.

Ainoat antisi ovat haukkua bullshitiksi ja vedota siihen että et usko sekä kuvitteellisen yleisöön uskomuksesi laventaen. Ihan sama. Et osaa argumentoida muuta kuin epäuskolla mutta se ei muuta miksikään sitä että tuo on sekä mahdollista että olen ihan itse sellaista todistanut tapahtuneen. Lässyttämällä et saa kumpaakaan kumottua. Maailma ei edelleenkään ole mustavalkoinen ja kaikki ihmiset identtisiä yksinkertaisia kaavamaisia laskukoneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

Minä en halua moralisoida, mutta mikä saa ihmisen lähtemisen ja paremman asian saamisen sijaan valitsemaan pettämisen? Jos haluaa lisää seksiä, niin miksi tyytyä johonkin piilossa harrastamiseen? Kun ottaa eron voi harrastaa aivan vapaasti. Ei tarvitse itseään enää rajoittaa, eikä toinen varsinkaan voi rajoittaa seksin ja läheisyyden määrää.

Raha, lapset ja talo?

Sinäpä sen sanoit: raha, lapset ja talo - ja näistä lapset kaikkein tärkeimpänä.

Se on hirvittävä ajatus, että joutuu kertomaan lapsille, että se turvapaikka johon he ovat voineet luottaa koko elämänsä, hajoaa. Miksi? Koska äiti/isi ei ole onnellinen tässä parisuhteessa. Jos ei ole tuossa tilanteessa itse ollut, ei varmaan voi kyetä ymmärtämään täysin miten hirveältä se tuntuu. Tämän lisäksi seuraukset ovat arvaamattomat. Sillä hetkellä kun kertoo haluavansa erota lopullisesti ja oikeasti, siitä puolisosta saattaa paljastua todella psykopaattisia piirteitä. Hän voi yrittää estää toista näkemästä lapsia ym. Vihaisena ja loukattuna se jonka kanssa ei muutenkaan viihtynyt, saattaa muuttua hirviöksi. Näitä eron seurauksia on vaikea ennakoida ja se tuntematon pelottaa. On syyllisyyden tunteita, pelkoja jne.

Ei ole todellakaan helppo päätös erota, mutta sitä helpottaa kun on joku, jonka kanssa käydä läpi tuo kaamea vaihe. Ja se on usein se henkilö, johon on rakastunut, jonka kanssa on suhde jo muuttunut vakavaksi.

Eli myönnät olevasi heikko pelkuri? Sentään.

Olen ollut tuossa tilanteessa. Ihminen johon olin ehtinyt kehittää vahvat tunteet, tunnusti omansa mulle. Olin yhä naimisissa, liitto veteli viimeisiään. En pettänyt silti.

Lapset perusteena pettämiselle on jo syvintä shaibaa. Juuri siksi en pettänyt, et tiesin ettei siitä olis paluuta koskaan, eikä edes ystävällisiä välejä olisi sen jäljeen toivoa säilyttää. Lapset kestää kyllä eron. Sitä eivät, että vanhempien vihanpidon vuoksi joutuvat elämään varoen ja kuin toista vanhenpaa ei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Jos ei tykkää rasitteista, en suosittele pettämistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

Itsemurha on yhtälailla yksilön oma valinta kuten pettäminenkin. Sitä on turha yrittää vyöryttää toisen niskoille tai toisen kokea siitä syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.

Aika kova syytös. Varmaan hankala kuvitella, mutta ajattele olevasi avioliitossa, jossa haluat seksiä ja läheisyyttä kumppaniltasi. Kumppani ei ja täten kieltää sinulta molemmat. Olethan hirveä sika, kun haluat seksiä hyi sentään. Avoin suhde ei käy. Kuukausi menee. Vuosi menee, 5 vuotta menee. 

Elät avioliitossa, yrität kasvattaa lapsiasi ja tarjota heille hyvän kasvuympäristön, ydinperheen.

Vuosien seksittömyyden ja läheisyydenpuutteen jälkeen tunnet olevasi riittämätön, epätoivottu, unohdettu. Ei millään tavoin rakastettu. 

Otat syrjähypyn, sen puuttuvan rakkauden, läheisyyden, seksin toivossa.. ja kas, sinä olet se ainoa kauhean vääryyden tehnyt henkilö. Kumppanisi, joka kielsi sinulta kaiken tuon, tiedostaen kuinka se satuttaa sinua, on tässä se uhri ja syytön. Ei näin.

Rakkauden, läheisyyden, seksin kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Se satuttaa. Se voi ajaa toisen pois, etsimään sitä puuttuvaa palasta elämästään.

Näitä tapauksia on jo nähty ja kuultu monia. Pettäminen on aina surullista enkä tue sitä millään tavoin, mutta ymmärrän sen että se ei ole aina niin yksinkertaista eikä syy aina ainoastaan toisen.

Miksi ajaa puoliso tuollaiseen ahdinkoon? Aina ei ehkä huvita kovin paljoa alkaa peittoa heiluttelemaan, mutta se pitää kipinää yllä. Joskus minua ei huvittais, mutta miehen mieliks heittäydyn mukaan ja innostun itsekin. Joskus häntä ei oikein huvita, mutta on silti valmis tyydyttämään minua mielellään tietäen, kuinka paljon saan siitä nautintoa.

Ne, jotka pettää hetken mielijohteesta tai jännityksestä tai kokeilunhalusta yms pikkusyistä on sitten asia erikseen, he eivät saa minkäänlaista sympatiaa minulta. 

n21

Niin että kun on paska housussa niin siihen auttaa kun vääntää vielä lisää torttua? Jos liitto on paska niin tietenkin siinä on yleensä molemmilla osuutta, mutta jos menet pettämään niin se on ihan oma lisäpaskasi siihen, jonka kannat ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika paljon omistuksenhaluisia petettyjä ja katkeria mammoja. Maailman ainoa ja suurin synti on pettäminen. Okei.

Minä olen mies, itsekin kerran pettänyt ja se on mielestäni täysin perseestä. Sinustako ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.

Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.

Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.

Tämä on näitä lisämerkityksien antamisia mitä en ymmärrä. Miksi se puhumattomaksi ja kylmäksi heittäytyminen ei tee menneisyydestä valhetta, mutta pettäminen tekee? Toinen ihminen ei voi olla vastuussa siitä jos itse keksit päässäsi tapahtuneelle lisämerkityksiä.

Ei, kyllä se menee noin. Se, että toinen on vannonnut rakastavansa ja olevansa uskollinen, myöhemmässä vaiheessakin suoraan kysyttäessä kieltänyt pettävänsä ja syyttänyt sinua hulluksi ja valehtelijaksi... sitten paljastuukin että tyyppi itse on pettänyt ja valehdellut vuosikausia, manipuloinut ja syyttänyt sinua, ehkä sekoittanut sukulaisiaan ja ystäviänne valheisiinsa.

Hän ei kertakaikkiaan ole se sama henkilö, jonka kanssa menit yhteen ja elit vuosia. Vieressasi nukkuu yhtäkkiä täysin vieras ja vihamielinen henkilö.

Lisäksi kun pettämiseen liittyy valheita, joutuu petetty osapuoli usein kertaamaan koko parisuhteen historian ja uudelleen tulkitsemaan kaiken. Oliko mies silloin mökillä yksin vai ei? Oliko työmatkalla vai ei? Kenen kanssa? Pettikö sen ja sen tuttavan kanssa? Näkikö lapsi heidät meillä vai miksi alkoi olla itkuinen viime syksynä? Miksi miehellä ei ollut yhtäkkiä rahaa ja aikaa perheelle? Oliko töissä rahaongelma vai menivätkö rahat oikeasti vain toiselle naiselle? Kenen oli se korvarengas, joka löytyi autosta pelkääjän paikan penkin alta? Entä ne tulehdukset, joista kärsin, onko sitten kyse sukupuolitaudista? jne jne jne

Kyllä tuossa koko mennyt elämä hajoaa, muistot pirstoutuvat ja puoliso alkaa vaikuttaa tuntemattomalta henkilöltä joka vihaa sinua ja perhettänne. Erottuanne voi vuosikymmenen jälkeenkin tulla mieleen joku vanha muisto ja tajuat äkkiä, että sekin hauska juttu oli luultavasti valetta...

Minulle paljastui, että mies on valehteleva petturi ja jätin hänet. Mutta silti mikään ei saa tyhjäksi niitä rakkauden ja rakastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita, joita minulla oli häntä kohtaan ei niin mikään. Toki eron jälkeen tuli tunne, etten häntä näköjään tuntenutkaan ja myös joitakin ihan konkreettisia tapauksia, joista ajattelee jälkeen päin olikohan silloin vieraissa. Toki noihin ei kannata jäädä yhtään kiinni.

Mutta että kaikki valhetta? No ei mielestäni. Sanotaanko näin, en tuntenutkaan häntä kokonaan.

Saattoi hyvinkin olla valhetta. Se, että toinen saa sinussa aikaan tunteita, ei tarkoita välttämättä mitään muuta kuin että toinen saa sinussa aikaan tunteita. Jotkut ovat taitavia siinä ja käyttävät sitä hyväkseen. Ei voi olla noin sinisilmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.

Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.

Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.

Tämä on näitä lisämerkityksien antamisia mitä en ymmärrä. Miksi se puhumattomaksi ja kylmäksi heittäytyminen ei tee menneisyydestä valhetta, mutta pettäminen tekee? Toinen ihminen ei voi olla vastuussa siitä jos itse keksit päässäsi tapahtuneelle lisämerkityksiä.

Ei, kyllä se menee noin. Se, että toinen on vannonnut rakastavansa ja olevansa uskollinen, myöhemmässä vaiheessakin suoraan kysyttäessä kieltänyt pettävänsä ja syyttänyt sinua hulluksi ja valehtelijaksi... sitten paljastuukin että tyyppi itse on pettänyt ja valehdellut vuosikausia, manipuloinut ja syyttänyt sinua, ehkä sekoittanut sukulaisiaan ja ystäviänne valheisiinsa.

Hän ei kertakaikkiaan ole se sama henkilö, jonka kanssa menit yhteen ja elit vuosia. Vieressasi nukkuu yhtäkkiä täysin vieras ja vihamielinen henkilö.

Lisäksi kun pettämiseen liittyy valheita, joutuu petetty osapuoli usein kertaamaan koko parisuhteen historian ja uudelleen tulkitsemaan kaiken. Oliko mies silloin mökillä yksin vai ei? Oliko työmatkalla vai ei? Kenen kanssa? Pettikö sen ja sen tuttavan kanssa? Näkikö lapsi heidät meillä vai miksi alkoi olla itkuinen viime syksynä? Miksi miehellä ei ollut yhtäkkiä rahaa ja aikaa perheelle? Oliko töissä rahaongelma vai menivätkö rahat oikeasti vain toiselle naiselle? Kenen oli se korvarengas, joka löytyi autosta pelkääjän paikan penkin alta? Entä ne tulehdukset, joista kärsin, onko sitten kyse sukupuolitaudista? jne jne jne

Kyllä tuossa koko mennyt elämä hajoaa, muistot pirstoutuvat ja puoliso alkaa vaikuttaa tuntemattomalta henkilöltä joka vihaa sinua ja perhettänne. Erottuanne voi vuosikymmenen jälkeenkin tulla mieleen joku vanha muisto ja tajuat äkkiä, että sekin hauska juttu oli luultavasti valetta...

Sepitit tähän nyt aika paljon kaikkea mistä ei edes ole ollut puhetta. Vuosikausien valehtelua ja sukulaisten sotkemista asiaan yms. Kyllä varmaan jos mies paljastuisi natsisaksan entiseksi kenraaliksi, niin varmaan joo olisi valheella elelty, mutta jos nyt ei kuitenkaan paljastuisikaan. Itsellä oli mielessä lähinnä joku hairahdus siinä vaiheessa kun suhde muutenkin vetelee viimeisiään, mistä tuo minkkisen kirjoituskin oli.

Minkkinen tuntuu olevan näitä liskotason tyyppejä, jotka juoksevat fyysisen vetovoiman perässä ihmisestä toiseen ja kuvittelevat, että se on rakkautta. Lässyttävät rakkaudesta, vaikka eivät ole sitä koskaan kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

Itsemurha on yhtälailla yksilön oma valinta kuten pettäminenkin. Sitä on turha yrittää vyöryttää toisen niskoille tai toisen kokea siitä syyllisyyttä.

Tietysti se on kylmän rationaalisesti ajatellen niin. Mutta esimerkiksi jos omien lasten toinen vanhempi tekee sellaista, niin ei sitä olankohautuksella ohiteta. Sillä on aika paljon vaikutuksia viattomien elämään ja omaankin tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Jostain syystä maailmassa on paljon liittoja, jotka ovat päättyneet eroon ja vasta sitten on päädytty uuteen intiimiin suhteeseen. Mutta selkeästi pettäjä ei halua uutta suhdetta tai edes erota vanhasta, vaan lähinnä seksiä jonkun toisen kanssa, sitä tosiasiaa sitten selitellään ja oikeutetaan eri syillä.

En usko, että kukaan pettäjä uskoo sen oman kylmän suhteen muuttuvan lämpimäksi, mutta voidakseen pitää ne rusinat siellä pullassa kylläkin kelpaa heille. Monesti se ei vaan tunnu siitä puolisosta kivalta. Käytetään hyväksi kaikessa muussa, mutta (lisä)seksi haetaan ulkopuolelta ja sitten se vielä salataan.

Kyllähän noita kaikenlaisia parisuhteita on. Kertoo vain puolisolle millaisen haluaa. Vapaan, suljetun, moni, poly ja ties minkä suhteen ja puoliso sitten hyväksyy tai ei. Mutta muuttaa sopimusta kesken kaiken eikä kertoa siitä toiselle ei ole kovin reilua. Oli se toinen sitten millainen tahansa. Koska kuten sen toisenkin kohdalla, kun ja jos hän muuttuu millaiseksi tahansa, se toinenkin voi ottaa eron.

Ohjeesi on oikeastaan hyvä. Jos tiedät pettäväsi, kerro se etukäteen tai älä ryhdy. Toinen tekee sitten tietoisen päätöksen.

Mustavalkoisen satumaailman ulkopuolella on tietty harmin paikka, että sitä ei ennakkoon tiedä. Siksi ohje on yhtä hyödytön kuun eroamaan kehottavakin.

Olin itse uskollinen 18 vuotta ilman vähäisintäkään aietta, halua tai toivetta pettää. En ollut pettäjä. Halveksuin pettäjiä. Olin ja olen edelleen äärimmäisen lojaali ihminen. Mutta olin vuosia henkisen väkivallan uhri ja yritin yksin korjata parisuhdetta. Siihen pisteeseen, että se uhkasi jo mielenterveyttäni. Sitten yks kaks rakastuin tapaamaani uuteen ihmiseen ja ilman mitään suunnitelmia löysin itseni hänen kanssaan sängystä aivan yllättäen. Se siitä sitten. Maailmankuva meni kerrasta uusiksi. Tuolloin ymmärsin vasta, miten feikkiä pitkä suhteeni oli ja kuinka onneton siinä olin. Tarvitsin yhden ja vain ja ainoastaan yhden yön toisen kanssa ymmärtääkseni sen kaiken. Avatakseni silmäni. Ilman sitä voisi joku olla jo hengetön.

Yritys numero 12559 selittää pettämistä kauniilla tarinalla. Mutta silti sinäkin teit sen tietoisen päätöksen, että pistit genitaalisi yhteen jonkun kanssa, ei se "vain tapahdu" kuin jossain satumaailmassa. Säälittävää selittelyä.