Lue keskustelun säännöt.
Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille
09.09.2020 |
Lukekaa loppuun asti ennen kuin kommentoitte.
https://anna.fi/havaintoja-parisuhteesta/onko-seksi-edes-pahinta-pettam…
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.
Aika kova syytös. Varmaan hankala kuvitella, mutta ajattele olevasi avioliitossa, jossa haluat seksiä ja läheisyyttä kumppaniltasi. Kumppani ei ja täten kieltää sinulta molemmat. Olethan hirveä sika, kun haluat seksiä hyi sentään. Avoin suhde ei käy. Kuukausi menee. Vuosi menee, 5 vuotta menee.
Elät avioliitossa, yrität kasvattaa lapsiasi ja tarjota heille hyvän kasvuympäristön, ydinperheen.
Vuosien seksittömyyden ja läheisyydenpuutteen jälkeen tunnet olevasi riittämätön, epätoivottu, unohdettu. Ei millään tavoin rakastettu.
Otat syrjähypyn, sen puuttuvan rakkauden, läheisyyden, seksin toivossa.. ja kas, sinä olet se ainoa kauhean vääryyden tehnyt henkilö. Kumppanisi, joka kielsi sinulta kaiken tuon, tiedostaen kuinka se satuttaa sinua, on tässä se uhri ja syytön. Ei näin.
Rakkauden, läheisyyden, seksin kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Se satuttaa. Se voi ajaa toisen pois, etsimään sitä puuttuvaa palasta elämästään.
Näitä tapauksia on jo nähty ja kuultu monia. Pettäminen on aina surullista enkä tue sitä millään tavoin, mutta ymmärrän sen että se ei ole aina niin yksinkertaista eikä syy aina ainoastaan toisen.
Miksi ajaa puoliso tuollaiseen ahdinkoon? Aina ei ehkä huvita kovin paljoa alkaa peittoa heiluttelemaan, mutta se pitää kipinää yllä. Joskus minua ei huvittais, mutta miehen mieliks heittäydyn mukaan ja innostun itsekin. Joskus häntä ei oikein huvita, mutta on silti valmis tyydyttämään minua mielellään tietäen, kuinka paljon saan siitä nautintoa.
Ne, jotka pettää hetken mielijohteesta tai jännityksestä tai kokeilunhalusta yms pikkusyistä on sitten asia erikseen, he eivät saa minkäänlaista sympatiaa minulta.
n21
Ajattele, että tiedostat kuinka huono suhteesi on ja otat eron. Tämän jälkeen voi etsiä puolison jonka kanssa voi harrastaa seksiä joka päivä. Voi kävellä kadulla käsikädessä, voi lomailla vapaasti hänen kanssaan, voi lähettää rakkausviestejä milloin haluaa. Voi suudella häntä sukulaisten edessä ja tuntea olonsa rakastetuksi.
Miksi ihmeessä henkilö ei ole ottanut eroa ja valinnut tällaista puolisoa sen vanhan tilalle? Miksi ei ole ottanut eroa jo neljä vuotta sitten? Suomalainen kulttuuri, lapset, uskonto? Ei, vaan päättää, että olo paranee menemällä sänkyyn muutamaksi tunniksi jonkun vieraan kanssa? Sillä se puoliso muuttuu sammakosta kuninkaalliseksi?
Ainoa asia, jonka ymmärrän miksi pettää, eikä eroa kun on huonossa suhteessa, on ehkä juuri se, ettei ole rohkeutta allekirjoittaa niitä virallisia papereita, mutta haluaa erota.
Saa sen eron monesti tuollakin tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.
Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.
Minä en halua moralisoida, mutta mikä saa ihmisen lähtemisen ja paremman asian saamisen sijaan valitsemaan pettämisen? Jos haluaa lisää seksiä, niin miksi tyytyä johonkin piilossa harrastamiseen? Kun ottaa eron voi harrastaa aivan vapaasti. Ei tarvitse itseään enää rajoittaa, eikä toinen varsinkaan voi rajoittaa seksin ja läheisyyden määrää.
Raha, lapset ja talo?
Täällä on aika paljon omistuksenhaluisia petettyjä ja katkeria mammoja. Maailman ainoa ja suurin synti on pettäminen. Okei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.
Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.
Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.
Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.
Turha selitellä.
Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?
Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.
Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.
Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö?
Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.
Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.
"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.
Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.
Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.
Tämä on näitä lisämerkityksien antamisia mitä en ymmärrä. Miksi se puhumattomaksi ja kylmäksi heittäytyminen ei tee menneisyydestä valhetta, mutta pettäminen tekee? Toinen ihminen ei voi olla vastuussa siitä jos itse keksit päässäsi tapahtuneelle lisämerkityksiä.
No daah, koska kylmässä ja puhumattonassa liitossa molemmat tiedätte mikä on tilanne, kun taas sinun pettämäsi puoliso elää valhetodellisuudessa jossa kuvittelee sun olevan uskollinen. Säälittää puolisosi todella, toivottavasti löytää pian paremman.
Mua ei oo petetty koskaan, joten mulla ei ole mitään tarvetta keksiä mitään lisämerkityksiä. Oon kyllä nähnyt sivusta, mitä se muille tekee. Sä tuskin ymmärrät, mitä "muut" ihmiset on, taitaa oma napa olla ainoa jonka tiedostat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse petin raskaana ollessani exän kanssa. Kuulostaa brutaalilta. Mutta ei minusta ollut siinä tilanteessa lähtemään, en olisi pärjännyt yksin vauvan kanssa. Kuitenkaan en saanut mieheltä mitään vaikka kuinka yritin asiasta puhua ja parantaa itse tilannetta. Miehen tunteet vain katosivat, oma hellyyden ja läheisyyden kaipuuni oli suuri. Toinen mies silitteli ja helli minua ja vatsaani. Lapsen isää kun ei kiinnostanut vähääkään. Tällä tavalla selvisin jotenkin. Surullista ja varmasti todella tuomittavaa monen mielestä. Mutta mies oli mielestäni käytännössä irtisanoutunut parisuhteestamme, oli itsekin sitä mieltä. En näin ollen kokenut mitään pahoja syyllisyyden tuskia.
Entä jos sinulla olisi loppunut halut maha pystyssä kulkiessasi. Mies olisi yrittänyt puhua, kaivannut kosketusta, tehnyt kaikkensa ja kun et huomioisi, olisi hän pettänyt. Sitten olisi kertonut, että selvisi sillä tavalla, koska hänestä tuintui, että olit käytännössä irtisanoutunut suhteestanne. Varmasti olisit ymmärtänyt ja pitänyt sitä ihan oikeutettuna muiden paneskeluna. Juu. Iljettävää selittelyä, olet alhainen olento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.
Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.
Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.
Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.
Turha selitellä.
Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?
Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.
Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.
Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö?
Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.
Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.
"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.
Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.
Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.
Tämä on näitä lisämerkityksien antamisia mitä en ymmärrä. Miksi se puhumattomaksi ja kylmäksi heittäytyminen ei tee menneisyydestä valhetta, mutta pettäminen tekee? Toinen ihminen ei voi olla vastuussa siitä jos itse keksit päässäsi tapahtuneelle lisämerkityksiä.
Ei, kyllä se menee noin. Se, että toinen on vannonnut rakastavansa ja olevansa uskollinen, myöhemmässä vaiheessakin suoraan kysyttäessä kieltänyt pettävänsä ja syyttänyt sinua hulluksi ja valehtelijaksi... sitten paljastuukin että tyyppi itse on pettänyt ja valehdellut vuosikausia, manipuloinut ja syyttänyt sinua, ehkä sekoittanut sukulaisiaan ja ystäviänne valheisiinsa.
Hän ei kertakaikkiaan ole se sama henkilö, jonka kanssa menit yhteen ja elit vuosia. Vieressasi nukkuu yhtäkkiä täysin vieras ja vihamielinen henkilö.
Lisäksi kun pettämiseen liittyy valheita, joutuu petetty osapuoli usein kertaamaan koko parisuhteen historian ja uudelleen tulkitsemaan kaiken. Oliko mies silloin mökillä yksin vai ei? Oliko työmatkalla vai ei? Kenen kanssa? Pettikö sen ja sen tuttavan kanssa? Näkikö lapsi heidät meillä vai miksi alkoi olla itkuinen viime syksynä? Miksi miehellä ei ollut yhtäkkiä rahaa ja aikaa perheelle? Oliko töissä rahaongelma vai menivätkö rahat oikeasti vain toiselle naiselle? Kenen oli se korvarengas, joka löytyi autosta pelkääjän paikan penkin alta? Entä ne tulehdukset, joista kärsin, onko sitten kyse sukupuolitaudista? jne jne jne
Kyllä tuossa koko mennyt elämä hajoaa, muistot pirstoutuvat ja puoliso alkaa vaikuttaa tuntemattomalta henkilöltä joka vihaa sinua ja perhettänne. Erottuanne voi vuosikymmenen jälkeenkin tulla mieleen joku vanha muisto ja tajuat äkkiä, että sekin hauska juttu oli luultavasti valetta...
Minulle paljastui, että mies on valehteleva petturi ja jätin hänet. Mutta silti mikään ei saa tyhjäksi niitä rakkauden ja rakastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita, joita minulla oli häntä kohtaan ei niin mikään. Toki eron jälkeen tuli tunne, etten häntä näköjään tuntenutkaan ja myös joitakin ihan konkreettisia tapauksia, joista ajattelee jälkeen päin olikohan silloin vieraissa. Toki noihin ei kannata jäädä yhtään kiinni.
Mutta että kaikki valhetta? No ei mielestäni. Sanotaanko näin, en tuntenutkaan häntä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.
Aika kova syytös. Varmaan hankala kuvitella, mutta ajattele olevasi avioliitossa, jossa haluat seksiä ja läheisyyttä kumppaniltasi. Kumppani ei ja täten kieltää sinulta molemmat. Olethan hirveä sika, kun haluat seksiä hyi sentään. Avoin suhde ei käy. Kuukausi menee. Vuosi menee, 5 vuotta menee.
Elät avioliitossa, yrität kasvattaa lapsiasi ja tarjota heille hyvän kasvuympäristön, ydinperheen.
Vuosien seksittömyyden ja läheisyydenpuutteen jälkeen tunnet olevasi riittämätön, epätoivottu, unohdettu. Ei millään tavoin rakastettu.
Otat syrjähypyn, sen puuttuvan rakkauden, läheisyyden, seksin toivossa.. ja kas, sinä olet se ainoa kauhean vääryyden tehnyt henkilö. Kumppanisi, joka kielsi sinulta kaiken tuon, tiedostaen kuinka se satuttaa sinua, on tässä se uhri ja syytön. Ei näin.
Rakkauden, läheisyyden, seksin kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Se satuttaa. Se voi ajaa toisen pois, etsimään sitä puuttuvaa palasta elämästään.
Näitä tapauksia on jo nähty ja kuultu monia. Pettäminen on aina surullista enkä tue sitä millään tavoin, mutta ymmärrän sen että se ei ole aina niin yksinkertaista eikä syy aina ainoastaan toisen.
Miksi ajaa puoliso tuollaiseen ahdinkoon? Aina ei ehkä huvita kovin paljoa alkaa peittoa heiluttelemaan, mutta se pitää kipinää yllä. Joskus minua ei huvittais, mutta miehen mieliks heittäydyn mukaan ja innostun itsekin. Joskus häntä ei oikein huvita, mutta on silti valmis tyydyttämään minua mielellään tietäen, kuinka paljon saan siitä nautintoa.
Ne, jotka pettää hetken mielijohteesta tai jännityksestä tai kokeilunhalusta yms pikkusyistä on sitten asia erikseen, he eivät saa minkäänlaista sympatiaa minulta.
n21
Ajattele, että tiedostat kuinka huono suhteesi on ja otat eron. Tämän jälkeen voi etsiä puolison jonka kanssa voi harrastaa seksiä joka päivä. Voi kävellä kadulla käsikädessä, voi lomailla vapaasti hänen kanssaan, voi lähettää rakkausviestejä milloin haluaa. Voi suudella häntä sukulaisten edessä ja tuntea olonsa rakastetuksi.
Miksi ihmeessä henkilö ei ole ottanut eroa ja valinnut tällaista puolisoa sen vanhan tilalle? Miksi ei ole ottanut eroa jo neljä vuotta sitten? Suomalainen kulttuuri, lapset, uskonto? Ei, vaan päättää, että olo paranee menemällä sänkyyn muutamaksi tunniksi jonkun vieraan kanssa? Sillä se puoliso muuttuu sammakosta kuninkaalliseksi?
Ainoa asia, jonka ymmärrän miksi pettää, eikä eroa kun on huonossa suhteessa, on ehkä juuri se, ettei ole rohkeutta allekirjoittaa niitä virallisia papereita, mutta haluaa erota.
Saa sen eron monesti tuollakin tavalla.
Entä jos suhteessa on kaikki muut asiat kohdallaan paitsi läheisyys? Kuka takaa että uudessa suhteessa on läheisyyttä, mutta lasten ei ole hyvä olla, asuminen olisi vieraalla paikkakunnalla ja uuden kumppanin suku olisi hirveä? Henkisesti paljon pienemmällä kynnyksellä on hakea läheisyydenkaipuuseen helpotusta ilman mitään muita sitoomuksia kuin vaihtaa koko elämäntapaansa. Vuosisatoja perheitä on muodostettu käytännön ajattelu edellä ja maailman vanhimmalla ammatilla on edelleen kysyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteissa joissa on ulkopuolelle näkymätöntä henkistä väkivaltaa, se ” uhri” voi ajautua pettämään ja saa syyt niskoilleen, koska toinen näyttää hyvältä muiden silmissä.
Tietysti varmaan ” oikea tapa” olisi päättää se suhde ja sitten jatkaa elämää, mutta harvoin kai se niin menee.
Ollaan ihmisiä. En syytä pettäjää näissä tilanteissa, vaikka väärin toimiikin. Niin toimii myös se toinen osapuoli, kenties vuosikymmeniä.
Parisuhteissa on paljon niille näkymätöntä kipua.
Seurasin yhtä tämän kaltaista pariskuntaa, jossa se ” uskollinen” osapuoli sai kaiken ulkopuolisen tuen ja avuna ja säälin, ja se pettäjä hylättiin tyystin ja töysin, tuomittiin ankarimmin mukaan. Tämä uskollinen oli sellainen peluri, joka harvalle näkyi.
Toki täytyy tässäkin haistaa, että lopullista totuutta ei kaukana ulkopuolinen tiedä koskaan.
Petättekö paljaalla vai kumin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin täällä AV:lla ajatellaan. Pettäjä yksin on syyllinen. Vaikka toinen on yrittänyt vuosia keskustella, tulla torjutuksi, petetty on ollut itsekäs, tunnekylmä, ei ole suostunut kuuntelemaan tai keskustelemaan. Ei ole nähnyt kumppaniaan ja hänen tarpeitaan. Ja jos sitten toinen seksin ja läheisyyden kaipuussa sortuu pettämään petetty on yksin uhri, ja kaikki syy on pettäjässä.
Ei myönnetä että eroon vaaditaan aina kaksi.
Mutta en jaksa enää tästä keskustella. Ihmiset nyt on suurin osa idiootteja.Tällä palstalla pettäjä on yksin syyllinen vain, jos pettäjä on mies. Jos pettäjä on nainen, on syy silloinkin miehessä. Mies ei ole huomioinut riittävästi, ei ole kuunnellut, ei ole riittävän hyvä, parempiakin olisi saatavilla, joten naisen tekemänä pettäminen on aina paljon hyväksyttävämpää.
Tällä palstalla pettäjästä on puhuttu pettäjänä, on se sitten nainen tai mies. Kummatkin ovat ITSE syyllisiä siihen, että pettivät.
Ja paskat. Nainen pettäjänä saa aina ymmärrystä, kunhan vain uhriutuu tyyliin "mies oli liian kauan kaupassa eikä tuonut tarpeeksi irtokarkkeja". Johan se oikeuttaa.
Suurin osa pettäjistä haluaa kaiken, perheen kulisseineen ja kuuman rakastajan. Heti kun ei ole mahdollista ollaan valittamassa kun ei huomioida haluja jne. Elämä nyt vaan on valintoja.
Jos mieheni olisi sanonut että liitosta puuttuu jotain, mutta ei sanonut. Jos mieheni olisi sanonut, että joku on huonosti. Jos mieheni olisi, mitenkään antanut ymmärtää, ettei halua olla kanssani tai olisimme edes riidelleet, olisin ymmärtänyt pettämisen. Mutta näin ei käynyt. Joten on vaikea ymmärtää miten voi syyllistää muita omista teoistaan ja valinnoistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika paljon omistuksenhaluisia petettyjä ja katkeria mammoja. Maailman ainoa ja suurin synti on pettäminen. Okei.
Ai sinä olet tuota mieltä? Minusta maailmassa on kyllä paljon muitakin tapoja loukata toista, muttei ne siitä pettämisestä hyväksyttävää tee.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.
Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.
VMP
Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.
Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.
Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.
Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.
Turha selitellä.
Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?
Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.
Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.
Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö?
Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.
Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.
"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.
Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.
Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.
Tämä on näitä lisämerkityksien antamisia mitä en ymmärrä. Miksi se puhumattomaksi ja kylmäksi heittäytyminen ei tee menneisyydestä valhetta, mutta pettäminen tekee? Toinen ihminen ei voi olla vastuussa siitä jos itse keksit päässäsi tapahtuneelle lisämerkityksiä.
Ei, kyllä se menee noin. Se, että toinen on vannonnut rakastavansa ja olevansa uskollinen, myöhemmässä vaiheessakin suoraan kysyttäessä kieltänyt pettävänsä ja syyttänyt sinua hulluksi ja valehtelijaksi... sitten paljastuukin että tyyppi itse on pettänyt ja valehdellut vuosikausia, manipuloinut ja syyttänyt sinua, ehkä sekoittanut sukulaisiaan ja ystäviänne valheisiinsa.
Hän ei kertakaikkiaan ole se sama henkilö, jonka kanssa menit yhteen ja elit vuosia. Vieressasi nukkuu yhtäkkiä täysin vieras ja vihamielinen henkilö.
Lisäksi kun pettämiseen liittyy valheita, joutuu petetty osapuoli usein kertaamaan koko parisuhteen historian ja uudelleen tulkitsemaan kaiken. Oliko mies silloin mökillä yksin vai ei? Oliko työmatkalla vai ei? Kenen kanssa? Pettikö sen ja sen tuttavan kanssa? Näkikö lapsi heidät meillä vai miksi alkoi olla itkuinen viime syksynä? Miksi miehellä ei ollut yhtäkkiä rahaa ja aikaa perheelle? Oliko töissä rahaongelma vai menivätkö rahat oikeasti vain toiselle naiselle? Kenen oli se korvarengas, joka löytyi autosta pelkääjän paikan penkin alta? Entä ne tulehdukset, joista kärsin, onko sitten kyse sukupuolitaudista? jne jne jne
Kyllä tuossa koko mennyt elämä hajoaa, muistot pirstoutuvat ja puoliso alkaa vaikuttaa tuntemattomalta henkilöltä joka vihaa sinua ja perhettänne. Erottuanne voi vuosikymmenen jälkeenkin tulla mieleen joku vanha muisto ja tajuat äkkiä, että sekin hauska juttu oli luultavasti valetta...
Sepitit tähän nyt aika paljon kaikkea mistä ei edes ole ollut puhetta. Vuosikausien valehtelua ja sukulaisten sotkemista asiaan yms. Kyllä varmaan jos mies paljastuisi natsisaksan entiseksi kenraaliksi, niin varmaan joo olisi valheella elelty, mutta jos nyt ei kuitenkaan paljastuisikaan. Itsellä oli mielessä lähinnä joku hairahdus siinä vaiheessa kun suhde muutenkin vetelee viimeisiään, mistä tuo minkkisen kirjoituskin oli.
Jännitysmomentti piilossa kirjoitti:
Petättekö paljaalla vai kumin kanssa?
Ai sullakin on taas iltalomat suljetulta. Terve vaan. Vanha tuttu paljaalla-jankkaajamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.
Aika kova syytös. Varmaan hankala kuvitella, mutta ajattele olevasi avioliitossa, jossa haluat seksiä ja läheisyyttä kumppaniltasi. Kumppani ei ja täten kieltää sinulta molemmat. Olethan hirveä sika, kun haluat seksiä hyi sentään. Avoin suhde ei käy. Kuukausi menee. Vuosi menee, 5 vuotta menee.
Elät avioliitossa, yrität kasvattaa lapsiasi ja tarjota heille hyvän kasvuympäristön, ydinperheen.
Vuosien seksittömyyden ja läheisyydenpuutteen jälkeen tunnet olevasi riittämätön, epätoivottu, unohdettu. Ei millään tavoin rakastettu.
Otat syrjähypyn, sen puuttuvan rakkauden, läheisyyden, seksin toivossa.. ja kas, sinä olet se ainoa kauhean vääryyden tehnyt henkilö. Kumppanisi, joka kielsi sinulta kaiken tuon, tiedostaen kuinka se satuttaa sinua, on tässä se uhri ja syytön. Ei näin.
Rakkauden, läheisyyden, seksin kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Se satuttaa. Se voi ajaa toisen pois, etsimään sitä puuttuvaa palasta elämästään.
Näitä tapauksia on jo nähty ja kuultu monia. Pettäminen on aina surullista enkä tue sitä millään tavoin, mutta ymmärrän sen että se ei ole aina niin yksinkertaista eikä syy aina ainoastaan toisen.
Miksi ajaa puoliso tuollaiseen ahdinkoon? Aina ei ehkä huvita kovin paljoa alkaa peittoa heiluttelemaan, mutta se pitää kipinää yllä. Joskus minua ei huvittais, mutta miehen mieliks heittäydyn mukaan ja innostun itsekin. Joskus häntä ei oikein huvita, mutta on silti valmis tyydyttämään minua mielellään tietäen, kuinka paljon saan siitä nautintoa.
Ne, jotka pettää hetken mielijohteesta tai jännityksestä tai kokeilunhalusta yms pikkusyistä on sitten asia erikseen, he eivät saa minkäänlaista sympatiaa minulta.
n21
Ajattele, että tiedostat kuinka huono suhteesi on ja otat eron. Tämän jälkeen voi etsiä puolison jonka kanssa voi harrastaa seksiä joka päivä. Voi kävellä kadulla käsikädessä, voi lomailla vapaasti hänen kanssaan, voi lähettää rakkausviestejä milloin haluaa. Voi suudella häntä sukulaisten edessä ja tuntea olonsa rakastetuksi.
Miksi ihmeessä henkilö ei ole ottanut eroa ja valinnut tällaista puolisoa sen vanhan tilalle? Miksi ei ole ottanut eroa jo neljä vuotta sitten? Suomalainen kulttuuri, lapset, uskonto? Ei, vaan päättää, että olo paranee menemällä sänkyyn muutamaksi tunniksi jonkun vieraan kanssa? Sillä se puoliso muuttuu sammakosta kuninkaalliseksi?
Ainoa asia, jonka ymmärrän miksi pettää, eikä eroa kun on huonossa suhteessa, on ehkä juuri se, ettei ole rohkeutta allekirjoittaa niitä virallisia papereita, mutta haluaa erota.
Saa sen eron monesti tuollakin tavalla.Entä jos suhteessa on kaikki muut asiat kohdallaan paitsi läheisyys? Kuka takaa että uudessa suhteessa on läheisyyttä, mutta lasten ei ole hyvä olla, asuminen olisi vieraalla paikkakunnalla ja uuden kumppanin suku olisi hirveä? Henkisesti paljon pienemmällä kynnyksellä on hakea läheisyydenkaipuuseen helpotusta ilman mitään muita sitoomuksia kuin vaihtaa koko elämäntapaansa. Vuosisatoja perheitä on muodostettu käytännön ajattelu edellä ja maailman vanhimmalla ammatilla on edelleen kysyntää.
Tää on kyl hyvin pettäjän ajatusmaailmaa kuvaava kommentti. Mulle tää oli helppoo, en mä tarvinnut muuta kun läheisyyttä, ei millää viittis vaihtaa elämäntapaansa ku nyt on kiva. Henkisesti pieni kynnys. Käytännöllisyys.
Minäminäminä. Mun halut. Mun elämäntyyli. Ei siitä puolisosta niin väliä, mut on kiva ku joku mahdollistaa mulle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika paljon omistuksenhaluisia petettyjä ja katkeria mammoja. Maailman ainoa ja suurin synti on pettäminen. Okei.
Jaa, minä ainakin olen itse pettänyt eikä kukaan ole koskaan pettänyt minua. Ja ihan omia tekojani läpikäydessäni tajusin, miten mustavalkoista se uskollisuus lopulta juuri on. Joko hinkkaat sukuelimiä vieraan kanssa tai sitten et. Ihan oma valinta ja omalla vastuulla, kaikki muu on p*skapuhetta. Jonkun toisen kokema suuri valaistuminen on sitten siihen vastakkaiseen suuntaan ja vasta uskottomuuden myötä "oppii miten elämä ei ole mustavalkoista" (lue: keksii miten kätevää on syytellä muita omista toilailuista). Mutta ei tämä "mustavalkoinen" ajattelutapa aina ole pelkästään niiden petettyjen yksinoikeus. Kyllä osa meistä entisistä pettäjistäkin tajuaa, että omista teoista voi ihan itsekin kantaa vastuuta.
Minua on petetty miehen toimesta vain huvikseen. Kyseessä siis tällainen rusinat pullasta mies. Se oli hirveää. Itse olen pettänyt suhteessa( eri suhde), koska mies ei huomioinut eikä arvostanut. Olen sitä mieltä, että antaessani luvan itselleni pettää kyse oli jostain epätoivosta. Siitä, että saisi kenties sitä kautta voimaa jaksaa kamalaa tilannetta omassa parisuhteessa. Olin siinä vaiheessa tavallaan luovuttanut, hain vain hetken hyvää oloa. Olin luovuttanut parisuhteen osalta, mutta en pystynyt vielä eroamaan. Ilman pientä lasta olisin sen tehnyt.
On hirveää elää ihmisen kanssa, josta itse välität ja kokea joka ikinen päivä, miten häntä ei kiinnosta eikä hän välitä. Sitä pyrkii vähentämään omaa tuskaansa kuolettamalla omat tunteensa. Tätä minä yritin pettämisen kautta. Se ei ihan toiminut, ihastuminen ja joku salasuhde varmasti auttaisikin. Sitten ei enää satu, kun puoliso kääntää katseensa, ei kosketa ja nukkuu metrin päässä. Koska pystyt suuntaamaan omat tunteesi muualle, hyväksyt ettei sinua kotona rakasteta. Jossain vaiheessa tulee ero. Siihen varmasti pyrkii ihminen joka pettää kuolettaakseen tunteensa rakastettuun, joka aina vain torjuu. Sarja- ja huvipettäjät sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä pettävät äidit, joiden perustelu on se etteivät saa läheisyyttä omalta mieheltään, mutta eivät halua erota. Olen miehenä törmännyt useampaankin tällaiseen tapaukseen ja tullut siihen päätelmään etteivät nämä naiset uskalla myöntää itselleen että ovat perheenperustamiskiimassaan tehneet väärän valinnan. Sen oikean puolison etsimiseen kannattaisi nähdä enemmän vaivaa, eikä mennä nopeinta reittiä.
Aika monta kertaa siinä ei ole menty nopeinta reittiä, vaan juurikin on jääty nauttimaan sinkkuelämästä.
Miesten p_llunhimo on ajanut naisen vällyihin toinen toistaan komeampia ja sytyttävämpiä miehiä, mutta kun on tullut aika vakiintua, näitä miehiä ei olekaan ollut saatavilla.
Mutta koska perhettä on tehnyt kovasti mieli, ovat halut väliaikaisesti suuntatuneet mieheen joka sopii siihen kuvioon, eli luotettavaan ja tasaiseen Perus-Perttiin.
Liitto on kestänyt aikansa, osittain siksikin että ruuhkavuosien aikana ei ole ollut juuri aikaa olla yhdessä. On lihottu ja mies on koulutettu siihen että kyllä se keittiön puolipaneelien fiksaaminen on hotimpaa kuin seksi.
Sitten tuleekin koronavirusepidemia ja mies on etätöissä. Nyt sitä Perus-Perttiä joutuukin katselemaan jatkuvasti, ja nainen alkaa kaivata uusia seikkailuja. Kenties tulisempaa ja jännempää miestä joka vie ja tarjoaa sitä intohimoa jota naisen ja Perus-Pertin suhteessa ei koskaan ollutkaan.
Ei, kyllä se menee noin. Se, että toinen on vannonnut rakastavansa ja olevansa uskollinen, myöhemmässä vaiheessakin suoraan kysyttäessä kieltänyt pettävänsä ja syyttänyt sinua hulluksi ja valehtelijaksi... sitten paljastuukin että tyyppi itse on pettänyt ja valehdellut vuosikausia, manipuloinut ja syyttänyt sinua, ehkä sekoittanut sukulaisiaan ja ystäviänne valheisiinsa.
Hän ei kertakaikkiaan ole se sama henkilö, jonka kanssa menit yhteen ja elit vuosia. Vieressasi nukkuu yhtäkkiä täysin vieras ja vihamielinen henkilö.
Lisäksi kun pettämiseen liittyy valheita, joutuu petetty osapuoli usein kertaamaan koko parisuhteen historian ja uudelleen tulkitsemaan kaiken. Oliko mies silloin mökillä yksin vai ei? Oliko työmatkalla vai ei? Kenen kanssa? Pettikö sen ja sen tuttavan kanssa? Näkikö lapsi heidät meillä vai miksi alkoi olla itkuinen viime syksynä? Miksi miehellä ei ollut yhtäkkiä rahaa ja aikaa perheelle? Oliko töissä rahaongelma vai menivätkö rahat oikeasti vain toiselle naiselle? Kenen oli se korvarengas, joka löytyi autosta pelkääjän paikan penkin alta? Entä ne tulehdukset, joista kärsin, onko sitten kyse sukupuolitaudista? jne jne jne
Kyllä tuossa koko mennyt elämä hajoaa, muistot pirstoutuvat ja puoliso alkaa vaikuttaa tuntemattomalta henkilöltä joka vihaa sinua ja perhettänne. Erottuanne voi vuosikymmenen jälkeenkin tulla mieleen joku vanha muisto ja tajuat äkkiä, että sekin hauska juttu oli luultavasti valetta...