Lue keskustelun säännöt.
Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille
09.09.2020 |
Lukekaa loppuun asti ennen kuin kommentoitte.
https://anna.fi/havaintoja-parisuhteesta/onko-seksi-edes-pahinta-pettam…
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa minulle, että täällä on korkeintaan yksi tai kaksi ihmisistä tätä pettämistä puolustamassa, koska tämä ketju alkaa jo saamaan tragikoomisia piirteitä. Minä olen joskus itsekin pettänyt, samoin kumppanini. Myös osa tutuistani on olleet uskottomia. Kuitenkaan koskaan en ole kuullut kenenkään suusta niin naurettavia selittelyjä kuin täällä. Jokainen tuntemani pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja olevansa teoistaan itse vastuussa. Yksikään ei yritä väittää, ettei olisi muka voinut toimia toisin, saati sitten naamioida uskottomuutta jotenkin kieroutuneeksi merkiksi sitoutumisesta kuten osa tässä ketjussa tuntuu tekevän. Haloo, aikuiset (?) ihmiset.
Kiinnostaisi tietää, että onko nämä kiihkeimmät puolustelijat edes itse pettäneitä, vai niitä anteeksi antaneita petettyjä joiden on vaan uskoteltava itselleen näitä vahinkopettämisteesejä pystyäkseen jatkamaan suhdetta? Vai kenties näitä rasittavia puolestaloukkaantujia, joiden mielestä mitään tai ketään ei saisi ikinä kritisoida kun se on niin kauhian "mustavalkoista"?
Oikeasti. Pettäminen on p*rseestä ja satuttaa syvältä. Se kertoo omasta kypsymättömyydestä, epärehellisyydestä, itsekkyydestä ja puutteellisesta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan. Jotkut pettää silti ja se on elämää, mutta aikuinen ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa olla siitä pahoillaan. Sen sijaan, että selittelisi 28 sivua siitä miten se ei mitenkään ollut oma vika vaan kaikkien muiden.
Kauhea tunteellinen paatos, mutta edelleenkään kukaan ei ole puolustellut pettämistä eikä väittänyt ettei se olisi ihan oma vika ja virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.
Kukaan ei pakottanut lähtemään aamulla pyörällä töihin. Oma vika jos liukkaalla kaatui lyöden päänsä kuolettavasti. Tyhmä teko joo.
Voi luoja. Olen eri kirjoittaja, mutta nytkö täällä verrataan jo pettämistä onnettomuuteen joutumiseen? Tämä on jo harvinaisen paksua.
Sovitaanko niin, että te joiden mielestä ihmiseltä voi ihan vahingossa lähteä pöksyt ja ihan erehdyksessä luiskahtaa elin sisäkkäin toisen kanssa voisitte tästä lähtien seukata ihan vaan keskenänne. Me joilla on normaali terveen aikuisen itsekontrolli seukataan sitten keskenämme. Kiitos.
Et oikein ymmärrä kai lukemaasi hyvin. Tuossa verrattiin juomaan ryhtymistä syynä pettämiseen, liikenteeseen lähtemiseen syynä onnettomuuteen joutumiseen.
On totta että ihmiselämän voi nähdä tapahtumien ketjuna, jossa aikaisemmat valinnat johtavat uudenlaisiin valintatilanteisiin, mutta on järjetöntä vaatia ennaltanäkemisen kykyä pelkän jälkiviisauden perusteella esimerkiksi niin että olisi pitänyt ennalta tietää eräänä päivänä joutuvansa vakavaan onnettomuuteen lähtiessään totuttuun ja tavalliseen tapaan töihin, aivan kuten että olisi muka pitänyt osata arvata päätyvänsä kännissä pettämään lähtiessään juhlimaan samoin kuin tuhat kertaa aiemminkin on lähtenyt. Jonain päivänä asiat eivät menekään ennakoidusti kuten aiemmin, vaan tapahtuu jotain odottamatonta ja poikkeavaa. Odottamatonta ei voi odottaa eikä sen varalta muuttaa toimintaansa/päättää toisin.
No jos päädyt pettämään ilman osaat arvata päätyväsi pettämään, niin ihan sama pätee kyllä sinuunkin. Pariutukaa muiden sellaisten kanssa, jotka eivät osaa arvata koska päätyvät vähän vahingossa sutaisemaan vierasta. Näitä kun ei ihan oikeasti käy meille kaikille, vaikka te miten sitkeästi yritättekin väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.
Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?
Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?
No mitä sinä koet sopivaksi reaktioksi? Oletko aidosti sitä mieltä, että exälläsi olisi ollut velvollisuus salata uskottomuutesi muilta ihmisiltä vain siksi, ettei sinulle tule paha mieli kun muutkin saa kuulla asiasta jonka olet kuitenkin oikeasti tehnyt? Minusta se vastuu tarkoittaa sitä, että omien tekojensa ja niiden seurausten kanssa eletään. Muilla ihmisillä on tilanteesta omat mielipiteensä ja heillä on siihen oikeus. Jos joku ei arvosta pettäjää, niin hän saa olla sitä mieltä, se täytyy vaan hyväksyä. Joku taas ei arvosta niitä ihmisiä joilla ylipäänsä on mielipiteitä toisten parisuhdeasioista, heilläkin on tähän oikeus. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada toisen ihmisen hyväksyntä toiminnalleen.
En tiedä olisiko eksän pitänyt salata asia, ehkä meidän tilanteessa kyllä. Hän tiesi että olen jo muutenkin masentunut. Se että tiedän hänen kertoneen myös sellaisille ihmisille jotka eivät mitään osaa pitää omana tietonaan on häneltä todennäköiseati tarkoitusta koko elämäni sabotointia, vaikka muka väitti muuta ja toivoi minulle hyvää. Olen eristäytynyt suunnilleen täysin enkä ole yhteyksissä keneenkään yhteisiin tuttuihin. Uskon että kaikki vihaavat mua. Tarvitsisin apua, mutta toisaalta en näe järkeä sitä hakea koska olenhan läpeensä epäonnistunut ja huono ihminen tekojeni vuoksi ja todennäköisesti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä. Miksi edes yrittäisin voida paremmin koska ansaitsen kaiken paskan niskaani, niin kuin moni täällä sanoo.
Vastauksena kysymykseesi siis, en osaa sanoa. Sinällään ajattelen että nuo ovat parisuhteen yksityisasioita vähän niin kuin seksielämä ja monet muut asiat joista puhutaan vain parisuhteen sisällä. Mutta varmaan moni on sitä mieltä että pettämällä menettää oikeuden kaikkeen yksityisyyteen ja eksä olisi ollut oikeutettu vaikka haukkumaan meidän seksielämääkin sen jälkeen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa minulle, että täällä on korkeintaan yksi tai kaksi ihmisistä tätä pettämistä puolustamassa, koska tämä ketju alkaa jo saamaan tragikoomisia piirteitä. Minä olen joskus itsekin pettänyt, samoin kumppanini. Myös osa tutuistani on olleet uskottomia. Kuitenkaan koskaan en ole kuullut kenenkään suusta niin naurettavia selittelyjä kuin täällä. Jokainen tuntemani pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja olevansa teoistaan itse vastuussa. Yksikään ei yritä väittää, ettei olisi muka voinut toimia toisin, saati sitten naamioida uskottomuutta jotenkin kieroutuneeksi merkiksi sitoutumisesta kuten osa tässä ketjussa tuntuu tekevän. Haloo, aikuiset (?) ihmiset.
Kiinnostaisi tietää, että onko nämä kiihkeimmät puolustelijat edes itse pettäneitä, vai niitä anteeksi antaneita petettyjä joiden on vaan uskoteltava itselleen näitä vahinkopettämisteesejä pystyäkseen jatkamaan suhdetta? Vai kenties näitä rasittavia puolestaloukkaantujia, joiden mielestä mitään tai ketään ei saisi ikinä kritisoida kun se on niin kauhian "mustavalkoista"?
Oikeasti. Pettäminen on p*rseestä ja satuttaa syvältä. Se kertoo omasta kypsymättömyydestä, epärehellisyydestä, itsekkyydestä ja puutteellisesta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan. Jotkut pettää silti ja se on elämää, mutta aikuinen ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa olla siitä pahoillaan. Sen sijaan, että selittelisi 28 sivua siitä miten se ei mitenkään ollut oma vika vaan kaikkien muiden.
Kauhea tunteellinen paatos, mutta edelleenkään kukaan ei ole puolustellut pettämistä eikä väittänyt ettei se olisi ihan oma vika ja virhe.
Ai täällä on sitten 28 sivua ihan turhaa vääntöä siitä, miten pettämään vaan "päädytään", "ajaudutaan" ja "erehdytään"? Selvä juttu, pettäminen on sitten väärin ja pettäjän omaa syytä. Koko keskustelua ei sitten tarvinne jatkaa kun kerran ollaan kaikki samaa mieltä. Hyvä juttu, saatiin tämäkin sitten vihdoin ratkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.
Kukaan ei pakottanut lähtemään aamulla pyörällä töihin. Oma vika jos liukkaalla kaatui lyöden päänsä kuolettavasti. Tyhmä teko joo.
Voi luoja. Olen eri kirjoittaja, mutta nytkö täällä verrataan jo pettämistä onnettomuuteen joutumiseen? Tämä on jo harvinaisen paksua.
Sovitaanko niin, että te joiden mielestä ihmiseltä voi ihan vahingossa lähteä pöksyt ja ihan erehdyksessä luiskahtaa elin sisäkkäin toisen kanssa voisitte tästä lähtien seukata ihan vaan keskenänne. Me joilla on normaali terveen aikuisen itsekontrolli seukataan sitten keskenämme. Kiitos.
Et oikein ymmärrä kai lukemaasi hyvin. Tuossa verrattiin juomaan ryhtymistä syynä pettämiseen, liikenteeseen lähtemiseen syynä onnettomuuteen joutumiseen.
On totta että ihmiselämän voi nähdä tapahtumien ketjuna, jossa aikaisemmat valinnat johtavat uudenlaisiin valintatilanteisiin, mutta on järjetöntä vaatia ennaltanäkemisen kykyä pelkän jälkiviisauden perusteella esimerkiksi niin että olisi pitänyt ennalta tietää eräänä päivänä joutuvansa vakavaan onnettomuuteen lähtiessään totuttuun ja tavalliseen tapaan töihin, aivan kuten että olisi muka pitänyt osata arvata päätyvänsä kännissä pettämään lähtiessään juhlimaan samoin kuin tuhat kertaa aiemminkin on lähtenyt. Jonain päivänä asiat eivät menekään ennakoidusti kuten aiemmin, vaan tapahtuu jotain odottamatonta ja poikkeavaa. Odottamatonta ei voi odottaa eikä sen varalta muuttaa toimintaansa/päättää toisin.
No jos päädyt pettämään ilman osaat arvata päätyväsi pettämään, niin ihan sama pätee kyllä sinuunkin. Pariutukaa muiden sellaisten kanssa, jotka eivät osaa arvata koska päätyvät vähän vahingossa sutaisemaan vierasta. Näitä kun ei ihan oikeasti käy meille kaikille, vaikka te miten sitkeästi yritättekin väittää.
Jokaisella on joskus ensimmäinen kertansa. Harvempi sitä tietää ennalta saati suunnittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa minulle, että täällä on korkeintaan yksi tai kaksi ihmisistä tätä pettämistä puolustamassa, koska tämä ketju alkaa jo saamaan tragikoomisia piirteitä. Minä olen joskus itsekin pettänyt, samoin kumppanini. Myös osa tutuistani on olleet uskottomia. Kuitenkaan koskaan en ole kuullut kenenkään suusta niin naurettavia selittelyjä kuin täällä. Jokainen tuntemani pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja olevansa teoistaan itse vastuussa. Yksikään ei yritä väittää, ettei olisi muka voinut toimia toisin, saati sitten naamioida uskottomuutta jotenkin kieroutuneeksi merkiksi sitoutumisesta kuten osa tässä ketjussa tuntuu tekevän. Haloo, aikuiset (?) ihmiset.
Kiinnostaisi tietää, että onko nämä kiihkeimmät puolustelijat edes itse pettäneitä, vai niitä anteeksi antaneita petettyjä joiden on vaan uskoteltava itselleen näitä vahinkopettämisteesejä pystyäkseen jatkamaan suhdetta? Vai kenties näitä rasittavia puolestaloukkaantujia, joiden mielestä mitään tai ketään ei saisi ikinä kritisoida kun se on niin kauhian "mustavalkoista"?
Oikeasti. Pettäminen on p*rseestä ja satuttaa syvältä. Se kertoo omasta kypsymättömyydestä, epärehellisyydestä, itsekkyydestä ja puutteellisesta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan. Jotkut pettää silti ja se on elämää, mutta aikuinen ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa olla siitä pahoillaan. Sen sijaan, että selittelisi 28 sivua siitä miten se ei mitenkään ollut oma vika vaan kaikkien muiden.
Kauhea tunteellinen paatos, mutta edelleenkään kukaan ei ole puolustellut pettämistä eikä väittänyt ettei se olisi ihan oma vika ja virhe.
Ai täällä on sitten 28 sivua ihan turhaa vääntöä siitä, miten pettämään vaan "päädytään", "ajaudutaan" ja "erehdytään"? Selvä juttu, pettäminen on sitten väärin ja pettäjän omaa syytä. Koko keskustelua ei sitten tarvinne jatkaa kun kerran ollaan kaikki samaa mieltä. Hyvä juttu, saatiin tämäkin sitten vihdoin ratkaistua.
Ei se ole turhaa vääntöä, vaan keskustelua siitä, millaiset seikat ovat johtaneet pettämiseen.
On helppo todeta yhdessä että pettäminen on väärin ja pettäjän virheratkaisu. Yhtä lailla voidaan sanoa vaikkapa itsarista, mitä edellä sivuttiin. Se ei silti poista sitä elämän todellisuutta, että pettämiseen tai itsariin johtaa usein pitkä tapahtumaketju jossa on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, eli myös muut ihmiset omine enemmän tai vähemmän tuomittavine tekoineen ovat siinä osallisina. Ihmiset eivät kaiken onnen keskellä yhtäkkiä eräänä kirkkaana päivänä saa loistoideaa pettää puolisoaan harkitusti. Pääsääntöisesti. Taustalla on silloin jotain kipuja ja vaikea tilanne jota ei ole osattu ratkaista. Kyse keskustelussa on nostaa esiin ymmärtämisen inhimillinen näkökulma perinteisen halveksivan tuomitsemisen sijaan tai ainakin rinnalle. Pettämistä voi verrata itsariin jonkinlaisena henkilökohtaisena tragediana josssa läheiset kärsivät ja monesti pettäjäkin. Ymmärrys siitä, että näin voi käydä lähes kenelle tahansa saaattaa pelastaa jonkun tekemästä sitä virhettä. Se, että myöntää mahdollisuutensa sortua virheeseen, olla epätäydellinen, toimia vastoin arvojaan, on tärkeä asia hyväksyä ja voi auttaa reagoimaan ennen peruuttamattomia ratkaisuita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.
Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?
Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?
No mitä sinä koet sopivaksi reaktioksi? Oletko aidosti sitä mieltä, että exälläsi olisi ollut velvollisuus salata uskottomuutesi muilta ihmisiltä vain siksi, ettei sinulle tule paha mieli kun muutkin saa kuulla asiasta jonka olet kuitenkin oikeasti tehnyt? Minusta se vastuu tarkoittaa sitä, että omien tekojensa ja niiden seurausten kanssa eletään. Muilla ihmisillä on tilanteesta omat mielipiteensä ja heillä on siihen oikeus. Jos joku ei arvosta pettäjää, niin hän saa olla sitä mieltä, se täytyy vaan hyväksyä. Joku taas ei arvosta niitä ihmisiä joilla ylipäänsä on mielipiteitä toisten parisuhdeasioista, heilläkin on tähän oikeus. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada toisen ihmisen hyväksyntä toiminnalleen.
En tiedä olisiko eksän pitänyt salata asia, ehkä meidän tilanteessa kyllä. Hän tiesi että olen jo muutenkin masentunut. Se että tiedän hänen kertoneen myös sellaisille ihmisille jotka eivät mitään osaa pitää omana tietonaan on häneltä todennäköiseati tarkoitusta koko elämäni sabotointia, vaikka muka väitti muuta ja toivoi minulle hyvää. Olen eristäytynyt suunnilleen täysin enkä ole yhteyksissä keneenkään yhteisiin tuttuihin. Uskon että kaikki vihaavat mua. Tarvitsisin apua, mutta toisaalta en näe järkeä sitä hakea koska olenhan läpeensä epäonnistunut ja huono ihminen tekojeni vuoksi ja todennäköisesti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä. Miksi edes yrittäisin voida paremmin koska ansaitsen kaiken paskan niskaani, niin kuin moni täällä sanoo.
Vastauksena kysymykseesi siis, en osaa sanoa. Sinällään ajattelen että nuo ovat parisuhteen yksityisasioita vähän niin kuin seksielämä ja monet muut asiat joista puhutaan vain parisuhteen sisällä. Mutta varmaan moni on sitä mieltä että pettämällä menettää oikeuden kaikkeen yksityisyyteen ja eksä olisi ollut oikeutettu vaikka haukkumaan meidän seksielämääkin sen jälkeen kaikille.
Niin no eihän parisuhteessa varsinaisesti ole sellaista subjektiivista oikeutta yksityisyyteen jonka voisi menettää. Aina se on lopulta kumppanin hyvän tahdon varassa mitä asioita hän haluaa ulkopuolisten kanssa jakaa. Jos loukkaa kumppania syvästi, niin on hyväksyttävä riski että tämä hyvä tahto menetetään. Eikä tämä koske pelkästään pettäjiä. Harvoin vaikkapa alkoholistin puoliso jaksaa enää eron hetkellä peitellä kumppaninsa töppäilyjä. Ja tavallaan on minusta kohtuutontakin vaatia, ettei syvästi loukattu ihminen saisi käsitellä tapahtunutta muiden kanssa puhumallakin. Kun on saanut riittävän pahasti turpaan, niin harvoin siinä lojaalius enää kohtaan enää kovin paljon vaakakupissa painaa, kun on se omakin tuska ja pettymys käsiteltävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.
Kukaan ei pakottanut lähtemään aamulla pyörällä töihin. Oma vika jos liukkaalla kaatui lyöden päänsä kuolettavasti. Tyhmä teko joo.
Voi luoja. Olen eri kirjoittaja, mutta nytkö täällä verrataan jo pettämistä onnettomuuteen joutumiseen? Tämä on jo harvinaisen paksua.
Sovitaanko niin, että te joiden mielestä ihmiseltä voi ihan vahingossa lähteä pöksyt ja ihan erehdyksessä luiskahtaa elin sisäkkäin toisen kanssa voisitte tästä lähtien seukata ihan vaan keskenänne. Me joilla on normaali terveen aikuisen itsekontrolli seukataan sitten keskenämme. Kiitos.
Et oikein ymmärrä kai lukemaasi hyvin. Tuossa verrattiin juomaan ryhtymistä syynä pettämiseen, liikenteeseen lähtemiseen syynä onnettomuuteen joutumiseen.
On totta että ihmiselämän voi nähdä tapahtumien ketjuna, jossa aikaisemmat valinnat johtavat uudenlaisiin valintatilanteisiin, mutta on järjetöntä vaatia ennaltanäkemisen kykyä pelkän jälkiviisauden perusteella esimerkiksi niin että olisi pitänyt ennalta tietää eräänä päivänä joutuvansa vakavaan onnettomuuteen lähtiessään totuttuun ja tavalliseen tapaan töihin, aivan kuten että olisi muka pitänyt osata arvata päätyvänsä kännissä pettämään lähtiessään juhlimaan samoin kuin tuhat kertaa aiemminkin on lähtenyt. Jonain päivänä asiat eivät menekään ennakoidusti kuten aiemmin, vaan tapahtuu jotain odottamatonta ja poikkeavaa. Odottamatonta ei voi odottaa eikä sen varalta muuttaa toimintaansa/päättää toisin.
No jos päädyt pettämään ilman osaat arvata päätyväsi pettämään, niin ihan sama pätee kyllä sinuunkin. Pariutukaa muiden sellaisten kanssa, jotka eivät osaa arvata koska päätyvät vähän vahingossa sutaisemaan vierasta. Näitä kun ei ihan oikeasti käy meille kaikille, vaikka te miten sitkeästi yritättekin väittää.
Jokaisella on joskus ensimmäinen kertansa. Harvempi sitä tietää ennalta saati suunnittelee.
No niinpä tietysti. Ja tällä selityksellä te haluatte sitten itse niitä uskollisia puolisoita vaikka ette kykene samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.
Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?
Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?
No mitä sinä koet sopivaksi reaktioksi? Oletko aidosti sitä mieltä, että exälläsi olisi ollut velvollisuus salata uskottomuutesi muilta ihmisiltä vain siksi, ettei sinulle tule paha mieli kun muutkin saa kuulla asiasta jonka olet kuitenkin oikeasti tehnyt? Minusta se vastuu tarkoittaa sitä, että omien tekojensa ja niiden seurausten kanssa eletään. Muilla ihmisillä on tilanteesta omat mielipiteensä ja heillä on siihen oikeus. Jos joku ei arvosta pettäjää, niin hän saa olla sitä mieltä, se täytyy vaan hyväksyä. Joku taas ei arvosta niitä ihmisiä joilla ylipäänsä on mielipiteitä toisten parisuhdeasioista, heilläkin on tähän oikeus. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada toisen ihmisen hyväksyntä toiminnalleen.
En tiedä olisiko eksän pitänyt salata asia, ehkä meidän tilanteessa kyllä. Hän tiesi että olen jo muutenkin masentunut. Se että tiedän hänen kertoneen myös sellaisille ihmisille jotka eivät mitään osaa pitää omana tietonaan on häneltä todennäköiseati tarkoitusta koko elämäni sabotointia, vaikka muka väitti muuta ja toivoi minulle hyvää. Olen eristäytynyt suunnilleen täysin enkä ole yhteyksissä keneenkään yhteisiin tuttuihin. Uskon että kaikki vihaavat mua. Tarvitsisin apua, mutta toisaalta en näe järkeä sitä hakea koska olenhan läpeensä epäonnistunut ja huono ihminen tekojeni vuoksi ja todennäköisesti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä. Miksi edes yrittäisin voida paremmin koska ansaitsen kaiken paskan niskaani, niin kuin moni täällä sanoo.
Vastauksena kysymykseesi siis, en osaa sanoa. Sinällään ajattelen että nuo ovat parisuhteen yksityisasioita vähän niin kuin seksielämä ja monet muut asiat joista puhutaan vain parisuhteen sisällä. Mutta varmaan moni on sitä mieltä että pettämällä menettää oikeuden kaikkeen yksityisyyteen ja eksä olisi ollut oikeutettu vaikka haukkumaan meidän seksielämääkin sen jälkeen kaikille.
Niin no eihän parisuhteessa varsinaisesti ole sellaista subjektiivista oikeutta yksityisyyteen jonka voisi menettää. Aina se on lopulta kumppanin hyvän tahdon varassa mitä asioita hän haluaa ulkopuolisten kanssa jakaa. Jos loukkaa kumppania syvästi, niin on hyväksyttävä riski että tämä hyvä tahto menetetään. Eikä tämä koske pelkästään pettäjiä. Harvoin vaikkapa alkoholistin puoliso jaksaa enää eron hetkellä peitellä kumppaninsa töppäilyjä. Ja tavallaan on minusta kohtuutontakin vaatia, ettei syvästi loukattu ihminen saisi käsitellä tapahtunutta muiden kanssa puhumallakin. Kun on saanut riittävän pahasti turpaan, niin harvoin siinä lojaalius enää kohtaan enää kovin paljon vaakakupissa painaa, kun on se omakin tuska ja pettymys käsiteltävänä.
Se on totta, tietenkin hänellä oli oikeus käsitellä asiaa. Olisin vain toivonut että hänellä olisi ollut edes hieman pelisilmää miettiä keille juorukelloille niistä asioista puhuu, mikäli tosiaan sanojensa mukaan lopulta toivoi mulle vain hyvää.
No itse sain ansioni mukaan, hänellä menee nykyään hyvin ja varmasti paljon paremmin kuin olisi mun kanssa ikinä mennyt. Paremman näköinen puolisokin. Hyvät ihmiset ansaitseekin hyvää ja huonot huonoa. Näin kävi tässäkin. Olkaa kaikki mustavalkot nyt tyytyväisiä siitä että paha sai jälleen palkkansa ja todennäköisesti päättää päivänsä jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No äijän on paree lähteä jos kumppanin käytös ei enää riitä eikä olla tommonen passiivisagressiivinen. Aikuiset puhukoon suoraan! Että haluan seksiä näin usein, jos sua ei kiinnosta, niin haluan eron X päivän kuluttua. Miksi pitää olla noin hemmetin monimutkaista ja tunnehöpöä parisuhteet. Kun ihminen kuitenkin tietää mitä haluaa ja silti suotaahoupaa ja venkoilee päätöksissä.
Sukupuolitauti voi olla elämänmittainen riesa. Rakkaansa terveyden riskeeraaminen ilman hänen suostumustaan on pahin juttu. Muiden kanssa sekstaavaa pettäjää pahempi on ainoastaan suoraan väkivaltainen puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa minulle, että täällä on korkeintaan yksi tai kaksi ihmisistä tätä pettämistä puolustamassa, koska tämä ketju alkaa jo saamaan tragikoomisia piirteitä. Minä olen joskus itsekin pettänyt, samoin kumppanini. Myös osa tutuistani on olleet uskottomia. Kuitenkaan koskaan en ole kuullut kenenkään suusta niin naurettavia selittelyjä kuin täällä. Jokainen tuntemani pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja olevansa teoistaan itse vastuussa. Yksikään ei yritä väittää, ettei olisi muka voinut toimia toisin, saati sitten naamioida uskottomuutta jotenkin kieroutuneeksi merkiksi sitoutumisesta kuten osa tässä ketjussa tuntuu tekevän. Haloo, aikuiset (?) ihmiset.
Kiinnostaisi tietää, että onko nämä kiihkeimmät puolustelijat edes itse pettäneitä, vai niitä anteeksi antaneita petettyjä joiden on vaan uskoteltava itselleen näitä vahinkopettämisteesejä pystyäkseen jatkamaan suhdetta? Vai kenties näitä rasittavia puolestaloukkaantujia, joiden mielestä mitään tai ketään ei saisi ikinä kritisoida kun se on niin kauhian "mustavalkoista"?
Oikeasti. Pettäminen on p*rseestä ja satuttaa syvältä. Se kertoo omasta kypsymättömyydestä, epärehellisyydestä, itsekkyydestä ja puutteellisesta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan. Jotkut pettää silti ja se on elämää, mutta aikuinen ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa olla siitä pahoillaan. Sen sijaan, että selittelisi 28 sivua siitä miten se ei mitenkään ollut oma vika vaan kaikkien muiden.
Kauhea tunteellinen paatos, mutta edelleenkään kukaan ei ole puolustellut pettämistä eikä väittänyt ettei se olisi ihan oma vika ja virhe.
Ai täällä on sitten 28 sivua ihan turhaa vääntöä siitä, miten pettämään vaan "päädytään", "ajaudutaan" ja "erehdytään"? Selvä juttu, pettäminen on sitten väärin ja pettäjän omaa syytä. Koko keskustelua ei sitten tarvinne jatkaa kun kerran ollaan kaikki samaa mieltä. Hyvä juttu, saatiin tämäkin sitten vihdoin ratkaistua.
Ei se ole turhaa vääntöä, vaan keskustelua siitä, millaiset seikat ovat johtaneet pettämiseen.
On helppo todeta yhdessä että pettäminen on väärin ja pettäjän virheratkaisu. Yhtä lailla voidaan sanoa vaikkapa itsarista, mitä edellä sivuttiin. Se ei silti poista sitä elämän todellisuutta, että pettämiseen tai itsariin johtaa usein pitkä tapahtumaketju jossa on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, eli myös muut ihmiset omine enemmän tai vähemmän tuomittavine tekoineen ovat siinä osallisina. Ihmiset eivät kaiken onnen keskellä yhtäkkiä eräänä kirkkaana päivänä saa loistoideaa pettää puolisoaan harkitusti. Pääsääntöisesti. Taustalla on silloin jotain kipuja ja vaikea tilanne jota ei ole osattu ratkaista. Kyse keskustelussa on nostaa esiin ymmärtämisen inhimillinen näkökulma perinteisen halveksivan tuomitsemisen sijaan tai ainakin rinnalle. Pettämistä voi verrata itsariin jonkinlaisena henkilökohtaisena tragediana josssa läheiset kärsivät ja monesti pettäjäkin. Ymmärrys siitä, että näin voi käydä lähes kenelle tahansa saaattaa pelastaa jonkun tekemästä sitä virhettä. Se, että myöntää mahdollisuutensa sortua virheeseen, olla epätäydellinen, toimia vastoin arvojaan, on tärkeä asia hyväksyä ja voi auttaa reagoimaan ennen peruuttamattomia ratkaisuita.
Mutta kun nuo väitteet joita yrität saada ihmiset "ymmärtämään" ei pidä paikkaansa. Se ei voi käydä kenelle tahansa, tuo on ihan yksiselitteisesti vale. Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä suhteen ristiriitoja ja erilainen sietokyky niille. Siinä missä joku pettää, joku toinen on jo eronnut ja kolmas ei tee kumpaakaan. Neljäs ei ylipäänsä ole niin seksuaalinen ihminen, että petihommat kiinnostelisi vieraissa yhtään sen enempää kuin kotonakaan. Ihmisillä on erilaisia syitä pettää mutta myös erilaisia syitä olla pettämättä. Ei ne syyt kaikilla ole pelkkää "mutku mä olen niin hyvä ihminen" -höttöä, joka menee nurin heti kun suhteessa menee vähän huonosti ja joku vieras sopivasti lirkuttelee.
Ja tuokin, ettei hyvissä suhteissa petettäisi on vale. Osa pettäjistä on nimenomaan omatunnottomia tapapettäjiä, jotka pettävät pelkästä vaihtelun halusta eivätkä edes yritä pysyä uskollisena. Osa katsoo, että uskollisvaatimus on jo lähtökohtaisesti niin kohtuuton, ettei heiltä vois tätä vaatia (vaikka jostain syystä menevät uskollisuutta kuitenkin lupaamaan). Näitä on usein nämä uskottomuusketjut pullollaan, ihme ettei tänne ole vielä eksynyt. Toki netissä on trolleja mutta on näitä livenäkin riittämiin nähty.
Tietysti on hyvä, että ne ihmiset joilla on taipumusta ajatua olosuhteiden uhriksi ja menettää kontrolli ymmärtävät sen ajoissa. Ei tätä samaa saarnaa silti kaikille tarvitse kohdistaa. Henkilökohtaisesti en kyllä haluaisi seurustella ihmisen kanssa, jolle itsekontrolli on niin ylivoimaista kuin täällä maalaillaan. Miten sellaiseen ihmiseen voi jatkossakaan luottaa, jonka olosuhteet pistää pettämään? Yhtäkkiäkö se heikkous sitten sen ensimmäisen harha-askeleen jälkeen lakkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.
Kukaan ei pakottanut lähtemään aamulla pyörällä töihin. Oma vika jos liukkaalla kaatui lyöden päänsä kuolettavasti. Tyhmä teko joo.
Voi luoja. Olen eri kirjoittaja, mutta nytkö täällä verrataan jo pettämistä onnettomuuteen joutumiseen? Tämä on jo harvinaisen paksua.
Sovitaanko niin, että te joiden mielestä ihmiseltä voi ihan vahingossa lähteä pöksyt ja ihan erehdyksessä luiskahtaa elin sisäkkäin toisen kanssa voisitte tästä lähtien seukata ihan vaan keskenänne. Me joilla on normaali terveen aikuisen itsekontrolli seukataan sitten keskenämme. Kiitos.
Et oikein ymmärrä kai lukemaasi hyvin. Tuossa verrattiin juomaan ryhtymistä syynä pettämiseen, liikenteeseen lähtemiseen syynä onnettomuuteen joutumiseen.
On totta että ihmiselämän voi nähdä tapahtumien ketjuna, jossa aikaisemmat valinnat johtavat uudenlaisiin valintatilanteisiin, mutta on järjetöntä vaatia ennaltanäkemisen kykyä pelkän jälkiviisauden perusteella esimerkiksi niin että olisi pitänyt ennalta tietää eräänä päivänä joutuvansa vakavaan onnettomuuteen lähtiessään totuttuun ja tavalliseen tapaan töihin, aivan kuten että olisi muka pitänyt osata arvata päätyvänsä kännissä pettämään lähtiessään juhlimaan samoin kuin tuhat kertaa aiemminkin on lähtenyt. Jonain päivänä asiat eivät menekään ennakoidusti kuten aiemmin, vaan tapahtuu jotain odottamatonta ja poikkeavaa. Odottamatonta ei voi odottaa eikä sen varalta muuttaa toimintaansa/päättää toisin.
No jos päädyt pettämään ilman osaat arvata päätyväsi pettämään, niin ihan sama pätee kyllä sinuunkin. Pariutukaa muiden sellaisten kanssa, jotka eivät osaa arvata koska päätyvät vähän vahingossa sutaisemaan vierasta. Näitä kun ei ihan oikeasti käy meille kaikille, vaikka te miten sitkeästi yritättekin väittää.
Jokaisella on joskus ensimmäinen kertansa. Harvempi sitä tietää ennalta saati suunnittelee.
No niinpä tietysti. Ja tällä selityksellä te haluatte sitten itse niitä uskollisia puolisoita vaikka ette kykene samaan.
Ketkä te? Mikseivät kykene? Unohditko ehkä pointtisi vimmatun sanomisentarpeen jalkoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa minulle, että täällä on korkeintaan yksi tai kaksi ihmisistä tätä pettämistä puolustamassa, koska tämä ketju alkaa jo saamaan tragikoomisia piirteitä. Minä olen joskus itsekin pettänyt, samoin kumppanini. Myös osa tutuistani on olleet uskottomia. Kuitenkaan koskaan en ole kuullut kenenkään suusta niin naurettavia selittelyjä kuin täällä. Jokainen tuntemani pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja olevansa teoistaan itse vastuussa. Yksikään ei yritä väittää, ettei olisi muka voinut toimia toisin, saati sitten naamioida uskottomuutta jotenkin kieroutuneeksi merkiksi sitoutumisesta kuten osa tässä ketjussa tuntuu tekevän. Haloo, aikuiset (?) ihmiset.
Kiinnostaisi tietää, että onko nämä kiihkeimmät puolustelijat edes itse pettäneitä, vai niitä anteeksi antaneita petettyjä joiden on vaan uskoteltava itselleen näitä vahinkopettämisteesejä pystyäkseen jatkamaan suhdetta? Vai kenties näitä rasittavia puolestaloukkaantujia, joiden mielestä mitään tai ketään ei saisi ikinä kritisoida kun se on niin kauhian "mustavalkoista"?
Oikeasti. Pettäminen on p*rseestä ja satuttaa syvältä. Se kertoo omasta kypsymättömyydestä, epärehellisyydestä, itsekkyydestä ja puutteellisesta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan. Jotkut pettää silti ja se on elämää, mutta aikuinen ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa olla siitä pahoillaan. Sen sijaan, että selittelisi 28 sivua siitä miten se ei mitenkään ollut oma vika vaan kaikkien muiden.
Kauhea tunteellinen paatos, mutta edelleenkään kukaan ei ole puolustellut pettämistä eikä väittänyt ettei se olisi ihan oma vika ja virhe.
Ai täällä on sitten 28 sivua ihan turhaa vääntöä siitä, miten pettämään vaan "päädytään", "ajaudutaan" ja "erehdytään"? Selvä juttu, pettäminen on sitten väärin ja pettäjän omaa syytä. Koko keskustelua ei sitten tarvinne jatkaa kun kerran ollaan kaikki samaa mieltä. Hyvä juttu, saatiin tämäkin sitten vihdoin ratkaistua.
Ei se ole turhaa vääntöä, vaan keskustelua siitä, millaiset seikat ovat johtaneet pettämiseen.
On helppo todeta yhdessä että pettäminen on väärin ja pettäjän virheratkaisu. Yhtä lailla voidaan sanoa vaikkapa itsarista, mitä edellä sivuttiin. Se ei silti poista sitä elämän todellisuutta, että pettämiseen tai itsariin johtaa usein pitkä tapahtumaketju jossa on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, eli myös muut ihmiset omine enemmän tai vähemmän tuomittavine tekoineen ovat siinä osallisina. Ihmiset eivät kaiken onnen keskellä yhtäkkiä eräänä kirkkaana päivänä saa loistoideaa pettää puolisoaan harkitusti. Pääsääntöisesti. Taustalla on silloin jotain kipuja ja vaikea tilanne jota ei ole osattu ratkaista. Kyse keskustelussa on nostaa esiin ymmärtämisen inhimillinen näkökulma perinteisen halveksivan tuomitsemisen sijaan tai ainakin rinnalle. Pettämistä voi verrata itsariin jonkinlaisena henkilökohtaisena tragediana josssa läheiset kärsivät ja monesti pettäjäkin. Ymmärrys siitä, että näin voi käydä lähes kenelle tahansa saaattaa pelastaa jonkun tekemästä sitä virhettä. Se, että myöntää mahdollisuutensa sortua virheeseen, olla epätäydellinen, toimia vastoin arvojaan, on tärkeä asia hyväksyä ja voi auttaa reagoimaan ennen peruuttamattomia ratkaisuita.
Mutta kun nuo väitteet joita yrität saada ihmiset "ymmärtämään" ei pidä paikkaansa. Se ei voi käydä kenelle tahansa, tuo on ihan yksiselitteisesti vale. Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä suhteen ristiriitoja ja erilainen sietokyky niille. Siinä missä joku pettää, joku toinen on jo eronnut ja kolmas ei tee kumpaakaan. Neljäs ei ylipäänsä ole niin seksuaalinen ihminen, että petihommat kiinnostelisi vieraissa yhtään sen enempää kuin kotonakaan. Ihmisillä on erilaisia syitä pettää mutta myös erilaisia syitä olla pettämättä. Ei ne syyt kaikilla ole pelkkää "mutku mä olen niin hyvä ihminen" -höttöä, joka menee nurin heti kun suhteessa menee vähän huonosti ja joku vieras sopivasti lirkuttelee.
Ja tuokin, ettei hyvissä suhteissa petettäisi on vale. Osa pettäjistä on nimenomaan omatunnottomia tapapettäjiä, jotka pettävät pelkästä vaihtelun halusta eivätkä edes yritä pysyä uskollisena. Osa katsoo, että uskollisvaatimus on jo lähtökohtaisesti niin kohtuuton, ettei heiltä vois tätä vaatia (vaikka jostain syystä menevät uskollisuutta kuitenkin lupaamaan). Näitä on usein nämä uskottomuusketjut pullollaan, ihme ettei tänne ole vielä eksynyt. Toki netissä on trolleja mutta on näitä livenäkin riittämiin nähty.
Tietysti on hyvä, että ne ihmiset joilla on taipumusta ajatua olosuhteiden uhriksi ja menettää kontrolli ymmärtävät sen ajoissa. Ei tätä samaa saarnaa silti kaikille tarvitse kohdistaa. Henkilökohtaisesti en kyllä haluaisi seurustella ihmisen kanssa, jolle itsekontrolli on niin ylivoimaista kuin täällä maalaillaan. Miten sellaiseen ihmiseen voi jatkossakaan luottaa, jonka olosuhteet pistää pettämään? Yhtäkkiäkö se heikkous sitten sen ensimmäisen harha-askeleen jälkeen lakkaa?
Huvittavaa ja turhaa kyllä yrittää selittää mustavalkojengille sitä että todellisuus ei ole mustavalkoista. Jos ei muuta, niin mustavalko keksii omat olkinukkensa joita kumoamalla syyttää toista valehtelusta ja taas on moraalisesti ylivoimainen itse itseään selkään taputellen. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.
Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?
Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?
No mitä sinä koet sopivaksi reaktioksi? Oletko aidosti sitä mieltä, että exälläsi olisi ollut velvollisuus salata uskottomuutesi muilta ihmisiltä vain siksi, ettei sinulle tule paha mieli kun muutkin saa kuulla asiasta jonka olet kuitenkin oikeasti tehnyt? Minusta se vastuu tarkoittaa sitä, että omien tekojensa ja niiden seurausten kanssa eletään. Muilla ihmisillä on tilanteesta omat mielipiteensä ja heillä on siihen oikeus. Jos joku ei arvosta pettäjää, niin hän saa olla sitä mieltä, se täytyy vaan hyväksyä. Joku taas ei arvosta niitä ihmisiä joilla ylipäänsä on mielipiteitä toisten parisuhdeasioista, heilläkin on tähän oikeus. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada toisen ihmisen hyväksyntä toiminnalleen.
En tiedä olisiko eksän pitänyt salata asia, ehkä meidän tilanteessa kyllä. Hän tiesi että olen jo muutenkin masentunut. Se että tiedän hänen kertoneen myös sellaisille ihmisille jotka eivät mitään osaa pitää omana tietonaan on häneltä todennäköiseati tarkoitusta koko elämäni sabotointia, vaikka muka väitti muuta ja toivoi minulle hyvää. Olen eristäytynyt suunnilleen täysin enkä ole yhteyksissä keneenkään yhteisiin tuttuihin. Uskon että kaikki vihaavat mua. Tarvitsisin apua, mutta toisaalta en näe järkeä sitä hakea koska olenhan läpeensä epäonnistunut ja huono ihminen tekojeni vuoksi ja todennäköisesti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä. Miksi edes yrittäisin voida paremmin koska ansaitsen kaiken paskan niskaani, niin kuin moni täällä sanoo.
Vastauksena kysymykseesi siis, en osaa sanoa. Sinällään ajattelen että nuo ovat parisuhteen yksityisasioita vähän niin kuin seksielämä ja monet muut asiat joista puhutaan vain parisuhteen sisällä. Mutta varmaan moni on sitä mieltä että pettämällä menettää oikeuden kaikkeen yksityisyyteen ja eksä olisi ollut oikeutettu vaikka haukkumaan meidän seksielämääkin sen jälkeen kaikille.
Niin no eihän parisuhteessa varsinaisesti ole sellaista subjektiivista oikeutta yksityisyyteen jonka voisi menettää. Aina se on lopulta kumppanin hyvän tahdon varassa mitä asioita hän haluaa ulkopuolisten kanssa jakaa. Jos loukkaa kumppania syvästi, niin on hyväksyttävä riski että tämä hyvä tahto menetetään. Eikä tämä koske pelkästään pettäjiä. Harvoin vaikkapa alkoholistin puoliso jaksaa enää eron hetkellä peitellä kumppaninsa töppäilyjä. Ja tavallaan on minusta kohtuutontakin vaatia, ettei syvästi loukattu ihminen saisi käsitellä tapahtunutta muiden kanssa puhumallakin. Kun on saanut riittävän pahasti turpaan, niin harvoin siinä lojaalius enää kohtaan enää kovin paljon vaakakupissa painaa, kun on se omakin tuska ja pettymys käsiteltävänä.
Se on totta, tietenkin hänellä oli oikeus käsitellä asiaa. Olisin vain toivonut että hänellä olisi ollut edes hieman pelisilmää miettiä keille juorukelloille niistä asioista puhuu, mikäli tosiaan sanojensa mukaan lopulta toivoi mulle vain hyvää.
No itse sain ansioni mukaan, hänellä menee nykyään hyvin ja varmasti paljon paremmin kuin olisi mun kanssa ikinä mennyt. Paremman näköinen puolisokin. Hyvät ihmiset ansaitseekin hyvää ja huonot huonoa. Näin kävi tässäkin. Olkaa kaikki mustavalkot nyt tyytyväisiä siitä että paha sai jälleen palkkansa ja todennäköisesti päättää päivänsä jossain vaiheessa.
Varmasti se exäkin olisi toivonut sinun hoitavan asiat hieman toisin. Ette hoitaneet ja nyt pitäisi kummankin päästä eteenpäin. Tuskin kukaan on tyytyväinen jos sinä äärimmäiseen ratkaisuun päädyt, toivottavasti saisit asiasi kuntoon vaikka terapian avulla jos ei muuten.
Pettäjä hakee usein muiden pohjatonta ihailua.
Miten on täälläkin pettämistä puolustelevat:
Annatteko ilman kumia kun petätte?
Annatteko laueta suuhunne?
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä hakee usein muiden pohjatonta ihailua.
Miten on täälläkin pettämistä puolustelevat:
Annatteko ilman kumia kun petätte?
Annatteko laueta suuhunne?
Sä sen sijaan haet seksuaalista tyydytystä näistä jutteluketjuista. Netissä on kirjoitettuja tarinoita, mikset käytä niitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä hakee usein muiden pohjatonta ihailua.
Miten on täälläkin pettämistä puolustelevat:
Annatteko ilman kumia kun petätte?
Annatteko laueta suuhunne?
Sä sen sijaan haet seksuaalista tyydytystä näistä jutteluketjuista. Netissä on kirjoitettuja tarinoita, mikset käytä niitä
Eli meni sen verran ihon alle molemmat....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.
Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?
Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?
No mitä sinä koet sopivaksi reaktioksi? Oletko aidosti sitä mieltä, että exälläsi olisi ollut velvollisuus salata uskottomuutesi muilta ihmisiltä vain siksi, ettei sinulle tule paha mieli kun muutkin saa kuulla asiasta jonka olet kuitenkin oikeasti tehnyt? Minusta se vastuu tarkoittaa sitä, että omien tekojensa ja niiden seurausten kanssa eletään. Muilla ihmisillä on tilanteesta omat mielipiteensä ja heillä on siihen oikeus. Jos joku ei arvosta pettäjää, niin hän saa olla sitä mieltä, se täytyy vaan hyväksyä. Joku taas ei arvosta niitä ihmisiä joilla ylipäänsä on mielipiteitä toisten parisuhdeasioista, heilläkin on tähän oikeus. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada toisen ihmisen hyväksyntä toiminnalleen.
En tiedä olisiko eksän pitänyt salata asia, ehkä meidän tilanteessa kyllä. Hän tiesi että olen jo muutenkin masentunut. Se että tiedän hänen kertoneen myös sellaisille ihmisille jotka eivät mitään osaa pitää omana tietonaan on häneltä todennäköiseati tarkoitusta koko elämäni sabotointia, vaikka muka väitti muuta ja toivoi minulle hyvää. Olen eristäytynyt suunnilleen täysin enkä ole yhteyksissä keneenkään yhteisiin tuttuihin. Uskon että kaikki vihaavat mua. Tarvitsisin apua, mutta toisaalta en näe järkeä sitä hakea koska olenhan läpeensä epäonnistunut ja huono ihminen tekojeni vuoksi ja todennäköisesti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä. Miksi edes yrittäisin voida paremmin koska ansaitsen kaiken paskan niskaani, niin kuin moni täällä sanoo.
Vastauksena kysymykseesi siis, en osaa sanoa. Sinällään ajattelen että nuo ovat parisuhteen yksityisasioita vähän niin kuin seksielämä ja monet muut asiat joista puhutaan vain parisuhteen sisällä. Mutta varmaan moni on sitä mieltä että pettämällä menettää oikeuden kaikkeen yksityisyyteen ja eksä olisi ollut oikeutettu vaikka haukkumaan meidän seksielämääkin sen jälkeen kaikille.
Niin no eihän parisuhteessa varsinaisesti ole sellaista subjektiivista oikeutta yksityisyyteen jonka voisi menettää. Aina se on lopulta kumppanin hyvän tahdon varassa mitä asioita hän haluaa ulkopuolisten kanssa jakaa. Jos loukkaa kumppania syvästi, niin on hyväksyttävä riski että tämä hyvä tahto menetetään. Eikä tämä koske pelkästään pettäjiä. Harvoin vaikkapa alkoholistin puoliso jaksaa enää eron hetkellä peitellä kumppaninsa töppäilyjä. Ja tavallaan on minusta kohtuutontakin vaatia, ettei syvästi loukattu ihminen saisi käsitellä tapahtunutta muiden kanssa puhumallakin. Kun on saanut riittävän pahasti turpaan, niin harvoin siinä lojaalius enää kohtaan enää kovin paljon vaakakupissa painaa, kun on se omakin tuska ja pettymys käsiteltävänä.
Se on totta, tietenkin hänellä oli oikeus käsitellä asiaa. Olisin vain toivonut että hänellä olisi ollut edes hieman pelisilmää miettiä keille juorukelloille niistä asioista puhuu, mikäli tosiaan sanojensa mukaan lopulta toivoi mulle vain hyvää.
No itse sain ansioni mukaan, hänellä menee nykyään hyvin ja varmasti paljon paremmin kuin olisi mun kanssa ikinä mennyt. Paremman näköinen puolisokin. Hyvät ihmiset ansaitseekin hyvää ja huonot huonoa. Näin kävi tässäkin. Olkaa kaikki mustavalkot nyt tyytyväisiä siitä että paha sai jälleen palkkansa ja todennäköisesti päättää päivänsä jossain vaiheessa.
Varmasti se exäkin olisi toivonut sinun hoitavan asiat hieman toisin. Ette hoitaneet ja nyt pitäisi kummankin päästä eteenpäin. Tuskin kukaan on tyytyväinen jos sinä äärimmäiseen ratkaisuun päädyt, toivottavasti saisit asiasi kuntoon vaikka terapian avulla jos ei muuten.
Eiköhän nämä tämänkin palstan raivoavat mustavalkot olisi kovinkin tyytyväisiä jos saisivat tietää että yksi pettäjäkusipäänarsisti poistuisi täältä tekemästä enää mitään pahaa kellekään. Koska hei kerran pettäjä aina pettäjä, tämähän ei ole virhe mistä voi oppia vaan aina tahallinen ja harkittu kusipään teko. Näiltä ihmisiltä toisen tapp*misen saa varmaan ennemmin anteeksi kuin pettämisen, sehän on sitä alinta saastaa. Kuten tuolla yksi esimerkki tämän ketjun jollain sivulla oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä hakee usein muiden pohjatonta ihailua.
Miten on täälläkin pettämistä puolustelevat:
Annatteko ilman kumia kun petätte?
Annatteko laueta suuhunne?
Sä sen sijaan haet seksuaalista tyydytystä näistä jutteluketjuista. Netissä on kirjoitettuja tarinoita, mikset käytä niitä
Eli meni sen verran ihon alle molemmat....
Ei kun sä laukeamisista ja kumeista jankkaaja olet oikeasti avun tarpeessa. Ei tuo pakonomainen jankkaus joka ketjussa ole kovin tervettä.
Et oikein ymmärrä kai lukemaasi hyvin. Tuossa verrattiin juomaan ryhtymistä syynä pettämiseen, liikenteeseen lähtemiseen syynä onnettomuuteen joutumiseen.
On totta että ihmiselämän voi nähdä tapahtumien ketjuna, jossa aikaisemmat valinnat johtavat uudenlaisiin valintatilanteisiin, mutta on järjetöntä vaatia ennaltanäkemisen kykyä pelkän jälkiviisauden perusteella esimerkiksi niin että olisi pitänyt ennalta tietää eräänä päivänä joutuvansa vakavaan onnettomuuteen lähtiessään totuttuun ja tavalliseen tapaan töihin, aivan kuten että olisi muka pitänyt osata arvata päätyvänsä kännissä pettämään lähtiessään juhlimaan samoin kuin tuhat kertaa aiemminkin on lähtenyt. Jonain päivänä asiat eivät menekään ennakoidusti kuten aiemmin, vaan tapahtuu jotain odottamatonta ja poikkeavaa. Odottamatonta ei voi odottaa eikä sen varalta muuttaa toimintaansa/päättää toisin.