Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille
09.09.2020 |
Lukekaa loppuun asti ennen kuin kommentoitte.
https://anna.fi/havaintoja-parisuhteesta/onko-seksi-edes-pahinta-pettam…
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.
Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.
VMP
Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.
En itseasiassa sanonut, ettei pettäjä olisi vastuussa pettämisestään. Tottakai on. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kaikille ihmisille, että erotaan ensin. Jos kumppani käyttää väkivaltaa, ei henkilö uskalla sanoa mistään asioista hänelle. Tämä olisi helppoa jos ei olisi lapsia. Voisi vain häippäistä. Mutta kun on lapset niin vaikka puoliso olisi hirveä, on hän silti äiti/isä ja lapsia täytyy ajatella eroa suunnitellessa. Joskus se pettäjä hakee rohkaisua ja vertaistukea ulkopuolelta, jotta pystyisi tekemään sen teon, siis erota.
Lapset ja lapset, pelkkä tekosyy. Sairaassa suhteessahan lasten onkin hyvä olla ja kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.
Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.
Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?
Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?
Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.
Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.
Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.
Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?
Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä.
Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana.
ohis
Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.
No, kenellä luiskahtaa, kenellä ei. Te pettämisen puolustelijat koette usein tarvetta väittää, että kuka tahansa pettäisi teidän tilanteessanne. Näinhän se ei ole. Oikeasti ihmisillä on erilainen alttius pettää erilaisista syistä. Jos ne, joilla ei ole huonossakaan suhteessa taipumusta vahinkoluiskahduksiin haluavat samanlaisen kumppanin niin siinä ei ole väärää tai mustavalkoista. Tai ihan yhtä mustavalkoista se on teilläkin tuputtaa tuota omaa vahinkopettämisideologiaanne kaikille muille.
-eri
En ole koskaan henkilökohtaisesti pettänyt, eikä minua ole (tietääkseni) parisuhteessa petetty.
En silti jaksa uskoa siihen, että kaikki pettäjät olisivat yksinkertaisesti pahoja: narsisteja, puolisoaan vihaavia, kostopettäjiä, hyväksikäyttäjiä jne. jne. Pettäminen on NIIN yleistä, että sitä tekevistä suuri enemmistö tuskin on mitään vihaisia, katkeria, kostonhaluisia ilkiöitä tai narsistisia psykopaatteja.
Pettämisen syiden analysointi voi olla ylitulkintaa.
Occamin partaveitsi: ihmiset ovat tyhmiä. Ihmiset ajautuvat tilanteisiin, joissa tekevät tyhmiä asioita, joita myöhemmin katuvat. Tyhmyydellä ei voi tietenkään puolustella omaa käytöstään, eivätkä ihmiset usein voi myöntää myöskään sitä, että ovat niin hirveitä, että pettivät tunteettomasti ja kylmästi, ajattelematta puolisoaan lainkaan - eikä viimeksi mainittu asia olisi edes koko totuus.
Tästä johtuu helposti se, että selitykseksi tarjotaan vikaa omassa parisuhteessa tai puolisossa.
"Oikeastaan petin, koska parisuhteemme...". "Oikeastaan petin, koska puolisoni...".
Näin alkaa usein tarina, josta tulee parisuhteen kauhuja maalaileva kertomus, jossa pyritään luomaan ymmärrystä omalle usein tyhmyydestä, tilannetajuttomuudesta ja ääliömäisyydestä johtuneelle pettämiselle.
Kyllä, pettämistä tapahtuu paljon, mikä kertoo siitä että aika harvalla on selkärankaa. Valitkaa kumppaninne tarkoin. Veikkaan, että aika moni parisuhde on muutenkin rakennettu ihan väärälle pohjalle ja pettäminen on odotettavissa, koska suhteessa ei ole mitään syvempää kuin pinnallinen viehätys ja alkuhuuman väistyessä se haetaan toisesta suunnasta uudestaan. Tai ehkä luonto on sen näin tarkoittanut, ihmisparkaa viedään kuin pientä elukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.
Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.
Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.
Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.
Turha selitellä.
Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?
Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.
Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.
Eroaminen on siis vaikeaa, mutta pettäminen helppoa? Okkeeeeei...
Niin. Pelkkä paneminen on ihan eri suuruusluokan asia kuin alkaa purkaa parisuhdetta ellei peräti perhettä ja kotia.
Näinhän ne pettäjät ajattelee. Harmi vaan, ettei tätä tule kerrottua kumppanille jo suhteen alkumetreillä.
Itsestäänselvyyksiä ei tartte täysjärkisille kertoa.
Juuri tällaisista asioista pitäisi keskustella, joita joku pitää ylimielisesti itsestäänselvyytenä, mutta tosiasiassa jakaa tunnetusti mielipiteitä laidasta laitaan. On pelkästään idoottimaista vaan olettaa, että kumppanillekin uskottomuus on pikkujuttu vain siksi että se on itselle sellainen.
Mistä sait päähäsi että se on kellekään pikkujuttu?
No, esitetään asia sitten vaikka näin. Edellä todettiin, että pelkkä paneminen on eri suuruusluokan juttu kuin parisuhteen lopettaminen ja että jokainen täysjärkinen ymmärtää sen. Kuitenkin on tunnettu fakta, että usein se uskottomuus nimenomaan johtaa parisuhteen päättymiseen. Silloin on lähinnä typerää lähteä vaan siitä ajatuksesta, että kumppani olisi samaa mieltä tästä pelkän panemisen merkityksen vähäisyydestä pitkään parisuhteeseen verrattuna, tai saattaa erehtyä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jolle se "pelkkä paneminen" on varsin hyvä syy nostaa kytkintä. Parempi, että molemmat on samoilla linjoilla ettei se nyt niin paha ole jos vähän käy sutaisemassa. Kun monille, rohkenen väittää että useimmille se todellakin on juuri niin paha ettei sen jälkeen ole koko parisuhdetta enää ollenkaan.
Sinä puhut seurausten suuruusluokasta mutta keskustelu koski tekoon ryhtymisen helppoutta. Ero on aina tosi iso ja vakava päätös, elämän suurin ja ratkaiseva mullistus. Pettäminen on hyvin pieni hetkellinen päätös tai jopa suorastaan ajautuminen ilman varsinaista aktiivista toimintaa ja selkeää päätöstä mistään, se ei teon tasalla muuta yhtään mitään.
Ei muuta mitään? Sehän on käytännössä eron toteuttaminen paskamaisella tavalla, jos jää kiinni. Vaikkei jäisikään, vain psykopaatti voi elää suhteessaan sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei muuta mitään, huhhuh. Narsistista paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä pettävät äidit, joiden perustelu on se etteivät saa läheisyyttä omalta mieheltään, mutta eivät halua erota. Olen miehenä törmännyt useampaankin tällaiseen tapaukseen ja tullut siihen päätelmään etteivät nämä naiset uskalla myöntää itselleen että ovat perheenperustamiskiimassaan tehneet väärän valinnan. Sen oikean puolison etsimiseen kannattaisi nähdä enemmän vaivaa, eikä mennä nopeinta reittiä.
Kaikki ihmiset eivät ole luonnostaan sellaisia, että nähdään pari vuotta vaivaa nuorena sen oikean löytämiseen, ja sitten kaikki on auvoa elämän loppuun siitä edespäin. Oikea valinta voi olla juuri sitä jossain elämän tilanteessa. Kun menee kymmenen, kaksikymmentä vuotta, valinta ei välttämättä enää ole eniten oikea. Kenties jopa aivan väärä. Ihmiset ja heidän tarpeensa ja toiveensa muuttuvat elämän varrella. Mutta siitä lähteminen, kun ei tiedä onko mitään oikeampaa tai sopivampaa olemassakaan, on aina todella suuri riski ja hankalaa, etenkin jos on niitä lapsia. Sitten voi jonkinlainen tyytymättömyys kalvaa pitkäänkin ja sitä pitää normaalina, kunnes se ei sitä olekaan.
Hankalaa näissä asioissa on (muille kuin mustavalkoisille ihmisille jotka tuntevat itsensä ja tunteensa ja ajatuksensa läpikotaisin ja ennakkoon) että asiat muuttuvat joskus pitkän ajan sisällä jolloin omia tai suhteen ongelmia ei sisältä käsin tiedosta kunnolla. Kuten joku aiemmin sanoi, harva herää yhtenä tiettynä aamuna siihen vahvaan ymmärrykseen että juuri tänään on oikea päivä erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.
Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.
Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.
Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.
Turha selitellä.
Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?
Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.
Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.
Eroaminen on siis vaikeaa, mutta pettäminen helppoa? Okkeeeeei...
Niin. Pelkkä paneminen on ihan eri suuruusluokan asia kuin alkaa purkaa parisuhdetta ellei peräti perhettä ja kotia.
Näinhän ne pettäjät ajattelee. Harmi vaan, ettei tätä tule kerrottua kumppanille jo suhteen alkumetreillä.
Itsestäänselvyyksiä ei tartte täysjärkisille kertoa.
Juuri tällaisista asioista pitäisi keskustella, joita joku pitää ylimielisesti itsestäänselvyytenä, mutta tosiasiassa jakaa tunnetusti mielipiteitä laidasta laitaan. On pelkästään idoottimaista vaan olettaa, että kumppanillekin uskottomuus on pikkujuttu vain siksi että se on itselle sellainen.
Mistä sait päähäsi että se on kellekään pikkujuttu?
No, esitetään asia sitten vaikka näin. Edellä todettiin, että pelkkä paneminen on eri suuruusluokan juttu kuin parisuhteen lopettaminen ja että jokainen täysjärkinen ymmärtää sen. Kuitenkin on tunnettu fakta, että usein se uskottomuus nimenomaan johtaa parisuhteen päättymiseen. Silloin on lähinnä typerää lähteä vaan siitä ajatuksesta, että kumppani olisi samaa mieltä tästä pelkän panemisen merkityksen vähäisyydestä pitkään parisuhteeseen verrattuna, tai saattaa erehtyä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jolle se "pelkkä paneminen" on varsin hyvä syy nostaa kytkintä. Parempi, että molemmat on samoilla linjoilla ettei se nyt niin paha ole jos vähän käy sutaisemassa. Kun monille, rohkenen väittää että useimmille se todellakin on juuri niin paha ettei sen jälkeen ole koko parisuhdetta enää ollenkaan.
Sinä puhut seurausten suuruusluokasta mutta keskustelu koski tekoon ryhtymisen helppoutta. Ero on aina tosi iso ja vakava päätös, elämän suurin ja ratkaiseva mullistus. Pettäminen on hyvin pieni hetkellinen päätös tai jopa suorastaan ajautuminen ilman varsinaista aktiivista toimintaa ja selkeää päätöstä mistään, se ei teon tasalla muuta yhtään mitään.
Ei muuta mitään? Sehän on käytännössä eron toteuttaminen paskamaisella tavalla, jos jää kiinni. Vaikkei jäisikään, vain psykopaatti voi elää suhteessaan sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei muuta mitään, huhhuh. Narsistista paskaa.
On suuri ero siinä, toteuttaako eron päätöksellä varmasti vai tekeekö tyhmyyksiä joista SAATTAA seurata ero JOS jää kiinni. Ehdoton varmuus vs. kahden ehdon takainen mahdollisuus. Jos olisi varma että haluaa eron, tietysti silloin päätös erota on helppo. Usein se on elämän vaikeimpia asioita päättää.
Kukaan ei ole väittänyt että suhde jatkuisi pettämisen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut jos siitä varsinkin jää kiinni. Se on omaa ylitulkintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.
Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.
Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?
Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?
Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.
Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.
Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.
Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?
Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä.
Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana.
ohis
Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.
No, kenellä luiskahtaa, kenellä ei. Te pettämisen puolustelijat koette usein tarvetta väittää, että kuka tahansa pettäisi teidän tilanteessanne. Näinhän se ei ole. Oikeasti ihmisillä on erilainen alttius pettää erilaisista syistä. Jos ne, joilla ei ole huonossakaan suhteessa taipumusta vahinkoluiskahduksiin haluavat samanlaisen kumppanin niin siinä ei ole väärää tai mustavalkoista. Tai ihan yhtä mustavalkoista se on teilläkin tuputtaa tuota omaa vahinkopettämisideologiaanne kaikille muille.
-eri
En ole koskaan henkilökohtaisesti pettänyt, eikä minua ole (tietääkseni) parisuhteessa petetty.
En silti jaksa uskoa siihen, että kaikki pettäjät olisivat yksinkertaisesti pahoja: narsisteja, puolisoaan vihaavia, kostopettäjiä, hyväksikäyttäjiä jne. jne. Pettäminen on NIIN yleistä, että sitä tekevistä suuri enemmistö tuskin on mitään vihaisia, katkeria, kostonhaluisia ilkiöitä tai narsistisia psykopaatteja.
Pettämisen syiden analysointi voi olla ylitulkintaa.
Occamin partaveitsi: ihmiset ovat tyhmiä. Ihmiset ajautuvat tilanteisiin, joissa tekevät tyhmiä asioita, joita myöhemmin katuvat. Tyhmyydellä ei voi tietenkään puolustella omaa käytöstään, eivätkä ihmiset usein voi myöntää myöskään sitä, että ovat niin hirveitä, että pettivät tunteettomasti ja kylmästi, ajattelematta puolisoaan lainkaan - eikä viimeksi mainittu asia olisi edes koko totuus.
Tästä johtuu helposti se, että selitykseksi tarjotaan vikaa omassa parisuhteessa tai puolisossa.
"Oikeastaan petin, koska parisuhteemme...". "Oikeastaan petin, koska puolisoni...".
Näin alkaa usein tarina, josta tulee parisuhteen kauhuja maalaileva kertomus, jossa pyritään luomaan ymmärrystä omalle usein tyhmyydestä, tilannetajuttomuudesta ja ääliömäisyydestä johtuneelle pettämiselle.
Kyllä, pettämistä tapahtuu paljon, mikä kertoo siitä että aika harvalla on selkärankaa. Valitkaa kumppaninne tarkoin. Veikkaan, että aika moni parisuhde on muutenkin rakennettu ihan väärälle pohjalle ja pettäminen on odotettavissa, koska suhteessa ei ole mitään syvempää kuin pinnallinen viehätys ja alkuhuuman väistyessä se haetaan toisesta suunnasta uudestaan. Tai ehkä luonto on sen näin tarkoittanut, ihmisparkaa viedään kuin pientä elukkaa.
Varmasti on paljon tuollaista. Toisaalta jos alkuhuuma on se mitä kaipaa, sen päätyttyä on helppo ensin erota ja sitten etsiä uusi huuma, jos siis parisuhteessa ei ole muita sitovia tekijöitä. Silloin on helppo olla selkärankainen. Vaikeaa se on silloin, jos kyse on muista asioista, kuten siitä että rakastaa ja on sitoutunut, mutta ei saa kumppaniltaan tarvitsemaansa huomiota, välittämistä, läheisyyttä jne. Saati jos on lapsia, joiden etu painaa vaakakupissa paljon. Silloin eroa ei herkästi tehdä vaan sinnitellään jopa kärsien pitkäänkin. Tällöin pettämiseen sortuu helpommin otollisen tilaisuuden tullen, jos siltä toiselta saakin niitä puuttuvia asioita. Tätäkin tapahtuu ilmeisen paljon, ja tällaisesta avauksen tapauksessa myös oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.
Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.
En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.
Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle?
Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.
Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku.
Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.
Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on?
Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.
Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan?
Itsemurha on yhtälailla yksilön oma valinta kuten pettäminenkin. Sitä on turha yrittää vyöryttää toisen niskoille tai toisen kokea siitä syyllisyyttä.
Tunnen itsemurhaan päätyneen ihmisen. Kyllä tämä teko pani hänen läheisensä miettimään omaa syyllisyyttään ja osuttaan tapahtuneeseen. Miksi hän päätyi tähän? Olisiko käynyt toisin jos minä olisin toiminut toisin? Jos olisin huomanut, puhunut ,tehnyt jotain toisin. Kyllä me toiset kannamma syyllisyytt. Miksi ei huomattu ongelmia ajoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.
Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.
VMP
Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.
En itseasiassa sanonut, ettei pettäjä olisi vastuussa pettämisestään. Tottakai on. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kaikille ihmisille, että erotaan ensin. Jos kumppani käyttää väkivaltaa, ei henkilö uskalla sanoa mistään asioista hänelle. Tämä olisi helppoa jos ei olisi lapsia. Voisi vain häippäistä. Mutta kun on lapset niin vaikka puoliso olisi hirveä, on hän silti äiti/isä ja lapsia täytyy ajatella eroa suunnitellessa. Joskus se pettäjä hakee rohkaisua ja vertaistukea ulkopuolelta, jotta pystyisi tekemään sen teon, siis erota.
Lapset ja lapset, pelkkä tekosyy. Sairaassa suhteessahan lasten onkin hyvä olla ja kasvaa.
Lasten hyvinvoinnin ja edun huomioimisen pitäminen vain tekosyynä on aika näköalatonta ja mustavalkoista ajattelua. Silloin kun puhutaan perheen särkymisestä, se on enemmän kuin parisuhteen katkaiseminen. Perhe on laajempi ja monitahoisempi kokonaisuus. Joillekin perhe on tärkein arvo valintoja ohjaamassa. Se voi mennä yli oman hyvinvoinnin tai yli uskollisuusvaatimuksen.
Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.
Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?
Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämiseen syyllistyy vain pettäjä itse ja kumppani (mikäli tietoinen pettäjän statuksesta). Jos parisuhteessa on muita ongelmia niin se on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Jostain syystä maailmassa on paljon liittoja, jotka ovat päättyneet eroon ja vasta sitten on päädytty uuteen intiimiin suhteeseen. Mutta selkeästi pettäjä ei halua uutta suhdetta tai edes erota vanhasta, vaan lähinnä seksiä jonkun toisen kanssa, sitä tosiasiaa sitten selitellään ja oikeutetaan eri syillä.
En usko, että kukaan pettäjä uskoo sen oman kylmän suhteen muuttuvan lämpimäksi, mutta voidakseen pitää ne rusinat siellä pullassa kylläkin kelpaa heille. Monesti se ei vaan tunnu siitä puolisosta kivalta. Käytetään hyväksi kaikessa muussa, mutta (lisä)seksi haetaan ulkopuolelta ja sitten se vielä salataan.
Kyllähän noita kaikenlaisia parisuhteita on. Kertoo vain puolisolle millaisen haluaa. Vapaan, suljetun, moni, poly ja ties minkä suhteen ja puoliso sitten hyväksyy tai ei. Mutta muuttaa sopimusta kesken kaiken eikä kertoa siitä toiselle ei ole kovin reilua. Oli se toinen sitten millainen tahansa. Koska kuten sen toisenkin kohdalla, kun ja jos hän muuttuu millaiseksi tahansa, se toinenkin voi ottaa eron.
Ohjeesi on oikeastaan hyvä. Jos tiedät pettäväsi, kerro se etukäteen tai älä ryhdy. Toinen tekee sitten tietoisen päätöksen.Mustavalkoisen satumaailman ulkopuolella on tietty harmin paikka, että sitä ei ennakkoon tiedä. Siksi ohje on yhtä hyödytön kuun eroamaan kehottavakin.
Olin itse uskollinen 18 vuotta ilman vähäisintäkään aietta, halua tai toivetta pettää. En ollut pettäjä. Halveksuin pettäjiä. Olin ja olen edelleen äärimmäisen lojaali ihminen. Mutta olin vuosia henkisen väkivallan uhri ja yritin yksin korjata parisuhdetta. Siihen pisteeseen, että se uhkasi jo mielenterveyttäni. Sitten yks kaks rakastuin tapaamaani uuteen ihmiseen ja ilman mitään suunnitelmia löysin itseni hänen kanssaan sängystä aivan yllättäen. Se siitä sitten. Maailmankuva meni kerrasta uusiksi. Tuolloin ymmärsin vasta, miten feikkiä pitkä suhteeni oli ja kuinka onneton siinä olin. Tarvitsin yhden ja vain ja ainoastaan yhden yön toisen kanssa ymmärtääkseni sen kaiken. Avatakseni silmäni. Ilman sitä voisi joku olla jo hengetön.
Yritys numero 12559 selittää pettämistä kauniilla tarinalla. Mutta silti sinäkin teit sen tietoisen päätöksen, että pistit genitaalisi yhteen jonkun kanssa, ei se "vain tapahdu" kuin jossain satumaailmassa. Säälittävää selittelyä.
Minusta säälittävää on lähinnä sinun maailmankuvasi, jossa koko elämä kaikkine piirteineen, parisuhde ynnä muu, supistuu irvokkaaksi genitaaliyhdynnäksi, ikään kuin ihmisyyteen ei sisältyisi mitään muuta. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.
Kukaan ei pakottanut lähtemään aamulla pyörällä töihin. Oma vika jos liukkaalla kaatui lyöden päänsä kuolettavasti. Tyhmä teko joo.
Vierailija kirjoitti:
Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.
Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?
Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?
No mitä sinä koet sopivaksi reaktioksi? Oletko aidosti sitä mieltä, että exälläsi olisi ollut velvollisuus salata uskottomuutesi muilta ihmisiltä vain siksi, ettei sinulle tule paha mieli kun muutkin saa kuulla asiasta jonka olet kuitenkin oikeasti tehnyt? Minusta se vastuu tarkoittaa sitä, että omien tekojensa ja niiden seurausten kanssa eletään. Muilla ihmisillä on tilanteesta omat mielipiteensä ja heillä on siihen oikeus. Jos joku ei arvosta pettäjää, niin hän saa olla sitä mieltä, se täytyy vaan hyväksyä. Joku taas ei arvosta niitä ihmisiä joilla ylipäänsä on mielipiteitä toisten parisuhdeasioista, heilläkin on tähän oikeus. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada toisen ihmisen hyväksyntä toiminnalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”
Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.
Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.
Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään.
No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.
Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.
Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.
Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.
-eri
Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.
Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy.
Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?
Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.
Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.
Kukaan ei pakottanut lähtemään aamulla pyörällä töihin. Oma vika jos liukkaalla kaatui lyöden päänsä kuolettavasti. Tyhmä teko joo.
Voi luoja. Olen eri kirjoittaja, mutta nytkö täällä verrataan jo pettämistä onnettomuuteen joutumiseen? Tämä on jo harvinaisen paksua.
Sovitaanko niin, että te joiden mielestä ihmiseltä voi ihan vahingossa lähteä pöksyt ja ihan erehdyksessä luiskahtaa elin sisäkkäin toisen kanssa voisitte tästä lähtien seukata ihan vaan keskenänne. Me joilla on normaali terveen aikuisen itsekontrolli seukataan sitten keskenämme. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.
Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.
VMP
Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.
En itseasiassa sanonut, ettei pettäjä olisi vastuussa pettämisestään. Tottakai on. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kaikille ihmisille, että erotaan ensin. Jos kumppani käyttää väkivaltaa, ei henkilö uskalla sanoa mistään asioista hänelle. Tämä olisi helppoa jos ei olisi lapsia. Voisi vain häippäistä. Mutta kun on lapset niin vaikka puoliso olisi hirveä, on hän silti äiti/isä ja lapsia täytyy ajatella eroa suunnitellessa. Joskus se pettäjä hakee rohkaisua ja vertaistukea ulkopuolelta, jotta pystyisi tekemään sen teon, siis erota.
Lapset ja lapset, pelkkä tekosyy. Sairaassa suhteessahan lasten onkin hyvä olla ja kasvaa.
Lasten hyvinvoinnin ja edun huomioimisen pitäminen vain tekosyynä on aika näköalatonta ja mustavalkoista ajattelua. Silloin kun puhutaan perheen särkymisestä, se on enemmän kuin parisuhteen katkaiseminen. Perhe on laajempi ja monitahoisempi kokonaisuus. Joillekin perhe on tärkein arvo valintoja ohjaamassa. Se voi mennä yli oman hyvinvoinnin tai yli uskollisuusvaatimuksen.
Mutta silti ollaan valmiita rikkomaan se perhe uskottomuudella ja riitaisalla erolla?
Sanokaa minulle, että täällä on korkeintaan yksi tai kaksi ihmisistä tätä pettämistä puolustamassa, koska tämä ketju alkaa jo saamaan tragikoomisia piirteitä. Minä olen joskus itsekin pettänyt, samoin kumppanini. Myös osa tutuistani on olleet uskottomia. Kuitenkaan koskaan en ole kuullut kenenkään suusta niin naurettavia selittelyjä kuin täällä. Jokainen tuntemani pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja olevansa teoistaan itse vastuussa. Yksikään ei yritä väittää, ettei olisi muka voinut toimia toisin, saati sitten naamioida uskottomuutta jotenkin kieroutuneeksi merkiksi sitoutumisesta kuten osa tässä ketjussa tuntuu tekevän. Haloo, aikuiset (?) ihmiset.
Kiinnostaisi tietää, että onko nämä kiihkeimmät puolustelijat edes itse pettäneitä, vai niitä anteeksi antaneita petettyjä joiden on vaan uskoteltava itselleen näitä vahinkopettämisteesejä pystyäkseen jatkamaan suhdetta? Vai kenties näitä rasittavia puolestaloukkaantujia, joiden mielestä mitään tai ketään ei saisi ikinä kritisoida kun se on niin kauhian "mustavalkoista"?
Oikeasti. Pettäminen on p*rseestä ja satuttaa syvältä. Se kertoo omasta kypsymättömyydestä, epärehellisyydestä, itsekkyydestä ja puutteellisesta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan. Jotkut pettää silti ja se on elämää, mutta aikuinen ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa olla siitä pahoillaan. Sen sijaan, että selittelisi 28 sivua siitä miten se ei mitenkään ollut oma vika vaan kaikkien muiden.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole tainnut kukaan suositellakaan.