Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Voi jumalauta. Pettämistä ei saa puolustella. Jos suhde on ollut pitkään huono, sitten eroaa tai hankkii apua ennen kuin käy panemassa muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Kun pelissä on esim perhe (alaikäiset lapset), on kannettava vastuuta muustakin kuin itsestään. Myös tulevan ex-puolison edesottamuksista eron aikana tai jälkeen ja lasten kohtalosta tässä kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Vaikka kaikki kirjoittamasi on totta, ymmärrän ap:n linkin kirjoituksen pointin täysin. Ymmärrän saman kokeneen pettäjän teon, en hyväksy. Se että onko kumpi on pahempi teko, tekstin kylmä kohtelu puolisoaan kohtaan vai pettäjän pettäminen. Onko tuo kylmyys, välinpitämättömyys ja huomiotta jättäminen henkistä väkivaltaa? Kumman olisi pitänyt lähteä suhteesta. Miksi suuttua pettäjälle kun sillä tekosyyllä saa eron ilman selittelyä. Miksi pitää syyllistää ?

Hyvä teksti, oli totta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Juurihan sen tuossa selitin. Koska siellä saman katon alla jo asutaan, mutta tunteitaan ei pysty loputtomiin feikkaamaan, eipä siinä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin se kylmä käytös. 

Miksi feikata eikä erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

palstamamma kirjoitti:

Voi jumalauta. Pettämistä ei saa puolustella. Jos suhde on ollut pitkään huono, sitten eroaa tai hankkii apua ennen kuin käy panemassa muita.

Samaa mieltä. Eikä henkistä väkivaltaa mitä tekstissä ilmeni👍

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Juurihan sen tuossa selitin. Koska siellä saman katon alla jo asutaan, mutta tunteitaan ei pysty loputtomiin feikkaamaan, eipä siinä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin se kylmä käytös. 

Miksi feikata eikä erota?

Siis se kylmyyshän nimenomaan on sitä, ettei feikata. Jos kylmyys on kiellettyä, sitten pitää feikata tai sitten erota heti ensi hetkestä. Tuolla joku muu jo selittikin, että se kylmyys syntyy ajan kanssa eikä ole mikään tietoinen napsahdus, että nyt päätän aloittaa vuosikausien kylmyyden. Jossain vaiheessa se ero sitten tuleekin, kuten tuli esimerkiksi minulla. Sitä eropäätöstä ennen kuitenkin on oltava se jokin iso ongelma parisuhteessa ja se ei synny yhdessä hetkessä kuten pettäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ota todesta MITÄÄN, mitä Sami Minkkinen sanoo tai kirjoittaa. :D Olevinaan joku parisuhde-expertti ja kuitenkin jättänyt jo useamman naisen kuin nallin kalliolle heti, kun lapsi on syntynyt. 

Siis onko tämä Minkkinen jättänyt jo toisenkin vaimon? Muistan että jätti ekan vaimonsa törkeästi vauva-aikana. 

En tiedä, mutta aika tehokkaasti tässäkin ymmärtää ja oikeuttaa pettämistä ja syyttää siitä sitä kumpoania.

Toki huomiota näille paskajutuilleen hakee ja näin saa tehokkaammin :klikkauksia kirjoituksen nostolla avlle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Tekstin pettäjä tunnusti tekonsa. Ei puolustellut. Ei valehdellut, hän tiesi tehneesä väärin.

Kylmän ja välinpitämätön ihminen ei puhunut, ei kertonut miksi on välttelee. Toivoi vain saavan olevan mahdoolisimman kaukana puolisosta.

En puolusta kumpaakaan. Kumpikin teki todella väärin.

Lopuksi vain toinen toimi oikein. Eli pettäjä. Tunnusti ja kärsi seuraukset. Eron ja hylkäämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Voiko tuota enää pettämiseksi kutsua? Eiköhän tuo ole lähinnä eropaperien lähettämistä toisessa muodossa?

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Siis kenen tunteet katosivat? Sinun vai? Miksi ihmeessä valehtelit, jos et halunnut erota? Tai miksi et eronnut ilman valheita, jos halusit erota? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Tekstin pettäjä tunnusti tekonsa. Ei puolustellut. Ei valehdellut, hän tiesi tehneesä väärin.

Kylmän ja välinpitämätön ihminen ei puhunut, ei kertonut miksi on välttelee. Toivoi vain saavan olevan mahdoolisimman kaukana puolisosta.

En puolusta kumpaakaan. Kumpikin teki todella väärin.

Lopuksi vain toinen toimi oikein. Eli pettäjä. Tunnusti ja kärsi seuraukset. Eron ja hylkäämisen.

Mikä tekstin pettäjä? Tässä lainausketjussa ei puhuttu mistään tunnustaneesta pettäjästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Siis kenen tunteet katosivat? Sinun vai? Miksi ihmeessä valehtelit, jos et halunnut erota? Tai miksi et eronnut ilman valheita, jos halusit erota? 

Ex ei halunnut erota vaan pitää väkisin suhteessa jossa koin henkistä väkivaltaa. Keksin keinon saada hänet haluamaan eroa. Sen jälkeen eroaminen sujui kohtalaisen sopuisasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.

No, kenellä luiskahtaa, kenellä ei. Te pettämisen puolustelijat koette usein tarvetta väittää, että kuka tahansa pettäisi teidän tilanteessanne. Näinhän se ei ole. Oikeasti ihmisillä on erilainen alttius pettää erilaisista syistä. Jos ne, joilla ei ole huonossakaan suhteessa taipumusta vahinkoluiskahduksiin haluavat samanlaisen kumppanin niin siinä ei ole väärää tai mustavalkoista. Tai ihan yhtä mustavalkoista se on teilläkin tuputtaa tuota omaa vahinkopettämisideologiaanne kaikille muille.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Av logiikka:

Mies hakkaa vaimoaan. Vaimon vika. "Vaimo, miksi jäät suhteeseen uhriutumaan. Olet ihan itse syypää kun päätät jäädä."

Mies pettää vaimoaan. Miehen vika. "Mies, miksi et lähtenyt ennen kun petit."

Mies/vaimo voi tehdä suhteessa mitä vain toiselle ja se on aina sen toisen syy. Mitäs jäit suhteeseen, oma on vikasi. Ainoastaan pettäminen on omaa syytäsi. Mikset lähtenyt?

Olet velvollinen lähtemään suhteesta ennen kuin petät. Et ole velvollinen lähtemään suhteesta ennen kuin käytät väkivaltaa. Olette pimeitä.

Tässä ketjussa ei olla puhuttu mitään lyömisestä ja väkivallasta vaan siitä että ehdoin tahdoin pettää kumpoaninsa. Sinä olet täysin sekaisin. Nämä ei oletoisiinsa verrannollisia asioita