Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Todella typerä kirjoitus, jolla vellihousu selittelee omia tekojaan. Reilu ja hyvän moraalin omaava ihminen eroaa, jos suhde ei enää onnistu. Hän ei lähde raukkamaisesti pettämään.

Kolumnin kirjoitus on jotenkin pöljä.

Siinä esitetään tilanne, jossa kaksi ihmistä elävät yhdessä vapaaehtoisesti kylmässä tunteettomassa liitossa. Sitten toinen pettää. Kirjoittaja haluaa kyseenalaistaa, että toinen puoliso ei olisi viaton pettäjän tekoon vaan osasyyllinen.

Näkökulma on todella lapsellinen ja pinnallinen, koska emme saa selvyyttää siitä miksi suhde on jäätynyt, miksi kumpikaan ei ole hakenut eroa, jne... Jokainen voi keksiä useita skenaarioita, jotka muuttavat narratiivia ja sen yritystä "moraaliin".

Aikuinen ja kypsä ihminen ymmärtää, että jokainen on vastuussa omista teoistaan, eikä voi lapsellisesti sysätä syytä toiselle osapuolelle. Vaihtoehtoja parisuhdeongelmissa on monia: aina voi yrittää puhua ja sopia asioista, käydä terapiassa, tai erota. Se, että muka pettäminen olisi ainoa vaihtoehto (mille?) tuntuu jotenkin feikiltä tavalta nähdä asiat.

Ei, kyllä se pettäminen on sen pettäjän vapaasti tekemä päätös. Monet selittävät pettämistä seksin ja läheisyyden puutteella vierittäen näppärästi siten omasta mielestään syylliselle osapuolelle eli petetylle. Kuitenkin useimmat pettävät ja kuitenkin haluavat jäädä siihen epätyydyttyvään parisuhteeseen. Miksi? Koska pettäjän tarkoitus on salaisesti rangaista puolisoaan ja kostaa tälle, ettei tämä antanut hänelle kaikkea sitä mihin hän koki olevansa oikeutettu. Pettäjä ei siis näe suhdetta vuorovaikutteisena, eli hän ei itse pohdi kovinkaan syvällisesti omaa osuuttaan vaan näkee itsensä uhrina ja marttyyrinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

No sitten varmaankin pitää erota? Haloo! 

Vierailija kirjoitti:

Heitä, jotka suhtautuvat täällä äärimmäisen vahvasti vieraidenkin ja jopa keksittyihin pettämisiin, kehottaisin tarkastelemaan itseään. Ainoa tietämäni hysteerisesti mahdolliseen pettämiseen suhatutunut oli luonnehäiriöinen eksäni. En siis pettänyt kertaakaan, mutta epävarmuus asiasta kalvaa häntä vielä vuosikausia suhteen päättymisen jäljeen.

Ja sinä annoit hänelle aihetta tähän pelkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

Näinhän ne pettäjät selittelee ja heidän mielestään heillä on oikeus pettää kun puoliso on semmoinen ja tämmöinen. Kas kumma kun näitä seluttelijöitä hetki vie. Ennen kuin limakalvo kohtaa vieraan limakalvon ollaan tehty monta tietoista valintaa, ,joissa joka vaiheessa olisi voiinut valita toimia toisin.. pettäminen ei käy vahinhossa.

Keskustelussa ei olla oikeuttamassa pettämistä.

Kylmä vieraaseen sänkyyn ajava liittokaan ei ole vahinko vaan valintoja olla kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ei ainakaan minulle ole lainkaan käyttökelvoton. Jokaiseen suhteeseen olen lähtenyt ajatuksella, että parisuhteessa en petä ja tälle ihmiselle haluan olla uskollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Kun pelissä on esim perhe (alaikäiset lapset), on kannettava vastuuta muustakin kuin itsestään. Myös tulevan ex-puolison edesottamuksista eron aikana tai jälkeen ja lasten kohtalosta tässä kaikessa.

No sitä suuremmalla syyllä pettäminen on täysin pois laskuista. Tuossa kysyttiin siis, miten voidaan erota sivistyneesti, jos toinen osapuoli on mahdoton. Vastauksessani siis tietenkin puhuin, että siitä mahdottoman osapuolen tekemisistä ei tietenkään voi olla vastuussa. Ero ei ole koskaan kiva juttu, mutta en kyllä missään tapauksessa sanoisi, että pettäminen helpottaisi niiden lastenkaan asemaa siinä. Ihan järkyttävä väite. 

Järkyttävää on lähinnä oma oletuksesi että pettämisestä kerrottaisiin lapsille sen enempää kuin muustakaan vanhempien seksielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ei ainakaan minulle ole lainkaan käyttökelvoton. Jokaiseen suhteeseen olen lähtenyt ajatuksella, että parisuhteessa en petä ja tälle ihmiselle haluan olla uskollinen. 

Eiköhän lähes jokainen, myös pettämään päätynytkin. Kelvottomuus ei ilmenekään tapauksissa joissa ohje on tarpeeton vaan niissä joissa se olisi ollut tarpeen. Ohje oikaista lentokone sakkauksesta on tarpeeton junankuljettajalle. Vaikka olisikin ohjeena validi ja perusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Kun pelissä on esim perhe (alaikäiset lapset), on kannettava vastuuta muustakin kuin itsestään. Myös tulevan ex-puolison edesottamuksista eron aikana tai jälkeen ja lasten kohtalosta tässä kaikessa.

No sitä suuremmalla syyllä pettäminen on täysin pois laskuista. Tuossa kysyttiin siis, miten voidaan erota sivistyneesti, jos toinen osapuoli on mahdoton. Vastauksessani siis tietenkin puhuin, että siitä mahdottoman osapuolen tekemisistä ei tietenkään voi olla vastuussa. Ero ei ole koskaan kiva juttu, mutta en kyllä missään tapauksessa sanoisi, että pettäminen helpottaisi niiden lastenkaan asemaa siinä. Ihan järkyttävä väite. 

Järkyttävää on lähinnä oma oletuksesi että pettämisestä kerrottaisiin lapsille sen enempää kuin muustakaan vanhempien seksielämästä.

No eihän se sitä välttämättä tarkoitakaan. Pointti on se, että ero on ero joka tapauksessa. Pettäminen ei ole vastuun kantoa vaan se tekee erosta vielä riitaisamman ja se ei tietenkään voi olla lasten kannalta hyvä juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo koko kirjoitus lähti siitä, että parisuhteessa on joku pielessä ja se "oikeuttaa" pettämisen. Tai ainakin syyllistää sen toisen osapuolen siitä, että parisuhteessa on joku pielessä.

Mitä jos suhteessa ei ole mitään vikaa, mutta libidot eivät vain kohtaa? Tai toinen ei syystä tai toisesta pysty tyydyttävään seksiin? Onko silloinkin parempi laittaa toinen selkä seinää vasten suhteessa, "jos homma ei muutu, niin lähden"?

Jos seksi on mielestäsi epätyydyttävää niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyt sen ja tyydyt epätyydyttävään seksiin tai sitten eroat ja haet tyydyttävää seksiä. Et voi kiristää kumppaniasi sellaiseen mitä hän ei halua/pysty ja pettäminenkin on itsekkään kusipään ratkaisu. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Se on joko tai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Kun pelissä on esim perhe (alaikäiset lapset), on kannettava vastuuta muustakin kuin itsestään. Myös tulevan ex-puolison edesottamuksista eron aikana tai jälkeen ja lasten kohtalosta tässä kaikessa.

No sitä suuremmalla syyllä pettäminen on täysin pois laskuista. Tuossa kysyttiin siis, miten voidaan erota sivistyneesti, jos toinen osapuoli on mahdoton. Vastauksessani siis tietenkin puhuin, että siitä mahdottoman osapuolen tekemisistä ei tietenkään voi olla vastuussa. Ero ei ole koskaan kiva juttu, mutta en kyllä missään tapauksessa sanoisi, että pettäminen helpottaisi niiden lastenkaan asemaa siinä. Ihan järkyttävä väite. 

Järkyttävää on lähinnä oma oletuksesi että pettämisestä kerrottaisiin lapsille sen enempää kuin muustakaan vanhempien seksielämästä.

No eihän se sitä välttämättä tarkoitakaan. Pointti on se, että ero on ero joka tapauksessa. Pettäminen ei ole vastuun kantoa vaan se tekee erosta vielä riitaisamman ja se ei tietenkään voi olla lasten kannalta hyvä juttu. 

Tämä juonne käsitti keskustelua siitä, miksi liitossa sinnitellään pitkään vaikka on kurjaa eikä erota heti kun vähän keljuttaa. Tässä ei ole esitetty pettämistä mitenkään suotavana ratkaisuna. Ihmettelen mistä moisen keksit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö?