Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Tekstin pettäjä tunnusti tekonsa. Ei puolustellut. Ei valehdellut, hän tiesi tehneesä väärin.

Kylmän ja välinpitämätön ihminen ei puhunut, ei kertonut miksi on välttelee. Toivoi vain saavan olevan mahdoolisimman kaukana puolisosta.

En puolusta kumpaakaan. Kumpikin teki todella väärin.

Lopuksi vain toinen toimi oikein. Eli pettäjä. Tunnusti ja kärsi seuraukset. Eron ja hylkäämisen.

Mikä tekstin pettäjä? Tässä lainausketjussa ei puhuttu mistään tunnustaneesta pettäjästä. 

Avaus koskee tiettyä tekstiä. Sivusta.

Pettäminen on väärin. Piste. Jos parisuhde on huono ja haluaa panna toisia, haluaa huomiota, juttuseuraa ja rakkautta, niin huono parisuhde päätetään ja vasta sitten aletaan uuteen suhteeseen. Ei se ole niin vaikeaa, vaikka onkin vaikeaa. Huonostakin suhteesta on vaikea lähteä, varsinkin jos se on kestänyt pitkään, mutta pettäminen on väärin eikä ainakaan ratkaise suhteen ongelmia, ainoastaan pahentaa niitä. Oikeasti, jos toinen ei halua puhua, koskea, ei huomioi eikä edes katso päin, niin jätä se!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.

No, kenellä luiskahtaa, kenellä ei. Te pettämisen puolustelijat koette usein tarvetta väittää, että kuka tahansa pettäisi teidän tilanteessanne. Näinhän se ei ole. Oikeasti ihmisillä on erilainen alttius pettää erilaisista syistä. Jos ne, joilla ei ole huonossakaan suhteessa taipumusta vahinkoluiskahduksiin haluavat samanlaisen kumppanin niin siinä ei ole väärää tai mustavalkoista. Tai ihan yhtä mustavalkoista se on teilläkin tuputtaa tuota omaa vahinkopettämisideologiaanne kaikille muille.

-eri

Lopeta olkinukkeilu. Kukaan ei puolustele pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Tekstin pettäjä tunnusti tekonsa. Ei puolustellut. Ei valehdellut, hän tiesi tehneesä väärin.

Kylmän ja välinpitämätön ihminen ei puhunut, ei kertonut miksi on välttelee. Toivoi vain saavan olevan mahdoolisimman kaukana puolisosta.

En puolusta kumpaakaan. Kumpikin teki todella väärin.

Lopuksi vain toinen toimi oikein. Eli pettäjä. Tunnusti ja kärsi seuraukset. Eron ja hylkäämisen.

Mikä tekstin pettäjä? Tässä lainausketjussa ei puhuttu mistään tunnustaneesta pettäjästä. 

Avaus koskee tiettyä tekstiä. Sivusta.

Ai tarkoitat Minkkistä? :D Kyllä hän nimenomaan puolusteli ja selittelee nyt, ettei ole tehnyt väärin ja uhriutuu minkä ehtii. 

Tässä olisikin ollut jotain uutta jos nainen olisi ollut pahis. Kävi taas niin, että mies ajoi naisen pettämään. Nainen taas uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

Näinhän ne pettäjät selittelee ja heidän mielestään heillä on oikeus pettää kun puoliso on semmoinen ja tämmöinen. Kas kumma kun näitä seluttelijöitä hetki vie. Ennen kuin limakalvo kohtaa vieraan limakalvon ollaan tehty monta tietoista valintaa, ,joissa joka vaiheessa olisi voiinut valita toimia toisin.. pettäminen ei käy vahinhossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.

Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu. Pettäminenkö sitten on hyvä ratkaisu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Jep mikäs sen paremmin kuvastaa sitoutumista ja panostamista suhteeseen kuin se että menee ja naippasee jonkun kolmannen osapuolen kanssa.

Tuo koko kirjoitus lähti siitä, että parisuhteessa on joku pielessä ja se "oikeuttaa" pettämisen. Tai ainakin syyllistää sen toisen osapuolen siitä, että parisuhteessa on joku pielessä.

Mitä jos suhteessa ei ole mitään vikaa, mutta libidot eivät vain kohtaa? Tai toinen ei syystä tai toisesta pysty tyydyttävään seksiin? Onko silloinkin parempi laittaa toinen selkä seinää vasten suhteessa, "jos homma ei muutu, niin lähden"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Kun pelissä on esim perhe (alaikäiset lapset), on kannettava vastuuta muustakin kuin itsestään. Myös tulevan ex-puolison edesottamuksista eron aikana tai jälkeen ja lasten kohtalosta tässä kaikessa.

No sitä suuremmalla syyllä pettäminen on täysin pois laskuista. Tuossa kysyttiin siis, miten voidaan erota sivistyneesti, jos toinen osapuoli on mahdoton. Vastauksessani siis tietenkin puhuin, että siitä mahdottoman osapuolen tekemisistä ei tietenkään voi olla vastuussa. Ero ei ole koskaan kiva juttu, mutta en kyllä missään tapauksessa sanoisi, että pettäminen helpottaisi niiden lastenkaan asemaa siinä. Ihan järkyttävä väite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Siis kenen tunteet katosivat? Sinun vai? Miksi ihmeessä valehtelit, jos et halunnut erota? Tai miksi et eronnut ilman valheita, jos halusit erota? 

Ex ei halunnut erota vaan pitää väkisin suhteessa jossa koin henkistä väkivaltaa. Keksin keinon saada hänet haluamaan eroa. Sen jälkeen eroaminen sujui kohtalaisen sopuisasti.

Ai miten hän piti sinua väkisin suhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.

Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu. Pettäminenkö sitten on hyvä ratkaisu? 

Ei mutta selittyy sillä että kaikki eivät eroa helposti ennenkuin pettävät.

Vierailija kirjoitti:

Tuo koko kirjoitus lähti siitä, että parisuhteessa on joku pielessä ja se "oikeuttaa" pettämisen. Tai ainakin syyllistää sen toisen osapuolen siitä, että parisuhteessa on joku pielessä.

Mitä jos suhteessa ei ole mitään vikaa, mutta libidot eivät vain kohtaa? Tai toinen ei syystä tai toisesta pysty tyydyttävään seksiin? Onko silloinkin parempi laittaa toinen selkä seinää vasten suhteessa, "jos homma ei muutu, niin lähden"?

Tuossa on useampikin vaihtoehto, jos yhtään jaksaa miettiä sukupuolielimiään pidemmälle. 1) puhutte asiasta ja etsitte jonkin kompromissin 2) puhutte asiasta ja mahdollisesti sovitte avoimesta suhteesta 3) puhutte asiasta ja eroatte 4) pettäminen. 

Kolme ensimmäistä vaihtoehtoa ovat aikuismaisia ja molempia osapuolia kunnioittavia ratkaisuja. Neljäs tapa on luusereille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisten tunteet ole noin selkeitä, että yhtenä aamuna päätät että on aika mennä pettämään, hilirimpsis. Sä olet siinä suhteessa, missä toinen ei enää koske eikä juttele, mietit josko se siitä vielä vai pitäisikö jo erota. Tulee ne firman pikkujoulut ja se kiva tyyppi toiselta osastolta tulee sun viereen ja kertoo miten hyvältä näytät ja sun kans on niin kivaa ja että hän on haaveillut susta kaks vuotta. Ymmärtäkää että tuollainen uppoaa kuin häkä ihmiseen joka on kaivannut sitä omalta siipaltaan kauan. Vaikka olisi ne pyhät lupaukset ja sitoumukset, niin tällainen sekoittaa pään. Tähän pari lasia viiniä, niin se tuntuu siltä että aivan sama, ero on muutenkin jo tulossa.

En minä tiedä kuka tässä on eniten syyllinen, mutta kaikkien kannattaisi tiedostaa että näin ihmismieli toimii.

Sellaisten ihmisten mielu, joilla ei ole moraalista selkärankaa. Nämä asiat nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Pettäminen on väärin vaikka olisi kuinka humalassa ja kaipaisi seksiä. Oikein on selvittää se entinen suhde ensin selväksi ja vasta sen jälkeen lähteä sitä munaa etsimään. Kaikki muu on turhaa lässytystä ja selittelyä. Oman väärinteon validointia. Pettäminen pettämistä tekipä sen mistä tahansa syystä.

Ei kukaan edes kiistä etteikö pettäminen olisi väärin. Sinä et ymmärrä edes mistä puhutaan. Nyt on kyse siitä, että moni ihminen tekee väärin joskus ja monin eri tavoin eikä näissä tapauksissa usein ole kyse siitä että toinen olisi täydellinen ja toinen moraaliton väärintekijä, vaan että siinä suhteessa on jo kasautunut monta asiaa väärin molemmin puolin kunnes tilanne eskaloituu esim. pettämiseen. Mistään validoinnista ei ole kyse, vaan ymmärtämisestä. Missään tilanteessa ei lisäksi ole yhtä ainutta moraalisääntöä ehdottomana ja ylimmäisenä, vaan ihminen painiskelee monien ristiriitaisten moraaliseikkojen välillä tunteiden ristiaallokossa. 

Pettäminen ja siihen johtanut tilanne on usein se laukaiseva tai käänteentekevä hetki, jolloin ja jonka jälkeen vasta ymmärtää, että se oma suhde on niin heikolla pohjalla, että on joko syytä aloittaa sen selvittäminen tai että siitä ei voi enää selvitä. Vasta se avaa silmät ymmärtämään, että tunteita ei ole tai ne suuntautuvat ennemmin muualle. 

Älyllisesti epärehellistä ensin selitellä pettämistään huonolla suhteella ja sitten simsalabim tajuta pettämisen myötä ,että olenpa huonossa suhteessa. Vai mitä?

Ihan turha mitään ajopuu teorioita tähän kehitellä. Pettäjä voi aina valita pettääkö vai selvittääkö sen entisen suhteen ensin asiallisesti. Pettäminen on pelkurin ja luuserin valinta. Se helpoin tie. En voinut mitään, oli pakko pettää kun kumppani sitä tätä ja märinää märinää.

Ihmisellä on ihan vapaa tahto valita tekeekö väärin vai oikein. Virheitä toki sattuu, mutta kyllä pettäminen on ihan tietoinen päätös tehdä väärin. Miksi tuntuu olevan niin kovin vaikeaa kantaa se vastuu oman alapään kutinasta?

Tuo sinun moralisoiva änkkä jänkkä tulkutus tässä on älyllisesti epärehellistä. Sinä vetoat jyrkkiin yksioikoisiin sääntöihin vaikka sulle on yrittänyt useampi selittää, että ihmisen mieli ei ole tuollainen simppeli laskukone jollaisena sitä yrität esittää. Ehkä sinä olet semmoinen poikkeusyksilö, mutta ihmisiä on moneen lähtöön. 

Ihmisen mieli toimii juuri niinkuin ihminen itse haluaa. Kehittyneenpänä olentona ihmisellä on valta mieleensä. Asiat nyt vaan ei tapahdu hupsis vaan. Aina tehdään valintoja Ihmisen arvot ohjaavat käytöstä valintatilanteissa. Normaaleilla ihmisillä on kontrolli liskoaivoihinsa. Ilmeisesti sitten ei kaikilla. Tai ainakin on mukavampi esittää uhria. Olen pskassa suhteessa ja kumppani ei sitä ja tätä ja pakottaa minut pettämään. Sen sijaan että kantaisi itse vastuunsa osuudestaan tähään pskaan suhteeseen.

Tulee näistä "Ei pettämiselle voi mitään!"-itkijöistä mieleen Pikku Britannian sketsi, jossa muistaakseni poliitikko selittää perheensä vieressä lehdistölle tapahtunutta pettämisskandaalia kertomalla, miten hän liukastui ja vahingossa luiskahti toisen osapuolen sisään. Jotenkin vaatteetkin siinä rytäkässä hävisivät molemmilta. Että tällainen vahinko vain, ei mitään tietoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Entä jos, entä jos, entä jos. Kaikkiin on vastaus, eroa ennen kuin petät. Se on niin simppeliä. 

Ja mitä tarkoitat fyysisellä ja henkisellä pettämisellä? Minä tarkoitan tässä pettämisellä myös esimerkiksi lirkuttelua ja viestittelyä. Jos ollaan vain ajatuksen tasolla eikä esimerkiksi hakeuduta toisen seuraan, sehän ei ole tietoinen valinta, joten en pidä sitä ollenkaan niin pahana. 

ohis

Mustavalkotyyppien teorioissa kaikki on niin sinppeliä. Käytäntö osoittaa toisin. Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu ja siksi pettämistä muun muassa tapahtuu. Se on paljon, paljon simppelimpää. Lähes vahingossa luiskahtaa.

Eroaminen on epäsimppeli ratkaisu. Pettäminenkö sitten on hyvä ratkaisu? 

Ei mutta selittyy sillä että kaikki eivät eroa helposti ennenkuin pettävät.

Onko se ero jotenkin helpompi ja siistimpi ratkaisu pettämisen jälkeen vai mitä ihmettä tarkoitat? Jos ero on tulossa joka tapauksessa, mitä se pettäminen siinä välissä hyödyttää? 

Vierailija kirjoitti:

Kylmyys vs. pettäminen -asetelma on kieroutunut vertailuna. Kylmyys on aina omaan puolisoon suoraan kohdistettu negatiivinen huomionosoitus, siis aggressio. Sillä aiheutetaan ja on tarkoitus aiheuttaa välittömästi, suoraan ja tunnistettavasti puolisossa negatiivisia tunteita. Pettäminen sen sijaan on ulkopuoliseen kohdistuva positiivinen huomionosoitus. sillä ei ensi sijassa pyritä tuottamaan puolisolle minkäänlaisia tunteita, se on itsekäs tai kolmanteen kohdistuva hyvän tunteen lähde. Puolisolta se yleensä pyritään salaamaan. 

On parisuhteen kannalta paljon vakavampi ja haitallisempi asia, jos toinen kohdistaa tarkoituksellista negatiivista huomiota puolisoonsa, kuin että jos kohdistaa positiivista huomiota kolmanteen tahoon. Varsinkin jos jälkimmäinen tapahtuu salassa. 

Se kolmas osapuoli on tässä vaan rikoskumppani. Häneen ei kohdistu mitään positiivista , korkeintaan se päänahka vyölle tai lovi sängynpäätyyn. Kyllähän se pettäminen kohdistuu nimenomaan negatiivisenä kostona sinne puolison suuntaan ,varsinkin kun se oikeutetaan itselleen selittämällä että tämä oli puolison vika että näin petin.