Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Miten olisi itsensä kunnioittaminen ja arvostaminen? Jos sen pettämisen syyksi laitetaan, että toinen kohteli minua vuosia todella huonosti, niin pakostahan herää kysymys, että kuinka paljon siinä vaakakupissa painaa se itsensä arvostaminen. No, eipä kovin paljoakaan, jos ainoaksi ratkaisuksi jää salaa sutinoida jonkun toisen kanssa. Arvot ja perhe? Eli homma saadaan näyttämään kivalta naapureille ja sukulaisille.

Käytänössä ihan kulissia nuo arvot tuon tyyppisissä suhteissa, jossa toinen pettää ja toinen harrastaa henkistä väkivaltaa, mutta yhdessä pysytään, koska arvot ja ”onnellinen perhe”.

Itsensä kunnioittaminen ja arvostaminen saattaa olla juuri se syy ja tavoite, miksi petoksen teille lähdetään. Viimeinkin rohjetaan irroittautua toisen ikeestä ja tavoitella omaa onnea, sitä, minkä mielestään ansaitsee. 

Tuolla logiikalla voisi oikeuttaa vaikka mitä. Varastan auton, koska ansaitsen kunnollisen auton.

Moraalisesti väärin, mutta sillä osoitan, että olen jonkun arvoinen. Jonkun toisen auton tai jonkun oman suhteen ulkopuolisen salapanon.

”Salapano- koska olen sen arvoinen”. Tässä vaiheessa, jopa se ” en tiedä edes miksi petin” alkaa kuulostamaan järkevämmältä.

Sinun mielestäsi ei varmaan saa edes ostaa uutta autoa. Pitää olla sitoutunut siihen -86 vuoden corollaan kun sen on kerran hankkinut. Ei se ilkeyttään ole lähtemättä käyntiin pakkasessa, se nyt vain on sellainen ja jos näkisit vähän vaivaa ja tuuppaisit sen alamäkeen niin kyllä se ihan hyvin vielä menisi. Tai kyllähän sen lain mukaan saa vaihtaa, mutta huono ihminen olet silloinkin.

En todellakaan ole tuota mieltä. Minusta jos sinä et ole tyytyväinen siihen Corollaasi, myyt sen pois ja ostat uuden tilalle joka vastaa enemmän tarpeitasi.

Et lähde leikkimään ja selitä muille, että käytät Corollaa ja kuinka hyvin se toimii pakkasella, vaikka oikeasti kokoajaan ajat salaa naapurin uudella mersulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Hyvissä suhteissa, vaikka sitten vuosikymmeniä kestäneissä ei puhuta sinnittelystä, ei kaikkensa yrittämisestä, eikä kaikkensa tekemisestä. Sellainen suhde ei ole hyvä, jossa ajattelet, että minun on tehtävä kaikkeni, etten kävele tuosta ovesta ulos. Tai etten sinnittelee nyt tämänkin asian yli.

Jossain pikkulasten uhmaiän kohdalla, ehkä sen lapsen kohdalla voi miettiä jotain tuollaista, mutta kahden aikuisen parisuhteessa ei tuollaisia vaiheita pitäisi tavallisesti olla. Ellei kyse ole jostain sairaudesta. Millaiset puolisot tekevät toiselle sen elämän sinnittelemiseksi ja pakottavat toisen antamaan ja kestämään kaikkensa?

Hölmömpikin ymmärtää että keskustelu ei lähtökohtaisesti koske hyviä suhteita. Siis jos sillä tarkoitetaan kestävää molemmille kaiken tarjoavaa tasavertaista suhdetta, jossa ongelmat saadaan käsiteltyä.

Luulisi, että hölmömpikin ymmärtää ettei mätiä omenoita kannata säilyttää kellarissaan. Miksi ihmiset sinnittelevät pitääkseen kasassa jotain huonoa?

Löytyy jopa enemmän ymmärrystä näille pettäjille, jotka pettävät hetken huumassa. Mutta miksi ihmeessä huonossa suhteessa oleva tekee sitä? Eikö se olisi jo paljon helpompaa ja kivuttomampaa erota kokonaan ja alkaa elämään hyvää elämää?

Harva parisuhde on absoluuttisen huono. On toki sellaisia, jossa vakavasti åpäihdeongelmainen persoonallisuushäiriöinen pahoinpitelee ja riistää kaikin tavoin. Silloin onkin tosi helppo lähteä siltä osin kuin pääsee irti konkreettisesta vankeudesta ilman hengenlähtöä. Itse tehdyt siteet on paljon vaikeampi murtaa. Jos suhteessa on omasta halustaan ja näkee siinä paljon säilyttämisen arvoista, vakaviakin epäkohtia on yllättävän helppo sietää. 

Harva parisuhde on absoluuttisen täydellinenkään. ei ole täydellistä ihmistä ja pitkässä suhteessa aina on jotain pientä, olisi utopistista tavoitella täydellisyyttä. Niinpä realistinen ihminen tajuaa, että aina on hyvää ja aina on pahaa, ja suhde on riittävän hyvä niin pitkään kuin hyvä kokonaisuutena tuntuu enemmän säilyttämisen arvoiselta kuin paha eroon pääsemisen arvoiselta.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Tässä juuri erehdyt, koska selkeästi sinä et ole ollut yhdessäkään pitkässä parisuhteessa, joissa ei olisi tarvinnut sinnitellä tai antaa kaikkeansa, jotta ei olisi erottu.

Sinun suhteissasi kaiken lukemani perusteella taidat sinnitelleesi ihan jokaisessa ja siksi sinun on vaikeaa uskoa, ettei kaikissa todellakaan tehdä niin. Vaan arki ja elämä sujuu ihan suht helposti, ilman suurta draamaa ja katkeruutta puolisoa kohtaan. Ei ole kylmyyttä, ei pettämistä, ei edes piereskellä kohti. Jopa seksikin sujuu. Kaikkien ei todellakaan tarvitse painiskella näiden tai monen muun inhottavan asian kanssa siinä omassa parisuhteessa.

En tiedä mitä nämä sinun hetkelliset epämukavuudet ovat tai ne asiat jotka eivät ole kivoja ja miksi sinusta jotkut erovat, mutta nämä ”ero heti, jos ei ole kivaa” ihmiset löytyvät lähinnä sinun päästäsi. Niin ja ehkä Minkkinen.

Mutta kun ja jos parisuhteesi on siinä pisteessä, että saat säilytettyä oman ihmisarvosi vain ja ainoastaan pettämällä, niin silloin olisi ihan totta, aika erota, eikä miettiä uskontoa tai taloudellisia haasteita.

Siedät ehkä vakaviakin epäkohtia, koska ne kuitenkin hyödyttävät sinua ja selität sitten pettämisesi niillä. Mutta kaksi väärä ei tee yhtä oikeaa.

Miten ikinä, voit aikana vapaasti elää sekä huonossa suhteessa, että pettää ja olla siihen tyytyväinen. Selitellä sitä ja jatkaa samaa rataa. Elämä on valintoja. Salapano- koska olet sen arvoinen!

Enhän minä väitäkään, että jokainen ihminen kaikissa parisuhteissa joutuu sinnittelemään tai antamaan kaikkensa. Se on olkinukke. En minä erehdy, vaan sinä erehdyt luulemaan kirjoittaneeni asioita joita tekstini ei sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Onko sinusta "eroa ennenkuin petät" sama asia kuin "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa"? Eli toisin sanoen sinusta on ihan ymmärrettävää pettää vain siksi ettei jonain päivänä ole kivaa? Ja sinä katsot oikeudeksesi sättiä muita sitoutumiskyvyn puutteesta?

Sinua sätin ymmärryskyvyn puutteesta ja sanojen suuhun tunkemisesta. Oikeutetusti.

Päinvastoin, minähän ymmärsin varsin hyvin tuon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa" -olkinukkesi. Se nyt vaan sattuu olemaan juuri sitä - olkinukke. Kukaan ei ole sanonut, että pitäisi jättää heti jos ei ole kivaa. Mutta tässä ketjussa pettämistä puolustellaan vuosikausien kylmyydellä ja henkisellä väkivallalla. Näihin viesteihin vastataan, että olisi pitänyt erota ensin. Tämän sinä haluat sitten vääntää muotoon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa".

Se ei ole olkinukke vaan looginen seuraus. 

"miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat" on kysymys. 

Kukaan ei ennalta suunnittele sietävänsä vuosia huonoa kohtelua. Ne vuodet koostuvat aina yksittäisistä päivistä ja päivät hetkistä, yksittäisistä vuorovaikutustilanteista ja hetkellisistä vallitsevista tunteista. Vuosien kurjuus voidaan todeta vasta jälkeenpäin. Silloin sitä ei ole mahdollista tehdä tapahtumattomaksi päättämällä erota ennenkuin ne vuodet kurjuudessa kuluvat. Se tapahtui jo. Menneeseen ei voida palata ja historiaa muuttaa. Vastaus kysymykseen "miksi siedät vuosia" on juuri siinä; kun heti ensimmäisessä ikävän tunteen hetkessä ei päätä erota, eikä seuraavassa ensimmäisessä, eikä minään niiden vuosien aikana tulevista ensimmäisistä hetkistä kurjuutta, niin sitten siinä vain käy niin. 

Pettäminen on seurausta tuosta tapahtumaketjusta. Ei valinta joka tehdään joskus ennenkuin se on tapahtunut. Yksikään ihminen ei laita vastakkain eroamista ennen kurjuutta vs. vuosien kurjuus ja pettäminen. Ei yksikään. Ikinä. Väärä vastakkainasettelu on virheellinen argumentti ja logiikkavirhe. 

Tietysti se on logiikkavirhe, sitähän tässä on yritetty sinulle sanoa kun jatkuvasti jankutat siitä ensimmäisestä vastoinkäymisestä eroamisesta! Useimmille keskustelijoille ne vastakkaiset vaihtoehdot on huonossa suhteessa pettäminen, tai huonosta suhteesta eroaminen siinä vaiheessa kun pettäminen alkaa olla jo vakavasti otettava houkutus ja ihminen alkaa itse keksiä sille oikeutusta suhteen huonosta tilasta. Sinä tässä jankutat viestistä toiseen, että jos ei eroa heti ensiriidassa ei voisi erota lainkaan. Minä olen tästä kyllä jyrkästi eri mieltä. Ei se ole mitenkään joko tai. Kyllä ihmisiä eroaa kahden viikon jälkeen, kahden vuoden jälkeen, kahdentoista ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja ensimmäisen, viidenkymmenennen ja viidensadannen riidan jälkeen. Ei tämä ole niin mustavalkoista kuin sinä annat ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Hohhoijaa. Edelleenkään kukaan ei ole oikeuttamassa pettämistä. Olen sanonut tämän ehkä kymmenen kertaa. Mikä siinä on liian monimutkaista mustavalkoajattelijoille oikein ymmärtää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Aamen! Aina on mahdollisuus lähteä suhteesta.

Niin niin, mutta kun edes kaikki petetyt ei toivo että toinen lähtee tai olisi lähtenyt. En itsekkään rikkoisi perhettä sen takia että on tullut joku heikko hetki ja päätynyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Tuo ei ole minulle sellainen asia mistä en pääsisi yli, eikä ole monelle muullekkaan.

Tämä. Jos selviäisi, että mies on minua erehdyksissään pettänyt, en ottaisi eroa jos hän katuisi. Pahempaa olisi tulla jätetyksi. Sen jälkeen olo vasta olisikin arvoton. Paitsi jos miehellä olisi jo vakava suhde toisen kanssa, sitten saisi häipyä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

"... , joka kirjoitti minulle pettäneensä miestänsä viiden vuoden seksittömän ja henkisesti väkivaltaisen avioliittovuoden jälkeen ystävänsä kanssa..."

Kumpikin teki väärin, en ota kantaa tekikö toinen pahemmin kuin toinen. Otan kantaa vain tähän petäämiseen, kun se tässä nyt aiheena oli.

Siis viisi vuotta..! Eikö tosiaan olisi voinut erota jo aiemmin? Miksi jäädä tuollaiseen suhteeseen roikkumaan pettäääkseen? Ja nyt yrittää sitten selitellä parhainpäin ja oikeuttaa tekoaan sillä viidellä vuodella.

Tekopyhää marttyyriutta molemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Hyvissä suhteissa, vaikka sitten vuosikymmeniä kestäneissä ei puhuta sinnittelystä, ei kaikkensa yrittämisestä, eikä kaikkensa tekemisestä. Sellainen suhde ei ole hyvä, jossa ajattelet, että minun on tehtävä kaikkeni, etten kävele tuosta ovesta ulos. Tai etten sinnittelee nyt tämänkin asian yli.

Jossain pikkulasten uhmaiän kohdalla, ehkä sen lapsen kohdalla voi miettiä jotain tuollaista, mutta kahden aikuisen parisuhteessa ei tuollaisia vaiheita pitäisi tavallisesti olla. Ellei kyse ole jostain sairaudesta. Millaiset puolisot tekevät toiselle sen elämän sinnittelemiseksi ja pakottavat toisen antamaan ja kestämään kaikkensa?

Hölmömpikin ymmärtää että keskustelu ei lähtökohtaisesti koske hyviä suhteita. Siis jos sillä tarkoitetaan kestävää molemmille kaiken tarjoavaa tasavertaista suhdetta, jossa ongelmat saadaan käsiteltyä.

Luulisi, että hölmömpikin ymmärtää ettei mätiä omenoita kannata säilyttää kellarissaan. Miksi ihmiset sinnittelevät pitääkseen kasassa jotain huonoa?

Löytyy jopa enemmän ymmärrystä näille pettäjille, jotka pettävät hetken huumassa. Mutta miksi ihmeessä huonossa suhteessa oleva tekee sitä? Eikö se olisi jo paljon helpompaa ja kivuttomampaa erota kokonaan ja alkaa elämään hyvää elämää?

Harva parisuhde on absoluuttisen huono. On toki sellaisia, jossa vakavasti åpäihdeongelmainen persoonallisuushäiriöinen pahoinpitelee ja riistää kaikin tavoin. Silloin onkin tosi helppo lähteä siltä osin kuin pääsee irti konkreettisesta vankeudesta ilman hengenlähtöä. Itse tehdyt siteet on paljon vaikeampi murtaa. Jos suhteessa on omasta halustaan ja näkee siinä paljon säilyttämisen arvoista, vakaviakin epäkohtia on yllättävän helppo sietää. 

Harva parisuhde on absoluuttisen täydellinenkään. ei ole täydellistä ihmistä ja pitkässä suhteessa aina on jotain pientä, olisi utopistista tavoitella täydellisyyttä. Niinpä realistinen ihminen tajuaa, että aina on hyvää ja aina on pahaa, ja suhde on riittävän hyvä niin pitkään kuin hyvä kokonaisuutena tuntuu enemmän säilyttämisen arvoiselta kuin paha eroon pääsemisen arvoiselta.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Tässä juuri erehdyt, koska selkeästi sinä et ole ollut yhdessäkään pitkässä parisuhteessa, joissa ei olisi tarvinnut sinnitellä tai antaa kaikkeansa, jotta ei olisi erottu.

Sinun suhteissasi kaiken lukemani perusteella taidat sinnitelleesi ihan jokaisessa ja siksi sinun on vaikeaa uskoa, ettei kaikissa todellakaan tehdä niin. Vaan arki ja elämä sujuu ihan suht helposti, ilman suurta draamaa ja katkeruutta puolisoa kohtaan. Ei ole kylmyyttä, ei pettämistä, ei edes piereskellä kohti. Jopa seksikin sujuu. Kaikkien ei todellakaan tarvitse painiskella näiden tai monen muun inhottavan asian kanssa siinä omassa parisuhteessa.

En tiedä mitä nämä sinun hetkelliset epämukavuudet ovat tai ne asiat jotka eivät ole kivoja ja miksi sinusta jotkut erovat, mutta nämä ”ero heti, jos ei ole kivaa” ihmiset löytyvät lähinnä sinun päästäsi. Niin ja ehkä Minkkinen.

Mutta kun ja jos parisuhteesi on siinä pisteessä, että saat säilytettyä oman ihmisarvosi vain ja ainoastaan pettämällä, niin silloin olisi ihan totta, aika erota, eikä miettiä uskontoa tai taloudellisia haasteita.

Siedät ehkä vakaviakin epäkohtia, koska ne kuitenkin hyödyttävät sinua ja selität sitten pettämisesi niillä. Mutta kaksi väärä ei tee yhtä oikeaa.

Miten ikinä, voit aikana vapaasti elää sekä huonossa suhteessa, että pettää ja olla siihen tyytyväinen. Selitellä sitä ja jatkaa samaa rataa. Elämä on valintoja. Salapano- koska olet sen arvoinen!

Enhän minä väitäkään, että jokainen ihminen kaikissa parisuhteissa joutuu sinnittelemään tai antamaan kaikkensa. Se on olkinukke. En minä erehdy, vaan sinä erehdyt luulemaan kirjoittaneeni asioita joita tekstini ei sisällä. 

Voi ei, nyt se oppi uuden sanan...

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Onko sinusta "eroa ennenkuin petät" sama asia kuin "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa"? Eli toisin sanoen sinusta on ihan ymmärrettävää pettää vain siksi ettei jonain päivänä ole kivaa? Ja sinä katsot oikeudeksesi sättiä muita sitoutumiskyvyn puutteesta?

Sinua sätin ymmärryskyvyn puutteesta ja sanojen suuhun tunkemisesta. Oikeutetusti.

Päinvastoin, minähän ymmärsin varsin hyvin tuon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa" -olkinukkesi. Se nyt vaan sattuu olemaan juuri sitä - olkinukke. Kukaan ei ole sanonut, että pitäisi jättää heti jos ei ole kivaa. Mutta tässä ketjussa pettämistä puolustellaan vuosikausien kylmyydellä ja henkisellä väkivallalla. Näihin viesteihin vastataan, että olisi pitänyt erota ensin. Tämän sinä haluat sitten vääntää muotoon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa".

Se ei ole olkinukke vaan looginen seuraus. 

"miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat" on kysymys. 

Kukaan ei ennalta suunnittele sietävänsä vuosia huonoa kohtelua. Ne vuodet koostuvat aina yksittäisistä päivistä ja päivät hetkistä, yksittäisistä vuorovaikutustilanteista ja hetkellisistä vallitsevista tunteista. Vuosien kurjuus voidaan todeta vasta jälkeenpäin. Silloin sitä ei ole mahdollista tehdä tapahtumattomaksi päättämällä erota ennenkuin ne vuodet kurjuudessa kuluvat. Se tapahtui jo. Menneeseen ei voida palata ja historiaa muuttaa. Vastaus kysymykseen "miksi siedät vuosia" on juuri siinä; kun heti ensimmäisessä ikävän tunteen hetkessä ei päätä erota, eikä seuraavassa ensimmäisessä, eikä minään niiden vuosien aikana tulevista ensimmäisistä hetkistä kurjuutta, niin sitten siinä vain käy niin. 

Pettäminen on seurausta tuosta tapahtumaketjusta. Ei valinta joka tehdään joskus ennenkuin se on tapahtunut. Yksikään ihminen ei laita vastakkain eroamista ennen kurjuutta vs. vuosien kurjuus ja pettäminen. Ei yksikään. Ikinä. Väärä vastakkainasettelu on virheellinen argumentti ja logiikkavirhe. 

Tietysti se on logiikkavirhe, sitähän tässä on yritetty sinulle sanoa kun jatkuvasti jankutat siitä ensimmäisestä vastoinkäymisestä eroamisesta! Useimmille keskustelijoille ne vastakkaiset vaihtoehdot on huonossa suhteessa pettäminen, tai huonosta suhteesta eroaminen siinä vaiheessa kun pettäminen alkaa olla jo vakavasti otettava houkutus ja ihminen alkaa itse keksiä sille oikeutusta suhteen huonosta tilasta. Sinä tässä jankutat viestistä toiseen, että jos ei eroa heti ensiriidassa ei voisi erota lainkaan. Minä olen tästä kyllä jyrkästi eri mieltä. Ei se ole mitenkään joko tai. Kyllä ihmisiä eroaa kahden viikon jälkeen, kahden vuoden jälkeen, kahdentoista ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja ensimmäisen, viidenkymmenennen ja viidensadannen riidan jälkeen. Ei tämä ole niin mustavalkoista kuin sinä annat ymmärtää.

Sinä olkinukkeilet. En ole sanonut sellaista, mitä tuossa väitit. Minä en ole mustavalkoinen, päin vastoin. Olen mustavalkoisten tuomitsijoiden juttuja keskittynyt ampumaan alas mm. vastaesimerkein. Sinun ei tule ottaa sellaista ja kärjistää ja vääntää sitä olkinukeksi olemaan mukamas jokin keskeinen teesini. Asioilla on kontekstinsa ja keskustelussa myöhemmät kommentit liittyvät aiempiin. 

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä syyllistää aina sitä toista: en olisi tehnyt näin, jos sinä olisit ollut sellainen kuin minä vaadin. Katso nyt mitä jouduin tekemään takiasi, tuhoamaan hyvän ihmissuhteen. Jos sinä olisit ollut toisenlainen, en minä nyt kärsisi siitä, mihin minut pakotit. Sinun vikasi, minä olen uhri!

Itse asiassa samaa tekevät väkivallakot: en olisi vetänyt sinua turpiin jos olisit ollut kuten haluan.

TÄSMÄLLEEN sama logiikka kuin v.aimonha.kkaajilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Aamen! Aina on mahdollisuus lähteä suhteesta.

Niin niin, mutta kun edes kaikki petetyt ei toivo että toinen lähtee tai olisi lähtenyt. En itsekkään rikkoisi perhettä sen takia että on tullut joku heikko hetki ja päätynyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Tuo ei ole minulle sellainen asia mistä en pääsisi yli, eikä ole monelle muullekkaan.

Tämä. Jos selviäisi, että mies on minua erehdyksissään pettänyt, en ottaisi eroa jos hän katuisi. Pahempaa olisi tulla jätetyksi. Sen jälkeen olo vasta olisikin arvoton. Paitsi jos miehellä olisi jo vakava suhde toisen kanssa, sitten saisi häipyä.

"Erehdyksissään pettänyt" - olette te sitten hauskoja. Miten petetään erehdyksessä? Kompastutaan ja luiskahdetaan sisään? Naamiaisbileissä erehdytään henkilöstä?

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

[/quote]

Harva parisuhde on absoluuttisen huono. On toki sellaisia, jossa vakavasti åpäihdeongelmainen persoonallisuushäiriöinen pahoinpitelee ja riistää kaikin tavoin. Silloin onkin tosi helppo lähteä siltä osin kuin pääsee irti konkreettisesta vankeudesta ilman hengenlähtöä. Itse tehdyt siteet on paljon vaikeampi murtaa. Jos suhteessa on omasta halustaan ja näkee siinä paljon säilyttämisen arvoista, vakaviakin epäkohtia on yllättävän helppo sietää. 

Harva parisuhde on absoluuttisen täydellinenkään. ei ole täydellistä ihmistä ja pitkässä suhteessa aina on jotain pientä, olisi utopistista tavoitella täydellisyyttä. Niinpä realistinen ihminen tajuaa, että aina on hyvää ja aina on pahaa, ja suhde on riittävän hyvä niin pitkään kuin hyvä kokonaisuutena tuntuu enemmän säilyttämisen arvoiselta kuin paha eroon pääsemisen arvoiselta.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. [/quote]

Olen harvinaisen samaa mieltä. Aikanaan laitoin, tultuani petetyksi (yksi syrjähyppy ja uskon, ettei enempiä ole), kahteen vaakuppiin toiselle puolelle hyvät asiat suhteessamme ja toiselle puolelle huonot. Hyvien asioiden vaakakuppi painui miltei pohjaan ja huonojen nousi ilmaan. Päätös oli siis helppo enkä koskaan ole sitä katunut. Elämäni oli ennen tapahtunutta hyvää ja onnellista ja sitä se on ollut sen jälkeenkin. 

Jos olisin pannut kerrasta poikki, tuskin olisin näin onnellisessa asemassa nyt. Lapsista olisi tullut avioerolapsia, omaisuus olisi mennyt jakoon, kauniista kodista olisi pitänyt luopua ja mikä tärkeintä, minulla ei olisi näin ihanaa ja rakasta aviomiestä.  "Usko, toivo ja rakkaus; suurin niistä on rakkaus." En koskaan lakannut rakastamasta miestäni enkä usko että hänkään on lakannut rakastamasta minua. Olisi ehkä eri asia, jos suhde toiseen olisi jatkunut pitkään. 

Kuka sen takaa, että kerrasta poikki-ihmiset tulevat sen onnelllisemmeksi tulevissakaan suhteessa? Pahimmassa tapauksessa kumppaneita tulee ja menee eikä koskaan ole hyvä.

Minusta tuntuu, että sellaiset ihmiset, jotka ovat valmiita vannomaan, että "se on kerrasta poikki!", eivät koskaan ole kokeneet näin syvää rakkautta, mitä meidän välillämme on ja puhun nyt vuosien kokemuksella.

Ihan turha tulla sanomaan, että jos niin paljon rakastaa, ei koskaan voisi pettää, me ollaan vain ihmisiä ja heikkoja hetkiä voi tulla kenelle tahansa. Mutta niitä virheitä ei pidä toistaa, niistä voi ja pitää oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Onko sinusta "eroa ennenkuin petät" sama asia kuin "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa"? Eli toisin sanoen sinusta on ihan ymmärrettävää pettää vain siksi ettei jonain päivänä ole kivaa? Ja sinä katsot oikeudeksesi sättiä muita sitoutumiskyvyn puutteesta?

Sinua sätin ymmärryskyvyn puutteesta ja sanojen suuhun tunkemisesta. Oikeutetusti.

Päinvastoin, minähän ymmärsin varsin hyvin tuon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa" -olkinukkesi. Se nyt vaan sattuu olemaan juuri sitä - olkinukke. Kukaan ei ole sanonut, että pitäisi jättää heti jos ei ole kivaa. Mutta tässä ketjussa pettämistä puolustellaan vuosikausien kylmyydellä ja henkisellä väkivallalla. Näihin viesteihin vastataan, että olisi pitänyt erota ensin. Tämän sinä haluat sitten vääntää muotoon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa".

Se ei ole olkinukke vaan looginen seuraus. 

"miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat" on kysymys. 

Kukaan ei ennalta suunnittele sietävänsä vuosia huonoa kohtelua. Ne vuodet koostuvat aina yksittäisistä päivistä ja päivät hetkistä, yksittäisistä vuorovaikutustilanteista ja hetkellisistä vallitsevista tunteista. Vuosien kurjuus voidaan todeta vasta jälkeenpäin. Silloin sitä ei ole mahdollista tehdä tapahtumattomaksi päättämällä erota ennenkuin ne vuodet kurjuudessa kuluvat. Se tapahtui jo. Menneeseen ei voida palata ja historiaa muuttaa. Vastaus kysymykseen "miksi siedät vuosia" on juuri siinä; kun heti ensimmäisessä ikävän tunteen hetkessä ei päätä erota, eikä seuraavassa ensimmäisessä, eikä minään niiden vuosien aikana tulevista ensimmäisistä hetkistä kurjuutta, niin sitten siinä vain käy niin. 

Pettäminen on seurausta tuosta tapahtumaketjusta. Ei valinta joka tehdään joskus ennenkuin se on tapahtunut. Yksikään ihminen ei laita vastakkain eroamista ennen kurjuutta vs. vuosien kurjuus ja pettäminen. Ei yksikään. Ikinä. Väärä vastakkainasettelu on virheellinen argumentti ja logiikkavirhe. 

Tietysti se on logiikkavirhe, sitähän tässä on yritetty sinulle sanoa kun jatkuvasti jankutat siitä ensimmäisestä vastoinkäymisestä eroamisesta! Useimmille keskustelijoille ne vastakkaiset vaihtoehdot on huonossa suhteessa pettäminen, tai huonosta suhteesta eroaminen siinä vaiheessa kun pettäminen alkaa olla jo vakavasti otettava houkutus ja ihminen alkaa itse keksiä sille oikeutusta suhteen huonosta tilasta. Sinä tässä jankutat viestistä toiseen, että jos ei eroa heti ensiriidassa ei voisi erota lainkaan. Minä olen tästä kyllä jyrkästi eri mieltä. Ei se ole mitenkään joko tai. Kyllä ihmisiä eroaa kahden viikon jälkeen, kahden vuoden jälkeen, kahdentoista ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja ensimmäisen, viidenkymmenennen ja viidensadannen riidan jälkeen. Ei tämä ole niin mustavalkoista kuin sinä annat ymmärtää.

Sinä olkinukkeilet. En ole sanonut sellaista, mitä tuossa väitit. Minä en ole mustavalkoinen, päin vastoin. Olen mustavalkoisten tuomitsijoiden juttuja keskittynyt ampumaan alas mm. vastaesimerkein. Sinun ei tule ottaa sellaista ja kärjistää ja vääntää sitä olkinukeksi olemaan mukamas jokin keskeinen teesini. Asioilla on kontekstinsa ja keskustelussa myöhemmät kommentit liittyvät aiempiin. 

Nyt sinä et enää edes keskustele aiheesta vaan jankutat vasta oppimaasi termiä "olkinukke". Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä syyllistää aina sitä toista: en olisi tehnyt näin, jos sinä olisit ollut sellainen kuin minä vaadin. Katso nyt mitä jouduin tekemään takiasi, tuhoamaan hyvän ihmissuhteen. Jos sinä olisit ollut toisenlainen, en minä nyt kärsisi siitä, mihin minut pakotit. Sinun vikasi, minä olen uhri!

Itse asiassa samaa tekevät väkivallakot: en olisi vetänyt sinua turpiin jos olisit ollut kuten haluan.

TÄSMÄLLEEN sama logiikka kuin v.aimonha.kkaajilla.

Samaa tekevät avioeroajat: en olisi eronnut jos olisit ollut kuten haluan.

TÄSMÄLLEEN sama logiikka kuin avioeroajilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Onko sinusta "eroa ennenkuin petät" sama asia kuin "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa"? Eli toisin sanoen sinusta on ihan ymmärrettävää pettää vain siksi ettei jonain päivänä ole kivaa? Ja sinä katsot oikeudeksesi sättiä muita sitoutumiskyvyn puutteesta?

Sinua sätin ymmärryskyvyn puutteesta ja sanojen suuhun tunkemisesta. Oikeutetusti.

Päinvastoin, minähän ymmärsin varsin hyvin tuon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa" -olkinukkesi. Se nyt vaan sattuu olemaan juuri sitä - olkinukke. Kukaan ei ole sanonut, että pitäisi jättää heti jos ei ole kivaa. Mutta tässä ketjussa pettämistä puolustellaan vuosikausien kylmyydellä ja henkisellä väkivallalla. Näihin viesteihin vastataan, että olisi pitänyt erota ensin. Tämän sinä haluat sitten vääntää muotoon "eroa heti, jos ei jonain päivänä ole kivaa".

Se ei ole olkinukke vaan looginen seuraus. 

"miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat" on kysymys. 

Kukaan ei ennalta suunnittele sietävänsä vuosia huonoa kohtelua. Ne vuodet koostuvat aina yksittäisistä päivistä ja päivät hetkistä, yksittäisistä vuorovaikutustilanteista ja hetkellisistä vallitsevista tunteista. Vuosien kurjuus voidaan todeta vasta jälkeenpäin. Silloin sitä ei ole mahdollista tehdä tapahtumattomaksi päättämällä erota ennenkuin ne vuodet kurjuudessa kuluvat. Se tapahtui jo. Menneeseen ei voida palata ja historiaa muuttaa. Vastaus kysymykseen "miksi siedät vuosia" on juuri siinä; kun heti ensimmäisessä ikävän tunteen hetkessä ei päätä erota, eikä seuraavassa ensimmäisessä, eikä minään niiden vuosien aikana tulevista ensimmäisistä hetkistä kurjuutta, niin sitten siinä vain käy niin. 

Pettäminen on seurausta tuosta tapahtumaketjusta. Ei valinta joka tehdään joskus ennenkuin se on tapahtunut. Yksikään ihminen ei laita vastakkain eroamista ennen kurjuutta vs. vuosien kurjuus ja pettäminen. Ei yksikään. Ikinä. Väärä vastakkainasettelu on virheellinen argumentti ja logiikkavirhe. 

Tietysti se on logiikkavirhe, sitähän tässä on yritetty sinulle sanoa kun jatkuvasti jankutat siitä ensimmäisestä vastoinkäymisestä eroamisesta! Useimmille keskustelijoille ne vastakkaiset vaihtoehdot on huonossa suhteessa pettäminen, tai huonosta suhteesta eroaminen siinä vaiheessa kun pettäminen alkaa olla jo vakavasti otettava houkutus ja ihminen alkaa itse keksiä sille oikeutusta suhteen huonosta tilasta. Sinä tässä jankutat viestistä toiseen, että jos ei eroa heti ensiriidassa ei voisi erota lainkaan. Minä olen tästä kyllä jyrkästi eri mieltä. Ei se ole mitenkään joko tai. Kyllä ihmisiä eroaa kahden viikon jälkeen, kahden vuoden jälkeen, kahdentoista ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja ensimmäisen, viidenkymmenennen ja viidensadannen riidan jälkeen. Ei tämä ole niin mustavalkoista kuin sinä annat ymmärtää.

Sinä olkinukkeilet. En ole sanonut sellaista, mitä tuossa väitit. Minä en ole mustavalkoinen, päin vastoin. Olen mustavalkoisten tuomitsijoiden juttuja keskittynyt ampumaan alas mm. vastaesimerkein. Sinun ei tule ottaa sellaista ja kärjistää ja vääntää sitä olkinukeksi olemaan mukamas jokin keskeinen teesini. Asioilla on kontekstinsa ja keskustelussa myöhemmät kommentit liittyvät aiempiin. 

Nyt sinä et enää edes keskustele aiheesta vaan jankutat vasta oppimaasi termiä "olkinukke". Huoh.

Opin sen jo ennenkuin olit syntynyt. Mutta olkinuken laatijan syytä se on, jos toinen moittii olkinukkeilusta, ei koskaan toisin päin. Joku koettaa taas soveltaa samaa uhrin syyllistämisen logiikkaa kuin näissä asioissa monesti muutenkin, että itsepä aiheutti sen, että tein rikkeen ja loukkasin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Aamen! Aina on mahdollisuus lähteä suhteesta.

Niin niin, mutta kun edes kaikki petetyt ei toivo että toinen lähtee tai olisi lähtenyt. En itsekkään rikkoisi perhettä sen takia että on tullut joku heikko hetki ja päätynyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Tuo ei ole minulle sellainen asia mistä en pääsisi yli, eikä ole monelle muullekkaan.

Tämä. Jos selviäisi, että mies on minua erehdyksissään pettänyt, en ottaisi eroa jos hän katuisi. Pahempaa olisi tulla jätetyksi. Sen jälkeen olo vasta olisikin arvoton. Paitsi jos miehellä olisi jo vakava suhde toisen kanssa, sitten saisi häipyä.

Tämä myös! Pettäminen ei riko kotia ja perhettä eikä vie puolisoita toisiltaan. Se loukkaa, mutta niin loukkaa moni muukin moka, mitä ihmiset toisilleen voivat suhteessa tehdä. Ero on pysyvä menetys ja jättäminen kaikkein pahin loukkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritetään saada näkökulmaa aikaiseksi, jossa pettäjä on kärsinyt suuresti toisen henkisestä pettämisestä.

Kyllä se ei siltikään oikeuta fyysistä pettämistä. Silloin kuuluu avata suu. Se on parisuhteen molempien osapuolten vastuulla, avata se suu. Kertoa toiveista ja tarpeista.

Se, että toinen on ääliö ei oikeuta sinuakin olemaan ääliö. Jos parisuhteessa on huono olla, PITÄÄ sanoa se ääneen ja kertoa ettei halua sellaista suhdetta. Silloin yhdessä korjataan tilanne tai erotaan. Mikä h**vetin ratkaisu on puukottaa toista selkään kahta kauheammin?

Entäpä jos toisella on ollut töissä kriisi, läheinen kuollut tai jotain muuta läpikäytävää ja siksi on kylmä ja ignooraa puolisoaan? Silloinko on puoliso oikeutettu panemaan toisia, pettämään luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, koska ”toinen oli niin kylmä eikä halunnut seksiä”?

Kyllä se pettäminen on loppuviimein melko mustavalkoinen asia siinä mielessä, että AINA se on väärin. Jokaisessa tilanteessa se on väärä ratkaisu ja kertoo valtavasta itsekeskeisestä ajattelutavasta.

Parisuhde sisältää aina sekä ylä- että alamäkiä, ei siitä mitään tule jos vaikeina aikoina osapuoli/-puolet katsoo pettämisen oikeutetuksi itselleen. Jäljelle jää rauniot parisuhteesta.

Entä jos sille toisen kylmälle kohteille ei ole mitään loogista syytä (jolloin siitäkin puhuttaisiin j koetettais ymmärtää)? Entä jos se toinen harrastaa mykkäkouluja ja tavaroiden paiskomista, lyttää toisen mielipiteet, ei osoita arvostusta, oikeuttaa itselleen huonon kohtelun, mutta ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Antaa kumppanin pärjätä yksin suhteessa, ei ota vastuuta mistään vaikka kuinka yritetään puhua.

Entäs sit kun siihen vihdoin saa yhteyden, se toteaa että "anteeksi rakas, asiat kyllä muuttuu, mä alan huomioimaan sinutkin", mutta käytännössä mikään ei muutu. Se kaltoinkohdeltu koittaa lähteä, mutta siinä vaiheessa toinen aina vannoo ja vakuuttaa, anelee jäämään, vetoaa tunteisiin ja on taas jonkun aikaa huomioiva.

Onko fyysinen pettäminen oikeasti pahempaa kuin henkinen?

Ymmärtäkää jo, että av-mamman vastaus tähän on, että olet itse syypää saamaasi kohteluun. Sen lisäksi vielä pettäjä.

Oikeasti noissa tapauksessa pettäminen on yleensä se viimeinen niitti, mikä saa toisen heräämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Aamen! Aina on mahdollisuus lähteä suhteesta.

Niin niin, mutta kun edes kaikki petetyt ei toivo että toinen lähtee tai olisi lähtenyt. En itsekkään rikkoisi perhettä sen takia että on tullut joku heikko hetki ja päätynyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Tuo ei ole minulle sellainen asia mistä en pääsisi yli, eikä ole monelle muullekkaan.

Tämä. Jos selviäisi, että mies on minua erehdyksissään pettänyt, en ottaisi eroa jos hän katuisi. Pahempaa olisi tulla jätetyksi. Sen jälkeen olo vasta olisikin arvoton. Paitsi jos miehellä olisi jo vakava suhde toisen kanssa, sitten saisi häipyä.

Tämä myös! Pettäminen ei riko kotia ja perhettä eikä vie puolisoita toisiltaan. Se loukkaa, mutta niin loukkaa moni muukin moka, mitä ihmiset toisilleen voivat suhteessa tehdä. Ero on pysyvä menetys ja jättäminen kaikkein pahin loukkaus. 

Mustavalkojen mielestä olet halveksittava lapanen, jos et eroa kun sinua petetään. Tämä onkin melkein ainoa tapa millä voi päätyä vielä halveksutummaksi olennoksi kuin se pettäjä; antaa anteeksi ja jatkaa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Juurihan sen tuossa selitin. Koska siellä saman katon alla jo asutaan, mutta tunteitaan ei pysty loputtomiin feikkaamaan, eipä siinä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin se kylmä käytös.